olisi aidosti ja vilpittömästi pahoillaan omasta käytöksestään, toiminnastaan petetyn osapuolen suhteen? On ottanut myös moraalisen vastuun teoistaan?
Löytyykö joukosta kirjavasta ketään
kakkosta, kuka ...
191466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuskinpa.
ex-kakkonen, joka ottanut teostaan myös moraalisen vastuun? En tiedä oikein uskoako tuota.
tietokonetta. Heidän rahat menee röyhelöihin ja punaisiin verhoihin.
sitten on. Kakkosia löytyy sinkuista, perheellisistä, nuorista, vanhoista, etc.
Mutta, että punaiset verhot ja röyhelöt :)?
Kyllähän heitä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta eivät pakolla tule asiasta kertomaan tälläisille palstoille tai korkeintaan ovat yrittäneet. Itse en tykkää keskustella aiheesta, koska tekoni menneisyydessä ja sen tajuaminen, että tein väärin ja todella loukkaavasti ( kadun sitä) kyseenalaistetaan. Eihän se mitään, mutta siitä on vaikea lähteä keskustelua jatkamaan kun puhutaan tuntemattomien kanssa siitä kadunko tekoani vai en. Varsinkin jos toista osapuolta tämä aihe satuttaa ja todella pahasti....
Mutta noh, vastaan yksinkertaisesti, että on heitä. Mietipä vaikka kuinka monta kertaa koko maailman historian aikana joku nainen tai mies on pettänyt puolisoaan varatun kanssa tai pelkästään sekaantunut varattuun. Yhden yön juttuja, sivusuhteita ja suhteita, joissa petetään henkisesti... Kyllä sieltä ainakin yksi katuvainen luulisi löytyvän.
omaan kirjoitukseeni
Laitoin viimein tilit selviksi varatun miehen kanssa. Olen ollut pitkämielinen, sillä en omaa kyynisyyttä tähän maailmaan kylliksi. Haluan edelleen uskoa ihmiseen, rakkauteen ja rehellisyyteen.
Kun ilmoitin että tämä leikki loppuu, hän suuttui? Olen kuulemma käyttänyt häntä hyväkseni. Mutta tämä on valhemaailmaa, ei oikeaa elämää. Säälin tätä miestä ja hänen vaimoaan. Oma olo on kuin piesty, mutta itsekunnioitukseni on nyt kohdallaan.
Olen valmis kantamaan myös moraalisen vastuun ja arvostelut jne.
Miksi alunperin naimisissa olevaan mieheen haksahdit?
Ja missä vaiheessa sitten järki kasvoi?
Ja mitä tarkoitat vastuunkantamisella? rikotun kodin paikkaamistako?
varattuun mieheen, kun maailma on miehiä täynnä?
Muuttaessani tälle paikkakunnalle tutustuin mieheen erään tuttavani kautta. Sain sellaisen kuvat että hän on vapaa, mutta myöhemmin soitettiin että hän on varattu. Sitten kerrottin että hänellä on mennyt huonosti monta vuotta liitossaan. Lopulta mies kertoi ja tietysti se ikuinen juttu, että ovat oikeasti eroamassa. Minä uskoin ja luotin, ymmärsin ja rakastin. Sitä odotin pari vuotta. Mentiin jopa niin pitkälle että oltiin julki pari ja muka etsittiin yhteistä asuntoa.
Käräytin itse itseni, vaimo tuumasi vaan että eipä paljon kiinnosta, hän elää omaa elämäänsä - eroa ei oteta. Sanoi paljon muutakin miehestä. Tämä avasi silmäni.
Vastuulla tarkoitan sitä että otan vastaan kaikki haukkumiset ja nöyryyttävät tyhmittelyt. En pidä mitään yhteyksiä mieheen. Luulen että perhe heillä oli rikki jo kauan ennen minua. Ja muuta mitä tässä nyt ilmenee.
Onhan se aika masentavaa että maailma on täynnä miehiä, mutta kukaan ei niistä ole se jota voisit rakastaa. Ei sitä ihan kehen tahansa rakastu, ihastua voi. Ette kai tekään omaa miestänne siksi vaihda että maailmassa on niin monta muutakin miestä?? Kyllä se rakas on oma erityinen ihminen jota ei voi korvata noin vain...
mua petettiin ensin ,ei mitään kolkutuksia.
Löytyykö täältä edes sellaista uskotonta parisuhteellista, joka katuu "käytöstään". Ei taida löytyä. Ainakin silloin, kun tunteet ovat pelissä, se on monesti vain menoa. Ainoa mitä kadutaan, on paljastuminen/se, että kumppani sai tietää ja hänelle koitunut kipu ja tuska. Itse tekoa ei kaduta. Kakkosilla on siis paljon vähemmän kaduttavaa. Se, mikä voi saada heidät tuntemaan huonoa oloa, on ajatus, että itse olisivat ykkösinä ykkösen paikalla.
Sanna osui ytimeen.
