Jouduin antamaan pakit eräälle miehelle. Olen tavannut hänet alta viisi kertaa ja viimeksi kuukausia sitten, hän on ilmeisesti minua katsellut kauemmin, monta vuotta. Nyt hän yhtäkkiä tuli tunnustamaan tunteensa ja kysyi alettaisko seurustella. Olin vähän kuin puulla päähän lyöty, mutta jotain sain sanottua, vaikka tilanne oli aika erikoinen. Hän siinä tunteellisena kertoi, että on jo monta vuotta katsellut minua ja ollut ihastunut ja olen vain pyörinyt hänen päässä ja minä tuskin tiesin hänen nimeään.
No sanoin kohteliaasti, että kivalta tuntuu, että hän kertoo ja että hän on tosi rohkea kun tunnusti asian ja kysyi, kun se vaivasi. Sanoin, että asia tuli ihan yllättäen ja etten tunne, etten voi ajatella seurustelua.
Sitten hän halusi olla kaveri, ja minä siinä ympäripyöreästi selitin, etteihän kavereita ole koskaan liikaa. Jotenkin en suoraan saanut sanottua asiaa, ettei kiinnosta. hän oli niin tunteissaan ja herkkänä, että en vain voinut sanoa suoraan, etten halua mitään. Kuitenkin siis lähes tuntematon ja vähän yksinkertainen ihminen, ettei hänelle vaan kärsinyt sanoa suoraan.
Hän halusi sitten numeroni, annoin, kun tiesin, että hän saisi sen jokatapauksessa joltakin muulta. Otin myös hänen numeron, mutta siksi, että tietäisin varautua..
Nyt on hankala tilanne. En halua olla hänen kanssa tekemisissä, enkä aiheuttaa turhia ajatuksia. Se on hankalaa, koska en ole tähänkään mennessä koskaan edes juuri puhunut hänen kanssaan mitään, silti hän tuli kysymään seurustelemaan, eli on kehittänyt tyhjästä kuvitelmansa, että minä tykkäisin siitä! Mutta hän saattoi jäädä sellaiseen käsitykseen, että jos tunnettaisiin paremmin, niin tästä voisi tullakin jotakin. En halua, että hänellä on turhia toiveita. Tiedän etten voisi kiinnostua hänestä. Silti hän on omanlaisensa, vähän yksinkertainen, enkä voi tehdä hänelle niin pahasti, että sanoisin jotakin, mistä se voisi murtua. Silti en halua antaa aihettakaan.
Hän halusi tulla uudestaankin ja minä sanoin, että no katsotaan nyt.
Ongelma on kun toinen ilmeisesti ei tajunnut, etten halua mitään, enkä minä osannut ilmaista asiaa siten hyvästi. Tässä tapauksessa kaveruuttakaan en voi ajatella, minä en voisi olla aidosti kaveri ja hän vain haaveilisi turhaa.
Mitä pitäisi tehdä?
No sanoin kohteliaasti, että kivalta tuntuu, että hän kertoo ja että hän on tosi rohkea kun tunnusti asian ja kysyi, kun se vaivasi. Sanoin, että asia tuli ihan yllättäen ja etten tunne, etten voi ajatella seurustelua.
Sitten hän halusi olla kaveri, ja minä siinä ympäripyöreästi selitin, etteihän kavereita ole koskaan liikaa. Jotenkin en suoraan saanut sanottua asiaa, ettei kiinnosta. hän oli niin tunteissaan ja herkkänä, että en vain voinut sanoa suoraan, etten halua mitään. Kuitenkin siis lähes tuntematon ja vähän yksinkertainen ihminen, ettei hänelle vaan kärsinyt sanoa suoraan.
Hän halusi sitten numeroni, annoin, kun tiesin, että hän saisi sen jokatapauksessa joltakin muulta. Otin myös hänen numeron, mutta siksi, että tietäisin varautua..
