Vaimoni kertoi, että hänellä on toinen mies. Suhde oli jatkunut jo puoli vuotta. Tapaamisia vaimon työmatkoilla. Minulle tämä oli hirvittävä järkytys. En tiedä miten tästä toipua. Rakastan silti vaimoani. Hän katuu ja on päättänyt suhteensa vieraaseen mieheen. Meidän pitäisi selvitellä tämä jotenkin. En vain tahdo jaksaa. Erotaanko vai jatketaanko. Tämä on yhtä piinaa. Aluksi en kyennyt nukkumaan moneen vuorokauteen. Elämämme ja kotimme on pirstaleina. Vaimoni suojelee edelleen miestä, jonka kanssa hän petti minua. Hän ei suostu kertomaan häneen nimeään. Jos kertoisi, laittaisin miehen myös vastuuseen tapahtuneesta. Hän ei ole mikään ulkopuolinen taho jolla on jonkinlainen koskemattomuussuoja. Hän saa kantaa myös vastuun ja kaiken tämän raastavan tuskan joka on sisälläni. Rakastan vielä vaimoani. Asian selvittelyn perustaksi olen asettanut koko totuuden kertomisen, myös nimen. Siihen minulla on oikeus, enkä saa muutoin sielunrauhaa...
Pettämisen kamaluus
Katkera mies
507849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Voin vain kuvitella tuskaasi, vaikka en onneksi ole samanlaista joutunut kokemaan. Silti minun on pakko kysyä: Miksi sen toisen miehen henkilöllisyyden tietäminen on sinulle niin tärkeää? Voihan olla, että vaimosi on pettänyt häntäkin eikä ole edes kertonut olleensa naimisissa. Mielestäni päävastuu tapahtuneeseen on kuitenkin vaimollasi eikä tällä kolmannella pyörällä, ellei hän sitten satu olemaan joku tuttava tai paras (=entinen) kaverisi.
Kuten täydennyksestä kävi ilmi, ei se toinenkaan mies erityisen syytön ole. Kyllä vastuussa ovat molemmat, niin vaimo kuin petoskumppanikin. Toinen mies olisi voinut kieltäytyä suhteesta tietäessään naisen olevan naimisissa, hän ei sitä tehnyt. Se tekee hänestä tasan yhtä syyllisen kuin tästä vaimostakin. It takes two to tango, molemmilla on vastuu omista tietoisista teoistaan.
Jos kerran näiden kahden avioliitto on nyt perseellään tämän takia (puhumattakaan petetyn mielenrauhasta), miksi sen toisen miehen pitäisi päästä kuin koira veräjästä? Minut on myös petetty ja jätetty, se tuska on ihan hirveää ja vituttaa pelkkä ajatuskin siitä että se kolmas osapuoli kärsii korkeintaan pieniä omantunnontuskia ja jatkaa normaalia perhe-elämää siinä missä multa meni koko elämä palasiksi. Ja saan keräillä palasia kasaan vielä kauan.
Kun itselläni on vastaava tilanne, niin minulle on tärkeää tietää että minkä laisen ihmisen kanssa hän on halunnut jotain tehdä... Ja miksi se on ehkä tuntunut paremmalta kuin minun kanssani. Ja se joka väliimme tuli ei hänkään kuitenkaan syytön ole... ?!
vastuu on pelkästään vaimolla
kolmasosapuoli luultavammin on sinkku joka vain tahtoi sänkyyn, sitähän kaikki sinkut tahtovat
eriasia tietty jos kolmasosapuoli petti samalla omaa vaimoaan....
No, ainakin sekä tässä threadin aloittaneessa tapauksessa sekä omassani se kolmas osapuoli on myös naimisissa. Molemmissa tapauksissa salasuhteilijat ovat tienneet toistensa av(i)oliitoista. Molemmissa tapauksissa se kolmas osapuoli pääsee kuin koira veräjästä.
Vituttaa pelkkä ajatuskin.
ehdottomasti pitäisi kolmannen osapuolen vaimollekin ilmoittaa tapahtuneesta,
Vaikka tämä ei ole keskustelukanava täydennän silti aloittamaani Pettämisen kamaluus-kirjoitustani. Tapauksessa suhde jatkui puoli vuotta, tapaamisia työmatkoilla, hotelliöitä, puheluita, tekstareita, sähköpostiviestejä, lahjoja. Kumpikin naimissa olevia henkilöitä. He ovat myös tienneet toistensa olevan avioliitossa ja tienneet mitä olivat tekemässä. Kaikki suunniteltua ja etukäteen valmisteltua. Vaimoni kertoi, kun ei jaksanut enää pitää asiaa sisällään. Mies, siis hän jonka kanssa vaimoni petti minua, luikki karkuun ja vaatii vaimoani suojelemaan itseään. Näin vaimoni myös menettelee, eikä kerro miehen henkilöllisyyttä. En ole hirttämässä syytöntä, vaan vaatimassa vaimoni petoskumppania tilille tekemisistään. Hän on myös syyllinen.
