Tapasin netissä erään miehen, juttelimme useamman kuukauden ja pidin hänestä heti. Tulimme hyvin toimeen, huumorintajumme oli samanlainen, samoin kun elämänarvomme. Tapailimme muutamia kertoja ja juttelimme mesessä todella usein. Huomasin kuitenkin, että pidän kyseisestä ihmisestä vain ystävänä. En näe hänessä pontentiaalista toista puoliskoani. Sanoin tämän hänelle ja hän sanoi ettei voi olla kaverikaan, koska itse välittää minusta. Tuntuu todella pahalta ja syylliseltä vaikka en ole tehnyt mitään väärää. En halunnut tietoisesti loukata ketään. Samalla tavalla on käynyt jo useammankin kerran. En uskalla kohta enää tavata ketään, koska en halua että hyvät miehet kärsivät takiani.
Ei tällä vuodatuksella taida olla suurtakaan merkitystä. Välillä tunteet eivät mene tasan.
Ei tällä vuodatuksella taida olla suurtakaan merkitystä. Välillä tunteet eivät mene tasan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyviin miehiin olet kertakaikkiaan tutustunut kun ne kerran tajuaa että "Ollaan vain ystäviä"-juttujen jälkeen ainoa oikea toimenpide tosiaan on unohtaa akka.
Mälsää on jollet pysty ihastumaan. Sen puoleen tuskin kukaan (paitsi ehkä psykologi) voi muuta kun vuodattaa muutaman kyyneleen.
No et tee väärinkään jos olet rehellinen. Mutta jos näin käy usein, kannattaisi katsoa peiliin ja olla rehellinen myös itselleen. Haluatko edes mitään vakavaa?
niin ei kolaha! Ei kannate tuhlata elämäänsä ihmiseen ja laittaa toista tuhlaamaan omaansa vain siksi, ettei halua loukata häntä. Ystävyys on hyvä asia, parhain mahdollinen ratkaisu olisi, jos voisi pysyäkin ystävinä kun huomaa, ettei tästä suhteestä muuta tule.Se on harmi, ettei niin välttämäti kuitenkaan käy.
Mutta elä pelkää kokeilla. Kokeilematta et tiedä. Kun se oikea tulee kohdalle niin kyllä sinä sen huomaat. Ei tarvitse kysellä ollaanko vain ystäviä ja tuleekohan tästä mitään. Kun oikea tulee niin se on jalat alta ja se on menoa :).
Ymmärrän, että tunteet eivät mene tasan. Itse olen se, jolle sanottiin, että tästä ei tule mitään. Ei ole aikaa, mahdollisuutta.. Oon samaa mieltä yhden asiaa komentoineen kirjoittajan kanssa, että silloin, kun tunne on aito ja vahva, aikataulut venyvät ja kilometrit lyhenevät. Ei toista saa välittämään tai tekemään suuria romanttisia eleitä, jos toinen ei koe niin. Ei kaikkia voi rakastaa. Se on selvä.
Asiaa on vaikeampi hyväksyä silloin, kun omat tunteet ovat vahvemmat. Itse nautin joka hetkestä, keskusteluista, satunnaisista tapaamisista ja kaikesta. Haaveet yhdessä olosta kasvoivat suuremmiksi kuin todellisuus. Sitä ei voi kieltää. Tiesin jopa roikkuvani, koska uskoin niin kovasti. Kyseenalaistin kuvion itse, mutta en osannut päästää irti, kunnes minusta päästettiin irti. Kuka teki päätöksen, sillä ei ole enää merkitystä. Totuutta täytyy katsoa silmiin, vaikka ikävä on kova.