Nyt on hankala tilanne. En halua olla hänen kanssa tekemisissä, enkä aiheuttaa turhia ajatuksia. Se on hankalaa, koska en ole tähänkään mennessä koskaan edes juuri puhunut hänen kanssaan mitään, silti hän tuli kysymään seurustelemaan, eli on kehittänyt tyhjästä kuvitelmansa, että minä tykkäisin siitä! Mutta hän saattoi jäädä sellaiseen käsitykseen, että jos tunnettaisiin paremmin, niin tästä voisi tullakin jotakin. En halua, että hänellä on turhia toiveita. Tiedän etten voisi kiinnostua hänestä. Silti hän on omanlaisensa, vähän yksinkertainen, enkä voi tehdä hänelle niin pahasti, että sanoisin jotakin, mistä se voisi murtua. Silti en halua antaa aihettakaan.
Hän halusi tulla uudestaankin ja minä sanoin, että no katsotaan nyt.
Ongelma on kun toinen ilmeisesti ei tajunnut, etten halua mitään, enkä minä osannut ilmaista asiaa siten hyvästi. Tässä tapauksessa kaveruuttakaan en voi ajatella, minä en voisi olla aidosti kaveri ja hän vain haaveilisi turhaa.
Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 31
Vanhimmat
ettei toinen tajunnut, ettet halua mitän, vaikka ajattelit niin.
Asiaan, annoit kyllä ulospäin viestiä aivan päinvastaisesta kuin itse ajattelit, joten et ainakaan helpottanut tilannettasi. Miksi et sanonut suoraan tai antanut muuten toimillasi ymmärtää, että et ole kiinnostunut.
Todistaako tämä taas, että naiset sanoo sitä mitä ei tarkoita ja tekee sitä, mitä eivät halua ja jättää tekemättä sen, mitä haluavat.
Tosi helppo olla mies ja ajatustenlukija :D
vaikeeta sanoo suoraan miehelle että ei kiinnosta siinä mielessä, kun ei halua olla tyly. Varsinkin jos kyseessä joku vähän yksinkertainen mies, niinku alkuperäisellä kirjottajalla.
Siis ongelmana nyt on se, että kun tämä toinen on vähän yksinkertainen ja omanlaisensa herkkä ihminen.
Siinä ei kertakaikkiaan voi mennä laukomaan suoraan, että en tykkää susta yhtään, enkä halua olla tekemisissä. Ihan normipoika siitä vois selviytyä ja ymmärtää vähemmästäkin, mutta tämä nyt ei ole ihan tavallinen, murtus varmaan ja se mua eniten pelottikin, et jos se alkais itkeä, jos mä sanoisin kun se on aika herkkä. Se oli odottanut mua portaissa oven takanakin jo tunnin, että tulisin kotiin.. Voi ei..
Toinen ongelma on se, etten minä osaa antaa pakkeja oikein muutenkaan kovin hyvin, ja tämä vielä on tällainen erikoinen.
Jos kysymyksessä olis ihan tavallinen ihana poika, mutta muhun tahtoo tällaiset tietyntyyliset iloiset ihmiset ihastua, eikä fiksut normaalit jätkät. Teen jotakin väärin, että nämä lähestyy, mut sitten tavispojat ei oikein helposti lähesty. Mä olen varmaan sille joskus ollut kiltti ja sanonut jotakin, ja sitten ne heti on aivan lääpällään monta vuotta. On mulle ennenkin käynyt noin.
Yritin kyllä oikein kauniisti sanoa, ettei siitä olis tullut mitään kohtausta mutta kun se raja on niin hankala vetää. Mistä minä senkään tiedän, miten herkästi joku ymmärtää. Toisethan ei ymmärrä vaikka suoraan sanois ja ratakiskosta vääntäis..
toisen viestejä, vaikka sanottais kuinka suoraan tahansa. Kun on rakastunut, on rakastunut ja sitä voi päänsä sisällä kehitellä vaikka mitä. Toiset ymmärtää heti eivätkä jää haikailemaan mahdottoman perään.