Ei sormella osoittelu ja syyllisen löytäminen tee tehtyä tekemättömäksi. Jos kyseinen mies ei ole tuttavasi, anna henkilöllisyyden olla. Se ei teidän suhdettanne muuta mitenkään. Mieti ennemmin miten jatkat vaimosi kanssa tästä eteenpäin, jos jatkat.
Olen itse syyllistynyt pettämiseen ja voin sanoa, että tekemiseni taustalla on monia syitä. Avioliitossani ei ole kaikki kohdallaan, koska olen kaivannut muutosta ...
Useimmiten asiat eivät ole yksioikoisia.
Mitähän muutoksia se pettäminen on siihen sitten tuonut? Minusta on aika outoa logiikkaa alkaa korjaamaan jotain rikki olevaa rikkomalla sitä lisää, tietoisesti. Ainahan sitä voi selittää että kun seksi ei suju ja kumppani ei kuuntele ja seliselivalivali, selityksiä ja syitä löytyy yhtä monta kuin pettäjääkin. Jos ne selitykset osoitettaisiin sille kumppanille ENNEN kuin tehdään mitään, ei välttämättä ehkä tarvisi edes pettää?
Jos avioliittoon toivotaan muutoksia, sitä voi pyytää kumppanilta ja näyttää itse esimerkkiä. Jos homma ei senkään jälkeen toimi, ei taida jäädä muuta vaihtoehtoa kuin pistää pillit pussiin, sen jälkeen ei tarvi enää pettääkään kun saa tehdä muiden kanssa mitä lystää. Jos taas joku muu kiinnostaa enemmän kuin oma kumppani, hoidetaan asiat ensin sen oman kumppanin kanssa loppuun ja sitten vasta aletaan jollekin sen uuden ihastuksen kanssa, silloin se entinen kumppani voi kunnioittaa sinua edes himpun verran enemmän kuin pettämisen jälkeen.
Miksi sen oman kumppanin kunnioittaminen ja rehellisesti kohteleminen on niin helkkarin vaikeaa? En käsitä.
On se vaan niin helppoa, helvetti soikoon, kertoa toisille miten kuuluu elää ja menetellä! Pitääkö minun heittää kaikki hushiiteen; lapset ja kaikki sen takia, että avioliitto ei toimi, vaikka olen sen eteen töitä tehnyt. Enkö saa etsiä itselleni reittiä pois? Täytyykö minun jättää kaikki ja jäädä yksin ennenkuin voin etsiä muuta?
Vai vaan olla ja kärsiä?
"Täytyykö minun jättää kaikki ja jäädä yksin ennenkuin voin etsiä muuta?"
Miten muuten sitten aioit tehdä sen? Etsiä muuta vielä kun olet avioliitossa? Mulle on tehnyt tuon saman niin isäni kuin ex-avopuolisoni, molemmat romautti maailman. Isukki petti äitiä useiden naisten kanssa koko avioliiton ajan, me lapset elimme "onnellista" kulissilapsuutta. Tätä nykyä en voi sietää koko miestä. Ex-avopuolisoni petti ja jätti naimisissa olevan takia, se suhde loppui parin kuukauden päästä alkamisestaan ja nyt hän vinkuu takaisin. En voi sietää enää häntäkään ja ihmisenä en kunnioita häntä tippaakaan. Haluatko tämän saman surun, vihan, katkeruuden, halveksunnan ja raivon omille niskoillesi vuosiksi eteenpäin? Ole hyvä ja ota. Mikään ei kuulemma ole niin pahaa kuin lapsen luottamuksen ja kunnioituksen menettäminen. Paitsi ehkä lapsen kuolema.
Kaikilla on oikeus onneen, jopa sinulla. Jos sitä ei nykyisestä avioliitostasi enää löydy eikä sitä liittoa saada yrityksestä huolimatta enää toimimaan, silloin se onni löytyy jostain muualta. Mutta etsi se rehellisesti ja suoraselkäisesti äläkä satuta toisia yhtään enempää kuin on pakko.
Tuntui aika karmivalta lukea, koska oli aivan kuin olisin itse sen kirjoittanut! Samat kokemukset!
