Pitkä tarina, mutta..........
Avioeroni jälkeen ajattelin olla ihan vain yksikseen. Sitten kuitenkin elämääni astui nainen (laittoi tekstaria, tunsimme jollain tapaa ennestään) ja ajattelin, että no miksipä ei.
Seurustelumme alussa hän käyttäytyi tosi hurmaavasti. Aika pian kuitenkin aloin löytää hänestä varsin ihmeellisiä piirteitä ja käyttäytymistä. Hän kertoi entistä miehistään erittäin rumasti ja halveksivasti. Hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta kaikissa miehissä oli vaikka mitä vikoja ja puutteita, joista hän jaksoi puhua ja puhua.
Hänen tunnetilansa vaihtelevat hyvin jyrkästi. Olen välillä aivan ulalla hänen käytöksestään. Hän kehittelee mustasukkaisuus- ym. kohtauksia ja minä olen aina jotenkin syyllinen. En edes tiedä mistä hän milloinkin on suuttunut ja mitä minä olen tehnyt väärin että hän minua syyttää. Eniten kammoksun kuitenkin hänen aika ajoin nousevaa kylmää raivoansa. Se saattaa syntyä aivan mitättömästä asiasta, joskus ei tarvitse sitäkään.
Välillä hän sanoo, että erotaan ja kohta sitten kuitenkin taas soittaa ja on kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Joskus minusta on tuntunut että hän on perustamassa uutta ”perhettä” lastensa ja minun kanssaan ihan väkisin, vaikka lapsilla isäkin on ja minullakin on omia lapsia.
Sain vaivihkaa muualta selville että hänen viimeisin miehensä on ihan tavallinen, mukava mies ja pahoin epäilen että niin myös ne muut miehet joita hän haukkuu. Turhan suuri osa hänen energiastaan tuntuu kuitenkin kuluvan tuon viimeisimmän miehen (lasten isän) mustamaalaamiseen.
Nämä hänen kohtauksensa tuntuvat pahenevan pahenemistaan. Aina tulee syytöksiä, ihmeellisiä juonikuvioita suhteessamme, joista en enää tajua mitään. Sen olen tajunnut vain että minä olen tehnyt jotain aivan väärää ja olen surkea ihminen ja että hän vain kovasti "yrittää olla suuttumatta minulle" ja odottaa että minusta löytyisi jotain hyvääkin.
En tiedä mikä minua hänessä vetää, kai se että välillä sitten hän on todella ihana ja hymyilevä ja koen että kaikki syy onkin minussa etten osaa kohdella häntä oikein. Tunnen että minun pitää olla hänelle hyvä kun hän on kokenut niin raskaan elämän, ainakin hän niin kertoo.
En kuitenkaan ymmärrä mitä hän mieheltä ja ihmissuhteelta lopulta odottaa. Kun mikään ei tahdo kelvata, vaikka mielestäni olen ihan tavallinen mies. Muistan häntä syntymä- ja muina merkkipäivinä, en sikaile ja otan hänet aina huomioon.
Siitä huolimatta hänelle tulee sanomista yhdestä jos toisestakin minun piirteestäni ja tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. Ja jos ei ole, hän kyllä kehittää jostain vaikka ihan pikkuasiasta suuren luokan jutun, josta hän suuttuu minulle.
Parhaimmillaan hän on iloinen, avoin, puhelias ja hurmaava, mutta miksi vain niin harvoin? Teenkö sitten kuitenkin jotain niin väärin, että hän kärsii? Mitä minun pitäisi tehdä toisin että hän olisi onnellinen kanssani?
Asumme aika kaukana toisistamme joten emme näe kovin usein. Mutta joka kerta kun näemme, riitaa tulee aina jostain.
Nyt mietin kuitenkin jatkaako suhdetta ja ihmettelen, mikä tuo nainen oikein on kun en tuollaista ole koskaan tavannut??
Avioeroni jälkeen ajattelin olla ihan vain yksikseen. Sitten kuitenkin elämääni astui nainen (laittoi tekstaria, tunsimme jollain tapaa ennestään) ja ajattelin, että no miksipä ei.
