Mistä sais sisua purra hammasta, kun vihastuttaa ja ihastuttaa yhtäaikaa, ja joku jutunpoikanen menee pilalle aivan jonkun toisen ylimääräisen ihmisen vuoksi, joka omilla jutuillaan saa asian käännettyä suoraan päin persettä niin ettei sieltä enää nousta ja turha haaveillakaan mistään jutusta. Mulla on jo kolmas kerta kun lupaava alku on kaatunut siihen, että joku jolle asia ei kuulu mitään, alkaa sohia tai innostuu tunkemaan väliin.
Eniten raivostuttaa se, että syyt on otettava omalle niskalle. Ja takuulla moni sitä mulle alkaa jankuttaa, et oma vika.. Ei olis edes lupaa olla vihainen kellekkään, koska "eihän mikään voi mennä vikaan, jos toinen olis se oikea". Mistä vitusta sais sisua purra hammasta ja vetää hymyä naamalle, et ei tässä mitään, kun tietää tasan vitun tarkkaan, että joku toinen tarkoituksella tunkee lusikkaansa soppaan ja pistää sen tarkoituksella pilalle tai tekee omaa myyräntyötä ja kaivaa toiselle kuoppaa. Ja se on vain hiljaa nieltävä, koska tietää, ettei voi edes sanoa mitään ilman, ettei sitäkin vielä käännettäs sua vastaan. Ja sitten vielä ei voi edes raivota kenellekään asiasta, koska "eihän kukaan nyt sellaista tee", eikä olla tietääkseenkään, että kappas maailmassa vois olla raadollisiakin ihmisiä.
Ja mihin vois purkaa omat turhautumisensa ja vihansa, kun tietää, että omilla tekemisillä ei ole paskankaan merkitystä, jos joku muu vetää mattoa sitä mukaa jalkojen alta pois?
Kun tietää, et ainut teko mitä voi tehdä on ottaa vastuu omista tekemisistään, ja järjestää elämänsä siten, et niin ei enää käy, mut vittu mistä se paikka löytys, jossa vois kerrankin kuvitella, että vois ihan itsekin vaikuttaa omiin asioihinsa ilman että kukaan alkais niissä mitään omiaan sählätä?
Eniten raivostuttaa se, että syyt on otettava omalle niskalle. Ja takuulla moni sitä mulle alkaa jankuttaa, et oma vika.. Ei olis edes lupaa olla vihainen kellekkään, koska "eihän mikään voi mennä vikaan, jos toinen olis se oikea". Mistä vitusta sais sisua purra hammasta ja vetää hymyä naamalle, et ei tässä mitään, kun tietää tasan vitun tarkkaan, että joku toinen tarkoituksella tunkee lusikkaansa soppaan ja pistää sen tarkoituksella pilalle tai tekee omaa myyräntyötä ja kaivaa toiselle kuoppaa. Ja se on vain hiljaa nieltävä, koska tietää, ettei voi edes sanoa mitään ilman, ettei sitäkin vielä käännettäs sua vastaan. Ja sitten vielä ei voi edes raivota kenellekään asiasta, koska "eihän kukaan nyt sellaista tee", eikä olla tietääkseenkään, että kappas maailmassa vois olla raadollisiakin ihmisiä.
Ja mihin vois purkaa omat turhautumisensa ja vihansa, kun tietää, että omilla tekemisillä ei ole paskankaan merkitystä, jos joku muu vetää mattoa sitä mukaa jalkojen alta pois?
Kun tietää, et ainut teko mitä voi tehdä on ottaa vastuu omista tekemisistään, ja järjestää elämänsä siten, et niin ei enää käy, mut vittu mistä se paikka löytys, jossa vois kerrankin kuvitella, että vois ihan itsekin vaikuttaa omiin asioihinsa ilman että kukaan alkais niissä mitään omiaan sählätä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.