Olen tehnyt hienon taulukon, johon listannut seuraavan puolentoista viikon ruoat ja jättänyt jokaiselle päivälle sarakkeen, johon lisään päivittäiset liikunnat. Pitäisi saada 14,5kg pois. Syn.jälk.masennus toi tullessaan. Nykyään ahmimista lisää miehen syöpöttely ja ahdistus tästä ainaisesta kotona nököttämisestä. Lapsi ei anna rauhaa tehdä mitään, mikä veisi ajatukset pois syömisestä. Tulee heti roikkumaan jalkoihin jos hetkeksikään istahdan vaikka kirjoittaakseni kirjeen. Kirjoittaminen saisi minut ajattelemaan jotain muuta kuin kaapissa odottavaa juustoista makaronilaatikkoa. Mutta kun ei niin ei... Nytkin huutaa kiukusta korvan juuressa, koska kiinnitän huomioni koneeseen enkä herra maailmannapaan itseensä.
Liikun päivittäin n. 30-60 min kävellen. Lisäksi hyötyliikuntana täällä pohjoisessa on lumityöt (loistava hikijumppa!! Ja ihan kivaakin) ja sisällä siivoamista piisaa. Seksinkin listaan ylös liikuntana (karusti pistän ylös myös seksiin kulutetun ajan). Niin, vinkki naiset: jos tähän asti olette olleet alla, eikö tämä olisi hyvä aika nakata ukko maahan ja tehdä itse työt! Se on hauska tapa kuluttaa kaloreita.
Ongelmiani: makea, suruun syöminen, ahdistukseen juominen (siideri, viini) ja juomisen yhteydessä ahmiminen.
Lähtökohtani on siinä mielessä hyvä, että pidän kasvisruoasta jo valmiiksi, olen aina luonnostaan ostanut kevyintä vaihtoehtoa (paitsi juustossa en tingi) ja liikunta on minulle luonnollinen osa elämää. Osaan myös kokata kasvisruokia melko hyvin.
Nyt tuo penska ajaa minut itsemurhaan ellen lopeta!!! Yritän muistaa kirjoitella tänne aina samalla nimimerkillä jos joku tahtoo seurata edistymistäni. Niin, ja tähän kelkkaan mahtuu kanssasisaria/veljiä oikein hyvin! Rohkeasti mukaan!
Liikun päivittäin n. 30-60 min kävellen. Lisäksi hyötyliikuntana täällä pohjoisessa on lumityöt (loistava hikijumppa!! Ja ihan kivaakin) ja sisällä siivoamista piisaa. Seksinkin listaan ylös liikuntana (karusti pistän ylös myös seksiin kulutetun ajan). Niin, vinkki naiset: jos tähän asti olette olleet alla, eikö tämä olisi hyvä aika nakata ukko maahan ja tehdä itse työt! Se on hauska tapa kuluttaa kaloreita.
Ongelmiani: makea, suruun syöminen, ahdistukseen juominen (siideri, viini) ja juomisen yhteydessä ahmiminen.
Lähtökohtani on siinä mielessä hyvä, että pidän kasvisruoasta jo valmiiksi, olen aina luonnostaan ostanut kevyintä vaihtoehtoa (paitsi juustossa en tingi) ja liikunta on minulle luonnollinen osa elämää. Osaan myös kokata kasvisruokia melko hyvin.
Nyt tuo penska ajaa minut itsemurhaan ellen lopeta!!! Yritän muistaa kirjoitella tänne aina samalla nimimerkillä jos joku tahtoo seurata edistymistäni. Niin, ja tähän kelkkaan mahtuu kanssasisaria/veljiä oikein hyvin! Rohkeasti mukaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitkä sulla on lähtömitat? Pituus, paino, ehkä vyötärön ja lantion ympärys jne.? Itselläni lähtömitat olivat 174cm pituutta ja 85kg. Lantion ympärys taisi olla lähellä 100cm ja vyötärö taisi olla alussa 84 tms.
Nyt kiloja on 75, vyötärö 79cm ja lantio n. 95cm. Reidestäkin on lähtenyt monta senttiä, en nyt vaan muista lukemia. Silti jotenkin en ole tyytyväinen. Tämä johtunee siitä, että en nää peilissä juurikaan muutosta, olen luultavasti todella itsekriittinen, mutta enpä ole kyllä muiltakaan ihmisiltä juuri kommentteja kuullut. Suurin toiveeni olisi saada vielä 10kg pois, mutta aika tyytyväinen olisin jo viidenkin kilon pudotukseen ja roikkuvan löllön kiinteytymiseen.