Seurustelumme alussa hän käyttäytyi tosi hurmaavasti. Aika pian kuitenkin aloin löytää hänestä varsin ihmeellisiä piirteitä ja käyttäytymistä. Hän kertoi entistä miehistään erittäin rumasti ja halveksivasti. Hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta kaikissa miehissä oli vaikka mitä vikoja ja puutteita, joista hän jaksoi puhua ja puhua.
Hänen tunnetilansa vaihtelevat hyvin jyrkästi. Olen välillä aivan ulalla hänen käytöksestään. Hän kehittelee mustasukkaisuus- ym. kohtauksia ja minä olen aina jotenkin syyllinen. En edes tiedä mistä hän milloinkin on suuttunut ja mitä minä olen tehnyt väärin että hän minua syyttää. Eniten kammoksun kuitenkin hänen aika ajoin nousevaa kylmää raivoansa. Se saattaa syntyä aivan mitättömästä asiasta, joskus ei tarvitse sitäkään.
Välillä hän sanoo, että erotaan ja kohta sitten kuitenkin taas soittaa ja on kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Joskus minusta on tuntunut että hän on perustamassa uutta ”perhettä” lastensa ja minun kanssaan ihan väkisin, vaikka lapsilla isäkin on ja minullakin on omia lapsia.
Sain vaivihkaa muualta selville että hänen viimeisin miehensä on ihan tavallinen, mukava mies ja pahoin epäilen että niin myös ne muut miehet joita hän haukkuu. Turhan suuri osa hänen energiastaan tuntuu kuitenkin kuluvan tuon viimeisimmän miehen (lasten isän) mustamaalaamiseen.
Nämä hänen kohtauksensa tuntuvat pahenevan pahenemistaan. Aina tulee syytöksiä, ihmeellisiä juonikuvioita suhteessamme, joista en enää tajua mitään. Sen olen tajunnut vain että minä olen tehnyt jotain aivan väärää ja olen surkea ihminen ja että hän vain kovasti "yrittää olla suuttumatta minulle" ja odottaa että minusta löytyisi jotain hyvääkin.
En tiedä mikä minua hänessä vetää, kai se että välillä sitten hän on todella ihana ja hymyilevä ja koen että kaikki syy onkin minussa etten osaa kohdella häntä oikein. Tunnen että minun pitää olla hänelle hyvä kun hän on kokenut niin raskaan elämän, ainakin hän niin kertoo.
En kuitenkaan ymmärrä mitä hän mieheltä ja ihmissuhteelta lopulta odottaa. Kun mikään ei tahdo kelvata, vaikka mielestäni olen ihan tavallinen mies. Muistan häntä syntymä- ja muina merkkipäivinä, en sikaile ja otan hänet aina huomioon.
Siitä huolimatta hänelle tulee sanomista yhdestä jos toisestakin minun piirteestäni ja tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. Ja jos ei ole, hän kyllä kehittää jostain vaikka ihan pikkuasiasta suuren luokan jutun, josta hän suuttuu minulle.
Parhaimmillaan hän on iloinen, avoin, puhelias ja hurmaava, mutta miksi vain niin harvoin? Teenkö sitten kuitenkin jotain niin väärin, että hän kärsii? Mitä minun pitäisi tehdä toisin että hän olisi onnellinen kanssani?
Asumme aika kaukana toisistamme joten emme näe kovin usein. Mutta joka kerta kun näemme, riitaa tulee aina jostain.
Nyt mietin kuitenkin jatkaako suhdetta ja ihmettelen, mikä tuo nainen oikein on kun en tuollaista ole koskaan tavannut??
Vastaukset 13
Vanhimmat
olet törmännyt narsistiseen naiseen. Hän pyörii yhden asian ympärillä ja siinä on kaikki mikä häntä oikeasti kiinnostaa, hän itse. Hän käyttää toisia huikeilematta hyväkseen, saattaa kuitenkin persoonana olla varsin valloittava ja ihana.
