Minkälaisia omituisia tapoja teiltä löytyy?
Itselläni on usein tapana alkaa lörpötellä liikaa, kun olen hämilläni tai peloissani. Muitakin omituisuuksia löytyy, mutta ei viitsi ihan kaikkea paljastaa. :)
Itselläni on usein tapana alkaa lörpötellä liikaa, kun olen hämilläni tai peloissani. Muitakin omituisuuksia löytyy, mutta ei viitsi ihan kaikkea paljastaa. :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
ku mä olen kakalla, ni mä tykkään jonglöörata kolmella appelsiinilla.
on mukava keino huvittaa itseään kesken toimituksen.
kun tää käy kaupassa, niin aina menee samaa reittiä, muuten jää jotain ostamatta :D
ja en mee vieraaseen kauppaan, ku sieltä ei löydä mitään.
ja sit seki, et mun mielestä juustot tulee leivälle makkaran alle :D :D arvaa oonko tästäki joutunu väitteleen ja oon tullu siihen tulokseen, et joko muut on omituisia tai sit se oon mä ;)
Mitä tapahtuu, jos laitat juustot makkaran päälle?
Minäkin käyn mieluiten tutuissa kaupoissa, mutta reittien vaihtelu on virkistävää. :D Menetkö samaa reittiä takaisinkin, ettet vain eksy matkalla? ;)
et leipä ei maistu enää samalle :D
hmm.. kaupassa käynnistä, en mä kuitenkaan mikään dille tai pakkoliikkeinen ole ;) sitä vaan alkaa näköjään kehittää rutiineita.
ja kun on väsy ja joskus hoppukin, niin ei jaksa/viitsi alkaa tekemään asiaa vaikeaksi :D :D
reitistä, itseasiassa kauppaan ei pääse kovin montaa reittiä, eli käytännössä kävelen samaa reittiä..
*vilun väristyksiä* :D :D
Minulta ei löydy kuin omituisia tapoja.
..tapani kuulemani mukaan on sellainen, että joskus ( todella melkoisen harvoin ja ei suinkaan jokaisen ihmisen kohdalla) saatan ilmaista kiinnostukstani ulospäin täysin päinvastaisella ilmaisulla, kuin olin tarkoittanut. Omituista tää ainakin, eikö.(?);D
Yleensä olen ilmaisultani aika itsevarma (ainakin näin mulle usein sanotaan, ja ennen kaikkea itsekin koen olevani sitä usein ), mut joskus on valitettavasti käynyt niin, että kunnioitukseni jotakin suuresti kunnioittamaani ihmistä kohtaan ei ole välittynyt aivan siten, kuin olen halunnut. Olen ollut kohtelias, mutta kuulemani mukaan "tylsistyneen oloinen", tms.
Joskus tahtomattani siis annan itsestäni tylsistyneen kuvan ulospäin, vaikka olisin kuinka innostunut oikeasti. Musta ei siis ilmeisesti silloinkaan, jos jännitän jotakin, näy juuri _niitä_ tunteita ulospäin.
Omituista ainakin tämä. * joo.;DD*
Paljastelkaa nyt muutkin jotain, please.;)
Jos tämä palsta ei ole itsensä nolaamiseen oikea areena, niin mikä sitten.;)(?)
Kaikki nyt vaan paljastelemaan.
:)
paljastaa kiinnostustasi. Mitä menettäisit siinä, että olisit avoin kiinnostavalle henkilölle?
En mä välttämättä menettäiskään siinä, mut aina ei vain kykene/ osaa (tms. mitä termiä nyt haluaakaan käyttää) välittää sitä fiilistä ulospäin itsestään, mitä oikeasti ja todella haluaisi.
Se, et menisin ihan jumiin ilmaisuni kanssa on kyllä aika harvinaista mulla. Kyseessä pitää olla ihminen josta paitsi a.) pidän, myös jota lisäksi b.) kunnioitan suuresti tai vaihtoehtoisesti ihminen, josta c.) en pidä alkuunkaan ja jonka tapaamista inhoan ylipäätäänkin.
