Tätä palstaa lukiessa tulee olo että kaikki sinkut on täydellisiä (tai ainakin luulevat olevansa?): kauniita/komeita eikä luonteessakaan mitään vikaa... Sit ihmetellään ja maristaan kun ollaan yhä yksin eikä kelvata kellekään. Ollaan ehkä liian kauniita. Liian hyviä kenellekään.
Mutta miettikää, kelpuutatteko te ketään? Mitä kriteerejä itse asetatte kumppanille? Löydättekö aina jokaisesta uudesta tuttavuudesta vian, jonka vuoksi hänet on helppo hylätä? On eripari silmät, rumat korvat, junttimainen kampaus, vääränlaiset sukat, rillit, vino nenä ym ym ym ym loputtomiin. Oletteko pinnallisia? Tiedoksi vain että ulkonäköä voi aina korjailla, paskaa luonnetta onkin jo vähän hankalampi...
Jos ette kestä enää sinkkuuttanne, niin olisko kenties aika tarkistaa kriteerejä? Ei tietenkään tarvitse kelpuuttaa ketä tahansa, mutta älkää sitten valittako. Tuskin teissä on sen suurempaa "vikaa" kuin kenessäkään pariutuneessa, teille vain ei kelpaa mikään.
Mutta miettikää, kelpuutatteko te ketään? Mitä kriteerejä itse asetatte kumppanille? Löydättekö aina jokaisesta uudesta tuttavuudesta vian, jonka vuoksi hänet on helppo hylätä? On eripari silmät, rumat korvat, junttimainen kampaus, vääränlaiset sukat, rillit, vino nenä ym ym ym ym loputtomiin. Oletteko pinnallisia? Tiedoksi vain että ulkonäköä voi aina korjailla, paskaa luonnetta onkin jo vähän hankalampi...
Jos ette kestä enää sinkkuuttanne, niin olisko kenties aika tarkistaa kriteerejä? Ei tietenkään tarvitse kelpuuttaa ketä tahansa, mutta älkää sitten valittako. Tuskin teissä on sen suurempaa "vikaa" kuin kenessäkään pariutuneessa, teille vain ei kelpaa mikään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Juuri niin meille ei kelpaa kukaan , mikään!!
Jonkinlainen taso nyt hei kumminkin. Ja kun se taso on niin korkeella ei kelpaa...
xvcxvdgf
Täytyy myöntää, että jollain tavalla tunnistan tuosta itseni.
Kyllä minulla on ollut esim. vuoden aikana useitakin mahdollisuuksia
alkaa seurustelemaan ja vieläpä ihan mukavien naisien kanssa.
Aina on kuitenkin käynyt niin, että löydän naisesta jotain mikä
ei minua miellytä ja seurustelu ei koskaan ala. Joskus luonteeltaan
mukavalla naisella on ollut mielestäni liian vaatimaton ulkonäkö
ja joskus taas kauniin naisen luonteessa tai tavoissa on
jotain häiritsevää.
Monesti on tietysti käynyt päinvastoinkin, eli minä olen
ollut kiinnostunut naisesta, mutta en ole hänelle kelvannut.
Ehkä olen vain keskimääräistä huonompi sulattamaan toisen
"puutteita" ja se taas ei ole mitenkään hyvä asia parisuhdetta
muodostaessa. Jokaisessa ihmisessä kuitenkin on puutteita,
kun ei ole olemassakaan täydellistä. Luulenpa, että monelle
miehelle olisi riittänyt ne ominaisuudet joita potentiaalisissa
seurustelukumppaneissani oli, mutta sitten päätin että
se ei riitä. Tässä sitä sitten ollaan. Yksin.
Turha minun on naisia syyttää siitä että minulla ei ole
kumppania. Loppujen lopuksi olen kuitenkin aiheuttanut
sen ihan itse omilla valinnoillani ja vaatimuksillani.
Ei se muita syyttämällä miksikään muutu.
Myönnän olevani nirso, mutta silti takana on myös pitkiä suhteita parikin.Tämänhetkinen tilanne on se, että valinnanvaraa on ollut vähän liikaakin eli ratkaisuna olen pyrkinyt ystävyyden kautta tutustumaan mahdollisimman pitkälle näihin kiinnostuksen kohteisiin, jotta huomaisi kuka natsaisi parhaiten.Olen siis torjunut seurustelualoitukset, sillä mihinkään ei ole kiire ja on hyvä olla ihan näinkin.Eli sinkkuus on oma valintani, enkä lähde enää suhteeseen, jos muuta yhteistä ei ole kuin sänkykamari tai kemia yleensäkin.Se vaan menee näin.Pitkässä suhteessa pitää olla yhteisiä mielenkiinnon kohteita, jotta yhdessä ollaan vielä vuosienkin päästä.
Tääl on ainakin ei-täydellinen sinkku, joka on toivottavasti oppinu kattomaan ihmistä ulkokuorta syvemmälle.