Meitä "haikailijoita" kuitenkin on todella paljon ja valitettavasti iltalehtien otsikot pahoinpitelyistä, murhista tms kertovat osittain karua totuutta onnettomasti rakastuneiden kauheista teoista.
Itse olen jo yli vuoden ollut onnettomasti rakastunut. Toisina päivinä on hyvä olo enkä juurikaan ajattele toista, toisina päivinä taas hän on jatkuvasti mielessä eikä meinaa mistään tulla mitään. En koskaan olisi uskonut että voisin jäädä näin koukkuun johonkin ihmiseen.
Tsemppiä kaikille onnettomille. Ja sinulle ap kirjoittaja, sanoit suoraan. Ystävyyttä ei kannata lupailla, siitäkin onneton saa taas kimmokkeen, jospa vaikka jotakin enemmänkin kehittyisi. Välit poikki vaikka kuinka sattuu... sattuu se kuitenkin...ja pitkään !
että oletko sinä sokeasti rakastunut tehnyt asian eteen jotain? että tietäis onko toinen kiinnostunu, jos ei ole voi YRITTÄÄ unohtaa...
kuvailemaan toista vähän yksinkertaiseksi ja omanlaisensa herkäksi ihmiseksi ?!
Ehkä hän ajattelee sinusta samoin ??? Tuo on todella inhottavaa, tuo että pitää itseään muka jotenkin parempana. Ja jos ei toinen kiinnosta, niin ei kiinnosta. Kerro suoraan ja jatka elämääsi. Sanoisin että sinä se yksinkertaisempi taidat olla kun täällä etsit vastauksia.
Ja tuo..."että jos olisi tavallinen poika"...voi luoja. Sinunlaisesi ihmiselle toivon todella samanlaista kohtaloa, että ihastut ja osoitat tunteesi ja toinen antaa pakit. Ja kyllä sekin aika vielä tulee, aivan varmasti.
Jokainen ihminen on omanlaisensa, lokeriminen on inhottavaa. Tunteilleen ei voi mitään, mutta ne pitää sano suoraan.
Sinun viestisi pilasi päiväni.
mitä kaikkea olenkaan asian eteen tehnyt. Pahinta on ollut se, että tämä rakkauteni kohde on ollutkin toisinaan yhteydessä minuun. Sanonut ettei koskaan tiedä mitä vielä voikaan tästä tulla.
Tämä oma juttuni on todella monimutkainen, juuri se tekeekin tästä niin ylitsepääsemättömän. Yritän, yritän todella kovasti jatkaa eteenpäin.
Tiedän etten ole yksin...
Voi itku.. Voi ajatella musta kuka haluaa ja mitä haluaa, mut tämä on aivan oikeasti.. Etkä ymmärrä, mikä tilanne. Jos olis ihan tavallinen, niin kyllä sen kans vois puhua asiat asiana, mutta kun vaan tietäisit.. En sano ilkeyttäni yhtään, mutta kun tämä on..
Et usko. Luulet että sanon tahallaan, mutta en sano, en tosiaankaan olis tässä hankaluudessa jos tämä nyt menis niin kuin tavallisesti.
Ja tietysti musta on kurjaa antaa pakit. Kurjaa senkin puolesta. Kaikista parahstahan se olis jos sillä olis joku sille sopiva ihminen ja mulla joku mulle sopiva, mut sen verran pitää olla toisen tunteista vastuuta, et ei tuossa tilanteessa voi sanoa suoraan, etkö käsitä.. Varmaan saan itsekin pakkeja ja olen saanutkin, mutta tämä ei nyt ole ihan sitä mitä sinä luulet.
Tietysti jokainen on persoona, mutta no miten sen sanoisi kauniisti.. Tämä nyt on erilainen nuori..
Kuulehan, jokainen meistä on oma yksilö, etkä voi mun mielestä luokitella toista tyhmemmäksi tai yksinkertaisemmaksi, vai onko sulla käytössä jonkinlainen *mittariasteikko*?
