Pikasesti solmitut avioliitot ovat syynä helppoihin eroihin. Silloin suurimmat kärsijät ovat ne lapset.
Naimisiin mennään liian pian tapaamisen jälkeen, jo puolivuotta tai vuosi seurustelun jälkeen mennään naimisiin ja aleteaan tekemään lapsia.
Pitäisi osata maltaa odottaa muutama vuosi avioliiton jälkeen ja tutustua toiseen, miten arki sujuu. Nopeasti solmittu liitto on jo tuhoon tuomittu.
Aikuisen ihmisen olisi osattava ottaa vastuu ensin itsestään ennkuin osaa huomioida lapset. Kun arki ei suju toisen kanssa hyvin, erotaan. Sillon ei huomioida lapsen tarpeita, kunhan itse pääsee kaikesta kurjuudesta eroon. Useimmiten se lapselle vasta silloin alkaa.
Mutta ei ajatella lasta, miten hän kärsii. Pian vaan aletaan etsimään uutta kumppania ja rynnätään naimisiin ja uusia lapsia tekemään, vaikkei ole entisistäkään osannut huolehtia.
Koskaan ei tunne toista liian hyvin, mutta oppii elämään kun tutustuu paremmin, mutta muutama kuukausi tai jopa vuosikin on liian lyhyt aika. Harvoin liitot enääkestää, kun ihmisten ajatusmaailma on aivan sekaisin. On hienoa kehua kuin monta kertaa on ollut naimisisaa, ja kuin monta lasta on saanut aikaseksi, mutta ei huomata että itsestään siinä tekee täysin pellen!
Naimisiin mennään liian pian tapaamisen jälkeen, jo puolivuotta tai vuosi seurustelun jälkeen mennään naimisiin ja aleteaan tekemään lapsia.
Pitäisi osata maltaa odottaa muutama vuosi avioliiton jälkeen ja tutustua toiseen, miten arki sujuu. Nopeasti solmittu liitto on jo tuhoon tuomittu.
Aikuisen ihmisen olisi osattava ottaa vastuu ensin itsestään ennkuin osaa huomioida lapset. Kun arki ei suju toisen kanssa hyvin, erotaan. Sillon ei huomioida lapsen tarpeita, kunhan itse pääsee kaikesta kurjuudesta eroon. Useimmiten se lapselle vasta silloin alkaa.
Mutta ei ajatella lasta, miten hän kärsii. Pian vaan aletaan etsimään uutta kumppania ja rynnätään naimisiin ja uusia lapsia tekemään, vaikkei ole entisistäkään osannut huolehtia.
Koskaan ei tunne toista liian hyvin, mutta oppii elämään kun tutustuu paremmin, mutta muutama kuukausi tai jopa vuosikin on liian lyhyt aika. Harvoin liitot enääkestää, kun ihmisten ajatusmaailma on aivan sekaisin. On hienoa kehua kuin monta kertaa on ollut naimisisaa, ja kuin monta lasta on saanut aikaseksi, mutta ei huomata että itsestään siinä tekee täysin pellen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
on kahlattu niin monesti jo läpi. On hyvä olla jälkiviisas. Siinä avioliiton kynnyksellä kukaan tuskin miettii eroa :o)
Täytyisi olla melkoinen tietäjä jos tietäisi etukäteen ettei liitto tule toimimaan.
Me kaikki tiedämme kirjottamasi asiat, mutta se on meinaa myöhästä nyt..
uusille seurusteleville pareille, ja meidän lapsillemme! He voivat nähdä nyt miten ei tulisi toimia, ja ovat ehkä viisaampia, ja me vanhempina voimme heitä valistaa ja varoitella, mitä pikasuhteista seuraa!
Lapsi on lähes 18 vuotta se yksi tärkeimmistä muistutuksista kun erotaan! Sitä ei heitetä pois, niinkuin avioliittoa! Lapsella ei voi kokeilla, miltä tuntuu olla äiti/isä! Se on pysyvä.
kuitenkin. Parisuhde ja joku hääpalsta ois varmaan oikeempi osoite?
Olet varmasti aivan oikeassa sen kärsivällisyyden suhteen. Esimerksiksi nykyisin ensimmäisen ja toisen lapsen saannin väli, ainakin näin omin silmin rekiteröitynä, sen kuin vain lyhenee.