Kiiltokuvapojat ei kiinnosta, enkä hae just tieynlaista miestä... Ehkä sitä nuorempana oli nirsompi ja herkempi katteleen enemmän silmäniloja.
Nyt vanhemmiten oon huomannu, et joissakin miehissä se vaan on se jokin mikä kolahtaa. Ei väliä onko tumma vai vaalee, pitkä vai lyhyt, laiheliini vai vanttera, mut se on se jokin...
"Ulkonäköä voi korjailla". Tarkoitat siis että nainen vetää hillittömän sotamaalauksen naamaan ja pukee geelitäytteiset rintaliivit ylle??
Mutta mitä mies tekee? Pukee geelitäytteiset aluskalsarit..?
Tarkoitin plastiikkakirurgiaa ;)
Eli sinulle voisi sanoa; "Kulta, olet ihana, mutta voisitko korjauttaa ukomuotoasi kirurgilla?" Ja sinä hymyilisit kauniisti myöntymisen merkiksi... :)
En hymyilis enkä suostuis, vaan tuolleen sanonut ois kohta entinen ukko. Tarkotan sitä kun ihmiset tuntuu niin paljon painottavan ulkokuoren merkitystä, harvemmin kuulee luonteesta puhetta vaikka nimenomaan paskaa luonnetta on vaikeampi mennä muuttamaan kuin häränpyllyulkonäköä, jos siis haluaisi! Miten sen selittäis...
Ihmettelen kuinka sitä ulkonäköä on niin helppo muuttaa... Paitsi niillä meikeillä ja vessapaperilla rintaliiveissä.
Naisille tämä ulkonäköseikka on erityisen tärkeä. Lueppa naisten deittiilmoituksia, jokainen nainen vaatii miehen olevan;
1) min. 180cm
2) "miehen kokoinen"
3) tumma
Nuo ovat vakioita, valtaosa lisää vielä mihen varakkuuden.
Ei me miehet olla noin pinnallisia
Naiset ovat ihan pöpejä, ei voi muuta sanoa. Pakko kuitenkin saada nainen joka ei olisi niin sekopää ja pinnallinen. Ei naisetkaan nyt niin kauniita ole että he voisivat vaatia mitä tahansa. Näkeehän sen jo avioerotilastoja kun katsoo että naiset ovat valinneet väärin. Lähes aina avioerot johtuvat siitä että nainen lähtee!
Niin, naiset ovat pöpejä. jokainen tietää että naisen unelma on se tumma ja pitkä RENTTU. Se täytyy saada vaikka muuten olisi miten sika. Nainen päättää muuttaa miehen mieleisekseen myöhemmin...
Siitä erot johtuvat, naisen surkeista ja pinnallisista valinnoista! Ei kelvannut se rehti ja kunnollinen mies, hän tuntui tylsältä. Myöhemmin tulee itku ja ero.
...valitetaan myöhemmin yksinhuoltajana kun kukaan kunnollinen mies ei ole kiinnostunut. Ihan tyypillistä naisilta, ensin tehdään lapset ties minkä sian kanssa ja sitten itketään jälkeenpäin miten tuli turpaan monta vuotta.
45% 25-39v suomimimmeistä on ihan riittävän laadukkaita mulle. Itse kelpaan ehkä 15%:lle minkään näköisistä suomalaisnaisista.
Ainoat kriteerit naiselle on ettei saa olla alapurentainen piraijaa muistuttava tantta, yli 100 kg, asennevammainen akateeminen työtön tai vittumainen yh. Kyllä siinä jää vielä mistä ottaa. Ainoa vaan ettei jaksa eikä huvita enää tehdä asialle mitään. Käteenveto on helpompaa ja tulee niin paljon halvemmaksi.
Kyllä itse olisin valmis kelpuuttamaan lähestulkoon kenet tahansa.
Ei minusta ole vuosikausiin ketään ollut kiinnostunutkaan..
Enkä minä itseäni minään täydellisenä pidä, mutta myönnän olevani ihan normaalin näköinen ja ehkä jopa nättikin, onko sekin nyt sitten väärin vai?
Tottakai nyt jotain virheitä jokaisessa on ja minussa varmasti paljonkin kunnei kukaan edes kiinnostu.
Mutta sekin on usein ihmetyttänyt, että silloin kun vielä seurustelin niin miehiä sai hätistellä kimpusta, mutta heti kun minusta tuli sinkku, muutuin kuin näkymättömäksi!
Vaikka päällisin puolin olen ihan saman näköinen ja omasta mielestäni käyttäydynkin ihan samalla tavalla, mutta enää ei vaan miehet kiinnostu.
Kai se on se kysynnän ja tarjonnan laki, kyllähän työssä käyvillekin tarjotaan työpaikkoja mieluumin kuin kokonaan työttömille.
Varatut vaan on kiinnostavampia.