Eiväthän
nämä huuhaat ymmärrä, sellaisia asioita kuin -lapsen/puolison luottamuksen ja kunnioittamisen pettämistä!
Eikä tämä pettäjä taudistaan parane, sama meno jatkuu niin kauan kun "yhdessä" ollaan. Se lopuu sitten kun ollaan erottu, kun "juttu" ei enää ole salainen. Sitten alkaa takasisin vinkuminen.
Voiko nyt tosiaankin olla niin kamala juttu. Anna samalla mitalla takaisin.
x
jos voit pettämisen hyväksyä...
Vaimoni tunnusti uskottomuuden mutta ei kertonut kaverin nimeä. Hän vaikeni kuin muuri. Jätin tuolloin hänelle pyynnön välitettäväksi tälle kolmannelle osapuolelle, että soittaisi minulle. En uskonut, että hän koskaan soittaisi. Parin päivän päästä soi puhelin ilman näytön numeroa. Kaveri esitteli itsensä "etunimellä" ja kertoi, että vaimosi pyysi soittamaan. Puhelussa kaveri teki tyhjäksi kaiken sen, mitä vaimoni oli kertonut heidän suhteestaan. Ei rakastumista eikä rakkautta, ei koko suhdetta, ei suunnitelmallisuutta, samat hotellit ja sängyt pelkkää sattumaa ja vahinkoa, hän ei ollut koskaan antanut vaimolleni lahjoja, vaimoni ei ylipäänsä ei ollut koskaan merkinnyt hänelle mitään, hän oli soittanut vaimolleni vain työpuheluja eikä hän ollut tavannut vaimoani kaikissa niissä paikoissa, missä vaimoni on kertonut niin tapahtuneeen. Kaveri luisti kaikesta vastuusta ja siirsi sen vaimoni harteille. Hän oli "pahoillaan" tapahtuneesta ja siitä, että vaimoni on käsittänyt kaiken väärin ja kuvitellut vain mielessään. Minulle ei selvinnyt kuka hän oli. Hän oli käyttänyt vaimoani vain messu-ja kokouspatjana, eikä hänessä ollut sen vertaa miestä, että olisi soittanut omalla nimellään ja selvittänyt asian kanssani. Vaimoni vaikenee edelleen. Ihmettelen sitä. Kyllä näin hyväksikäytetyn ja huijatun naisen pitäisi käyttäytyä jo naarstiikerin tavoin ja soittaa itse petoskumppaninsa vaimolle.
Vaimoni tunnusti uskottomuuden mutta ei kertonut kaverin nimeä. Hän vaikeni kuin muuri. Jätin tuolloin hänelle pyynnön välitettäväksi tälle kolmannelle osapuolelle, että soittaisi minulle. En uskonut, että hän koskaan soittaisi. Parin päivän päästä soi puhelin ilman näytön numeroa. Kaveri esitteli itsensä "etunimellä" ja kertoi, että vaimosi pyysi soittamaan. Puhelussa kaveri teki tyhjäksi kaiken sen, mitä vaimoni oli kertonut heidän suhteestaan. Ei rakastumista eikä rakkautta, ei koko suhdetta, ei suunnitelmallisuutta, samat hotellit ja sängyt pelkkää sattumaa ja vahinkoa, hän ei ollut koskaan antanut vaimolleni lahjoja, vaimoni ei ylipäänsä ei ollut koskaan merkinnyt hänelle mitään, hän oli soittanut vaimolleni vain työpuheluja eikä hän ollut tavannut vaimoani kaikissa niissä paikoissa, missä vaimoni on kertonut niin tapahtuneeen. Kaveri luisti kaikesta vastuusta ja siirsi sen vaimoni harteille. Hän oli "pahoillaan" tapahtuneesta ja siitä, että vaimoni on käsittänyt kaiken väärin ja kuvitellut vain mielessään. Minulle ei selvinnyt kuka hän oli. Hän oli käyttänyt vaimoani vain messu-ja kokouspatjana, eikä hänessä ollut sen vertaa miestä, että olisi soittanut omalla nimellään ja selvittänyt asian kanssani. Vaimoni vaikenee edelleen. Ihmettelen sitä. Kyllä näin hyväksikäytetyn ja huijatun naisen pitäisi käyttäytyä jo naarstiikerin tavoin ja soittaa itse petoskumppaninsa vaimolle.
Jotenkin näyttää siltä että naiset ymmärtävät paremmin naisen pettämisen kuin miehen? Eli jos nainen pettää täytyy suhteessa olla jotain vikaa jos taas mies niin vika on tietysti miehessä.