Sun ajatusmaailma toisesta kertoo tiiätkö aika paljon susta itsestäsi, millainen pörriäinen sinä oot!
Toivon sun kuitenkin selviävän tunnesekamelskasta etkä satuttaisi varmaankin ihan kelvollista miesehdokasta, jonka noin ylenkatsoit!!
en jatka aiheesta. Jos tietäisit tilanteen, et sanoisi noin. Missään nimessä en tarkoita halveksia tai loukata, olis pitänyt jättää asia sanomatta, mutta kun se on se ongelma, et miten sille sen sanoo kun se on tilanne. Muuten ei olis ongelmaa. Enkä missään nimessä ylenkatso sitä, mutta sen omaksikin parhaaksi ja mun parhaaksi haluan, että se ei luule meistä tulevan paria. Ja ei kukaan voi vaatia multa, et mun pitää kiinnostua siitä, mun kiinnostukset on toisaalla. Ja jos nyt tähän on pakko vetää joku rima, niin tavalliset mukavat pojat on aivan mahtavia, ja tietysti tästäkin joku närkästyy, että olen liian nirso, mutta kun en ole. Tämä tilanne ei ole sellainen.
Jokainen saa tietysti kuvitella mun ajatusmaailman siksi miksi haluaa, mutta ei se paljon tätä tilannetta ainakaan helpota, et en saa oikeasti neuvoja, kun ihmiset käsittää mut väärin tässä.
Ehkä käsitin sit väärin, kun en lukenut sun jokaista vastausta tässä ketjussa.
Mun mielestä sun pitää kuunnella ja tunnustella omia tuntemuksia ja tarkoitusperiä, en usko sun täältä palstalta saavan henkilökohtaista apua, vaan suuntaa antavaa tietoa tulee jokaiselta, jotka osaisivat edes kuvitella tilanteesi.
Kirjoitit tavanneesi miestä useamman kerran. Siinäpä on syytä hänelle kerrakseen, koska olet näyttänyt jollain lailla kiinnostuksesi häneen. Tuo oli taas vaan mun oma ajatus.
Ehkä elämäni aikana olen nähnyt neljä-viisi kertaa korkeintaan jos sitäkään. Ja nekin jonkun kolmen neljän vuoden sisään voi olla, eikä mistään tapaamisesta ole ollut koskaan kyse, enhän minä tunne sitä, mut se piti mua kovastikin tuttuna ja rakkaana ja ihanana, huh. En tiedä, että olisin koskaan mitään sanonut hänelle tai hän olis mulle. En ole voinut näyttää yhtään mitään, en ole tapaillut, ehkä joskus on ollut jossakin samassa paikassa ja siksi olikin melko järkytys kun se seisoi odottamassa mua portaissa ja se loppu siihen päälle. Enkä mitenkään ole antanut aihetta edes vahingossa, se on vaan itse ihastunut.
Jos minä olen kiinnostunut niin se näkyy musta näyttämättäkin. Mutta en ole siitä.
Olen kirjoituksiasi lueskellut niin olen antanut itselleni ymmärtää että kyseinen henkilö ei ole henkisesti "ikäistensä" tasolla ja näin ollen sinä empaattisena ihmisenä et tahdo antaa "pakkeja" mutta et halua olla ystäväkään syystä että pelkäät hänestä tulevan ns. kiviriippa, joka ei ymmärtäisi ystävyytenne olevan vain pelkkää ystävyyttä.
