Plääh, kohta pettää itseltä hermot ja sanon tosi rumasti työkaverille, onko se väärin?
Tilanne tämä: Minä olen ollut kyseisessä paikassa n.4kk, Hän n.2kk. Sanotaan Hänen nimeks nyt vaikka Maija(helpompi kertoa kun henkilöllä on nimi.) Sillon kun Maija oli uus, minä tietenkin tiesin jo asioita jonkun verran, osasin kertoa mistä mikäkin juttu löytyy ja miten missäkin tilanteessa toimitaan. Kerran kun yritin neuvoa, koska hän oli tekemässä väärin ja siittä olisi tullut iso ja kallis virhe, Maija tokaisi vihaisesti "älä puutu joka asiaan". tämä kertoo aika hyvin hänen asenteesta.
Maija on 52v, naimisissa oleva nainen joka on edellisessä työpaikassaan ollut todella monta vuotta vuoro vastaavana/päällikkönä(en tiedä tarkemmin), ja se firma meni konkkaan ja tämä Maija ei ole päässyt siitä roolistaan irti. Hän pomottaa kaikkia, komentelee, määräilee yms. vaikka hänellä ei ole siihen mitään oikeutta.
Toiset työkaverit on sellaisia että ne antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta mä en ole luonteeltani sellainen ihminen. En voi sietää sitä että sellainen ihminen joka ei ole pomo yrittää pomottaa minua. Siinä ei ole mitään pahaa että sellainen ihminen joka oikeesti on asemansa perusteella sellainen että voi pomottaa, pomottaa minua. Mutta jos minun kanssa samalla "tasolla" oleva henkilö pomottaa, sitä en voi sietää.
Eilen hän kysyi multa "Katsoitko eilen inhimillistä tekijää?" En katsonut. "Sä tulit ihan siitä ohjelmasta mun mieleen kun siinä oli sellainen poika joka aina ajoi ylinopeutta ja oli ajanut kolarin ja oli sen takia halvaantunu kaulasta alaspäin. Ihan pienenä vinkkinä sulle ....., ei kannata ajaa ylinopeutta." Joo mä myönnän että joskus saattaa olla nopeutta 80km/h alueella 90km/h tai jotain vastaavaa, mikään kaahari en kuitenkaan myönnä olevani. Ehkä mun nopeudet tuntuu sellaisesta ihmisestä lujilta joka itse ajaa yli yli yli varovasti ja yli yli yli hiljaa. En tiedä, mutta eikös se joka tapauksessa ole mun oma asia miten lujaa tai hiljaa mä ajan. Teidostaqn itse että joskus se kaasujalka painaa ja tiedän kaikki maailman riskit varsin hyvin.
Mitä hemmettiä mun pitäis tehdä sen Maijan kanssa? En tiedä onko vika sit mussa että hermot meinaa siihen palaa, mutta jatkuvaa pään aukomista ja pomottelua ei jaksa kuunnella.
Kertokaa vinkkejä tai neuvoja.
Tilanne tämä: Minä olen ollut kyseisessä paikassa n.4kk, Hän n.2kk. Sanotaan Hänen nimeks nyt vaikka Maija(helpompi kertoa kun henkilöllä on nimi.) Sillon kun Maija oli uus, minä tietenkin tiesin jo asioita jonkun verran, osasin kertoa mistä mikäkin juttu löytyy ja miten missäkin tilanteessa toimitaan. Kerran kun yritin neuvoa, koska hän oli tekemässä väärin ja siittä olisi tullut iso ja kallis virhe, Maija tokaisi vihaisesti "älä puutu joka asiaan". tämä kertoo aika hyvin hänen asenteesta.
Maija on 52v, naimisissa oleva nainen joka on edellisessä työpaikassaan ollut todella monta vuotta vuoro vastaavana/päällikkönä(en tiedä tarkemmin), ja se firma meni konkkaan ja tämä Maija ei ole päässyt siitä roolistaan irti. Hän pomottaa kaikkia, komentelee, määräilee yms. vaikka hänellä ei ole siihen mitään oikeutta.
Toiset työkaverit on sellaisia että ne antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta mä en ole luonteeltani sellainen ihminen. En voi sietää sitä että sellainen ihminen joka ei ole pomo yrittää pomottaa minua. Siinä ei ole mitään pahaa että sellainen ihminen joka oikeesti on asemansa perusteella sellainen että voi pomottaa, pomottaa minua. Mutta jos minun kanssa samalla "tasolla" oleva henkilö pomottaa, sitä en voi sietää.
Eilen hän kysyi multa "Katsoitko eilen inhimillistä tekijää?" En katsonut. "Sä tulit ihan siitä ohjelmasta mun mieleen kun siinä oli sellainen poika joka aina ajoi ylinopeutta ja oli ajanut kolarin ja oli sen takia halvaantunu kaulasta alaspäin. Ihan pienenä vinkkinä sulle ....., ei kannata ajaa ylinopeutta." Joo mä myönnän että joskus saattaa olla nopeutta 80km/h alueella 90km/h tai jotain vastaavaa, mikään kaahari en kuitenkaan myönnä olevani. Ehkä mun nopeudet tuntuu sellaisesta ihmisestä lujilta joka itse ajaa yli yli yli varovasti ja yli yli yli hiljaa. En tiedä, mutta eikös se joka tapauksessa ole mun oma asia miten lujaa tai hiljaa mä ajan. Teidostaqn itse että joskus se kaasujalka painaa ja tiedän kaikki maailman riskit varsin hyvin.
Mitä hemmettiä mun pitäis tehdä sen Maijan kanssa? En tiedä onko vika sit mussa että hermot meinaa siihen palaa, mutta jatkuvaa pään aukomista ja pomottelua ei jaksa kuunnella.
Kertokaa vinkkejä tai neuvoja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä sä suhtaudut tähän turhan vakavasti. Mitä sitten jos Maija on luonteeltaan määräilevä. Antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos.
Tai sitten teet esim. huumorilla selväksi ettei hän ole esimiehesi. Kutsut sitä leikkisästi pikku-päälliköksi ja naurat perään aina kun se jotain komentaa. Eiköhän tule mitta pian täyteen ja asia ymmärretyksi.