Kai kyse on siitä, että sitä kuitenkin nostaa suuresti kunnioittamansa ihmiset ns. "jalustalle", vaikka kuinka inhoais henkilöpalvontaa.;) Tahtoo antaa näille itsestä hyvän vaikutelman ja se vaikutelma joskus sitten.. kostautuu. Lennokkaat ajatukset latistuvatkin vähemmän lennokkaiksi ja se "muka hyvä idea" tarjota istumapaikkaa tms. tuntuu loppupelissä aivan aivovammaiselta, jne.
Avoimuus on vahvuutta, mut valitettavasti joskus arki salamyhkäisen (muka) orjuuttavine (muka) konventionaalisine tapanormeineen yrittää turhaan kutistaa ihmisyyden meissä.
Ajattelisin siis jotakuinkin, että liika yrittäminen sosiaalisessa kanssakäymisessä on kaiken avoimuuden vihollinen.;D
Avoimuus & ennakkoluulottomuus ovat äärimmäisen tärkeitä ihmissuhteissa.
:)
yrittäminen on pahasta silloin, jos yrittää olla joku muu, kuin ketä oikeesti on.
jos on vähän ujo ja tsemppaa itseään avoimemmaksi ja rohkeammaksi, kuin onkaan, silloin se yrittäminen on ihan jees. ja kun luottamus toiseen vahvistuu, niin sit ei tarvi tsempatakaan enää.
:)
kurkata sen toisen ihmisen naamion taakse ja pudota oma naamiosi hetkeksi sivuun. Vai haluatko sittenkin ihannoida ja kunnioittaa liikaa joitakin ihmisiä? Ihmisiähän me kaikki vain ollaan, ja usein on niin, että mitä mahtavampi ja loistavampi henkilön ulkoinen persoona on (kuva, minkä hän haluaa itsestään muille antaa), sitä vähemmän on sisäistä vahvuutta. Ulkoinen ikään kuin kompensoi sisäisiä puutteita. Mikäli kunnioittamallasi henkilöllä sitä vastoin on sisäistä rikkautta, silloinhan hänen reaktionsa sinun avoimeen käytökseesi olisi kaikella todennäköisyydellä lämmin ja vastaanottavainen.
Oli ihmisen ns. statusarvo esim. työelämässä ihan mikä tahansa, niin samalla viivalla me ihmiset loppupeleissä seisotaan.;)
Tunneasioissa mä en koskaan ole antanut status-juttujen vaikuttaa ( vaikka kerran ainakin varmaan olis ns. "pitänyt", jos siis olisin ollu sen fyrkan perässä, mitä en ole ollut..).
Sen sijaan ihailen joitakin ihmisiä suuresti näiden saavutusten pohjalta..enkä sit aina konkreettisesti ymmärrä sitä, että kyllä nekin käy p*skalla.;D * sori nollatason vertauskuva*
On totta, että ihminen paljastaa sisäisen itsensä pitkälti siinä, miten suhtautuu avoimella ja aidolla tavalla käyttäytyvään ihmiseen. Ihminen joka dissaa/ halveksuu toisen ihmisen avointa _omana itsenään olemista_, ei yleensä varmaan kykene itse vastaavaan alkuunkaan.;)
Myös sulla toinen vastaaja, oli hyviä pointteja.:) Jos yrittäminen ihmisellä lähtee tietoisesta halusta kehittyä, se on varmaan jees ihmiselle itselleen. Jos taas esittää muuta kuin on, tämä yleensä vain rikkoo itsensä. *elämän lainalaisuuksia, kaiketi.*
voivat jollekin olla suurelta osin vain keino nostaa statustaan. Ihmissuhteiden kannalta tärkeintä on se, millainen toinen on ihmisenä: siitä ei voi vielä saavutusten perusteella tietää paljoakaan.
Eli turha ihailu pois; saavutuksia voi toki ihailla, jos niiden ihailemisesta sitten jotakin iloa itselleen saa. :)
Minäkin kärsin, alan höpötteleen kun oikein jännittää. Yks ikävimpiä muistoja on kun tulin Tallinnasta, en nyt tiiä minkä takia se komia tulivirkailija just mut siitä jonosta nappas: No menin niin hämilleni sen katseitten alla et aloin puhuu ihan sekavia.
Kaikkein ikävintä oli et mulla oli lähemmäs 10:nen passia kassissani (kavereitteni), no höpötin ja höpötin jotain passeista kunnes se virkailija korotti ääntään ja sanoi NEITI HYVÄ, tahdon juuri teidän passinne, hölmönä siiheen et tietty ei nää nyt kaikki mun ole!
