Miksi me immeiset ollaan niin kiittämättömiä kaikesta ja valitetaan pienestä? sanotaan ettei valitettais jos ja jos... mutta totuus on toinen...
itse seurustelen maailman parhaimman miehen kanssa, tuntuu kuin valehtelisin kaikki mieheni piirteet kun mietin niitä.. tuntuu kuin kaikki oisivat kateellisia jos tietäisivät...
mieheni on lämmin ja antaa hellyyttä pyytämättä, suukottelee ja halailee joka päivä, haluaa seksiä ja antaa mulle suuseksiä myös pyytämättä kun haluaa että saan ja saan nauttia, sanoo päivittäin rakastavas mua, lopetti bestiksen kanssa välit kun se haukkui mua kerran ja sanoi ettei halua mulle mitää niin pahaa, ja sekin pyytämättä ja ilman mun mielipiteitä jotka olisivat kyl päinvastaiset, haluaa hakea mut töistä päivittäin ja siivoaa kotona jotta mun ois kiva tulla kotiin, pesee pyykkiä ja imuroi ja taas pyytämättä. Joka perjantai mua oottaa kynttiläillallinen jotta voisin rentoutua viikonloppuun ja pullo skumppaa..usein myös lahja alusvaatteita tai hajuvettä tai kukkalähetys töihin...
Mietin usein miksi juuri minä sain hänet ja kärsin pahasta omantunnontuskasta että olenko hänelle yhtä hyvä? rakastan häntä ja kunnioitan ylikaiken!! mutta pelkään että tämä kaikki on vain alkua jollekin pahalle, esim. vanhempien kuolemalle tai jotain kun eihän elämässä mitään hyvää käy ilman pahaa!
ja olemme seurustelleet jo yli kaksi vuotta ja mieheni on komea kuin mikä... harrastaa omia lajejaan ja on täydellinen mies kotona..
Miten se voi olla mahdollista, tuntuu kuin eläisin teiniajan unelmaa näin aikuisena.. pelottaa..
itse seurustelen maailman parhaimman miehen kanssa, tuntuu kuin valehtelisin kaikki mieheni piirteet kun mietin niitä.. tuntuu kuin kaikki oisivat kateellisia jos tietäisivät...
mieheni on lämmin ja antaa hellyyttä pyytämättä, suukottelee ja halailee joka päivä, haluaa seksiä ja antaa mulle suuseksiä myös pyytämättä kun haluaa että saan ja saan nauttia, sanoo päivittäin rakastavas mua, lopetti bestiksen kanssa välit kun se haukkui mua kerran ja sanoi ettei halua mulle mitää niin pahaa, ja sekin pyytämättä ja ilman mun mielipiteitä jotka olisivat kyl päinvastaiset, haluaa hakea mut töistä päivittäin ja siivoaa kotona jotta mun ois kiva tulla kotiin, pesee pyykkiä ja imuroi ja taas pyytämättä. Joka perjantai mua oottaa kynttiläillallinen jotta voisin rentoutua viikonloppuun ja pullo skumppaa..usein myös lahja alusvaatteita tai hajuvettä tai kukkalähetys töihin...
Mietin usein miksi juuri minä sain hänet ja kärsin pahasta omantunnontuskasta että olenko hänelle yhtä hyvä? rakastan häntä ja kunnioitan ylikaiken!! mutta pelkään että tämä kaikki on vain alkua jollekin pahalle, esim. vanhempien kuolemalle tai jotain kun eihän elämässä mitään hyvää käy ilman pahaa!
ja olemme seurustelleet jo yli kaksi vuotta ja mieheni on komea kuin mikä... harrastaa omia lajejaan ja on täydellinen mies kotona..
Miten se voi olla mahdollista, tuntuu kuin eläisin teiniajan unelmaa näin aikuisena.. pelottaa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja sinä ihmettelet miksi me immeiset ollaan kiittämättömiä ja valitetaan pienestä!? Pitäiskö kaikkien olla onnellisia kun sinulla on täydellinen mies? Ole sinä onnellinen sen ajan kun se kestää ja koita tajuta että kaikilla ei mene yhtä hyvin.
Kyllä tuo kuullostaa aika epätodelliselta elämältä, taitaa olla enemmän satua kuin totta. Ja vaikka olisi tottakin, niin ei tuo kauan kestä. Arki koittaa ennnenpitkää. Minua ainakin ärsyttäisi miehen osoittama ylenmääräinen palvominen, ihailu, lahjat, kynttiläillalliset sampanjoineen viikoittain, kukkalähetykset. Nämä asiathan kärsivät inflaation jos on jatkuvaa "juhlaa", mikään ei tunnu enää miltään. Harvoin kun hemmotellaan se jo tuntuukin. En tykkäisi.
Nauti, rakasta, kiitä, että olet saanut ihanan miehen. Jotkut oivaltavat elämän tarkoituksen toiset eivät.
Se sika on narsisti joka manipuloi sinua. Jätä se!
ei kelpaa ni mulle kyllä kelpaa. Lopeta turhien miettiminen tai anna ukkos numero.