Ollaan seurusteltu jotain 9 kk:tta poikaystäväni kanssa. Ollaan asuttu yhdessä jotain 2 kk:tta. Alkuajat olivat ihania, hän piti minua kuin kukkaa kämmenellänsä. Tässä äskettäin tuli riideltyä, riita alkoi siitä kun jätkäni sanoi käyvänsä baarissa, mutta ei aio juoda humalaan itteensä. Neljän aikaan aamuyöstä jätkäni sitten päätti tulla kaverinsa kanssa kotiin, humalassa, rupes huudattamaan musiikkia täysillä siihen aikaan... Halusin nukkua, menin sitten hiljentämään musiikkia. Siitäkös se riita sitten syntyikin. Ihmetteli et mitä nyt tapahtuu, sanoin että haluaisin nukkua ja varmaan naapuritkaan ei varmaankaan tykkää, että keskellä yötä ruvetaan soittamaan musiikkia. Hän sanoi että jotkut ne haluu juhlia eikä vain nököttää kotona... Sanoin että voisit joskus ajatella muitakin ihmisiä, komentti oli että ainahan mie ajattelen. Siinä vaiheessa väsyneenä ja ärsyyntyneenä hermostuin ja haukuin jätkäni lyttyyn, sen oisin voinu jättää tekemättä. Jätkä uhkas muuttavansa pois yms.
Seuraavana päivänä jätkäni ei sitten voinut puhua ollenkaan, vaan lähti vanhempiansa luokse, ku yritin puhua asioita selväks, sanoi vaan että asiat tuli harvinaisen selväks yöllä. Samaisena iltana sain viestin, jossa oli että saat anteeks. Jätkä oli sinä iltana taas humalassa ja tuli selittämään että nyt jutellaan... en vaan pitäny kovinkaan fiksuna ajatuksena sitä, selvinpäi asiat pitäisi ratkaista.
Eipä ollu kyllä siltikkään pahemmin puhuttu mitään , jätkäni kutsuu vaan kavereita kylään, ei olla hetkeäkään kahdestaan...
En ymmärrä, jätkältäni en ole kuullut minkäänlaista anteeksipyyntöä, mielestäni hänelläkin olisi anteeksi pyydettävää. Ihan niin kuin itse olisin kaikkeen syy..? Huonon itsetunnon omistamana, käyn tietenkin syyttämään itseäni koko asiasta. Mielestäni kuitenkin minulla oli syy suuttua.
Haluaisin vain jutella asiat selviks jollain tapaa, epätietosuus on hirvein asia mitä tiedän... en tiedä muuttaako hän pois tämän kk:n jälkeen, haluaako hän olla enää missään tekemisissä. Päähän tässä hajoaa.
En vaan tiedä miten saisin keskustelun vireille, kun hän ei näköjään ole halukas selvittämään asiaa. Asiat mielestäni pitäisi selvittää, muuten kaikki riidat vaan kerääntyy pääkoppaan ja jossain vaiheessa niistä ei enää pääse ollenkaan yli ja syntyy riitakierre.
Seuraavana päivänä jätkäni ei sitten voinut puhua ollenkaan, vaan lähti vanhempiansa luokse, ku yritin puhua asioita selväks, sanoi vaan että asiat tuli harvinaisen selväks yöllä. Samaisena iltana sain viestin, jossa oli että saat anteeks. Jätkä oli sinä iltana taas humalassa ja tuli selittämään että nyt jutellaan... en vaan pitäny kovinkaan fiksuna ajatuksena sitä, selvinpäi asiat pitäisi ratkaista.
Eipä ollu kyllä siltikkään pahemmin puhuttu mitään , jätkäni kutsuu vaan kavereita kylään, ei olla hetkeäkään kahdestaan...
En ymmärrä, jätkältäni en ole kuullut minkäänlaista anteeksipyyntöä, mielestäni hänelläkin olisi anteeksi pyydettävää. Ihan niin kuin itse olisin kaikkeen syy..? Huonon itsetunnon omistamana, käyn tietenkin syyttämään itseäni koko asiasta. Mielestäni kuitenkin minulla oli syy suuttua.
Haluaisin vain jutella asiat selviks jollain tapaa, epätietosuus on hirvein asia mitä tiedän... en tiedä muuttaako hän pois tämän kk:n jälkeen, haluaako hän olla enää missään tekemisissä. Päähän tässä hajoaa.
En vaan tiedä miten saisin keskustelun vireille, kun hän ei näköjään ole halukas selvittämään asiaa. Asiat mielestäni pitäisi selvittää, muuten kaikki riidat vaan kerääntyy pääkoppaan ja jossain vaiheessa niistä ei enää pääse ollenkaan yli ja syntyy riitakierre.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei suhtaudu asiaan yhtä vakavasti kuin sinä eli hänen mielestään asia olisi nyt loppuunkäsitelty ja unohdettu eikä hänelle tule mieleenkään, että kaipiasit anteeksipyyntöä? Epäilisin, että hän saattaa olla unohtanut tuon humalaisen poismuuttouhkauksensakin..? Ainakin mun ex-mies hölpötti kännissä ties mitä älytöntä eikä niitä enää selvinpäin muistanut, ajan kanssa en sitten minäkään korvaani lotkauttanut hänen puheilleen.
Muuta pois tai pistä ukkosi pihalle. Kun kerran keskustelua ei synny. Jos miehesi välittää sen vertaa sun ajatuksistasi että sen kanssa kannattaa olla, niin kyllä se sitten tajuaa sun olevan tosissasi ja suostuu puhumaan.
olisikohan nyt niin, että molemmat - ja varsinkin tämä mies - olette vielä kypsymättömiä parisuhteeseen... eli odotelkaa rauhassa ja kasvakaa... mutta, sinuna en harjoittelisi kasvua ja kypsymistä tämän miehen kanssa, siinä kun sinä joudut olemaan "äitinä"... ja jos et ole aina rakastava äiti, niin pojuhan juoksee sitten oikean äitinsä hoiviin... voi voi...
Ensinnäkin vika Ei ole sinussa! Vaikuttaa siltä, että poikaystäväsi on henkisesti sinua nuorempi. Hänellä on enemmän anteeksipyytämistä kuin sinulla. Älä syytä itseäsi riidastanne. Mutta jos kerran ette ole pystyneet puhumaan asiasta, niin ehkä olisi parasta, jos lähtisit suhteesta. Ei sillä ollut oikeutta mekkaloida sillä lailla keskellä yötä. Ja vielä kun oli luvannut, ettei juo itseään humalaan. Se mikä ei tapa, vahvistaa! Ole Sinä se viisaampi, ja lähde suhteesta, löydät vielä sen oikean, sillä nykyinen ei sitä ole. Onnea matkaan!