Miten ihmeessä tällä iällä (40v) pystyisi aloittamaan kokonaan alusta? Miehen kanssa ei mitään yhteistä. Ei seksiä kuin kerran kuussa korkeintaan, ei suudella eikä muutenkaan olla lähekkäin. Ei yhteisiä harrastuksia.
Tuntuu vaan siltä, että viitsiikö tällä iällä muuttaa johonkin kaupungin kerrostaloon, mutta toisaalta jos ei tee mitään tilanteelle tuntuu, että jää loppuelämä elämättä. Ei ole lapsia, että siinä mielessä olisi helppo erota.
Onko kellään kokemusta 40 vuoden kieppeillä alusta aloittamisesta?
Tuntuu vaan siltä, että viitsiikö tällä iällä muuttaa johonkin kaupungin kerrostaloon, mutta toisaalta jos ei tee mitään tilanteelle tuntuu, että jää loppuelämä elämättä. Ei ole lapsia, että siinä mielessä olisi helppo erota.
Onko kellään kokemusta 40 vuoden kieppeillä alusta aloittamisesta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
heippa,juuri viikonloppuna erottiin.avokkini muutti kerrostaloon ja minä jäin omakotitalooni asumaan.tuntuu yksinäiseltä,mutta eiköhän tästä selvitä.jos haluat juttuseuraa niin kerro.
ja olen eronnut varsinaisesti kesällä (muutettu siis kesällä erilleen). Tosin pidettiin tähän asti exän kanssa yhteyttä ja elettiin kuin seurusteleva pari, nyt hän kertoi muuttavansa toiseen kaupunkiin ja homma finito lopullisesti...tuntuu tyhjälle mutta uskoisin että tästä tämä aikaan myöden iloksi muuttuu!!
Osoittaa tahdonvoimaa toteuttaa se että uskaltaa lähteä erilleen. Oliko sulla "konsultti" henkisenä tukena? Vai riitelittekö niin perusteellisesti että piti erota.
Parisuhteessa eläminen on kovin epäkäytännöllistä, vaikka tarjoaakin mielen virkinettä. Kova hinta virkeälle mielelle.
Kokemukseni parisuhteessa elämisestä on että se ei ole yhtään halvempaa kuin yksin asuminen.
Ihan oma oli päätökseni ja oletan että toinen oli ihan samaa mieltä kanssani siitä ettei yhdessä asumista kannattanut jatkaa kun siitä alkoi päivittäin vain syntyä pahaa mieltä ja riitoja.
Tosin minulle on täysi mysteeri miksi jatkoimme ns."olemista yhdessä" minun poismuuttoni jälkeenkin,ehkä kyseessä oli vain tottumus ja tunteet jotka vaativat vielä jotakin käsittelemistä.(mies ainakin soutaa ja huopaa,yhtenä hetkenä on vain HÄN ,yhtenä hetkenä puhuu MEISTÄ,ei ota ollenkaan selvää.Miksi jatkaa tämän edemmäs ihmisen kanssa joka kertoo ettei koskaan enää muuteta yhteen = tunteet eivät koskaan siis tule syvenemään tästä !!)
Nyt kuitenkin olen tajunnut asioiden oikean laidan ja vaikka alkuun tuntuikin tyhjälle on tämä miehen muutto toiselle paikkakunnalle varmasti hyvä juttu monestakin eri syystä.
Tunteet eivät olleet niin vahvoja ja syviä ,että olisivat kantaneet läpi vaikeuksien joten....
Kylläpä kuulosti kirjoituksesi tutulta...olisi voinut olla omasta elämästäni; erotuksella että lapsia on -onneksi. Muuten meillä ei olisi mitään yhteistä...
Liian nuorina sitouduttiin liian vahvasti, syntyi ensimmäinen lapsi ja hups, kuinka ollakkaan, mitään syvempää yhteyttä, jota ainakin itse kaipaan, ei näiden 20 vuoden aikana ole syntynytkään.
Elämä tosiaan jää elämättä -osin ja samaa tässä tuumailen, ihmettelen ja haaveilen kuin sinäkin. Kuitenkin... talous on turvattu; oma koti on tärkeä, 3 lasta 10-20 v pidättelevät minua - ja pelko uudesta - varmastiko paremmasta?
Tsemppiä sinulle itsenäistymiseen ja uuteen rohkeaan alkuun! (Tämä nyt ei ollut rohkaiseva kokemus uudesta alusta, mutta pakko oli vastata...)
vanhemmatkin aloittaa ns.alusta pitkän avioliiton jälkeen.
Selviää ja kun erosta toipuu,osaa nauttia yksinolostakin!
Eli sama raha ja turvallisuushakuisuus te teidätkin "sievästi yhdistää"...hehee näitä teidän liittojanne!
Kun lukee tuota kirjoirustasi saa käsityksen että olet lähinnä kyllästynyt. Seksiä kerran kuussa antaa jo sen kuvan että jotenkin miehen kanssa vielä on jotain yhteistä jäljellä. Siloin kun seksi lakkaa kokonaan on mielestäni kaikki vasta ohi. Sen sijaan että ensimmäiseksi mietit eroa, kokeile alkaa vaan elämään vapaammiin (jos et ole e sitä jo tehnyt. Listaa asiat jotka mieslestäsi ovat jääneet elämstäsi pois tämän liiton myötä ja listaa myös ne mielestäsi ihanat asiat joita kuvittelisit tekeväsi kun eroat. Kerää näiltä listoilta lkajaisiski vaikkapa edes kolme asiaa ja TEE ne nyt vaikka et olekaan eronnut. Ehkäpä huomaat että ainut vankila missä olit olikin omasi. Jos miehesi pistää vastaan, sano että sun PAKKO tehdä nämä muuten elämäsi on onneton, ehkäpä huomaat että miehesi jopa kannustaa sinua elämään enmmänki kun huomaa miten ulkoinen olemuksesi alkaa hehkumaan kun teet asioita joita olet aina halunnut tehdä. Jos sitten ero tulee niin se tulee sitten vasta kun olet kaikkesi tehnyt liitossa myös oman onnesi eteen.
Nih. Rahahan se sitten teidätkin sievästi yhdessä pitää...voi "rakkauden autuutta"...
Oletko keskustellut miehesi kanssa tästä? Oletko sanonut mitä teidän suhteelta kaipaat? Ottaako hän kuuleviin korviinsakaan? Aika kämppäkaverimaista tämä teidän nykyinen yhdessä asuminen ja eläminen. "Tuntuu vaan siltä, että viitsiikö tällä iällä muuttaa johonkin kaupungin kerrostaloon."
Kyllä tästä tilanteesta on keskusteltu, mutta miehen mielestä kaikki hyvin ja rivin välistä voi tulkita, että jos ei olo miellytä, niin sopii lähteä.
Niin monihan asuu yksin tai yhdessä kaupungin kerrostalossa, mutta jotenkin tuntuu, että suunta huonompaan kuin nyt, vaikka onhan kerrostalo asumisessakin omat hyvät puolensa.
Tokihan tuo taloudellinen puolikin arveluttaa, koska nyt on maksettu kaikki puoliksi ja yksin asuessaan ei jäisi rahaa mihinkään ylimääräiseen.