On tullut aika alkaa katsella miehiäkin ihan sillä silmällä. Ja edellisistä kerroista onkin aikaa, sattuneesta syystä. Mutta tuntuu, etten itsekään tiedä, mitä kaikkea miehestä toivoisin, millaisen parisuhteen haluaisin. Huvittavaltahan tämä kuulostaa, mutta en pytsty "vaatimuslistaa" esittämään.
Nuoria kehoitetaan monesti tutustumaan ihan ystäväpohjalla mahdollisimman moniin vastakkaisen sukupuolen edustajiin, jotta selviäisi, millaisen ihmisen kanssa todellakin viihtyy. Eikö sama sitten kävisi tällaisen melkein keski-ikäisen kohdalla? Siinä vaan äkkiä saa kuulla olevansa mikäkin vedättäjä ja haareminkerääjä, kun viettää aikaansa usean eri miehen kanssa. Ja todellakin vain ystävinä. Vai onko tässä jokin minulle vielä aukeamaton salakoodi, jossa "vain ystävinä" tarkoittaakin oikeasti ihan jotain muuta? Vai pitäisikö ystäviäkin pitää vain yksi kerrallaan.
Olen jo alkanut epäillä itseänikin: jospa minä alitajuisesti haluankin sen palvovan mieshaartemin itselleni ja vaan selittelen itselleni... Olenhan minä sentään nainen, ja naisista kun ei koskaan ota selvää, kuten pariin kertaan on tälläkin palstalla todettu.
Nuoria kehoitetaan monesti tutustumaan ihan ystäväpohjalla mahdollisimman moniin vastakkaisen sukupuolen edustajiin, jotta selviäisi, millaisen ihmisen kanssa todellakin viihtyy. Eikö sama sitten kävisi tällaisen melkein keski-ikäisen kohdalla? Siinä vaan äkkiä saa kuulla olevansa mikäkin vedättäjä ja haareminkerääjä, kun viettää aikaansa usean eri miehen kanssa. Ja todellakin vain ystävinä. Vai onko tässä jokin minulle vielä aukeamaton salakoodi, jossa "vain ystävinä" tarkoittaakin oikeasti ihan jotain muuta? Vai pitäisikö ystäviäkin pitää vain yksi kerrallaan.
Olen jo alkanut epäillä itseänikin: jospa minä alitajuisesti haluankin sen palvovan mieshaartemin itselleni ja vaan selittelen itselleni... Olenhan minä sentään nainen, ja naisista kun ei koskaan ota selvää, kuten pariin kertaan on tälläkin palstalla todettu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa aivan väärinkäsitykseltä. Vaikka sosiaalinen ja liikkuvainen luonne olenkin, olen huomannut, että ystävyyssuhteiden luominen aikuisiällä on aina vain käynyt hankalammaksi. Hyvänpäivän tuttuja sun muita kyllä kertyy iän karttuessa. Ehkäpä tarkoitit heitä.
Vielä vaikeampaa on luoda ystävyyssuhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Eri ihmisillä kun on erilaisia käsityksiä siitä, mitä tämä ystävyys pitää sisällään. Osa on sitä mieltä, että sukupuolten välinen ystävyys on mahdotonta, koska ainakin miehellä on aina seksi mielessä.
Naiset useammin väittävät, että he pystyvät platoniseen ystävyyteen. Siitähän ei sinunkaan tapauksessasi pohimmiltaan ole kyse, koska olet kumppania metsästämässä. Lopputuloksena saattaisi siis todellakin olla todellisten ystävyyssuhteiden sijaan liuta miehiä, joista yksikään ei halua ystävyyttä vaan pyrkii pöksyihisi.
No, silloinhan kyseessä olisi molemmin puolinen vedätys, kuin sekä sinä että miehet haluaisivat jotain muuta kuin ystävyyttä.
Mikä siinä on niin vaikeaa, että lähtee vain ihmisten ilmoille ja kokeilee kepillä jäätä josko sydänalasta alkaisi miellyttävästi puristamaan ja korvissa humisemaan? Toki kannattaa hienovaraisesti tiedustella toisen elämäntilannetta, mutta sehän käy kätevästi, jos juttu muutenkin luistaa jonkun kanssa.
On totta, että tässä iässä ei enää tutustu ihmisiin yhtä spontaanisti, kuin nuorempana. Ja vain harvasta muodostuu todellisia ystäviä.
Toisaalta, itse voi omalla toiminnallaan menettää näitä harvinaisuuksia. Niinkuin minä tein.
Pari vuotta sitten työn merkeissä tapasin erään miehen. Jouduimme paljon tekemisiin, ja huomasimme samankaltaisuutta ajattelutavoissamme. Tästä muodostui mielenkiintoinen suhde, kävimme kahvilla jne., mutta todellakin vain ystävinä. Ja puhuimme paljon toisillemme myös henkilökohtaisista asioista, vaihdoimme mielipiteitä.