Paskat se uskonut, vaan mut vietiin jonnekkin sermin taa ja tehtiin tosi tylsä tarkastus, vaan oikeassa olinkin sen suhteen miks se virkailija just minut sieltä jonosta noukki, se virkailija tahto nähdä mut pikkareissani, tiiän kun punastus! TOTTA! :)
Ihan hyvä, mutta eikö nuo tuollaiset intiiminpuoleiset tarkastukset suorita aina naisvirkailija..
Epäiletkö kertomaani, tottakai naisvirkailija kutsuttiin paikalle ja se intiimitarkastus suoritettiinkin sit sermin takana!
Varsinainen amatsooni olikin, veti varmaankin extralarge hanskat käsiinsä ja kun se "paukautti" käsiään yhteen niin talkit hanskoista vaan pöllysivät, siin vaiheessa meikäläinen karjas et: minun " kakkoseeni" ei sit kajota ilman kunnon rasvausta! Vaan ei niiltä mitään löytynyt, ei ees vaseliinia! Kirjoitinhan tuossa aiemmin että tehtiin TYLSÄ tarkastus, ei ees vaseliinia prk! :(
Täytyykin lisätä liukkarit matkamuistilistaan varuiksi.
Toihan on paskin mahdollinen mesta ylipäätään salakuljettaa kamaa rajan yli jossain hivakassa. Miten sä meet selittämään "ei se oo mun, oo ikinä nähnytkään" jos se on sun suolessa??
Parempia hyväksi koettuja keinoja on mm. Robert Sabbag- Lumeen vedetty viiva- kirjassa.
Olen aina ihaillut ihmisiä jotka salakuljettaa suolessa. Se vaatii jo aikamoista omistautumista asialle. Paljonhan sitä tavaraa sinnekkin tietysti saa sopimaan. Ikävää vaan jos se pussi hajoaa. Silloin on varmaan ihan oikeasti jo pilvessä.
Mitenkäs ne siinä kirjassa hoiti homman?
Pari kaveria on tuonut hivakassa hekton. Ei ne nyt niin "omistautuneita" asialle ollut- kusessa vaan.
Mutniin, siitä kirjasta: se on tosikertomus 70-luvun kokaiinin salakuljettajasta "Zacharias `Lumimies` Swanista"- eli kaikki metodit jne on hyväksi todettuja- tosin nykyisin terrorisminpelko-aikoina ne ei toimis. Nykyään on helpompaa dumpata rekan perävaunu täyteen Afganistanilaista ja ujuttaa se ruuhkasumppuun rajalle: kenelläkään ei ole aikaa käydä lasteja lävitse.
Tuossa arvostelu:
http://www.spikemagazine.com/1201snowblind.php
Suomennettu teos on Odessan harvinaisuuksia, eli maksaa mitä sattuu, jos sattuu löytämään. Jostain Amazon.com:ista saattaa löytää englannin kielisenä. Toki on sitten kirjastojen kaukolainaus vielä.
..vähän tylsänkin tavallinen asia, joten tossa tuskin mystifioitavaa paljoakaan(?).
Suoraan sanottuna musta on kohtuullisen kipeää roudata..khh..perssuolessa tms.:(
Eiköhän muunkinlaisia tapoja elää kuitenkin ole.
PS. Mä muuten tykkään vaihdella hajuvesiä, ja ajoittain tykkään myös makeista tuoksuista.;D
*puheenaihe, johon mahdollisimman moni voi osallistua.:)*
Kommentti, kysyin syytä miksi jouduin tarkastukseen ja se oli ettei PASSIKUVANI vastannut heidän mielestään minua, että olisin varastanut sen, voi perk...!
Eli varoituksen sana kaikille naisille: Kun menette passikuvaan niin, ÄLKÄÄ TÄLLÄYTYKÖ!
Kieltämättä minä ilman meikkejä, hiukseni sen tuhannessa takussa ja haisten... Olinhan minä pikkaisen nuutuneen näköinen, mutta joutua nyt... :(
vaikuttaa mielenkiintoiselle. Täytyypi jostain hankkia käsiinsä.