Jos kuitenkin kyse tällaisesta henkilöstä mitä epäilen niin kyllä hän ymmärtää, kerro yksinkertaisesti, älä "pyörittele sanoja"!
neuvoa kaikkia ihmisiä rohkaisemaan mielensä ja tekemään aloitteita. Varsinkin miesten on tehtävä aloitteita, vaadi sitä. Puhelinnumerosi annettuasi valita keskustelufoorumilla jos se mies uskaltautuu käyttämään sitä ja soittaa sinulle. Mikä sika ja ahdistelija! Sen jälkeen kirjoita taas miehille ja käske tehdä aloitteita.
hankala tilnne tosiaan. Sun täytyy vaan heti alusta asti sanoa että et ole kiinnostunut hänestä siinä mielessä. Tai jos sanoisit että sulla on joku toinen? siis jos ette kerran tunne toisianne, niin mistä se voi tietää että olet vapaa..vai onko liian tylyä valehdella? Luulis että se mies ois heti ymmärtäny kun sanoit että et oo kiinnostunu, eikä enää häiritsis sua.
Kohteliaisuudesta kai kannattaa hänen mahdollisiin puheluihin ja viesteihin vastata, mutta heti jos alkaa yrittää jotain enemmän niin sanot taas että et oo sillä lailla kiinnostunu. Inhottavaa jos toinen jo kauan katellut jaa elätelly toiveita ja sit joutuu olemaan tyly.
Jännä muuten että tuli suoraan kysymään et aletaanko seurustelemaan...vaikka ette tunne toisianne...luulis että ois vaikka kysyny kahville tai jotain.
oisko hyvä et laittasit sille viestiä että et oo siinä mielessä kiinnostunu, kohteliaasti kuitenkin. Viestissä se on helpompi kertoa
Joo ei olla ennen noin suoraan tultu asiasta kysymään ja siksi se olikin niin iso yllätys. Että melkein pystymetsästä se meni asiaan.. Ei mitään kahvikutsuja kysynyt vaik keitin mä sille kahvia.. Ei kyllä monesti noin hankalaan paikkaan joudu.
En haluaisi valehdella, mutta pitää nyt katsoa mitä hänen kanssa pitää tehdä. Se kyllä voi saada selville olenko oikeasti varattu, joten vale jostakin toisesta ei ole hyvä idea. Toisaalta jos kertois et on itse kiinnostunut jostakin toisesta, en tosiaan tiedä mitä tekisin..
No ihan alkuun sanottakoon että sulla on hieno asenne meihin miehiin!
Itse olen joskus miehenä vastaavassa tilanteessa kertonut naiselle että mä en pysty tekemään suo onnelliseksi, mikä on ollut totta ja ainakin toivoin että en loukannut tätä naista, joka sinänsä oli ihan upea nainen ;)
Kannattaa sanoa suoraan, mitä aikaisemmin niin sen parempi. Voihan olla että hän on tosissaan hieman "yksinkertainen", joten ei voi tietää minkä riesan ajan mittaan hänestä saat.
Toki voithan aina tukeutua valkoiseen valheeseen ja sanoa että tapasit jonkun miehen, luulisi sillä viimeistään menevän perille. Mutta ehdottaisin kuitenkin mieluummin totuutta.
Voithan sinä sanoa hänelle, että on kyllä mukava mies, mutta haluat että ilmassa on suurempia tunteita ennen kuin haluat alkaa seurustelemaan että kaveeraaminen hänen kanssaan tuntuu oudolta kun tiedät hänen tunteensa. Luulisi ymmärtävän.
Toisaalta kun lähinnä nyt en haluaisi tekemisiin sen kanssa yhtään. Se aikoi tulla käymään ja ilmeisesti sillä numerollakin tekee jotakin, kun tarvitsi. Sillä ei alunperin ollut edes numeroa, mutta niin vain oli tullut oven taakse odottelemaan, että jos tulisin. (Heh, todistettu on, että joku tulis kotoa hakemaan. :) ) Eli riesaa pelkään itsekin, kun tämä saattaa tulla tuntemattomallekin noin vain ehdottelemaan ja tunnustamaan tunteitaan.
Enkä voi sanoa, että haluan että mukana on suurempia tunteita. Siitähän se vois luulla, että niitä vois kehittyä tässä kun tutustuis paremmin, eikä niitä oikeasti kyllä voi kehittyä ikinä. Ja sanoin, et se on yksinkertainen, ei se ehkä ymmärrä.