Sinä kuulostat edelleen aika masentuneen oloiselta, onko lapsesi vielä pieni? Älä yritä liikoja, ponnistelet vain juuri sen verran kuin voimavarasi riittää ja lapsen kanssa touhuilu, sehän se energiaa kuluttaakin, eikun pulkkamäkeen :P
Olemme varmaan aivan päinvastaisia ruumiinrakenteeltamme. Minä olen sitä pahinta sorttia eli omenalihava. Vyötärö on päälle 90cm, pituutta n.160cm ja painoa 71,5kg. Painoni ei näy kasvoista eikä jaloista. Vyötärön pulleudesta huolimatta voisin sanoa, etten näytä noin painavalta.
Lapsi on niin pieni, vasta vähän päälle 1v., ei tuon kanssa oikein mitään vielä voi tehdä. Lenkkeillään ja ulkona ollaan muuten, mutta pulkkamäkeenkään ei kyllä voi viedä. Sehän tässä niin sapettaakin, kun muuten roikkuu kiinni koko ajan eikä osaa yksin olla yhtään. Ihme riippuja. Ihana toki, mutta tässä mielessä rasittava.
Onneksi olkoon loistavasta saavutuksesta! Tuohan on jo hyvä pudotus. Taidat olla mittareiden mukaan normaalipainoinen. Kyllähän sen pudotuksen täytyy ainakin siinä näkyä, että pienemmät vaatteet mahtuvat päälle? Varo, ettei karkaa mopo käsistä! Pistele ihmeessä uutisia jos vielä päädyt painoa pudottamaan ja tsemppiä! Ai niin, tärkein meinasi unohtua: MIKÄ OLI TOIMIVIN ASEESI LIIKAKILOJA VASTAAN?
Ei mitään kummallista asetta. En ole ollut millään kitukuurilla enkä syönyt kaalisoppaa enkä laskenut pisteitä. Teen terveellistä perusruokaa, isoja määriä jotta riittää moneksi päiväksi. "Terveys"lehdissä ja Hanna Partasen Olet mitä syöt kirjassa on mm. hyviä reseptejä joista tulee todella herkullisia ruokia. Katson kaupassa hieman ravintosisältöjä eri vaihtoehdoista ja valitsen sen parhaimman/kevyimmän.
Sitten tietysti liikunta, en liikkunut muutamaan vuoteen ollenkaan enkä oikein koskaan pitänytkään mistää liikuntamuodoista, mutta nyt viime kesänä aloitin tämän kaiken kun löysin pyöräilyn mukavuuden. Tein suht pitkiä lenkkejä, sitten kun alkoi pyöräilysäät huonontumaan pitikin keksiä jotain muuta. Etsimällä löytää itsellensä sopivat liikkumismuodot, tällä hetkellä käyn yksikseni vesijuoksemassa ja sitten parin kaverin kanssa ohjatuissa jumpissa (nyt uskaltaa yksinkin mennä kun on vähän aikaa käynyt kavreiden kanssa:) ).
Motivaatio oli erittäin hukassa tän laihdutusoperaation suhteen tuossa muutamia viikkoja. Olin parisen viikkoa kipeänä ja tuli syöpöteltyä ja juopoteltua kunnolla. Paino on nyt siis pysynyt jo ainakin kolmisen viikkoa tuossa 75kg, nyt tällä viikolla on taas ollut ihan uutta puhtia, taisin löytää uuden motivaatioryöpyn. Maanantaina olin lihaskuntojunpassa, eilen taas hikirääkkijumpassa ja tänään menen astetta kevyempään hikirääkkiin. Huomenna yritän päästä vesijuoksemaan (ei vaan päätän että menen!!!) ja sitten pidänkin viikonlopun taukoa, mutta yritän jaksaa sunnuntai aamuna ennen työvuoroa junpalle. :)
Vartalonmuodoltani olen erittäin tyhmän mallinen, vaatteita ei tahdo löytyä tämän muotoiselle. Minulla on siis vyötärö suhteellisen kapea, joka VOISI viitata ampiaisvyötäröön, mutta lantioni, reiteni ja takamukseni, onkin sitten niin leveä että tätä "ampiais"mallia ei pääse tulemaan. :/ Tämän vuoksi siis monet housut kiristää reisien ja lation kohdalta mutta "lötköttää" edestä.