Säälittävää porukkaa, maailma on täynnä uskollisia naisia ja on kuin onkin myös uskollisia miehiä. Jos ei pysty uskollisuuteen suhteessa niin ei varmaan pysty kovin paljoa muuhunkaan. Minne ihmeeseen on ihmisten henkinen kantti kadonnut.
Vaikka suhteessa olisi mitä pielessä ei se varmaa korjaannu vieraan sängyssä?!
Turha on syyttää suhdetta jos on pettänyt. Taitaa vain olla nyky ihmisille liian kova paikka tunnustaa että vika olikin itsessä kun lähti pettäjän tielle.
Pettäjä tietysti odottaa että kaikki on niinkuin ennenkin tunnustamisen jälkeen, kellä nyt on edes kanttia tunnustaa. Se luottamuksen menetys mikä pettäessä tapahtuu tekee niin syvän haavan ettei se korjaannu ihan hetkessä voi olla että se jättää jopa elinikäisen arven ja katkeruuden tunteen. Olipa kyseessä mies tai nainen.
Koston tielle on vielä säälittävämpää lähteä, anteeksi voi antaa vaikka se voi pitkä prosessi ollakkin.
Mitä enemmän rakastaa sitä enemmän se sattuu.
Voimia jaksamiseen, elämä jatkuu.
tuskin on mitään tekemistä sen kanssa kuinka paljon sattuu vaan sillä miten hyvin osaa eritellä ja käsitellä omia tunteitaan. Sanoisinkin, että sitä helpompi on antaa anteeksi mitä enemmän rakastaa.
toinen tekee pahasti se ei tarkoita sitä, että pitäisi hypätä samaan suohon! Sillä osoittaa vain, että ihminen on todellinen idiootti.
En ole ikinä hyväksynyt syjähyppyjä, eikä miehenikään, mutta niin vai kävi että hän petti. Järkytys oli suuri kun hän tunnusti ja on edelleen. Syrjähypystä kehittyi vakava suhde. Mieheni piti melkein vuoden kahta naista, vahinko että minä, aviovaimo olin vasta se "toinen". Olen yrittänyt tehdä omaa surutyötäni puoli vuotta. Tunteet heittelee laidasta laitaan, välillä vihaan miestäni ja välillä en halua luopua. Mieheni on ollut muuttamassa monet kerrat, mutta aina vaan ollaan menty eteenpäin, ehkä kolme alaikäistä lasta vaikuttavat asiaan. Nyt kuitenkin ollaan taas tilanteessa, että hän on lähtemässä. Suhteen toiseen hän lopetti, mutta ei pysty antamaan itselleen anteeksi ja miettii sukulaisten ja kaikkien asiasta tietävien reaktiota jos hän jää perheensä luo...en jaksa ymmärtää. Olen antanut hänelle anteeksi ja melkein rukoillut jäämään, vaikka lasten takia, mutta sekään ei tunnu riittävän. Meidän perheessä ei ole koskaan ollut mitään suuria riitoja, eikä kriisejä, ongelma mistä kuulemma syrjähyppy johtui on puhuttu moneen kertaan. En tiedä kauanko jaksan taistella, annanko periksi kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Tunteet jotka minulla on vielä jäljellä on pakko muuttaa vihaksi, että jaksan lasteni kanssa. Tiedän että suru ja ikävä menee joskus ohi, mutten halua sitä koettavaksi, jos on toinenkin vaihtoehto.
No ei oo helppoa sullakaan,voi voi.
Asiaa pitäisi lähteä selvittämään sinun ja vaimon välillä ensin. Itse kyllä myös haluaisin tietää petturi kumppanin nimen mutta siitä seuraisi ehkä juttu Alibiin. Mies tappo. Mielestäni tilanteen pitäisi ensin rauhoittua ja miettiä parisuhdetta. Jos parina saa asian läpikäytyä niin voi olla ettei kolmannen pyörän nimi enää kiinnosta. Sanot rakastavasi vaimoasi vielä ja ehkä siitä olisi hyvä lähteä liikkeelle. Täytyy kyllä sanoa että paskan tempun tekee kun pahanolonsa toisen niskaan oksentaa. Olisi ollut hiljaa ja katunut.
Niin, mikä minä olen sanomaan. voimia teille!
Miksi vaimosi petti sinua? Sinussahan ei voi olla vikaa. Käsittääkseni jos suhde on kunnossa ei
ruohokaan ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Lopeta itsesäälissä kieriskely ja vollottaminen uhrina olemisesta, ole mies. Suhde ei toiminut, vaimo haki lohtua vieraasta, tai mita nyt hakikin seksiä, läheisyyttä, kuuntelijaa.
