Tuntuuko teistä kenestäkään siltä että ette rakasta kumppanianna yhtä paljon joka päivä?
Tai siis joinain päivinä olen ihan hulluna mieheeni, en nää hänessä mitään vikaa, hän on täydellinen ja hänen kanssaan on jumalaista. Sitteen joinain päivinä tuntuu siltä että tunne on pienempi, jotenkin laimeampi. Laimeampinakin päivinä tunnetta toki on, jos esim. ajattelen silloin hänen menettämistään, siitä tulee tosi paha mieli.
Rakastatteko te sitä kumppanianne aina yhtä isolla liekillä? Vai onko tunteen koossa nousuja ja laskuja?
Tai siis joinain päivinä olen ihan hulluna mieheeni, en nää hänessä mitään vikaa, hän on täydellinen ja hänen kanssaan on jumalaista. Sitteen joinain päivinä tuntuu siltä että tunne on pienempi, jotenkin laimeampi. Laimeampinakin päivinä tunnetta toki on, jos esim. ajattelen silloin hänen menettämistään, siitä tulee tosi paha mieli.
Rakastatteko te sitä kumppanianne aina yhtä isolla liekillä? Vai onko tunteen koossa nousuja ja laskuja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
oikein hyviä aikoja, hyviä aikoja, tasaisia aikoja, huonoja aikoja, hyvin huonoja aikoja ja kriisin paikkoja.
Tunteissa on samoin välillä leijut ilmassa rakkaudesta, jonain päivänä tuntuu, että olenpas onnellinen kun olet siinä. Jonain päivänä tuntuu siltä, että kiva kun olet siinä. Jonain päivänä tuntuu siltä, että lähtisitkö vähäksi aikaa jonnekin. Jonain päviänä tuntuu siltä, että lähe nyt jumalauta menemään siitä. Ja sitten jonain päivänä tuntuu silä, että mitä hel***tiä me tehdään!!!
Mutta kaikki tämä kuuluu hyvään pitkään parisuhteeseen. Hyvistä ajoista tulee nauttia ja huonoista ajoista fiksuimmat meistä ottavat oppia, jotta osaavat tehdä asiat sitten joskus toisella tavalla. Kriisin tullessa ja sen selvittyä ollaan entistä vahvemmin yhdessä :)
Ole huoleti :)
ite olen semmonen,että rakastan miestäni hullun lailla ja sitten on niitä päiviä,että vois toisen toivottaa hevonkuuseen.se on normaalia varsinkin kun on monta vuotta ollu yhessä.välillä käy jopa mielessä,että vois pistää kamppeet kasaan ja lähtee kiitään,mutta ei se vaihtamalla parane.
sehän on ihan normaalia, niin meistä useimmat taitaa tuntea, että välillä pitää enemmän ja välilä vähemmän.
Itse annoin sen joskus juniorina vaikuttaa käytökseeni suhteessa, mutta nyt, jo aikuisena ihmisenä, tiedän, että laimeita päiviä tulee mutten anna niiden vaikuttaa suhteemme laatuun. Tiedän, että paremmat päivät ovat nurkan takana. :)
Minäkin rakastan kyllä miestäni todella paljon . (vaikka jonain päivinä hän tuntuu enemmänkin ärsyttävän. Kun ajattelee asiaa en siltikään pystyisi jättämään häntä tai edes ajattelemaan asiaa kunnolla. Joinain päivinä hän on ihana ja toisina todella raivostuttava. Mistäköhän se johtuu? Onko ongelma vain minussa?
;) Todellakin,kaikella rakkaudella miestäni kohtaan, joinakin päivinä hän ärsyttää ihan suunnattomasti (huumorilla kuitenkin kirjoitettu) ja toisina päivinä tunne on moninkertainen siihen verrattuna mitä se oli kun tutustuttiin, jolloin perhosetkin lentelivät vatsassa jne..
Paremminkin tunteet vaihtelee sietämisestä inhoon. Hän haluaisi viettää aikaa yhdessä, mutta heti kun lapset ovat nukkumassa, lopetan sietämisen ja menen rauhoittumaan, vaikka lukemaan. En halua kosketuksia, ne puistattavat, seksistä puhumattakaan. En rakasta enää.
tätä on jatkunut jo pidemmän aikaa lienee syytä funtsia paussia. Ei kukaan, sen kummemmin sinä kuin miehesikään, ansaitse moista. Ei siis välttämättä heti eroa vaan erillään asumista ja suhteen pohtimista, keskusteluja ja mahdollisesti voitte käyttää hyväksi jotain terapian tapaista. Sillä lailla voivat asiat selvitä, puoleen tai toiseen. Voitte löytää toisenne uudestaan tai sitten erota, aika näyttää.