Nuorena tyttösenä olin onnellinen kun pääsin töihin muotiliikkeeseen,silloin ei näitä henneseitä vielä ollutkaan.
Meitä oli kahdeksan työntekijää ja mies esimiehenä.
Tehtäviini kuului aamusiivous,kassan virittäminen ja yleinen siisteystarkastus ennenkuin muut tulevat.Myyjänä jatkoin loppupäivän.
Voinko sanoa esimiestäni vaikka Pepeksi,vaikka nimi siis on keksitty.Puoli vuotta meni hyvin.Sitten alkoi vikojen luettelointi.
Pepe myös saapui aikaisin toimiston puolelle hoitamaan paperiasioita.
Jostain syystä aina aamuisin hän alkoi viritellä yhtä kummallisempia syytöksiä kun olimme kaksin.
Epäili että olin pihistänyt kaupan saksia,myöskin lahjanarua oli yllättävän paljon kateissa.Mutta kun hoidin aamukassan,ei hän koskaan puhunut että olisin rahaa vienyt.Vaikka senkin olisi voinut järjestää.
Tekstasin myös hintalaput käsin ja tottakai niitä tussejakin oli hävinnyt!
Annoin huonointa asiakaspalvelua,en ottanut huomioon muita työtovereita,olin töykeä.
Hosuin,työasunikin olivat ryppyisiä,hän vielä oli tarkkaillut että vietin naistenhuoneessa liian pitkiä aikoja.
Mutta kun myymälä avattiin ja muut tulivat Pepe käyttäytyi aivan normaalisti.
Tätä jatkui lähes vuoden,valita sitten jollekkin tästä kun pomo rääkkää.Kukaan muu ei huomannut tietysti mitään,tilanteissa olimme aina kaksin.
Silloin ostimme joskus vaatteita "piikkiin" ja ostos vähennettiin seuraavasta tilistä pois.Mutta ei minulta,sinne sitten kerääntyi silloinen raha oli markka,noin seitsemänsadan velka.Hän sitten sanoikin että velka pitää maksaa seuraavana päivänä,no maksoinhan minä,hän siinä sitten ihmetteli kuinka minulla on rahaa maksaa.Vihjasi siinä sitten puoliääneen että mahtoi työntäyteinen yö.
Mutta mitään seksuaalista lähentelyä ja vihjauksia ei muuten koskaan ilmaantunut.
Eräänä aamuna repesin ja sanoin että en tiedä mistä on kyse että lähtisin pois.
Hän sanoin että oikein toivookin sitä ja kävi niin päälle että kaaduin ja siellä otin pikkutakin rinnuksista kiinni enkä irti päästänyt.
Siellä me sitten kierittiin toistemme kimpussa ja ähistiin.
Kello tuli taas lähelle yhdeksää,Pepe vaan suoristeli solmiotaan ja lähti toimistooonsa.
Muuta tulivat töihin,homma jatkui.Pepe ihan pokkana vaan taas niinkuin ei mitään.Arvatkaa miltä minusta tuntui,aivan epätodellinen tila.
Niin,olisinko toisille sanonut että me tapeltiin tuolla lattialla äsken?
Irtisanoin itseni,Pepe maksoi kaikki ajallaan,oli onnellinen.
Sain hienon työtodistuksen ja kuulemma kovasti kehui minua ja kuulemma arvosti muutenkin työpanostani.
Pah,näin aikuisempana voin todeta että Pepe oli jotensakin kaheli,ovelalla tavalla.
Mitään juttuakaan ei voinut nostaa koska hänen veljensä myös omisti toisen liikeketjun ja olivat niin polleaa tässä pikkukaupungissa.
Kuka olisi uskonut minua?
Ei ainuttakaan todistajaa.
Helvettini loppui ja pääsinkin toiseen myymälään jossa työskentelin 12 vuotta,ja mitkä tärkeintä tunsin olevani aivan normaali.
Asumme edelleen samassa pienessä kaupungissa,kerran kohtasimme,hänellä oli vaimonsakin mukana,ja hän kovin siinä koukeroisin sanakäänteinen minua kehui.
Pepe,sinä tunnistat itsesi jos tälle sivulle eksyt.Mitä voin sanoa....et ole mies.Et sellainen jota voisin kunnioittaa.Mietitkö koskaan että se oli nuoren naisen ensimmäinen typaikka.
Et koskaan sanonut mitä minusssa oli vikana,viat piti vaan keksiä.Naurettavaa.