Tuskin sinussa mitään suurempaa vikaa on, et vain koskaan tule olemaan niin hyvä, että naisesi on tyytyväinen. Jos pystyt elämään ilman häntä niin lähde jo pois suhteesta. Hän pilaa niin sinun kuin lastesikin elämän. Anteeksi suorat sanat mutta kuullostaa vaan liian tutulta.
minä itse ja minun napani
Eli narsistinen luonne...
ensimmäiseksi, narsistinen ihminen. Elämä hänen kanssaa todennäköisesti ei tule olemaan mukavaa kokonaisuudessaan. Sellaisilla ihmisillä on taipumusta "tuhota" toisten elämät. Googleta narsismi tms. niin saat enemmän tietoa ja voit itse päätellä paremmin onko naisesi sellainen vaiko ei.
uuteen suhteeseen, liian paljon käsittelemättömiä asioita takana ja joudut syntipukiksi niistä. Ei muuta kuin etsit tasapainoisemman ihmisen lähellesi ja annat hänen "painia" menneisyytensä ja itsensä kanssa. Kylmää tekstiä, mutta hajotat itsesi hänen kanssaan.
En voi muutakuin ihmetellä naisystäväsi käytöstä. Varsinkin kun hänellä on monta suhdetta takanaan,ehkäpä juuri siksi hän on katkeroitunut,Ennenkuin hän pystyy kanssasi terveeseen suhteeseen,hänen on annettava anteeksi edellisille suhteilleen,hänellä on varmasti vielä tunteita edellistä miestä kohtaan,siksi on hakoteillä.
Parhaiten autat häntä,olemalla ystävä,mutta et muuta.Annat hänen ensin saada elämänsä kuntoon,vasta sen jälkeen,voi aloittaa uuden suhteen puhtaalta pöydältä.
Elämä on liian lyhyt,ollaksesi väärässä suhteessa.Et ehkä vain ole löytänyt sitä oikeaa vielä.
Moikka, naisystäväsi kertomasi mukainen käytös sopii turhan hyvin narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan henkilön käytökseksi. Suosittelen tutustumaan Raimo Mäkelän Naamiona terve mieli-kirjaan, muitakin päteviä teoksia aiheesta on.
Tämmönen testikin löytyi, jos kolme kohtaa menee kyllä -vastaukselle, niin syytä vakavasti miettiä suhdetta ja etenkin sitä, että miksi itse roikkuu epätyydyttävässä suhteessa.
1.Pelkäätkö puhua ajatuksistasi, ilmaista tunteitasi tai pyytää
kumppaniltasi jotain mitä tarvitset?
2.Sanooko kumppanisi sinua tyhmäksi, hulluksi tai puutteelliseksi?
3.Pilaileeko kumppanisi ideoidesi ja mielipiteittesi kustannuksella?
4.Onko kumppanisi määräilevä ja/tai yrittää kontrolloida jokaista
yksityiskohtaa suhteessanne?
5.Onko kumppanisi äärimmäisen vaativa ja mustasukkainen?
6.Tunnetko usein syyllisyyttä ja joudut miettimään valintojasi ystäviesi,
sosiaalisten aktiviteettiesi, työsi jne. suhteen koska kumppanisi
arvostelee niitä negatiivissävytteisesti?
7.Pelkäätkö kumppanisi temperamenttia, tuntuuko sinusta että joudut
olemaan varpaillasi koko ajan, ja/tai joudut alituiseen tarkkailemaan
mitä sanot tai teet ettei hän suuttuisi?
8.Selitteletkö asioita puolisosi puolesta ja puolusteletko hänen
toimintaansa muille?
9.Tunnetko olevasi “vapaampi” yksin kuin kumppanisi seurassa?
10.Rikkooko tai heitteleekö kumppanisi tavaroita ollessaan vihainen?
11.Yrittääkö kumppanisi kontrolloida minne menet ja mitä teet?
