Minä en koe tarvitsevani sellaisia sydänystäviä. Jos minulla on murheita yleensä koitan itse miettiä niihin ratkaisua tai puhun riippuen asiasta miehelleni tai äidilleni. Minusta olisi ahdistavaa jos joku soittelisi päivittäin ja kyselisi kuulumisia tai pitäisi olla jonkun kanssa menossa tuolla ja täällä. En ymmärrä lausetta "ystäviä ei ole koskaan liikaa", koska en kuitenkaan haluaisi uskoutua monelle ihmiselle, mitä useampi tietää jostain minulle tärkeästä, mutta salaisesta asiasta sen varmemmin se leviää muiden tietoon. Sen varmemmin joku heistä "puukottaa minua selkään".
Kaverit on eri asia, koska heille ei tarvitse olla aina "käytettävissä" eikä tarvitse uskoutua.
Minusta on myös outoa, että joidenkin mielestä ystävä on se kaikkein tärkein ihminen. "Poika/tyttöystävät lähtee, mutta ystävät pysyy aina"...tottakai jos ystäviä kohdellaan paremmin kuin rakastettua. Jos olet luotettava ystäviä kohtaan, mutta et rakastettua niin miten rakkaus voisikaan kestää.
Kaverit on eri asia, koska heille ei tarvitse olla aina "käytettävissä" eikä tarvitse uskoutua.
Minusta on myös outoa, että joidenkin mielestä ystävä on se kaikkein tärkein ihminen. "Poika/tyttöystävät lähtee, mutta ystävät pysyy aina"...tottakai jos ystäviä kohdellaan paremmin kuin rakastettua. Jos olet luotettava ystäviä kohtaan, mutta et rakastettua niin miten rakkaus voisikaan kestää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakkaus ei ole pysyvää. rakkaus on ohimenevää.
Siitä tunnistaa oikean rakkauden, joka ei ole läheskään sama asia kuin ihastus tai intohimo.
tietyltä kannalta katsottuna ongelmia. Mikäs siinä jos oot tyytyväinen, mutta se että salailee hirveästi asioita, on asioita joita salailla, pelkää jonkun puhuvan ja juoruavan ne, puukottaa selkään: en pysty ymmärtämään tuollaista.
Poika- ja tyttöystävät ja kaverit on oikeastaan yksi ja sama. Jos on todella hyvät kaverit niin niitä myös rakastaa, ne on korvaamattomia, niille voi puhua kaikesta ym. mitä poika- tyttöystävän kanssakin. Ainoa ero saattaa olla seksi sekä tietty rakkaus ei ole aivan samanlaista rakkautta, mutta se että on joku, kaveri tai vähän enemmän jota kutsua veriveljeksi tai sielunsisareksi... en voi kuvitellakaan mitään parempaa.
Mutta tuollaiseen siteeseen tarvitaan aina kaksi suostuvaa osapuolta. Valitettavasti en ole löytänyt ketään joka olisi niin läheinen vaikka etsiä olen yrittänyt viereltänikin.
Olet tavallaan oikeassa, mutta se jos salaa asioita siksi, että aivan oikeasti ympäristössä on selkäänpuukottavia ihmisiä tai juoruilijoita, ei ole ongelmallista, vaan viisautta ja eteensä katsomista!! Vain ääliö kertoo omia juttujaan lisää, jos ne tulevat väritettynä vastaan kaupungilla ja todellakin tietää, mistä ne ovat sinne joutuneet.
Jos sinä et ole tavannut sellaista, tai sinulle ei ole tehty niin, niin et voi silti sanoa, ettetkö itse tekisi samoin, jos joku sulle tekis niin. Sellaisessa tapauksessa tietysti, et voi tosiaan luottaa täysin toiseen, mut monesti vaan ei voi ja ne selkäänpuukottajat saattaa olla lähempänä kuin koskaan voisi arvata. Ja se nyt ei mitenkään ole aloittajan ongelma, jos sen kohtaamat ihmiset on epäluotettavia, niin että pidetäänpä nyt asiat vielä oikeissa mittasuhteissa.
Mullekin on puukotettu selkään ja juoruttu tosia ja epätosia asioita niin paljon, et katson kyllä, et se ei ole mun ongelma, vaan niiden oma ongelma. Samoin kuin se, et mulla olis ongelma silloin, jos en ottais opiksi ja katsois, et en halua kertoa asioistani eteenpäin.
Poika ja tyttökavereita ei voi laittaa samaan muottiin. Yhtä arvokkaita ne voi olla, mut jos haluaa jakaa "tyttöjen" juttuja, niin voi olla ettei pojat tajua koskaan niitä. Pojilla taas on vähän erilainen näkökulma moniin asioihin, ja sehän voi olla hyvä.
Toisaalta pojat usein kiinnostuu kaikesta laumatekemisestä toisten kanssa ja pitää niitä sen takia kavereina, eikä niinkään ihmisistä sinänsä.
