varattuun,mutta ei ole seksiä,vaan kaikkea muuta ?Keskusteluja,harrastamista,kaikenlaista muuta mutta seksi on sovittu poisjätetyksi?Ei silti,halukkuutta olisi mutta se täytyy vaan hoitaa sitten omassa pesässä?Paljon on yhteistä asiaa,ja kiinnostuksenkohteita,mutta emme ole mitään rakastavaisia,ja olemme tunteneet toisemme vuosikausia.Tiedän että meitä epäillään,mutta olemmeko siis pettäjiä vai sallitaanko ystävyys?Tiedämme omien kumppaniemme mielipiteet asiasta ,mutta haluan laajentaa kysymyksen muualle.Miten suhtautuisit miehesi/vaimosi erisukupuolta olevaan ystävään,jonka kanssa voi ilta joskus vierähtää?
onko pettämistä,
jos on suhtessa
161354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mikäli välillänne on jotain tunteita ja kaikki tapaamisenne oli ne siten vaikka ihan yhdessä oloa vaan mukavan musiikin merkeissä ja viinilasin ääressä joskus ravintolassa, mutta jos vaimo ei saa tietää, eikä tapaamisenne kestä päivän valoa eli siitä ei kerrota rehellisesti ,on se pettämistä.
Kaikki mitä tekee puolison selän takana vaikkapa vain kävelyretki "ihastuksen" kanssa selityksin menen sen ja sen kaverin luo on pettämistä.
Monasti juuri tunteen tasolla oleva pettäminen on pahempi asia kuin itse fyysinen teko.
Jos sinulla on tiivis ystävyys suhde naimisissa olevaan mieheen neuvoisin sinua olemaan varovainen, että suhde ei henkisellä tasolla lipsahtaisi sinne ihastumisen/rakastumisen puolelle vaikka tekoja ei olisi kuin nuo tunteet.
Jos ystävyytesi kestää päivänvalon ja vaimolle kertomisen ei siinä ole mitään pahaa mutta jos salaa tapailette vaimolta on se pettämistä.
Varoitan vain, sillä itsellä on kokemusta moisesta "ystävyyssuhteesta" ja loppu oli kamala.
voi mitään kertoa jos on mustasukkaista sorttia.Epäilys voi herätä vaikka kauppareissulla kun tervehtii työkaveria.Silloin on vaan pakko salailla ettei tarvi tapella joka käänteessä.Ystävyyssuhteita nyt saa olla,mutta toki siinä on rajansa.Jos mieli alkaa olla enempi siinä ystävässä niin ratkaisun paikka tulee.
tuota tarkoitin:
jos puolsisosi ei sitä hyväksy ja sinä jatkat salaa, niin tämä on pettämistä mitä suurimmalla syyllä
Ellei puoliso hyväksy toisen ystävyyssuhteita, niin se on kyllä hänen ongelmansa. Tiukkapipoinen ja mustasukkainen kumppani on kamalinta mitä tiedän.
Ei ihme miten moni suhde päättyy turhanpäiten, jos puolisolle "pitää" kertoa kaikki. Kuka niin on päättänyt? Sehän riippuu aivan täysin ihmisistä itsestään eikä mistään muusta. On typerää kertoa kumppanilleen kaikkea. Hyviin tapoihin kuuluu mielestäni pitää ainakin jotkut tunteet toisia ihmisiä kohtaan salaisuutena. Missään tapauksessa se ei ole pettämistä!
Itselläni on mm. minua puolta nuorempi "poikakaveri". Mieheni kyllä tietää hänestä, samoin lapseni ja muutama ystäväni; mutta useat eivät. On ihan tarpeetonta kertoa asiasta/henkilöstä kenellekään, kun tietää, etteivät he osaa suhtautua.
Pitää paikkansa, että tiukkapipoinen ja mustasukkainen puoliso on kamala, mutta jos ei ole tiukkapipo vaan antaa puolison rauhassa pitää ystävyys suhdetta yllä saattaa tulla yllätyksiä kun tämä "ystävyys" yhtäkkiä syveneekin.
Minä itse en ollut yhtään mustasukkainen mieheni työkaverille vaikka he matkustelivat paljon ja viettivät aikaa yhdessä, kunnes puoliso tuli ja kertoi, että nyt on päässyt tapahtumaan pikku lipsahdus, tuli vähän mentyä liian pitkälle, annatko anteeksi, no sen kamalan kivun kautta joka kesti melkein vuoden lopulta tuli annettua anteeksi, mutta usko ja luottamus meni.