12.Painostaako kumppanisi sinua mukaan sellaisiin seksuaalisiin juttuihin,
jotka koet epämiellyttäviksi ja jos kieltäydyt, hän mitätöi/halveksii
sinua?
13.Uhkaako kumppanisi tappaa itsensä tai vahingoittaa itseään jos olet eri
mieltä asioista hänen kanssaan, yrität lopettaa suhteen tai teet jotain
mitä hän ei hyväksy?
14.Yrittääkö kumppanisi syyllistää sinua siitä että sinulla on oma elämä
(eli ystäviä, harrastuksia jne.) suhteenne ulkopuolella?
15.Kritisoiko kumppanisi ystäviäsi, perhettäsi jne. ja vaatii sinua
lopettamaan heidän tapaamisensa ?
16.Tuntuuko sinusta siltä että olet muuttunut, vieraantunut omasta
itsestäsi tai sinusta on tullut joku muu jotta voisit olla kumppanisi
kanssa?
17.Ovatko ystäväsi tai perheesi ilmaissut huolestuneisuutensa suhteestasi
ja/tai hyvin voinnistasi?
18.Tietääkö kumppanisi kuinka saa olosi tuntumaan pahalta (ts. mitä
nappeja painella) ja käyttää sitä usein pahoittaakseen mielesi?
19.Oletko kadottanut yhteyden omiin ystäviisi ja seurustelet vain
kumppanisi ystävien kanssa?
20.Yrittääkö kumppanisi hallita sinua vihastumalla tai syyllistämällä, tai
moittii sinua ellet tee juuri niin kuin hän haluaa ?
21.Onko kumppanisi koskaan lyönyt, läimäyttänyt, iskenyt nyrkillä, töninyt,
tarttunut sinuun kiinni tai ravistellut sinua?
22.Onko kumppanisi koskaan uhannut: satuttaa sinua, viedä sinulle
tärkeitä tavaroita pois, tai jättää sinut?
23.Onko kumppanisi koskaan nimitellyt sinua, vähätellyt sinua, loukannut
sinua ja/tai nolannut sinut toisten edessä?
24.Onko sinulla sellainen tunne että keskustelunne ei johda mihinkään?
25.Vietätkö pitkiä aikoja miettien mitä olet sanonut tai miten sanomisesi
on tulkittu?
narsisti...joku ehti ennen minua jo sen sinulle kertoakin...mutta oikeassa hän on...lopeta ihmeessä suhde...tarkoitan sitä todella !
aivan selvästi narsisti,itseään täynnä oleva miesten nielijä..jätä tollanen taaksesi ja jatka elämääsi lasten ja itsesi takia,ennenkuin olet itse täysin loppu.
no hei,
luin mielenkiinnolla tekstiäsi ihmeellisestä naisesta. Minä olen kyllä vähän ymmälläni. Ymmärsin että te tapaatte harvoin koska asutte kaukana toisistanne. Siksi ihmettelen miksi nainen haastaa kanssasi riitaa. Luulisi, että on ihanaa tavata toinen taas pitkästä aikaa...minä ainakin olisin onnellinen ja pyrkisin nauttimaan yhteisstä hetkestä. En usko että sinäkään nautit yhdessäolostanne jos hän vain etsii sinusta vikoja. Meissä jokaisessa on omat kommervenkkimme mutta ne pitää oppia hyväksymään, jos aikoo yhteitä elämää viettää toisen kanssa. Joskus kannattaa katsoa peiliin...etenkin sen kyseisen naisen.
Onko hän varmasti se mitä elämältä haluat?
t:diva49
Eihän sitä toiselle voi sanoa pitäiskö suhde lopettaa vaiko ei, mutta sellaisen kuvan sain viestistäs, että tämä nainen kuvittelee olevansa täydellinen, tai sitten hänellä on niin huono itsetunto, että yrittää kohottaa sitä mollaamalla muita. Suhteessa molempien pitää hyväksyä toinen sellaisena kuin tämä on. Jos vain yrität elää ja olla kuten hän haluaa eikä se tee sinua onnelliseksi, onko sellaisessa yrittämisessä järkeä?