Vaimoni kärysi pitkästä suhteestaan.
kesti kolme kuukautta, ennenkuin sanoi, että on huono omatunto.
mistä?
kun teki minulle tällaisen tempun.
ja huono omatunto estää nyt ottamasta mitään vastaan- tekemästä meidän asiallekkaan mitään.
näin hän siis sanoi.
ja kuitenkin- hän ei kadu tekoaan. Sai kuulemma niin paljon- huomiota läheisyyttä, ymmärrystä. kun kotona ei saanut...
että ei se edes riitä että on petetty, valehdeltu päin naamaa, vaan on myös "huonompi"
välitän kuitenkin vaimostani, joten pitänee katsoa muuttuuko ajatukset lähikuukausina. jos ei, niin oman itseni takia minun on varmaan pakko erota?
mutta raskasta aikaa tämä on - ei toivo tällaista kenellekkään.
kun jäävät kiinni ja ovat peloissaan maineensa puolesta. Muu ei heitä huoleta!
Mitä siitä maineesta, kun kunnia kasvaa.
Erään eukon tiedot ovat hakusessa ja ne selvitetään, vaikka laittamalla kuva lehteen.
olla, ettei vaimosi ole kokenut sinun huomiotasi tms sellaiseksi kuin sen olet tarkoittanut eikä siksi osannut sitä oikein ottaa ja halusi sitä muualta. Tai ehkä erilainen huomio tuntui siltä oikealta, mistä sen tietää. Mieheni haki jännitystä ja sai sitä, sai myös ihailua tältä nuoremmalta naiselta. Minun ihailuani ei ollut osannut ottaa vastaan, ei uskonut minun tunteisiini ilmeisesti. Tässä nyt sitten kärvistellään...
siinä mielessä, että itse elän tilanteessa, jossa taidan olla luisumassa toiseen mieheen... Ok, nyt tulee kommenttia, että järki käteen jne. En oikeastaan edes tarkoita, että meillä olisi varsinainen suhde alkamassa, vaan sitä, että taidan olla vain ihastumassa toiseen mieheen. Syy: oma mieheni ei ole koskaan kanssani, lähtee aamulla töihin, tulee illalla 21-23 väilillä kotiin "töistä" (vakuuttaa olevansa töissä). Jos tarvitsen apua, hänellä ei ole aikaa edes lamppua vaihtaa (noh, osaan sen itsekin, tuo oli vain kielikuva) ja jos jonnekin haluaisin mieheni ottaa mukaan, hän näyttää nyrpeää naamaa. Ollaan oltu muutama vuosi aviossa ja meillä ei ole käytännössä mitään yhteistä. Mieheni ei kuitenkaan halua erota. Nyt sitten työpaikallani tapasin miehen, joka muistaa kysellä kuulumisia, hymyilee, tarjoaa apuaan jne. eli käyttäytyy normaalisti (on ehkä hivenen ihastunutkin, tai siis onkin), minkä siis itselleni mahdan, jos alkaa omatkin tunteet lämmetä?
En halua puolustella pettämistä, mutta joskus vaan omassa suhteessa ei kertakaikkiaan saa mitään huomiota tai lämpöä, niin täytyy olla todellinen jääpuikko, jos pystyy sitä lämpöä ja huomiota vastustamaan, jos sitä muualta saa, niin ettei ainakin ihastuisi.
Se nyt taitaa olla ihan mahdotonta saada kumppaniltaan aina sellaista huomiota, rakkautta ja hellyyttä kuin haluaisi. Kukaan ei ole täydellinen. Vaikka kumppani olisi kaikinpuolin jeeskin, niin kummasti sen vain usein sekunnin murto-osasssa huomaa, jos sitä "oikeasta kohdasta puuttuvaa huomiota" jostain muualta sitten saa. Sitä sitten pitäisi katua.
"huono omatunto estää nyt ottamasta mitään vastaan- tekemästä meidän asiallekkaan mitään"
Monesti kuvitellaan, että se "ylimääräinen nami" mitä kakkossuhteesta saa on löydettävissä myös vakisuhteesta kunhan tarpeeksi kaivelee ja yrittää. Ei kyllä onnistu. Ihan sama, jos sanoisi kumppanilleen "rakastan sinua sillä edellytyksellä, että olet joissain asioissa sellainen kuin tuo toinen, ota mallia".
Vaimosi potee huonoa omaatuntoa siitä, että jäi kiinni ja on hullaantunut tuohon toiseen. Se saa hänet sanomaan asioita, joita ei välttämättä ole ajatellut loppuun asti. Yleensä en neuvo, mutta nyt teen niin: Teillä menee huomattavasti paremmin, jos ette yrittämällä yritä "parantaa" suhdettanne vaan pikemminkin otatte hajurakoa - ei likemmäksi silloin, kun pitää loitontaa... Molemmat voisivat samalla pohtia asiaa VAIN kumppanin näkökulmasta.
Niin,
kun näitä olen miettinyt, niin hajurako on otettava.
että kumpikin pystyy ajattelemaan paremmin.
mitä haluaa ja onko toinen mukana niissä kuvioissa.
parisuhteeseen tarvitaan kaksi, toinen ei voi pakottaa toista...on se elämä vaikeaa...
mutta nykyään asenne on "molempi parempi".
että sillee