Ilmeisesti sinä et tätä pystynyt tarjoamaan.
Pankaa omaisuus puoliksi ja uusi elämä aluilleen.
Unohda se kolmas osapuoli, se on yhdentekevää.
Voit vain pahentaa asiaa,suomalais kansalliseen tapaan pahimmassa tapauksessa jompikumpi teistä kasvaa ruohoa ensi kesänä.
Ei se sentään sen arvoista ole.
Voimaa sinulle.
no, tätä nyt sattuu kaiken aikaa ihmisille joka puol maailmaa, kaikki ei vain jää kiinni, ja vain ne jotka haluavat liittonsa loppuvan (?) kertovat suhteistaan puolisolleen (?)
MONET käyvät vieraissa avioliiton siitä kärsimättä, saattaa jopa parantaa aviosuhdetta. mutta loppujen lopuksi jokainen päättää ITSE itsestään, mitä tekee ja kenen kanssa, niin ainakin itse oon päättänyt.
Juuri näin... eikä se tavara siitä ole pilalle kulunut jos joku toinenkin on sitä päässyt vähän kokeilemaan. Ja parempi ettet tiedä kuka se toinen on... silloin se on vain persoonaton "joku muu". Eikä se sinua paljon auta että jonkun toisenkin perhe ehkä rikkoutuu. Keskity nyt pitämään vaan huolta siitä vaimostasi ettei hänelle taas tule tarvetta lähteä vierasta etsimään...
Juuri näin... eikä se tavara siitä ole pilalle kulunut jos joku toinenkin on sitä päässyt vähän kokeilemaan. Ja parempi ettet tiedä kuka se toinen on... silloin se on vain persoonaton "joku muu". Eikä se sinua paljon auta että jonkun toisenkin perhe ehkä rikkoutuu. Keskity nyt pitämään vaan huolta siitä vaimostasi ettei hänelle taas tule tarvetta lähteä vierasta etsimään...
Juuri näin... eikä se tavara siitä ole pilalle kulunut jos joku toinenkin on sitä päässyt vähän kokeilemaan. Ja parempi ettet tiedä kuka se toinen on... silloin se on vain persoonaton "joku muu". Eikä se sinua paljon auta että jonkun toisenkin perhe ehkä rikkoutuu. Keskity nyt pitämään vaan huolta siitä vaimostasi ettei hänelle taas tule tarvetta lähteä vierasta etsimään...
Kyllä mies saa itseensä mennä, jos naisen täytyy vieraisiin mennä. Ja en kyllä osaa ajatella, että miksikähän se pimpsa siitä menee jos sitä joku muukin saa ihastella ja kokea.
Eipä tosiaan kulu naisen tahi miehen sukuelimet pettämisestä, kyllä siinä on ihan jostain muusta kyse. Voisikohan olla niin, että se onkin luottamus ja arvostus mikä siinä kulahtaa?
Jos miehen pitää mennä itseensä naisen pettäessä, niin päteekö sama sitten naiseen? Peilit esiin vaan, ei kukaan meistä ole täydellinen. Siltikään jotkut eivät petä, eli voisiko olla kuitenkin niin, että sillä pettäjällä on suurempi osuus siinä? Mutta onhan se tietysti epämiellyttävää ajatella, että joutuisi ottamaan vastuun omista teoistaan, sen kyllä ymmärrän.
katkeruudestasi. Mitä järkeä on hinkua miehen nimeä? Sinun on selvitettävä tämä asia yksin omassa pääkopassasi eikä missään muualla.
Jos aiot jatkaa vaimosi kanssa, hakeutukaa heti parisuhdeterapiaan. Yksin on vaikea selvitä. Petetyn toipumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että pettäjä on täysin avoin. Salaisuuksien muurit on kaadettava. Salaisuudet erottavat puolisoita toisistaan. Avoimuuden merkityksestä saat lisätietoja osoitteesta
www.smartmarriages.com/glass.html. Haastattelu on 15 sivua pitkä ja englanninkielinen.
