Taalla nyt on sellainen tilanne, etta perheen kanssa etsitaan uutta tyttoa mun tilalle. Olen USAssa ja tullut siihen tulokseen, etta tama aupairius ei ole mua varten ja haluan epatoivoisesti kotiin mutta oon luvannut olla taalla niin kauan kunnes mun tilalle loytyy uusi tytto. Nyt siis kyselisin kaikilta, joilla on kokemusta tallaisesta tilanteesta, etta kuinka kauan teilla on kestanyt uuden tyton loytaminen teidan tilalle. Tama epatietoisuus on niin kamalaa, kun haluaisin niin kovasti kotiin, mutta en voi yhtaan tahdata mihinkaan paivaan, enka yhtaan tieda, kestaako tama viela kaksi viikkoa vai jopa kuukauden. Ma en tieda, kuinka kauan ma kestan odottaa, kun nyt jo jokainen paiva tuntuu niin raskaalta ja haluan vain kotiin. Ihan omista syista haluan palata, kun asiat Suomessa on muuttunut niin paljon, etta tuntuu, etta nyt mun paikka on siella, ei taalla. Perheessani ei siis oo mitaan vikaa ja aattelisin sen helpottavan uuden aupparin loytamisessa. Uutta tyttoa etsitaan maansisaisesta listasta eli sellaisista, jotka haluaa vaihtaa perhetta. Ja moneen tyttoon ollaan jo oltu yhteydessa, mutta aina ne ovat valinneet jonkun toisen perheen.
Jos teilla on kokemusta tallaisesta tilanteesta, niin kertokaa vahan, kuinka kauan teilla otti aikaa, etta paasitte kotiin. Tietaisin vahan, etta kauanko tama kestaa ja voisin vahan tahdata johonkin, jos vaikka helpottaisi. Viikko ollaan nyt etsitty, mutta kaikki keille ollaan soiteltu ovat valinneet toisen perheen. Tiedan, etta viikko ei ole pitka aika ja mun pitaisi olla karsivallisempi mutta on niin vaikeaa, kun on niin inhottava olo ja haluaisi vaan kotiin.
Mutta kertokaahan, jos on kokemusta tai muuten vaan tietoa tallaisesta tilanteesta. Kiitos jo etukateen!
Jos teilla on kokemusta tallaisesta tilanteesta, niin kertokaa vahan, kuinka kauan teilla otti aikaa, etta paasitte kotiin. Tietaisin vahan, etta kauanko tama kestaa ja voisin vahan tahdata johonkin, jos vaikka helpottaisi. Viikko ollaan nyt etsitty, mutta kaikki keille ollaan soiteltu ovat valinneet toisen perheen. Tiedan, etta viikko ei ole pitka aika ja mun pitaisi olla karsivallisempi mutta on niin vaikeaa, kun on niin inhottava olo ja haluaisi vaan kotiin.
Mutta kertokaahan, jos on kokemusta tai muuten vaan tietoa tallaisesta tilanteesta. Kiitos jo etukateen!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Toivottavasti nyt jaksat tsempata edes sen aikaa, kun perhe tosiaan löytää uuden au pairin. Teet heille aika ikävän tempun, ja varsinkin jos perheessä ei ole mitään vikaa, niin jätät heidät tukalaan tilanteeseen. Olisitpa miettinyt asiaa joka kantilta, ENNEN kuin lähdit au pairiksi ja pois Suomesta!!!
Aika tyly vastaus sinulta, kertoo nuoresta iästäsi. Tulet vielä myöhemmin huomaamaan, ettei elämä aina mene suunnitelmien mukaan.