Tai jos kiinnostuu tytöstä, niin ehkä on sitten enemmänkin kiinnostunut. Mutta pelkästään kaverina on kyllä harvinaista, yleensä siinä on jotakin taka-ajatusta tai sitten ei kiinnosta ollenkaan. Moni poika on sanonut, ettei tuhlaa aikaansa sellaisiin, josta ei ole kuin kaveriksi.
Ja jos pojat olis valmiita ottamaan tyttöjä kavereiksi niin ne vois yhtä lailla olla monien tyttöjen kanssa kavereita, aivan kuten erilaisten poikienkin, mutta yleensä vaan niillä on jonkinlaiset tytöt, jotka kelpaa kaveriks ja muut ei.
En tarkoittanut, että minulla olisi paljon asioita joita pitäisi salailla, vaan ne saattaa olla ihan normaaleita asioita esim. itsetunto-ongelmia yms. jotka väärälle ihmiselle kerrottuna muuttuu vaikka miksi persoonalisuushäiriöksi tai muuksi, joten sellaisista tunteista ei halua kelle tahansa kertoa.
No jaa, kai se on jos on puukotettu niin menettää uskoaan muihin ihmisiin. Ite tyypistä riippuen nauraisin, olisin välittämättä tai vetäisin sitä tyyppiä turpaan. Tosin mulla ei ole mitään salaisuuksia joiden levittämisestä olisi mitään haittaa, edes väritettyinä. En osaa edes kuvitella sellaista väritettyäkään juttua, mikä hermostuttaisi.
Tarkoitin kyllä tyttö- tai poikaystävää, en kaveria. Kaverit ja se jota deittailee on aika yksi ja sama.
Totta on tosin toi ettei tytön ja pojan kaveruus oikein onnistu. Koettu ja huonoksi todettu.
Mutta se että "kelpaako" vaihtelee ihmisen mukaan, kai tiiät.
Tosin sen verran voin sanoa tytön ja pojan kaveruudesta että tyttömäiset tytöt on kaikkein vaikeimpia kavereita. En suosittele. Siinä menee vaan hermot, aika, raha ja usko että naiset vois oikeasti olla mukavia.
Olen aina ajatellut samalla tavalla. Ensinnäkin mä olen sellanen ihminen, että mielellään pidän omat ongelmani itsellä, enkä tahdo kaivella tai jauhaa niistä muiden kanssa.
Mulla on viime ollut sellainen paras ystävä (joka oli pelkkä ystävä), joskus ala- ja yläasteen vaihteessa.
18-vuotiaana tapasin ekan varsinaisen poikaystävän, jonka kanssa seurustelin 6 vuotta. Oma rakas oli paras ystävä, turva ja tuki. Ainut kehen olen koskaan sillä lailla luottanut, että saatoin olla ihan täysin oma itseni.
Harmi vaan, että erottiin noin vuosi sitten. Ollaan ihan neutraaleissa väleissä, mutta ystäviä me ei enää voida olla kun rakkauskin kuoli väliltä. Surettaa. Todellisten ystävien kohdalla tällaista tuskin käy. Oikea ystävä ei vaihda sinua toiseen.
Välitän hänestä vielä, enkä todellakaan toivo mitään pahaa. Tiedän, että hänellä on tällä hetkellä mieli maassa joidenkin taas kariutuneiden naisjuttujen takia. Olen sanonut hänelle, että minä kyllä välitän mutta en valitettavasti pysty hänelle tässä kyseisessä asiassa se kuuntelija olemaan, sillä minua loukkaa vieläkin se kuinka hän vaihtoi minut toiseen.
Mä en henkilökohtaisesti kaipaa muita ystäviä, kuin se jonka kanssa olen parisuhteessa. Tällä hetkellä sellaista ei ole. Tunnen oloni yksinäiseksi. Kaverit on asia erikseen, niitä pitää aina olla. Ja onhan mulla nyt niitä. Yksi koulukaveri, yksi mitä kuuluu kaveri ja kaksi eri kaveriporukkaa (yht. joku 8 ihmistä), joiden kanssa olen tekemisissä n. 2 krt kuukaudessa (asun eri kaupungissa kuin he).
Kyllä mä tällä hetkellä jotain olen vailla. En voi sanoa että ystävää, mutta seurustelukumppania joka voisi olla mulle ystävä.
Minä myös uskoudun miehelleni ja äidilleni ja voin puhua heille kaikesta. Ystäviäkin minulla toki on, mutta jos kerron jotain toiselle niin heti varmaan sen jo tietää kaikki, et sillee,sellasii ystävii, jotka osa on vielä niiiin itseään täynnä että aivan puistattaa. Olen sitten harventanut näitä ystäviä,koska en jaksa aina kuunnella minä minä minä enkä saa edes puheenvuoroa..sitten luullaan että minä olen itsekeskeinen..juupa juu..kunnon ystäviäkin kyllä löytyy,mutta nämä muutamat..toinen kertoo toisesta minulle haukkuen ja en jaksaisi aina kuunnella ja ottaa kantaa toisten haukkumiseen..