Voimia sinulle kohtalotoveri. Koitetaan jaksaa!
niin yksinkertaisia, mielestäni nyt jos koskaan on syytä selvittää vaimosi tunteet sinua kohtaan, jos hän rakastaa sinua enemmän kuin ketään muuta ja sinä samoin, niin mielestäni kerran voi antaa toisen anteeksi ja toisen tilaisuuden. Itse halveksin toista pettävää osapuolta niin paljon että en tunnusta edes ihmiseksi ;) varsinkin jos toine on vielä naimisissa oleva. Pettäminen on äärimmäisen itsekkyyden osoitus, koska ennen tapahtumaa olisi asiat pitänyt selvittää puhumumalla, samalla se kertoo heikkoudesta, pelosta kykenemättömyydestä vastata itsestään saati muista ihmisista joiden elämään vaikuttaa suuresti. Pettävät osapuolet eivät osaa / halua ottaa huomioon petettävien tunteita, eikä edes sen osapuolen tunteita, kenen kanssa petoksen tekee, juuri hyviä esimerkkejä ovat nämä missä perheet rikotaan surutta, kunhan vain saa tyydytettyä omat mitättömät tarpeensa. No, jokatapauksessa, pettät ovat jo oman tuomionsa kirjoittaneet, kun ovat sille tielle lähteneet, sillä kuten joskus aikaisemmin totesin, on suuri todennäköisyys että pettäjät tuohoavat järjestäin myös omat ihmissuhteensa, typerällä vastuuttomalla ja kypsymättömällä käytöksellään.
Olen sanonut ennenkin ja sanon yhä edelleen.
Se, että vaimosi on sinua pettänyt, on todella ikävää :(
Mutta miksikäs haluat sille vieraalle miehelle sen kostaa?
Vaimosi on kuitenkin se, joka päätöksen pettämisestä on tehnyt! Hänelle itselleen kuuluu vastuu tapahtumasta!
On täysin turhaa syyttää asiasta muita, kuin pettäjää itseään, hän on virheensä tehnyt ja siten tiensä valinnut (ellei kyseessä ole raiskaus).
Kyllä se niin on, että ennemmin vartioi kapallisen kirppuja, kuin huorahtavan muijan.
Luottamus on mennyt, mutta mieti sitä, että voiko se palautua koskaan ennalleen.
Mikäli epäilet, että ei, niin silloin on viisaampi kun laittaa kantapäät vastakkain ja lähtee eri suuntiin.
Miehen nimellä kait tarkoitat sitä, että voisit rikkoa hänenkin avioliiton, mikä on aivan oikein.
Toivottavasti saat asiat selvitettyä, sillä aisankannattajan rooli ei tosiaankaan ole kadehdittava.
Jos itse olisin aikoinani saanut tietää kaikkien miesten nimet ym., ei turpaan mättämisestä olisi ihan vähällä työllä selvinnyt. Kyllä siihen olisi aikaa ja voimia mennyt melkoisesti. Siinä ajassa, jolloin teki mieli näitä miehiä piestä, ei prosentuaalisesti olisi kovin suurta osaa ehtinyt hoidella kanveesiin.
Ja jos ei aikonut vetää turpaan, oli turhaa tietää myöskään nimiä.
ei pelkkä pieksämisen himo aja siihen, että nimet pitäisi tietää! Olin itse samanlaisessa tilanteessa ja oli todella raastavaa, kun epäilin jopa parhaita ystäviä ennen kun sain selville miehen nimen jonka kanssa puolisoni oli pettänyt. pahinta oli se, että luottamus meni totaalisesti kaikkiin!!
Tiedän kuinka tuollainen sattuu. Olen itse kokenut.Minulle selvisi homma jotenkin alitajuisesti.Hän käyttäytyi pienissä jutuissa erilailla kuin aikaisemmin.Kunnes erään kerran pyysin hänen kännykkänsä kun hän tuli kotiin.Ja se kertoi omaa tarinaansa..tästä alkoi helvetti. Asiaa ei puhuttu pohjia myöden selväksi.Hän vaikeni kuin muuri. En tiedä kaikkea mitä on tapahtunu.Tiedän tarpeeksi ollakseni varma asiasta. Vain ne asiat jotka tiesin ja osasin päätellä hän joutui kertomaan.Hänen mielestään minun pitäisi vain unohtaa ja antaa anteeksi. Valitettavasti en pysty unohtamaan.Siihen asti luotin häneen täysin.Nyt en koskaan voi luottaa.Yritän rakastaa-siitä ei tule enää mitään .Mietin vain miksi?.Tekee tiukkaa olla edes ystävä...Neuvoja on vaikea antaa, mutta juttu pitäisi selvittää pohjiaan myöden.Muuten käy kuin mulle.
