Militaarijohtamisella tarkoitan johtamisketjun aukotonta toimintaa. Ylimmän päätöksentekijän tai päätöksentekijöiden tehdessä päätöksensä toimenpiteistä sen tulee johtaa organisaation kaikilla tasoilla haluttuun päämäärään ja päätöksen tulee toteutua halutulla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että missään kohdassa organisaatiota, eikä mistään syystä annettua käskyä tule kyseenalaistaa tai jättää täyttämättä. Hierarkiassa olevien eri tasojen johtajien on miettimättä omaa organisaatiotansa tai asemaansa ja niiden kohtaloa toteutettava ne päätökset, jotka ylemmältä taholta hänelle annetaan.
Tällainen johtaminen on päätöksentekotason kannalta katsoen erinomaisen tehokas mutta henkilöstöpolitiikalle se antaa omat tietynlaiset periaatteensa. 1. Henkilöiden on aukottomasti sitouduttava organisaatioon ja sen tarpeisiin. 2. Henkilöiden on syrjäytettävä omat ajatuksensa ja tarpeensa annettuja toimeksiantoja ja päätöksiä toteuttaessaan. 3. Henkilöiden on asetettava aina annetut päätökset etusijalle ja toteutettava ne niitä kyseenalaistamatta. 4. Henkilöillä voi olla päätöksiä toteuttaessaan vain ylhäältä annettuja periaatteita. 5. Henkilöt eivät saa millään syyllä tai minkään takia kyseenalaistaa täydellistä lojaalisuuttaan johtajiaan kohtaan.
Lyhyesti sanottuna edellä mainituiksi henkilöiksi ovat kykeneviä vain yksinkertaiset, sellaiset henkilöt, joilla ei riitä kykyä tai joilta on riistetty kyky itsenäiseen ajatteluun ja joiden sosiaalinen omatunto on jäänyt kehittymättä. Heillä on se ainoa vaadittava taito, taito panna päätökset toteen. Kyselemättä.
Tämä johtamismalli on siis rantautunut Suomeen. He eivät tietenkään edusta mitään militaariryhmää vaan toimivat omistajien edunvalvojina yrityksissä, joissa me työskentelemme. Nämä yritykset, joissa ko. johtaminen on pisimmillään ovat niitä, joiden omistajuus on ulkomailla tai joiden omistajina ovat valtavan rahallisen omaisuuden omaavat sijoittajat. Heille on tärkeää, että sijoitettu omaisuus ei ole sosiaalisen omatunnon omaavien vastuullisten johtajien käsissä vaan, että organisaatio toteuttaa sijoitetun pääoman tuoton mukaan liikkeitään ja noudattaa annettuja toimeksiantoja niitä millään tavalla kyseenalaistamatta tai piiruakaan muuttamatta.
Kehitys johtajuudessa päinvastaisesta julkisuuden keskustelusta poiketen ei siis ole mennyt vastuullisen johtamisen suuntaan vaan aivan päinvastaiseen. Nykyistä kehitystrendiä johtamisessa kuvaa mielestäni organisatorinen idiotismi paremmin kuin mikään älykkääseen toimintaan liittyvä ilmaisu.
Tällainen johtaminen on sukupuolivapaata mutta sattumaako vai omistajien halua luoda pehmeämmät kasvot koville päätöksilleen on se, että kuten olette julkisuudessa saaneet nähdä niin ns. koventuneiden johtamismenetelmien myötä naiset ovat astuneet voimakkaasti esiin johtajina. Katsokaapa vaikka EK:n johtajien esiintuloja. Eikös siellä ole naiset viimevuosina kunnostautuneet kovan linjan päätöksentekijöinä. Tai viimeksi Finnairin tapauksessa. Naisjohtaja siellä pani yhteiskuntaa polvilleen.
Tällainen johtaminen on päätöksentekotason kannalta katsoen erinomaisen tehokas mutta henkilöstöpolitiikalle se antaa omat tietynlaiset periaatteensa. 1. Henkilöiden on aukottomasti sitouduttava organisaatioon ja sen tarpeisiin. 2. Henkilöiden on syrjäytettävä omat ajatuksensa ja tarpeensa annettuja toimeksiantoja ja päätöksiä toteuttaessaan. 3. Henkilöiden on asetettava aina annetut päätökset etusijalle ja toteutettava ne niitä kyseenalaistamatta. 4. Henkilöillä voi olla päätöksiä toteuttaessaan vain ylhäältä annettuja periaatteita. 5. Henkilöt eivät saa millään syyllä tai minkään takia kyseenalaistaa täydellistä lojaalisuuttaan johtajiaan kohtaan.
Lyhyesti sanottuna edellä mainituiksi henkilöiksi ovat kykeneviä vain yksinkertaiset, sellaiset henkilöt, joilla ei riitä kykyä tai joilta on riistetty kyky itsenäiseen ajatteluun ja joiden sosiaalinen omatunto on jäänyt kehittymättä. Heillä on se ainoa vaadittava taito, taito panna päätökset toteen. Kyselemättä.
Tämä johtamismalli on siis rantautunut Suomeen. He eivät tietenkään edusta mitään militaariryhmää vaan toimivat omistajien edunvalvojina yrityksissä, joissa me työskentelemme. Nämä yritykset, joissa ko. johtaminen on pisimmillään ovat niitä, joiden omistajuus on ulkomailla tai joiden omistajina ovat valtavan rahallisen omaisuuden omaavat sijoittajat. Heille on tärkeää, että sijoitettu omaisuus ei ole sosiaalisen omatunnon omaavien vastuullisten johtajien käsissä vaan, että organisaatio toteuttaa sijoitetun pääoman tuoton mukaan liikkeitään ja noudattaa annettuja toimeksiantoja niitä millään tavalla kyseenalaistamatta tai piiruakaan muuttamatta.
Kehitys johtajuudessa päinvastaisesta julkisuuden keskustelusta poiketen ei siis ole mennyt vastuullisen johtamisen suuntaan vaan aivan päinvastaiseen. Nykyistä kehitystrendiä johtamisessa kuvaa mielestäni organisatorinen idiotismi paremmin kuin mikään älykkääseen toimintaan liittyvä ilmaisu.
Tällainen johtaminen on sukupuolivapaata mutta sattumaako vai omistajien halua luoda pehmeämmät kasvot koville päätöksilleen on se, että kuten olette julkisuudessa saaneet nähdä niin ns. koventuneiden johtamismenetelmien myötä naiset ovat astuneet voimakkaasti esiin johtajina. Katsokaapa vaikka EK:n johtajien esiintuloja. Eikös siellä ole naiset viimevuosina kunnostautuneet kovan linjan päätöksentekijöinä. Tai viimeksi Finnairin tapauksessa. Naisjohtaja siellä pani yhteiskuntaa polvilleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
työläisten ja asiakkaiden riistäjiä ovat entiset yksityistetyt valtion firmat.
Inhimillisyyttä voi enää löytyä vain jostain harvoista, vanhoista ja pienistä yksityisistä firmoista.