Sitten me pöhköt menimme ja rakastuimme. Olihan se onnea alkuun, mutta kun realiteetit kohtasivat (molemmat varattuja), alkoi alamäki.
Kun tulimme tulokseen, että tämän täytyy loppua, menetin todella ystävän, en rakastettua. Se on mielestäni surullisinta tässä.
Ehkä joskus vielä voimme olla ystäviä, mutta sen läksyn opin, etten enää koskaan sekoita ystävyyttä ja rakkautta. Tai sitten sen pitää tapahtua toisin päin, ensin rakastua ja sitten ystävystyä.
Siis olen kuin olenkin haaremia perustamassa... :)
Tokihan sitä on jo kepillä jäätä kopsuteltu, mutta en oikein jaksa uskoa, että ihan heti kättelyssä voisi tietää, olisiko kohdalle sattunut sitten se oikea, tai edes sinne päin. Eikä se "ystävien keräily" tietenkään mikään itsetarkoitus ole, vaan haluaisin kuulla, millaisia ajatuksia ihmisillä on elämän suhteen. Vaihtaa ajatuksia ehkä vähän syvällisemmin kuin ihan hyvänpäiväntuttujen kanssa tulee tehtyä.
Mutta tosiaan, väärinkäsityksiä tulee pyrkiä välttämään.
... ei ole hyviä ystäviä. Ei ainakaan silloin, kun rakkaus vaiennetaan realiteettien takia. Mistä sitten vielä puhutaan ? Liikaa kipeitä kohtia.
a) Kun kuitenkin pohjimmiltaan olet kumppania etsimässä niin silloin ystävyyssuhteet varattujen kanssa ei tule kuuloon (tosin ethän sellaisesta puhunutkaan).
b) Miesten voi olla vaikea ymmärtää miksi olla pelkästään ystäviä jos kumpikin on sinkkuja ja kiinnostusta piisaa.
Minun ex-mieheni on tällä hetkellä paras ystäväni. Hän on se ihminen, jolle voin avautua mistä tahansa asiasta ja hän vastaavasti minulle.
Olimme yhdessä 8 vuotta joista 3,5 vuotta naimisissa. Nuoremman lapsemme syntymän jälkeen suhteemme kriisiytyi ja vuoden sitä selviteltyämme päädyimme eroon. Tuon kriisiajan aikana parisuhdetunteemme puolin sun toisin kuolivat ilmeisesti kokonaan.
Ystävyys oli kuitenkin ollut alusta asti suhteemme kantava voima. Tutustuimme samalla työpaikalla ja suhteemme alkoi ystävyytenä. Ja tällä hetkellä, kun vuosi on erostamme kulunut, ystävyytemme on jälleen voimissaan ja parempaa kuin koskaan aiemmin. Tietenkin yksi iso syy siihen on se, että meillä on yhteiset lapset, joiden takia olemme kuitenkin jatkuvasti tekemisissä keskenämme.
Parisuhteemme oli näin jälkikäteen ajateltuna koko ajan aika ristiriitaista. Molemmat teimme suhteemme eteen paljon asioita, mutta erilaisista tarpeistamme johtuen kummankaan tekmiset eivät saavuttaneet toista. Nyt kun ei enää tarvitse tuhlata energiaa tähän "turhaan" tekemiseen, suhteemme hyvät puolet ovat päässeet taas esiin. Näin jälkiviisaana voisi sanoa, että meidän kahden ei olisi koskaan pitänyt muodostaa parisuhdetta.
Mutta... onpa tuo suhde ollut monella tavalla opettavainenkin. Ja tällä hetkellä lapsillamme on onnelliset vanhemmat, joilla on paljon enemmän annettavaa kaikille osapuolille kuin yhdessä ollessamme. Ja itselleni ex-mieheni on yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni - ystävänä sekä lasteni isänä.
No, kyllä ystäviä voin olla semmoisten miesten kanssa, jotka on varattuja. Nämä MINUN ystäväni tajuavat sen missä mennään, niin myös minäkin...esimerkiksi sen mihin itse ovat sitoutuneet omassa elämässään.
Kun viittasit siihen, että millaista nuorena on ystävystyä...Saman voisi toteuttaa hiukan vanhempana sillä tavoin, että ottaa huomioon sitoumuksensa, mutta muulta osin puhdistaa mielensä vanhoilta rasitteilta. Molemmin puolin pitää osata olla sijoittamatta toiseen sellaista, mikä ei ole totta. Siis= Kokemuksista voi ottaa oppia, mutta kokemuksiaan ei tarvia toistaa.
Ihminen voi muuttua, se on vaativaa. Sitä kutsutaan kasvamiseksi, jotkut kutsuvat sitä kypsymiseksi.
Nykyään ajatellaan, mm. viimeaikaisen aivotutkimuksen perusteella, että ihminen pystyy oppimaan uusia asioita läpi koko elämän.
Pystytkö sinä?
Mä en ole ihan varma, mut eiks haaremin perustaminen ole niinku kielletty perustuslaissa tai jotain?