Minä olen auppari-perheen äiti, ja sympatiat on kyllä ihan ko. au pairin puolella.
no jo on! Toivottavasti sun syyt on todella hyviä. Kirjoitat, että tilanne Suomessa jotenkin muuttunut. Jos on esimerkiksi perheessä joku sairastunut, niin ymmärrän tilanteen hyvin ja varmaan perhekin silloin yrittää järjestää jonkun tilapäisen hoitotavan lapsille. Mutta jos kyse on jostain vähäpätöisemmästä, niin en ymmärrä. Et tainnut halutaakaan au pairiksi. Ei kannata lähteä, jos ei todella halua. Oli itse vaihto-oppilaana JEnkeissä. Perhettä oli ikävä, mutta pois en olisi halunnut lähteä. Oli se niin mahtava kokemus.
Ette voi edes uskoa, kuinka pahalta tuntuu perheen puolesta. Tai vanhempien, koska ovat niin ihania ihmisia. Lapset nyt varmasti on onnellisisa, kun musta paasevat. Niiden kanssa koko kolme kuukautta on ollut yhta taistelua ja tuntuu, etta tarpeeksi kauan oon jaksanut ja yrittanyt. Tuntuu, etta naillekin on parempi saada mun tilalle joku, joka on vahan positiivisemmalla mielella. Itse olen jo aika puhki ja vasynyt. Onneksi ollaan saatu kaikki sovittua ja perheeni ymmartaa hyvin haluni paasta kotiin, mutta tottakai tuntuu inhottavalta aiheuttaa heille tallainen asia. Ongelmista lasten kanssa en ole keskustellut. En halua, etta he luulevat, etta syytan lapsia. Ja en haluakaan syyttaa. Mutta ei sille mitaan voi, jos ei vaan tulla toimeen. Tietenkaan en jata naita taalla pulaan ja olen valmis olemaan taalla kunnes joku loytyy tilalleni. Kotona tilanne nyt vaan on sellainen, etta haluaisin mahdollisimman pian sinne paasta. Ja turhauttaa, kun en voi mitenkaan tehda taman asian eteen mitaan joudun vain odotella.
Ja todellakin kehoitan kaikkia aupairiudesta haaveilevia miettimaan tarkasti, onko itse sellainen persoona, josta on tahan. Musta ei ollut ja tuntuu, etta aiheutin vain ongelmia, kun en itseani osannut arvioida paremmin...Mutta oon ma ainakin jotain itsestani oppinut.
Epäilen vahvasti että viestiisi vastanneilla ei ole omakohtaista kokemusta au pairina olosta... Sellaista omaavana voin lohduttaa, ettet ole ainoa joka ikävöi, ja osittain senkin vuoksi haluaa keskeyttää "palveluksen". Missään työssähan ei ole pakko olla, orjuus on muistaakseni lopetettu ;-)( Vaikka sitäkään ihmisoikeutta ei aina huomannut au pairin hommassa, ainakaan 90-luvun alussa, ja amerikkalaiset tunnetusti muuttavat mielipiteitään hitaasti...)
Ja itseään on tarpeetonta lähteä syyllistämään! Onhan se joka maassa sama juttu, ettei kaikkien kanssa kemiat kohtaa. Ja kirjoituksestasi pystyi helposti tulkitsemaan, että ajattelet perheen etua. Myös lähtemisessä. Tiedän myös lähdön syiden setvimisen vaikeuden. Suosittelen kuitenkin tuomaan esiin vaikeudet lasten kanssa. Voihan sen tehdä neutraalistikin ja lähestyä ongelmaa rakentavasti ratkaisuja etsien. Luultavasti vanhemmat eivät asiaa osaa neutraalisti ottaa, mutta mielestäni rehellisyys on kuitenkin parasta. Lastenkin vuoksi. Ja sen uuden nannyn.
Valitettavasti en osaa vastata varsinaiseen kysymykseesi uuden hoitajan saamisesta, itse lähdin aikanaan ns. yön selkään ja kulutin työlupani ja viisumini muissa hommissa... Laillisesti ihan, mutta sitä en kenellekään suosittele ;-) Toivon sinulle jokatapauksessa pitkää pinnaa ja jaksamista meren sillä puolen! Take care!