Painoa siis yritän edelleen pudottaa, tällä hetkellä painoindeksi taisi olla 24.8, eli juuri ja juuri normaalin rajoissa. Aikaisemmin se olikin yli 27.
Tsemppiä sinullekin! :)
Tiedän tunteen kun hermot meinaa mennä siihen että aina joku kinuaa jotakin. Muista kuitenkin Prof. Tahkokallion neuvo, meidän vanhempien tehtävä on tuottaa pettymyksiä lapsillemme. Eli ne saavat joskus huutaa. Laita korvatulpat jos näet että todellista hätää ei ole.
Liikuntaa voit myös tehdä jotakin "vauvan" kanssa. Oppaita voi löytyä kirjastossa. Esim. laita lapsi istumaan vatsalle ja nosta lantiota ylös maasta, niinkuin rodeo ratsastusta. Tai vatsalihas liike. Lapsi nojaa polviin ja istuu varpaiden päällä ja sitten kurkkaat häntä aina kun nostat pään ylös ja voi sanoa pöö tai kukkuu joka kerta niin on lapsesta hauskaa. Päiväuniaikaan on usein muutakin tekemistä, mutta se kannattaa käyttää hyödyksi, kävellen tai sitten jumpaten niitä juttuja mitä vauvelin kanssa ei pysty.
Ja palkita itsensä terveellisellä herkulla. itse teen silloin pirtelöä. Eli jos omaat sauvasekottimen tai yleiskoneen niin jäisiä mansikoita ja rasvatonta maitoa sekä makeutusainetta ja vaniljasokeria, sössää ihanaksi vaahdoksi ja nauti. Tärkeätä on myös ottaa omaa aikaa itselle ja jättää se miekkonen joskus lapsenhoitoon ja vaan lähteä ovesta ulos tapaamaan aikuista seuraa.
Hei, tuo lapsen kanssa jumppaaminen on kokeilemisen arvoinen idea. Ollaanhan me vähän täällä toisiamme jahdattukin, mutta lihasjumppaahan tämän jätkän kanssa voisi tehdä enemmänkin. Tykkää niin kovasti sellaisesta rettuuttamisesta, että varmaan naurattaisi! Kiitos vinkistä!
Etkö voisi pyytää miestäsi joskus katsomaan lapsen perään siten, että voisit ihan rauhassa käydä lenkillä tai jumpassa tai jotain?
Mieskin käy lenkeillä. Ei mikään sohvaperuna vaikka onkin ahmimiselle taipuvainen. Käymme siis yhdessä. Enemmän kaipaisin sitä, että mies vie pojan ja koiran mukanaan ja saisin helliä itseäni edes tunnin ihan rauhassa yksinäni. Usko pois. Sekin olisi hyvä juttu laihdutukselle! Tosin kyllä me niin toisinaan teemmekin, että ukko lähtee noiden kahden ulkoiluhullun kanssa pihalle ja minä jään kotiin kirjoittamaan tai muutoin rentoutumaan.
Eilen oli ruokana kanasalaatti (itsetehty, aivan ihana!) ja tänään kasviswok ja savukalaa. Nautin kyllä näistä kasvisruoista tosi paljon, mutta energiaa pitäisi jostain saada, koska liikun melko paljon. Miten saada energiaa syömättä rasvaa ja sokeria?
Tänään olen jo tehnyt (nyt klo 8.38) yli tunnin hikilenkin ja tuntuu, ettei energiaa jäänyt yhtään mihinkään. Huomenna ruokana on pakastimesta otettua makaronilaatikkoa (hävyttömän juustoista), joten vähän voi helpottaa. Onko kenelläkään vinkkejä? Jos joku ehdottaa lihan lisäämistä, ei kauheasti saa kannatusta. En nimittäin tavallisestikaan pysty syömään lihaa kovin kauheasti. Kasvikset, kana ja kala on suosikkeja. Liharuokiakin teen mielelläni, mutta sen syömisen suhteen on rajansa.