Ole vain oma itsesi. Jos rakastat tätä naista, etkä haluaisi erota,"pakota" hänet puhumaan kanssasi ja kertomaan mikä mättää.
Ja paskat. Samanlaiseen on tullut törmättyä, voin kertoa, että aivan helvettiä on elämä niin kauan kuin tuossa tilanteessa olet. Vähintä mitä sinun pitää tehdä, on todellakin jutella hänen kanssaan... Omalla kohdalla sitäkään ei saanut kunnolla setvittyä kun naikkonen oli jo niin itseään täynnä. Itse määrittelet suhteesi ja tunteesi häntä kohtaan, tuollainen käyttäytyminen on silti aivan perseestä eikä missään nimessä saati tilanteessa sallittavaa. Kontrolloi itse elämääsi.
Olen samassa tilanteessa naisesi kanssa. Kayttaydyn tahtomattani tavalla, joka loukkaa puolisoani.
Taustalla on syita, joista en miehelleni puhu. Han ei pida naita asioita ongelmina. Menettaisin kasvoni, han ei ymmartaisi.
En usko tyydyttavani hanen tarpeitaan tulevaisuudessa. En ainakaan yhta hyvin kuin joku toinen nainen. Esimerkiksi han haluaa kovasti omia lapsia, joita en voi saada.
Han uhraa paljon vuokseni ja se aiheuttaa minulle syyllisyydentunnetta. Kayttaydyn kylmasti, jotta suhteemme viilenisi ja ero olisi helpompi. Tama kuitenkin vain satuttaa meita molempia. Tiedan, etta han voisi saavuttaa kokonaisen onnen jonkun tasapainoisemman naisen kanssa.
Mies ihmettelee, mika minulla on. Olen liian ylpea ja itsesuojeluvaistoinen kertoakseni, mika todella on pielessa. En kerro kuinka kaipaan hanen huomiotansa, kuinka haluaisin jakaa enemman yhteisia asioita hanen kanssaan..
Valilla sanon miehelleni etta erotaan. Joku toinen tekisi hanet paljon onnellisemmaksi ja ehka minakin loytaisin miehen, joka antaisi minulle yhta paljon huomiota kuin mina hanelle. Rakastan miestani, joten en kuitenkaan pysty tyontamaan hanta pois.
Entinen mieheni on mukava mies, josta kaikki tykkaavat. Minua kohtaan han oli olmistushaluinen ja ylitunteellinen, sen takia saattoi kayttaytya hyvinkin oudolla tavalla minun seurassani. Muut eivat hanta sellaisena nae. Mukava mies han on, mutta mina muistan ne lapselliset kohtaukset, joita han sai seurassani. Itse kayttaydyn nyt samalla tavalla, koska toisaalla pelkaan menettavani mieheni ja toisaalla haluan hanen (ja ehka minunkin) parastaan, joka taas olisi olla jonkun samanlaisemman kassa.
"Kun mikään ei tahdo kelvata, vaikka mielestäni olen ihan tavallinen mies. Muistan häntä syntymä- ja muina merkkipäivinä, en sikaile ja otan hänet aina huomioon." Noin minunkin mieheni ajattelee. Vaan minulle se ei riita. Olen erittain romanttinen ja hellyydenkipea. Haluaisin meidan jakavan yhdessa jotain enemman. Mieheni ja mina pidamme hyvin erilaisista asioista.
Miesta ei kiinnosta mika minua kiinnostaa. Minua harmittaa, ettei hanen kanssaan voi jakaa asioita, jotka innostavat. Jos niin teen, tiedan, ettei hanta pahemmin kiinnosta. Sen takia en enaa edes jaa hanen kanssaan mitaan, mika minussa herattaa eniten tunteita.
Tiedan, etta minun pitaisi katkaista suhde ja kasvaa henkisesti. Mieheni realistinen asenne ja kylmana pysyminen ja se, ettei han huomioi tekemisiani|kiinnostuksiani, silla innostuneella ja halukkaalla tavalla, jollaisella haluaisin on kurjaa. Ihan turha siita hanen kanssaan on puhua, silla eihan hanen vikansa ole se, ettei han ole juuri niista asioista kiinnostunut.