Jos tosiaan pariskunta on sopinut, ettei salailla ja kumpikin on vannonut rehellisyyttään, niin eikö silloin tosiaan pidä toimia lupaamallaan tavalla? Sitten asia on tosiaan eri, jos kummastakin on omat salaisuudet ja oma elämä ookoo. On typerää salailla, jos on sanonut olevansa luotettava. Ehkä tunteensa on kohteliasta jättää kertomatta, kun niihin voi olla mahdoton vaikuttaa ja eiväthän ne itseasiassa ole teko, mutta sekin on pariskunnan välinen asia.
Mutta jos on väleissä ihmisen kanssa, ja jota pitää tärkeänä ja jonka kanssa viettää aikaakin, niin onko oikein pitää se oma kumppani, jonka pitäisi olla se kaikkein tärkein, tietämättömänä asiasta? Sillä varmistetaan se, että toinen tulee varmasti mustasukkaiseksi. Jos kaikki olisi niin normaalia kuin tyttökavereiden ja ihan tavallisten ystävysten välillä, tuskin olisi mitään tarvetta miettiä, onko se pettämistä. Onko suhteessa salailu oikein, jos kyse on tosiaan ei-mistään? Ketä siinä oikein koitetaan suojella? Näkisin, että lähinnä omaa itseä.
Salailu on pettämistä, jos on sovittu, ettei se kuulu siihen suhteeseen.
"Ei ihme miten moni suhde päättyy turhanpäiten, jos puolisolle "pitää" kertoa kaikki."
Jaa. Se rehellisyys ja asioiden kertominenko niitä suhteita rikkoo - vaiko kenties jotkin tekemiset, joista kerrotaan? Mistä lähtien on ollut oikein toista kohtaan tehdä kaikenlaista, kunhan siitä ei kerro?
ei sitä hyväksy ja sinä jatkat salaa, niin tämä on pettämistä mitä suurimmalla syyllä
ystäväni tuli raskaaksi juuri em. "vain kaverille" eli hän oli vuosia ollut vakipano, ollut jo hänen aiempienkin suhteiden aikana (salassa tietenkin).. Joten ehkä 1/1000 on vain ja ainoastaan ystäviä, muilla on takuulla muutakin mukana. Sen näkee kyllä miten tiheästi ja millä tyylillä he ovat yhteyksissä ja voiko muut olla kuulemassa keskustelut, jos ei voi niin aika henkeviä silloin lienee aiheet.. Tässä tapauksessa asiasta ei ollut epäselvyyttä, "ystävä" oli tärkeämpi kuin kumppani ja tulee aina olemaan, uskoisin.
mutta ei monestikaan siitä jonka kanssa asuu ja elelee.Miksihän on näin?Miksi se lähin jää lopulta niin vieraaksi?Väärä valintako?
voi olla ystävyyssuhde?Ainakin tuntuisi pitemmän päälle jos vuosia on tunnettu niin kai siinä muutkin asiat tulevat esille kuin se seksi.Kun ikää tulee niin hiipuuhan se pahinkin kiihko lopulta.Jos vaan tapaaminen silti jatkuu,vaikka seksihommat vähenee,niin mikä muu sitten kiinni siinä suhteessa pitää?
Pakkohan minunkin olisi suhtautua myönteisesti mieheni mahdollisiin naispuolisiin ystäviin, sillä itselläni on useita miespuolisia ystäviä. Erittäin hyviäkin :). Itseasiassa kumppanin tärkeimpiin ominaisuuksiin mielestäni kuuluu juuri tuo, että "sallii" toiselle urputtamatta omankin elämän.
olla miespuolisia erittäin hyviä ystäviä,siinä ei missään tapauksessa on mitään väärin.Mutta jos sinä tai joku muu mene lakanoiden välillä,silloin ei enää ole tavallista ystävyyttä vaan pettämistä.En tiedä missä vedät rajan tai oletko ylittänyt rajan?
Näin vanhemmiten olen tullut erittäin epävarmaksi siitä, onko seksikään toisen kanssa pettämistä. Kaikille se ei ole ja ymmärrän heitä(kin). Olen kyllä kerran ylittänyt oman rajani (joka oli vähemmän kuin seksi) ja siitä valaistuin melko paljon. Onneksi sain käsitellä asiaa itsekseni ja rauhassa. Emme varmasti olisi enää mieheni kanssa yhdessä, jos hän olisi puuttunut asiaan.
touhuilussa ei ole mitään salattavaa. Kirjoittelet tälle palstalle, haiskahtaa!!! Ja halujakin olisi, älä valehtele itsellesi.
kannattaa aina miettiä miltä ittestä tuntuis jos puoliso tekis vastaavaa...Voin sanoa että en tykkäisi jos miehelläni olis jotain ihme "ystävä"naisia. Eihän mullakaan mitään muita miehiä oo, edes ystävinä, enkä kaipaakaan.
Ja miksi emme tekisi kaikkea tuota kivaa keskenämme mieluummin kuin joidenkin ulkopuolisten kanssa?!
Hyvässä suhteessa kumppani on myös se paras ystävä.