Minäkin huomasin monista muuttuneista pikku jutuista, että kaikki ei ole kohdallaan.Kauan syyttelin itseäni ja hulvatonta mielikuvitustani.Totuus paljastui puolison kännykään kurkkaamalla.Nyt minua syytetään yksityisyyden loukkaamisesta, kännykän tutkiminen on kuulemma sama asia kuin kirjesalaisuuden rikkominen.Tosin tuo toisen puolen hyökkäys lienee paras puolustus,käry kävi ja sillä sipuli.Mutta jos liitossa ollaan rehellisä, eihän puhelimessa pitäisi olla mitään salattavaa eikä sitä tarvisi pitää kotona ollessaan piilossa tai pois päältä pin koodin suojaamana vielä. Minun puhelimeni kyllä on aina ollut kaikkien käsillä,en pidä sitä mitenkään henkilökohtaisena yksityisomaisuutenani enkä voi verrata sitä johonkin kirjeeseen tai vaikkapa päiväkirjaan.
Tutulta kuulostaa, silti tutkin puhelimen milloin voin. Kumpi on pienempi rikos - pettäminen vai puhelimen tutkiminen kysyn vaan?. Jos ei ole mitään salattavaa ei puhelintakaan tarvitse piilottaa. Meillä uskottomuus jatkuu... ja tuskaa riittää
itse en tutki mieheni puhelinta ja olen tehnyt selväksi ettei omaanikaan tutkita, sama kuin kirjesalaisuus!!!!
En minäkään ennen tutkinut. Vasta sitten kun mies hankki kakkosnaisen. Tässä sitä on kuukausikaupalla eroa tehty väliin jätetty minua ja väliin kakkosnaista. Ja valehdeltu ja käyty naisen kanssa salaa matkoilla ja nykyisin aika avoimesti. Enkä itseäni ymmärrä miksi en pysty jättämään. Viikonloput jaetaan kahden naisen kesken eikä hänkään pysty eroamaan. Kummastakaan? Aikako tässä ratkaisee? Vai se että joku meistä ratkeaa? Silloin kun asiat ovat tässä pisteessä kaikki kärsivät.
jos pystyt jatkaa ja pystyt unohtaa ....
muista että ei se äijä ole yksin syy pää
siihen tartteaan 2 ihmistä et pystyy tekee
sen ja ei välttämättä edes tiedä että on
varattu aluksi.koin juur saman kohtalon
mut tää on niin tätä... eihän naiset petä
niin aina sanotaa äijät vaan.ikinä en ole
pettänyt enkä petä minut on petetty joka
kerta ......
Itse olen nainen ja ollut onnellisessa ja pitkässä suhteessa kauan,ainakin siihen mennessä kunnes huomasin että arjesta alkoi tulla itsestäänselvyyttä.Vaikka kuinka yritin keskustella asiasta mieheni kanssa hän ei nähnyt asioissa mitään vikaa.Arki jatkui ja tunteeni painuivat unohduksiin toivottomassa yrityksessä puhua asioita halki ja miettiä ratkaisuja.Olen aina ollut pettämistä ehdottomasti vastaan mutta niin vaan kävi että tietoisesti sen tein.Ei kukaan ihminen petä puolisoaan hetken päähän pistosta noin vaan että "hupsista keikkaa" vaikka olisi esim. kuinka kännissä. Taustalla on siinä vaiheessa jo niin paljon pitkään jatkunutta tyytymättömyyttä ja pahaa oloa ennen kuin lähdet vieraaseen syliin.Ehkä joku ottaa siitä ratkaisevan askeleen irtiottoon puolisostaan.Ja pahaan oloon tarvitaan aina kaksi ihmistä,joten kannattaisiko yrittää selvittää että milloin asiat lähtivät hänen mielestään niin väärälle polulle että lopputulos oli se mikä oli?Ja katsoa myös itseään peiliin miten on parisuhteensa elänyt.En halua todellakaan puolustella vaimosi tekoa,olen todella pahoillani puolestasi ja uskon että kärsit ihan hirveästi.Tiedän vaan juuri miestäni pettäneenä että ongelmat ovat alkaneet jo kauan aikaa sitten.Ja halusin uudesta ihmisestä sitä mitä kotoa ei löytynyt enää vaikka olin aikoinaan ollut todella onnellinen.Mutta ihmiset muuttuvat,ei kannata tyytyä keskinkertaiseen jos on mahdollisuus parempaan.Ja tuskin koskaan luotat vaimoosi enää puhtaasti ja rehellisesti.Hän on tiennyt syrjähyppynsä seuraukset ja hänen täytyy olla myös valmis kantamaan tekojensa seuraukset.Koitahan jaksella!