P.S. Oletko perheen vaihtoa itse harkinnut vai ehdottomastiko kotiin on päästävä? Oletko ystävystynyt muiden au pairien kanssa? Vertaistukihan on aina kullan arvoista :-)
Kiitos kovasti viestistasi! Edes joku ymmartaa! Vaikka tottakai ymmarran muidenkin vastanneiden pointit ja tottakai ajattelen perhetta myos, eika tarkoitukseni ole heita pulaan jattaa. Aluksi ajattelin perheen vaihtoa mutta sitten asiat tosiaan suomessa muuttui niin, etta nyt on vaikea olla taalla, kun ajatukset on kuitenkin koko ajan Suomessa. Kahdessa paikassa on vaikea elaa yhta aikaa. Ja ikava on myos kova ja mun olisi todellakin pitanyt ajatella enemman, onko musta tahan. Vaikka lapsia on tullut paljonkin hoidettua ja siita on kokemusta, aupairius on niin paljon muutakin kuin vain sita lastenhoitoa. Ja sekin vaikeampaa eri kulttuurin ja kielen keskella.
Vertaistukea oon saanut muista auppareista ja saali, etta tanne jaa niin mukavia tyttoja, joihin en ehdi enempaa tutustua. Vaikka yhteydenpito varmasti jatkuukin. Yritan tsempata! Enkohan ma viela joku paiva siella Suomessa ole! Kiitos sulle viela!
Voin hyvin ymmärtää tilanteesi.Itsekin olen tällä hetkellä au pairina,toista kertaa jo.Ei niitä kaikkia asian puolia aina pysty niin hyvin sieltä kotisohvalta pohtimaan..kaukaa on aina hyvä olla viisas!Elämäntilanteet muuttuu,mielipiteet muutttuu.Nuorena on ajateltava ensisijaisesti omaa tulevaisuuttaan.Jos päättää ottaa elämälleen toisenlaisen suunnan,ei se kai kielettyä ole?Varmasti perhe ymmärtää...Tottakai he ovat pettyneitä mutta aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää että aina ei kaikki mene ennalta odotetulla tavalla.Ja kun et heitä kerran ole pahaan pulaankaan jättämässä:) Itse olen myöskin tullut siihen tulokseen,että lyhennän aikaani täällä.Ihan siitä puhtaasta syystä,että on pakko päästä opiskelemaan ensi vuonna ja täällä ei kaksiin yliopiston pääsykokeisiin lueta!Alunperin piti olla 11 kuukautta mutta nyt tuleekin täyteen vaan 7:)
Kun perheelle kertoo ajoissa aikesitaan ja myös motiiveistaan,kyllä heidän tulisi ymmärtää.Eri asia jos ilmoitat lähteväsi huomenna...
Au pairin arki ei ole helppoa.Ei sitä osaa ulkopuolisena kuvitella.Lisäksi jokainen kokee sen omalla tavallaan.Se ei sovi kaikille!Parempi keskeyttää,kuin jatkaa huonotuulisena ja kiukkuisena.Tuskin perhekään halua katsella kokoajan allapäin olevaa aupparia...
Tsemppiä sulle kuitenkin!!Koita jaksaa vielä pari viikkoa:) Kyllä se aurinko vielä paistaa!!
kylläpä tämä ketju saa hyvälle mielelle :)
itse olen keskeyttämässä aupairuraani 4 kuukauden jälkeen. osasyy perheessä, osasyy itsessä.
mutta vaikka kotiinpaluu onkin ainoa vaihtoehto tällä hetkellä, niin harmittaa hirveästi, ettei tästä nyt sitten tullutkaan mitään ja että en pysty jatkamaan pitempään kaupungissa jossa viihdyn ja josta olen saanut uusia ystäviä.
siksi on hyvä saada tällaisia kommentteja jossa ei syyllistetä.
olen ihan varma, ettei kukaan lähde aupairiksi keskeyttääkseen.