Ja jos se vain ilmestyy oven taakse, niin voiko sitä poiskaan ajaa, vaikka miten tekis mieli. Ei voi olla silti niin ilkeäkään herkälle ihmiselle, mut toisaalta jos se ei vaan ymmärrä itse..
Et taida ymmärtää sinäkään itse
ihminen ymmärtää normaalin ja asiallisen puheen, ei sellaista ihmistä olekaan.
On eri asia, jos olet käytökselläsi antanut ymmärtää enemmän, mieti sitä.
Jotkut ihmiset kertoo kuinka vaikeaa on antaa pakit, vaikka toinen ei yhtään kiinnostakaan. Minusta on aika ylimielistä olettaa, että joku "hajoaa" siitä kun saa pakit. Toki voi olla jonkun aikaa pettynyt mutta eikö se ole parempikin niin, että suoraan sanotaan jos ei kiinnosta ettei turhaan tuhlaa sellaisen ihmisen aikaa josta ei koskaan kiinnostu. Ja toisaalta kuka nyt tahtoisi "olla varalla" sellaisen ihmisen elämässä joka ei sinua huolisi kuin vasta sitten kun ei parempaa saa.
Nyt alkaa mennä metsään koko aihe. Ehkä tämä nyt on hankala tosiaan käsittää, jos ei tiedä tilannetta.. Pakit tässä ei ole se pääasia, eikä mikään liikojen kuvittelu itsestään, ei mitenkään..
Eikä ole kysymys mistään varallaolosta, minä tuskin tiedän hänen nimensä, enkä paljon muuta tiedä.
Tässä tilanteessa ei ole minusta ylimielistä odottaa, että toinen hajoaa. Sanoinhan jo, että tämä on erilainen ihminen.. Jos tämän asian yrittää nätisti sanoa, niin käsitätte väärin, jos sanoo suoraan, että toinen on hiukan hidas tai vajaa, niin tästäkin tulee nyt pyyhkeitä mutta tulkoot.
Mitä itse kuvittelisit tilanteessa tekeväsi? En väitäkkään, että olisin joku ammattilainen ratkomaan tuollaista, mutta siks kysynkin..
Ajattele et sua olis joku omanlaisensa miettinyt kolme vuotta ja elätellyt toiveita sun tunteistasi, sitten yks päivä ilmestyy oven taakse pakkaseen tunniks odottamaan ja tunnustaa tunteensa sulle ja pyytää seurusteleen ja itse vain näöltä saatat sen tunnistaa. Kyllä mä sen verran olen itsekin saanut kolautuksia, etten niitä tarkoituksella toisille tee.
Mitä sinä tekisit? Tuo on tosi vaikea tilanne. Ei tässä kukaan voi pitää ketään varalla, mistä minä häntä edes tunnen. Enkä ottaisi häntä vaikka olisin ikuisesti yksin. Varallaolosta tässä nyt on turha puhua mitään.
Tarkoitan varalla ololla sitä, että jos tuo mies oikeasti elättelee jotain toiveita teidän yhteenmenosta niin siinä vaiheessa kun SUORAAN sanot ettei sinua kiinnosta (vaikka sitten nätistikin) ja mies myös ymmärtää sen hän tuskin haluaa jäädä kaveriksi odottelemaan että muuttaisit mieltäsi ns. varalle.
...eli hän siis jättää sinut rauhaan kun tajuaa ettei mitään toivoa ole sinun suhteesi.