Yksi suurimpia syitä kuitenkin lienee se, että avioliittoa perustettaessa naisen biologinen kello tikittää nykyisin lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä. Jos haluat suurperheen ja avioidut 28 vuotiaanan 18 vuotiaan sijaan, voi olla aikamoinen kiire testata omaa hedelmällisyyttään käytännössä. Kaikki varmaan tietävät kuinka pitkäkestoisia prosesseja hedelmöityshoidot ja adoptointi voi olla.
Toinen juttu on se, ainakin minun kohdallani, että olin jo pitkään halunnut äidiksi. Sopivaa isäkandidaattia, ei vain ollut tullut. Kun tapasin nykyisen mieheni, minulle oli selvää, että haluan suurperheen ja oli aika pakko pistää töpinäksi ennen kuin se eräs kriittinen 35 vuoden ikä on täynnä.
Näin jälkiviisaana voin sanoa, että olisin eronnut hänestä aivan varmasti ilman lapsia jo 2-3 avioliittovuoden jälkeen. Asioita voi tarkastella monesta vinkkelistä. Yhtään juuri samanlaista tilannetta ei ole.
Eli enpä hankkinutkaan lapsia liian pian, vaan avioiduin turhan lyhyen (1v 9kk) seurusteluajan jälkeen.
Tulin raskaaksi 17-vuotiaana. Lapsen isä oli mies, jonka olin tuntenut n. 2 viikkoa. Raskaudesta nousi tietysti hirviä haloo ja häpeä perheessämme. Silloin elettiin vuotta 1972. Lapsen isä oli kuitenkin kunniallisen kasvatuksen saanut poika ja päätti kantaa vastuunsa. Hänkin kertoi kotonaan tilanteesta ja osakseen oman haloon ja häpeän. Päätettiin sitten että mennään naimisiin ja kannetaan vastuu lapsesta. Kun pahimmista taisteluista selvittiin, kummankin vanhemmat tukivat meitä kiitettävästi. Poika suoritti ammattikoulunsa loppuun ja meni töihin. Minä hoidin lasta vuoden verran ja menin töihin. Muutettiin yhteen kun lapsi oli 2 v. Se oli kai aika tavallista lapsiperheen arkea. Raha oli tiukassa mutta ei me paljon tuhlattukaan. Aika askeettista elämää elettiin 46 neliöisessä yksiössä. Sitten meille syntyi toinen lapsi -78, vahinko sekin mutta yhtä rakas ja tervetullut. 1986 pääsin iltalukioon ja sen jälkeen suoritin yo-merkonomin tutkinnon. Sain sitten parempia töitäkin. Sen jälkeen mieheni päätti jatkaa opiskeluja. Opintojen myötä olemme saaneet mieluisat työpaikat kumpikin. Nähdäkseni meillä on hyvä avioliittoa ja suhde. Riidoilta ei olla vältytty, mutta kukapa olisi? Pääsääntöisesti meillä kyllä ei riidellä. Ehkä olen mielestäsi sokea idiootti tai jotain, kun en näe, että jotain on pielessä? Lapset kasvoivat aikuisiksi, meillä on jo kaksi lastenlastakin. Olisikin mielenkiintoista kuulla sinun, ammattilaisen näkemys siitä, että millä lailla meidän lapsemme nyt kärsivät? Vastaustasi odotellen.
oli ihan pakko kommetoida tähän, kiva kirjoitus!!
Mutta, miksi olet ero palstalla? Vahinko surffailulla? En kysy tätä ilkeyttäni, kirjoituksesi oli todella ihana ja muistuttaa kovin minun vanhenpien tarinaa ;) kummastutti vain kuinka osuit tänne palstalle...
Kaikki eivät tee asioita ainoastaan itsekkäistä syitä, ts. että olisi omakohtainen kokemus meneillään. Avioerosta voi olla kiinnostunut niin monista syistä. Me emme todellakaan ole eroamassa, ei. Ellen sitten tosiaan ole ollut niin sokea, etten ole miehestäni huomannut avioliittomme olevan pahasti pielessä ;) Tämän aiheen aloittajan kirjoitus on mielestäni aika yksisilmäinen, mutta voihan olla ettei yksikään pika-avis voi olla onnellinen, lapsista puhumattakaan. Odottelen jos saisin lukea sellaisesta tutkimuksesta joka kumoaa meidän perheonnemme. Siinä tapauksessa ihmettelen kuinka järjettömän HYVIN asiat VOISIVAT olla.