olen laihduttanut pariin otteeseen ennen tätä, mutta painonkehityksen on ollut kuitenkin koko ajan nouseva. Yhdestä paikkarimaisesta kitudieetistäkin on kokemusta, mutta yleensä olen yrittänyt ruokaa vähentämällä ja liikuntaa lisäämällä laihtua.
vhh on monestakin syystä niin kovin helppo tapa laihtua:
- syömisen määrää ei tarvitse vähentää, ei tarvitse koskaan, milloinkaan nähdä nälkää. Nälän käsite häviää. Vhh:lla olevat kyselevätkin toisiltaan, millaista oli nähdä nälkää.
- liikuntaa ei tarvitse lisätä. jos työkiireet tms. estävät, laihtuminen ei pysähdy liikkumisen puutteeseen
- tuloksia tulee nopeasti. Mikä sen parempaa kuin nähdä vyötärönympäryksen pienenevän ihan viikossa.
mutta kaikista tärkeintä on kuitenkin
- hyvä ja virkeä olo. Sitä on vaikea kuvailla mutta se on sellainen olo, jonka olon pitäisi ollakin. Sitä ei varmaan koekaan, ellei ole ollut hiilaripitoisella ruokavaliolla, jolloin jokaisen ruoan jälkeen väsyttää, sekä heti että parin tunnin päästä. Tekee mieli syödä jotain, jotta olo paranisi. Nyt on tilanne toisin, voi tulla päiviä, jolloin (varsinkin jos on jotain mielenkiintoista tekemistä) ei tule ruoka mieleen ollenkaan, tai jos tuleekin niin sitä vaan ajattelee, että ehtiihän sitä myöhemminkin syömään. Edellisessä elämässä saattoi tulla tilanne, että oli ihan pakko saada jotain suuhunsa, ja mieluusti jotain nopeasti verensokerin nostavaa, muuten suorituskyky loppuu tähän paikkaan! Ja sitten syömisen jälkeen tulee aivan vetelä olo.
vhh on monestakin syystä niin kovin helppo tapa laihtua:
- syömisen määrää ei tarvitse vähentää, ei tarvitse koskaan, milloinkaan nähdä nälkää. Nälän käsite häviää. Vhh:lla olevat kyselevätkin toisiltaan, millaista oli nähdä nälkää.
- liikuntaa ei tarvitse lisätä. jos työkiireet tms. estävät, laihtuminen ei pysähdy liikkumisen puutteeseen
- tuloksia tulee nopeasti. Mikä sen parempaa kuin nähdä vyötärönympäryksen pienenevän ihan viikossa.
mutta kaikista tärkeintä on kuitenkin
- hyvä ja virkeä olo. Sitä on vaikea kuvailla mutta se on sellainen olo, jonka olon pitäisi ollakin. Sitä ei varmaan koekaan, ellei ole ollut hiilaripitoisella ruokavaliolla, jolloin jokaisen ruoan jälkeen väsyttää, sekä heti että parin tunnin päästä. Tekee mieli syödä jotain, jotta olo paranisi. Nyt on tilanne toisin, voi tulla päiviä, jolloin (varsinkin jos on jotain mielenkiintoista tekemistä) ei tule ruoka mieleen ollenkaan, tai jos tuleekin niin sitä vaan ajattelee, että ehtiihän sitä myöhemminkin syömään. Edellisessä elämässä saattoi tulla tilanne, että oli ihan pakko saada jotain suuhunsa, ja mieluusti jotain nopeasti verensokerin nostavaa, muuten suorituskyky loppuu tähän paikkaan! Ja sitten syömisen jälkeen tulee aivan vetelä olo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin kyllä liikkua kannattaa. Se on oikeasti vähintään yhtä tärkeä osa terveyttä kuin ravinto.
Ymmärrän kyllä, että aina aikaa ei ole (itsekin teen täyttä työpäivää SEKÄ opiskelen ja matkani kestävät noin tunnin suuntaansa), mutta kuten jo tuossa aiemmin totesin, niin minä olen nipistänyt sen ajan aamusta.
Ennevvanhaa ihmiset teki tosi raskasta ruumiillista tyätä koko aja, eli siis liikku paljo. Ja kuali nuarena.
liikunta pitäisi pitää poissa ruokavaliosuosituksista. Ihmisten pitäisi liikkua huolimatta siitä mitä he syövät. Mutta jos pelkästään ruokavaliota muuttamalla (ilman liikuntaa) voi laihtua ja saavuttaa hyvän olon, tieto tuosta ruokavaliosta pitäisi tuoda ihmisten tietoisuuteen.
Ruumillinen työ vaatii joo veronsa, toinen ukkini meni jo 86-vuotiaana, mummo 93-vuotiaana ja toiset vielä porskuttavat kohti yhdeksääkymppiä...
Mutta ne kerkeski syämään terveellisiä kevyttuotteita loppuvuosina. Ja tuski ne oli nälänhätäaikoja eläny, terveellistä potaattia oli vaa sota-aika syäty.
Perunaa ja pettuleipää. Puuroa ja karjalanpiirakkaa. Silloin ei tunnettu vhh:ta, mutta ei kyllä voitakaan karteltu. Syöminen ei tuolloin vielä ollut tiedettä. Minkähänikäisiksi olisivatkaan eläneet, jos olisivat kaikista nykyajan hössötyksistä tienneet...?