Minulla on hiukan vastaava kokemus takana. Eräs puolituttu mies ilmestyi oven taakse. Oli kuulemma menossa jonkun kaverinsa luo joka asuu lähellä, mutta tämä ei ollut vielä kotona ja tuli siksi luokseni odottelemaan. Jostain hän oli kaivanut puhelinumeronikin ja alkoi soitella...ihan vain kuulumisia silloin tällöin. Ihmettelin hiukan asiaa, mutta en sen kummemmin välittänyt. Toisen kerran kun hän tuli käymään hän istui sohvalle ihan viereeni ja laittoin kätensä harteilleni, hätkähdin, koska en ajatellut miehestä sillä tavalla ja keksin, että minulla on menoa ja hänen täytyy poistua. Sen jälkeen en enää vastannut kun hän soitti ja eräälle yhteiselle tutulle kerroin, etten ole miehestä kiinnostunut. Varmasti mies tästä pahastui, mutta uskon, että on asian jo unohtanut eikä hänelle tullut siitä traumoja ainakin siltä vaikutti kun häntä viimeksi ohimennen näin. Hänkin oli hieman erikoinen persoona.
Tässä nyt on kysymys siitä, ettei hän voi "jäädä" kaveriksi, kun ei olla kavereita, ei edes tuttuja, se on mulle aivan outo ihminen. Ei siitä kaveruudesta tulis mun puolelta mitään, en halua sitä, ja vaikka normaalisti voisin olla kaverikin, mutta tässä tapauksessa se tuntuisi virheeltä, ja jos suoraan sanon, niin en usko, että oltais koskaan samalla aaltopituudella. Ja juuri tuosta elättelystä, sehän on elätellyt jo kauan, monta vuotta..
Ja musta tuntuis vaikealta ajatella kaveruutta jos siinä on tunteita mukana kumman hyvänsä puolelta. Ei se ole helppoa sille, joka tykkää ja toisaalta mua ei kiinnosta.
Enkä mä osaa ajatella, et joku jäis odottamaan et tunteet muuttus, kysymällähän se selviää onko niitä vai ei. En mä ajattele et tunteet tuosta vain muuttuu, ainakaan isot tunteet. Eli tämän asian pitäis olla sille selvä, kun siitä kerran on puhuttu.
Sehän tässä oudolta tuntuu, että aivan oudosta ihmisestä on elätellyt. Mä sanoin, etten voi edes kuvitella seurustelevani sen kanssa, eikä mulla ole tunteita sille. Ja minä kyllä aina sanon nätisti jos ei kiinnosta. Ja tiedän, et kaveristakin voi kiinnostua, ja monesti kiinnostuukin, eikä siinä mitään, mut en halua antaa nyt yhtään mitään aihetta tälle, enkä tosiaankaan ole antanut. Mun tunteet on aivan muualla kiinni ja eikä ne muutu.
...kun et halua loukata toista ihmistä vaikka sinulla ei ole häntä kohtaan vastaavia tunteita. Ei ole ollenkaan ihme, että sinuun rakastutaan, tuollainen empaattisuus on niin harvinaista. Jos et olisi niin fiksu, tästä miehestä ei olisi tullut sinulle minkäänlaista ongelmaa. Olisit vaan sanonut suoraan ettei voisi vähempää kiinnostaa ja hymyillyt vinosti. Ja mies olisi hypännyt lähimpään jorpakkoon tai rekan alle.
Tuskin pääset tilanteesta satuttamatta tätä ihmistä. Inhimillisintä on kertoa asia ihan suoraan ja mahdollisimman pian. Totuus ei voi koskaan olla pahempaa kuin epävarmuus.
eräälle naiselle ja sekin oli yksinkertainen
Tekemään asian hänelle suoraa selväksi ettei jää mitään epäilyjen varaan.
Ei haittaa vaikka toisella vähän rintalastasta sieppaisikin sinun mietteesi asiasta mut parempi sekin kuin et toinen jäis haaveileen ja roikkuun jonkinlaisessa toivossa. Rehellisyys on viisainta!
ja sanot, että olet otettu hänen tunteidensa ilmaisusta ja tilanne oli yllättävä. Olet miettinyt asiaa ja et halua olla kaveri, kuitenkaan ja olet pahoillasi tästä.