On sanomattakin selvää, että joka suhteeseen astuu ennemmin tai myöhemmin arki. Se ei ole mikään syy pettämiseen, silloin ihmisessä on vikaa. Ei ole ihme että miehesi ei nää suhteessanne mitään vikaa, vika on sinä itse. Haluat kokea vain sen alkuhuuman uudestaan ja uudestaan. Olet ns. pettäjäainesta, kykemätön oikeaan suhteeseen jossa on ylä- ja alamäkiä.
Kyllä 7v suhteessa on arki tullut jo kauan aikaa sitten ja mekin koimme varmasti enemmän kuin yhden kerran mitä on kova alamäki.Kyse ei todellakaan ollut mistään huumasta,tilaisuuksia olisi ollut paljon mutta en niihin tarttunut.Se joka etsii alkuhuumaa löytyy ihan varmasti jostain muualta kuin tästä osoitteesta.Tähdennettäköön vielä että tehdessäni syrjähypyn tiesin että suhde on ohi ja tunteeni kuolleet.Ero tehtiin kuitenkin sovussa ilman lapsellisia tappeluja.Jos olisin halunnut jatkaa suhteessani,en koskaan olisi hakenut muualta mitään vaan tehnyt entistä enemmän "töitä" luodakseni yhteistä tulevaisuutta.
Eihän se oikeastaan sen miehen vika ollut, ainakaan jos hän ei ollut varattu. Se on monen mielestä ihan ymmärrettävää että vapaa voi yrittää varattua ja jos varatun elämä on niin tylsää että lähtee mukaan niin se on jonkun toisen murhe. Vaimollasi oli tilaisuus päättää mitä tehdä, ja teki niinkuin teki. Eli häntä sun pitäis syyttää.
Jos pystyt elämään niin ettei asia jää kiusaamaan sinua, eikä rakastajan nimi selviä.
Jos kestät epätietoisuudessa elämisen, niin siitä vaan...kyseessähän voi olla joku jonka tunnet.
Mikä juttu tuo oikein muka on? Miltä vaimosi rakastajaansa oikein suojelee? Hän on ehkä naimisissa? Kaverisi? En keksi montaa vaihtoehtoa...
Jos olisin sinä, yrittäisin rakastua johonkin toiseen pienen suruajan jälkeen ja heittäisin pettäjän pihalle, vaikka koskisi...älä herkistele nyt, se voi kostautua myöhemmin. Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä kostautuu...
... käännä toinenkin poski. Ota turpaas, älä kosta, anna anteeksi rakkaallesi, anna anteeksi uudelleen ja uudelleen, sillä kaikkihan tekevät virheitä. Kosto ei ole ratkaisu. Niele vihasi. Niele, niele, niele. Ennenkuin huomaatkaan olet saanut itsellesi uusia harrastuksia ja näpertelet kaikkea pientä. Syyttömiä ei saa rangaista.
Ai että ottaa päähän lukea kaikkia lässytyksiä. Kukaan ei sinua sääli. Mutta sinun pitäisi sääliä muita. Kun vaan saisi hillittyä itsensä. Mikään ei v*tuta yhtä lailla kuin kusetetuksi joutuminen. Mikä tekee ihmisestä niin tyhmän, että ei osaa luopua. Vaikka maailma on naisia täynnä.
Kohta lähtö lataukseen edessä näiden naispaholaisten kanssa.
Tiedätkö mikä noidankehä on? Minäkään en haluaisi tietää.
Rakkaudella on silläkin rajansa,kaikki se kestää
kaikki se riistää.Minä olen kamalan pahoillani
puolestasi.Niinhän sitä sanotaan jotta ruoho on
vihreämpää aidan takana!!Jos rakastat vaimoasi
ja vaimosi rakastaa sinua voit antaa anteeksi,mut-
ta et unohtaa...pidä aina se pieni väli matka.
Tuskin vaimosi ylpeilee tekemisillään,se on häpeä.
En itse ole pettäjä tyyppejä,rakastan miestäni
ja olen onnellinen hänen kanssaan.Enkä usko et
hänkään olisi pettänyt minua niin kuin hän palvoo
minua.
Minun ex poika ystävä petti minua ja jäi itse
rysän päältä kiinni.Olin katkera,vihainen,vihasin
koko maailmaa,mutta selvisin siitä.Aika parantaa
haavat.Uusi suhde,rakastuminen....
Anna sinäkin itsellesi aikaa olla oma itsesi.
Puhukaa toisillenne mitä tunnette..itseänne...
toisianne kohtaan...mitä haluatte...Uskon et se
paistaa aurinkokin viellä sinun risukasaasikin.
Tsemppiä...