Sinä vain inhosit minua.Vaikka itse valitsit.
Meitä oli kahdeksan työntekijää ja mies esimiehenä.
Tehtäviini kuului aamusiivous,kassan virittäminen ja yleinen siisteystarkastus ennenkuin muut tulevat.Myyjänä jatkoin loppupäivän.
Voinko sanoa esimiestäni vaikka Pepeksi,vaikka nimi siis on keksitty.Puoli vuotta meni hyvin.Sitten alkoi vikojen luettelointi.
Pepe myös saapui aikaisin toimiston puolelle hoitamaan paperiasioita.
Jostain syystä aina aamuisin hän alkoi viritellä yhtä kummallisempia syytöksiä kun olimme kaksin.
Epäili että olin pihistänyt kaupan saksia,myöskin lahjanarua oli yllättävän paljon kateissa.Mutta kun hoidin aamukassan,ei hän koskaan puhunut että olisin rahaa vienyt.Vaikka senkin olisi voinut järjestää.
Tekstasin myös hintalaput käsin ja tottakai niitä tussejakin oli hävinnyt!
Annoin huonointa asiakaspalvelua,en ottanut huomioon muita työtovereita,olin töykeä.
Hosuin,työasunikin olivat ryppyisiä,hän vielä oli tarkkaillut että vietin naistenhuoneessa liian pitkiä aikoja.
Mutta kun myymälä avattiin ja muut tulivat Pepe käyttäytyi aivan normaalisti.
Tätä jatkui lähes vuoden,valita sitten jollekkin tästä kun pomo rääkkää.Kukaan muu ei huomannut tietysti mitään,tilanteissa olimme aina kaksin.
Silloin ostimme joskus vaatteita "piikkiin" ja ostos vähennettiin seuraavasta tilistä pois.Mutta ei minulta,sinne sitten kerääntyi silloinen raha oli markka,noin seitsemänsadan velka.Hän sitten sanoikin että velka pitää maksaa seuraavana päivänä,no maksoinhan minä,hän siinä sitten ihmetteli kuinka minulla on rahaa maksaa.Vihjasi siinä sitten puoliääneen että mahtoi työntäyteinen yö.
Mutta mitään seksuaalista lähentelyä ja vihjauksia ei muuten koskaan ilmaantunut.
Eräänä aamuna repesin ja sanoin että en tiedä mistä on kyse että lähtisin pois.
Hän sanoin että oikein toivookin sitä ja kävi niin päälle että kaaduin ja siellä otin pikkutakin rinnuksista kiinni enkä irti päästänyt.
Siellä me sitten kierittiin toistemme kimpussa ja ähistiin.
Kello tuli taas lähelle yhdeksää,Pepe vaan suoristeli solmiotaan ja lähti toimistooonsa.
Muuta tulivat töihin,homma jatkui.Pepe ihan pokkana vaan taas niinkuin ei mitään.Arvatkaa miltä minusta tuntui,aivan epätodellinen tila.
Niin,olisinko toisille sanonut että me tapeltiin tuolla lattialla äsken?
Irtisanoin itseni,Pepe maksoi kaikki ajallaan,oli onnellinen.
Sain hienon työtodistuksen ja kuulemma kovasti kehui minua ja kuulemma arvosti muutenkin työpanostani.
Pah,näin aikuisempana voin todeta että Pepe oli jotensakin kaheli,ovelalla tavalla.
Mitään juttuakaan ei voinut nostaa koska hänen veljensä myös omisti toisen liikeketjun ja olivat niin polleaa tässä pikkukaupungissa.
Kuka olisi uskonut minua?
Ei ainuttakaan todistajaa.
Helvettini loppui ja pääsinkin toiseen myymälään jossa työskentelin 12 vuotta,ja mitkä tärkeintä tunsin olevani aivan normaali.
Asumme edelleen samassa pienessä kaupungissa,kerran kohtasimme,hänellä oli vaimonsakin mukana,ja hän kovin siinä koukeroisin sanakäänteinen minua kehui.
Pepe,sinä tunnistat itsesi jos tälle sivulle eksyt.Mitä voin sanoa....et ole mies.Et sellainen jota voisin kunnioittaa.Mietitkö koskaan että se oli nuoren naisen ensimmäinen typaikka.
Et koskaan sanonut mitä minusssa oli vikana,viat piti vaan keksiä.Naurettavaa.
Sinä vain inhosit minua.Vaikka itse valitsit.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.