Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä että tulen olemaan yksin loppuelämäni, en tiedä onko se hyvä vai huono asia. Välillä vaan kaipaisi sitä että joku odottaisi sua töistä kotiin, nukkuis sun vieressä jne muuta läheisyyttä. Kohta jo 22 vuotta mittarissa, nuorihan minä vielä olen, mutta silti masentaa asia. Seurusteluakin on ollut yksi vakavampi suhde joka kesti vain vuoden verran ja seksi ei ole sujunut koskaan, epäonnistumisien myötä pelokkuus asiaan kasvanut. Enpä tiedä mitä muuta tähän kirjoittaisi, mutta kirjotimpahan jotain ja sain sanottua asian jonnekkin, kun ei viitsi oikeen muille puhua.
Ikuisesi sinkku!
SinkkuMies.
142772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
nuori. Katso nyt vielä ainakin kymmenen vuotta, ja puhu sitten vasta noin synkeitä.
Elät ihmiselämän kenties vaikeimpia vuosia. En tiedä ketään, jolla olisi tuossa iässä kaikki suhteet sujuneet ongelmitta. Pettymyksiä tulee luultavasti vielä lisää, usko kun täti kertoo.
Jonain päivänä luultavasti kuitenkin huomaat, että kaikki oli sen arvoista. Sitten tiedät mitä todella haluat, ja myös mitä et halua.
Niin minulle ainakin kävi.:)
nainen on jo liian vanha aloittamaan seurustelun, jos se vielä menee poikki, niin turha on lapsista haaveilla. Kyllä nuorena on vitsa väännettävä. jos mielii parisuhteen ja perheen.
mutta toisin kävi.
Et todellakaan ole yksin. Olen 21v nainen, eikä minulla ole takana yhtään vakavaaa seurustelusuhdetta. Paria miestä olen tapaillut, mutta ne jäivät kaveriasteelle ja homma kuihtui kasaan. Opiskelen, olen työharjottelussa ja satunnaisesti töissä, on asunto, koulukaverit, pari hyvää ystävää, läheinen suhde perheeseen. Oikeastaan kaikki hyvin, mutta silti jotain puuttuu. Jotain, mitä yksikään edellisistä ei pysty minulle antamaan.
Viimeksi tänään iski pieni masennus, kun ystävä kertoi muuttavansa yhteen muutaman kuukauden tuntemansa poikaystävänsä kanssa. Tuli tunne, että enhän mä ole saanu itse aikaan yhtään mitään ihmissuhderintamalla! Tietenkin toivon ystävälle kaikkea hyvää elämäänsä, mutta silti tuntuu käsittämättömän pahalta. Sitä tajuaa, kuinka paljon kaipaa vierelle ihmistä jakamaan tätä arkea ja muutenkin... No joo, tässä tää vuodatus:)
Olin sinua pari vuotta vanhempi kun vasta ekan kerran seurustelin ja menetin neitsyyteni.
Suhde kesti muutaman vuotta ja ei se sitten ollutkaan ikuista, mutta elämäni ei siihen loppunut.
Luulenpa että nykyään on ihan tavallistakin aloittaa seurustelu myöhemmällä iällä, lapsiakin kun saadaan myöhemmällä iällä.
Ihmisillä on niin kiire opiskelujen ja töissä käynnin kanssa, ettei vaan kaikelle jää aikaa.
Älä nyt huolehdi moisesta olet vasta vauveliini hyvänen aika!
Itse lähenen kolmeakymmentä enkä ole kuin yhden miehen kanssa ollut ja siitäkin on vuosia, mutta en ota stressiä.
Kaikki kyllä tapahtuu aikanaan.
Itse en voi sanoa edes ikinä seurustelleeni. Oikeestaan vain kerran käyny kunnon treffeillä. Seksistä ei puhettakaan. Ikäni 23. Karvaperse niin kuin sinäkin. Välillä masentaa ihan vitusti. Oon kuitenkin sitä tyyppiä joka haluaa aidon oikean suhteen, jossa tuetaan toista ja pidetään huoli toisesta. Ei mitään vitun peliä, jossa hommataan joku koriste vierelle, että itsetunto nousis.
Nyt on ollut taas hetken aikaa ihan hyvä fiilis ittestä. Luulen, että noi tän hetken ns. pelimiehet on pöhöttyneitä rahattomia ukkoja 10-20 vuoden sisällä.
Niin viestini oli suunnattu tolle juttusarjan aloittajalle.
kiire perheenperustamiseen, siis naisella, niin vanhapiikuus odottaa. Se on ainakin varma se.
Ei kukaan mies huoli paljon yli kolmikymppistä, sanoohan sen jo luontoäiti, että tulee vaikeuksia.
kamalaa. nämä edelliset mielipiteet ovat kuin 1800-luvulta. tai jostain 50-luvun suomesta. ei kai kukaan oikeasti luule, että yli 30-vuotiaista naisista ei oltaisi kiinnostuneita???!!!
ihmiseen tulee niin paljon syvyyttä ja itsevarmuutta, kun ikää tulee. kivempi sellaisen seurassa on olla, kuin parikymppisen, joka vielä oikeastaan etsii itseänsä tai on ainakin todella riippuvainen poika/miesystävän hyväksynnästä yms.
älkää viljelkö näitä ikä-juttuja. nyt eletään 2000-luvulla ja naiset saavat terveitä lapsia jopa reilusti yli 40-vuotiaina.
muualla euroopassa on hieman toisenlainen meininki... aivoimempi nimittäin.
Itse olen 31-vuotias mies ja olen viime aikoina tavannut muutamia ihan mukavia 28 ja 29-vuotiaita naisia. Jos he kelpaisivat minulle nytten niin miksei vaikka viiden vuodenkin päästä? Uskon lapsenteon turvallisuuteen nykytekniikalla. Olen huomannut että nuorimmat opiskelujatytöt ovat aika turhan nuoren oloisia. Kaipa tässä maku muuttuu?
No hei, mä olen 27, en koskaan seurustellut, opiskelut kesken, enkä silti ressaa. Pitäisikö huolestua? No myönnetään, on mulla joskus synkkiäkin fiiliksiä, mutta just nyt en ressaa pätkääkään.
...vielä oo kiire mihinkään. Mulla on ikää jo pitkälti yli 30 enkä oo ikinä ollu ees treffeillä enkä ylipäätään missään tekemisissä naissukupuolen kanssa. Mulla alkaa olla aihetta kutsua itteeni ikisinkuks (tai paremminkin vanhakspojaks). Sun iässä ikisinkkuudesta puhuminen on vielä aivan liian aikasta (tosin mä tiesin jo sun iässä jääväni vanhakspojaks).
Miehellä ei ole mitään vaikeuksia tulla isäksi vaikka kuusikymppisenä.
Mikä muuten on ihanampaa kuin oma vapaus!!!!!!
rohkeasti kokeilemaan ja yrittämään vaan. ketään ei haeta kotoa, joten kun liikut naisten ilmoilla, niin osoita olevasi kiinnostunut, jos siis yhtään tunnet vetoa. pakkeja tulee tietty, mutta saattaa löytyä myös kivoja naisia.
ensin voi ihan vaan käydä elokuvissa, kahvilla, urheilemassa yms. sitten pikkuhiljaa lähennytään,jos siltä tuntuu. ei heti tarvitse sännätä riisumaan vaatteita ja mennä paniikkiin. sitten, kun oikea löytyy, niin homma hoituu varmasti itsestään. on todella luonnollinen juttu. (turha ottaa mallia netin panosivustoilta)