Joskus olen onnellinen ja normaali hanen kanssaan, valilla haluaisin vain enemman. Pelkaan kaytostani hanen seurassaan, silla olen aiemmin toiminut niin typerasti, etten voi enaa toimia niin, tai menettaisin hanet varmasti. Tasta syysta yritan kayttaytya mahdollisimman normaalisti, mutta mita normaalimmin yritan kayttaytya sita hankalampaa se on. On hyvin vaikeaa enaa vain olla oma itseni, silla han on nahnyt minut heikkona tunteitteni vallassa. Tiedostan kuitenkin tilanteen, joten kasvaminen on mahdollista. Suhde voi pelastua ainoastaan avoimella keskustelulla, mutta mina en ole valmis mieheni kanssa puhumaan, en varsinkaan, kun hanen mielestaan kaikki on hyvin kun olemme toisillemme ystavallisia ja muistamme merkkipaivina. Eli olemme kavereita ja kaikilla olisi hauskaa. Mina odotan suhteelta kokonaisvaltaisempaa osallistumista elaman eri alueisiin. Rakastamme toisiamme, mutta tilanne on mahdoton.
Hei, olisiko kyseessä puhdas narsisti? Ristiriitainen, epälooginen käyttäytyminen voi johtua tästä mielen häiriöstä, jota ei voi parantaa. Ihminen itse luulee olevansa ihan terve, joten häntä ei saa tunnistamaan itsessään mitään sairaita piirteitä. Lue lisää Narsistien Uhrit ry:n kotisivujen keskustelupalstalta.
Huumeet ja jotkut lääkkeet aiheuttavat myös tällaista. Toisaalta voimakas läheisriippuvuus aiheuttaa samantyyppisiä oireita: kun ihminen josta toinen on riippuvainen on poissa, toinen voi huonosti ja kiukuttelee siksi kun olette yhdessä. Yleensä tällainen ihminen menee naimisiin addiktin kanssa eli on mitä todennäköisintä, että hänellä on ollut helvetillinen elämä entisten väkivaltaisten, juoppojen, seksiriippuvaisten, syöppöjen tms. miestensä kanssa ja hän kokee olevansa uhri, joka on menettänyt paljon elämästään näiden luusereiden vuoksi. Hänen pitäisi mennä terapiaan purkamaan aiemmat suhteensa ja löytää tuo riippuvainen puoli itsessään ja päästää irti läheisriippuvaisuudestaan, antaa anteeksi itselleen ja exilleen. Vasta sitten hän on valmis uuteen suhteeseen.
Toisaalta asia voi olla niinkin yksinkertainen, että hän on helkkarin katkeroitunut ihan terveellä tavalla, siihenkin auttaa terapia. Nyt hän elää ehkä rankkaa yh-naisen elämää ja sinä, hänen rakkaansa et ole tukemassa häntä arjessa. Se pistää vihaiseksi naisen kuin naisen. Eihän oikea rakkaus ole sitä, että tapaatte vain juhlan merkeissä. Menet hänen luokseen nauttimaan. Oletko aidosti kiinnostunut hänen tarpeistaan? Kuuntele häntä, se jo auttaa paljon. Naisen täytyy saada puhua. Hän ei hauku kaikkia miehiä maapallolla eikä sinua. Mutta on tietysti raja, mitä jaksat kuunnella, joten siksi paras ratkaisu olisi terapia. Jos naisesi elämäntilanne vain sallii sen, että hänellä on mahdollisuus päästä sinne.
Tässäpä päällimmäiset näkemykseni. Lykkyä pyttyyn. Vinkki: keskustele hänen kanssaan ongelmista suhteessasi ja kerro, ettet jaksa mikäli muutosta ei tule ja kysy myös, mitä hän haluaa sinulle viestiä käytöksellään.
Tatja