Tiedan juuri milta susta tuntuu, kun sanoit, etta harmittaa, kun ei tasta tullutkaan mitaan. Niin muakin! Jotenkin on niin pettynyt olo itseensa,kun tanne kuitenkin lahti niin innoissaan ja nyt ei onnistukaan. Ja tuntuu vaan, etta on aiheuttanut kaikille ongelmia, perheelle taalla ja Suomessakin oma perhe on saanut murehtia itkupuheluiden jalkeen varmasti ihan tarpeeksi. Eika keskeyttaminen todellakaan ollut lahtiessa mielessa. Eika se todellakaan ollut helppo paatos!
On rohkaisevaa kuitenkin tietaa, ettei oo ainut tallaisessa tilanteessa! Kylla mekin viela omat juttumme loydetaan. Koita piristya, makin yritan! Parempi on elaa elamaansa niin, etta siita nauttii!
Saanko muuten kysya, etta oletko heti lahdossa vai odotatko uutta aupparia sun tilalle?
Kiitos tosi paljon viestistasi! Rohkaisi valtavasti! Kylla se aurinko jo pilven takaa pilkottaa!:)
kertonut päätöksestäni perheelle. minulla on lentoliput jouluksi kotiin ja meillä on molemminpuolinen kuukauden irtisanomisaika, joten tässä viikon parin kuluttua aion kertoa. ja yritän tietty auttaa uuden aupairin etsimisessä. mutta en aio tulla tänne takaisin joulun jälkeen.
meillä on hieman ollut täällä erimielisyyksiä, mutta toivon, että he ymmärtävät silti päätökseni. tulen kuitenkin heidän kanssaan toimeen ja olemme aina puhuneet ongelmista. ongelma on vain, ettei tilanteelle näytä tulevan muutosta.
Ymmärrän erittäin hyvin sinua, koska kerroin juuri hetki sitten itsekin perheelleni, että lähden aiemmin kuin he olisivat toivoneet. Olen kuitenkin puoli vuotta, josta olimme alun perin sopineet, mutta tiedän, että perhe toivoi minun haluavan jatkaa sen jälkeen täällä ainakin kesään saakka. Perhe on todella mukava ja tunnen myös syyllisyyttä siitä, että he joutuvat taas etsimään uuden lastenhoitajan. Toisaalta, minunkin mielestä pakko jokaisen on ensisijaisesti ajatella omaa etuaan, eikä mitään työtä voi pelkästä syyllisyyden tunteesta tehdä. Se ei varmasti olisi eduksi kenellekään.
Kovasti tsemppiä ja voimia sulle!! Yritetään olla tuntematta syyllisyyttä, koska varmasti teimme parhaamme. Juuri sen mihin tällä hetkellä ja näillä voimavaroilla kykenimme.
Missa pain olet ja oletko jonkun jarjeston kautta? Olen USA:ssa ja olen vaihtamassa perhetta. Minkalainen perhe sinulla on? Voisin olla kiinnostunut..
Olisiko sulla jotain mailiosoitetta niin voisin sulle mailata enemman? Lahella D.C.ta olen jarjeston kautta.
Tee niinkuin parhaaksi näet, älä liikaa mieti sitä perhettä. Minä olen auppari-perheen äiti, ja ymmärtäisin kyllä jos aupparimme haluaisi palata kotiin ihan ilman syytäkin. Me perheelliset lapsinemme olemme kyllä yleensä jo sen verran elämää nähneet, että tiedämme, ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Kaikki riippuu kaikesta. Vaikka perheesi on mukava, siitä huolimatta olisit voinut hyvinkin menestyä toisenlaisessa perheessä toisessa kaupungissa. Älä syytä itseäsi. Muista pitää huolta itsestäsi. T:Mamma