Tekisi mieli itkeä, mutta kyyneleitä ei tule.
Kyllä minä sen tiedän. Että tämä on tässä. Tämä on viimeinen mies, jonka tapaan netin kautta. Koska tämän jälkeen minun on yksinkertaisesti unohdettava romantiikka, rakkaus, ihastumisen tunteet ja miehen kosketus. Minun on ajateltava itseäni ja keskityttävä muihin juttuihin.
Kyllä minä sen tiedän. Tämä oli vain jotain liian hyvää ollakseen minulle mahdollista saatavaksi. Tämä on lopun alkua. Se on hänen päätös, kuinka kauan hän jaksaa minun seuraani. En edes jaksa teeskennellä väsymystäni ”jatkuvaan deittailuun”.
Kaikki nämä ajatukset.. kaikki ne vain osoittavat sen, että olen oikeassa. Minulle ei ole ketään. Minulle ei ole ketään Oikeata. Sitä Oikeata ei ole olemassakaan. Olen liian itsekäs ansaitsemaan kenenkään miehen rakkautta. Miksi edes vaivaudun unelmoimaan yhteisestä elämästä jonkun ihanan miehen kanssa..? Miksi unelmoin ja toivon sen tapahtuvan juuri minulle?
Minun on turha kuvitellakaan kenenkään viettävän kanssani kauemmin aikaa kuin kuukausi, pari. Enkä voi olla kovin katkera siitä, enhän minä tee ikinä mitään ratkaisevaa siirtoa suhteen eteen. En vain uskalla. En vain kehtaa. Ei minusta ole siihen. Joten ei pitäisi olettaa ikinä enää mitään kenenkään suhteen. Tämä on tässä. Ja tämä jatkuu juuri niin kauan kuin on jatkuakseen. Hiljalleen hiipuen pois. Ja unohdan koskaan eläneeni täysillä.
Minä olen täysin kehityskelvoton tapaus ihmissuhteissa. Ei minusta ole niihin. Minulla olisi rakkautta, voisin antaa sydämeni jollekin, mutta en ole ikinä tehnyt sitä. Minua pidättelee suunnattoman suuri epäluulo muita kohtaan. Onhan minun sydämeni ennenkin särkynyt. Mikä tekisi tästäkään yhtään sen erilaisempaa, parempaa, unohtumattomampaa..?
Sellaista elämää ei olekaan minkä olen ajatuksissani luonut. Sellaista kumppania ei olekaan, jonka olen itselleni keksinyt haavemaailmaan. Ei sitä ole. Elän täysin haavemaailmassa. Minun pitäisi lopettaa se, ennen kuin petän itseäni uudestaan. Uskomalla, toivomalla, luottamalla, haaveilemalla. Ei sitä ole olemassakaan. Ei sitä elämää ole koskaan ulottuvilla.
Lopeta haaveilu. Lopeta itsesi kiusaaminen. Tai muuten elät elämäsi joka ikisen päivän kyyneleet silmissä poltellen. Ja sitä suurta rakkautta etsien. Turhaan.
Kyllä minä sen tiedän. Että tämä on tässä. Tämä on viimeinen mies, jonka tapaan netin kautta. Koska tämän jälkeen minun on yksinkertaisesti unohdettava romantiikka, rakkaus, ihastumisen tunteet ja miehen kosketus. Minun on ajateltava itseäni ja keskityttävä muihin juttuihin.
Kyllä minä sen tiedän. Tämä oli vain jotain liian hyvää ollakseen minulle mahdollista saatavaksi. Tämä on lopun alkua. Se on hänen päätös, kuinka kauan hän jaksaa minun seuraani. En edes jaksa teeskennellä väsymystäni ”jatkuvaan deittailuun”.
Kaikki nämä ajatukset.. kaikki ne vain osoittavat sen, että olen oikeassa. Minulle ei ole ketään. Minulle ei ole ketään Oikeata. Sitä Oikeata ei ole olemassakaan. Olen liian itsekäs ansaitsemaan kenenkään miehen rakkautta. Miksi edes vaivaudun unelmoimaan yhteisestä elämästä jonkun ihanan miehen kanssa..? Miksi unelmoin ja toivon sen tapahtuvan juuri minulle?
Minun on turha kuvitellakaan kenenkään viettävän kanssani kauemmin aikaa kuin kuukausi, pari. Enkä voi olla kovin katkera siitä, enhän minä tee ikinä mitään ratkaisevaa siirtoa suhteen eteen. En vain uskalla. En vain kehtaa. Ei minusta ole siihen. Joten ei pitäisi olettaa ikinä enää mitään kenenkään suhteen. Tämä on tässä. Ja tämä jatkuu juuri niin kauan kuin on jatkuakseen. Hiljalleen hiipuen pois. Ja unohdan koskaan eläneeni täysillä.
Minä olen täysin kehityskelvoton tapaus ihmissuhteissa. Ei minusta ole niihin. Minulla olisi rakkautta, voisin antaa sydämeni jollekin, mutta en ole ikinä tehnyt sitä. Minua pidättelee suunnattoman suuri epäluulo muita kohtaan. Onhan minun sydämeni ennenkin särkynyt. Mikä tekisi tästäkään yhtään sen erilaisempaa, parempaa, unohtumattomampaa..?
Sellaista elämää ei olekaan minkä olen ajatuksissani luonut. Sellaista kumppania ei olekaan, jonka olen itselleni keksinyt haavemaailmaan. Ei sitä ole. Elän täysin haavemaailmassa. Minun pitäisi lopettaa se, ennen kuin petän itseäni uudestaan. Uskomalla, toivomalla, luottamalla, haaveilemalla. Ei sitä ole olemassakaan. Ei sitä elämää ole koskaan ulottuvilla.
Lopeta haaveilu. Lopeta itsesi kiusaaminen. Tai muuten elät elämäsi joka ikisen päivän kyyneleet silmissä poltellen. Ja sitä suurta rakkautta etsien. Turhaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itkin kun luin kertomuksesi.Olisin itse voinut kirjoittaa jokaikinen sana. Mitä ihmettä olen tehnyt että elämäni piti mennä näin päin h...Kyllä tässä on yritetty. On riittävän paljon ihmissuhteita, on harrastuksia, on mukava työ ja hieno asunto. Mutta...Masennus on vaan liian suuri, taistelen vielä sitä vastaan, joka sekunti. En halua syödä lääkkeitä, en ymmärrä miksi tämä tapahtuu minulle. Epätoivo on niin suuri. Tiedän on ihmisiä jolle menee tosi huonosti, mutta..Mitä ihminen on ilman toivoa? Miksi minun pitää aina olla yksin? Ennen pidin yksinäisyydestä, miksi en kestä sitä enää?