Se mitä olen kiusattuja nähnyt usein heidän kohtalonsa on kova ja erittäin epäoikeu-denmukainen.
Suurin syy miksi uhri valitaan on kateus- uhrilla on usein sellaisia kykyjä ja lahjoja joita kiusaaja haluaisi itselleen. Kiusaaja saattaa monesti myös kokea uhrin kilpaijakseen.
Kiusaaja kuitenkin valitsee uhrinsa raukkamaisesti aina siten, että hän on herkkä, heikko tai muuten puolustuskyvytön- tämä mahdolllistaa turvallisen kiusaamisen ilman mitään koston pelkoa. Esimerkiksi uhri saattaa joutua hoitamaan yksin sairasta vanhempaansa, omaa vähemmän sukulaisia ja tuttavia- tällöin kukaan ei tule puolustamaan.
Meillä ihmisillä on sellainen paha piirre, että harvoin kehumme ketään mutta puhumme kyllä toisista pahaa selän takana. Suorastaan nautimme siitä, että jollakin on pahaolo ja joku toinen meille HYÖDYTÖN ihminen kärsii toiminnastamme. Näin myös kiusaaja ajattelee. Lisäksi kiusaaja myös tietää sen, että hyvin harva tulee auttamaan uhria.
Mikseivät toiset auta uhria, vaikka näkevät että tämä on mahdottoman paikan edessä ? Miksi ihmiset menevät kiusaajan puolelle ? Pelkäävätkö ihmiset oikeasti niin paljon itse kiusatuksitulemista, että on tavallaan pakko alkaa itse kiusata vai nautimmeko peräti siitä että liittymällä kiusaajaan tämä suojelee meitä ja nöyryyttää uhria?
Koska omatuntomme laakkaa sanomasta että toisen nöyryyttäminen on väärin ? Turtuuko nöyryyttämiseen niin ettei se "kolkuta" enää ? Eikö kiusaajalle jää mitään omantunnon tuskia ?
Kiitos, vastatkaa !
Suurin syy miksi uhri valitaan on kateus- uhrilla on usein sellaisia kykyjä ja lahjoja joita kiusaaja haluaisi itselleen. Kiusaaja saattaa monesti myös kokea uhrin kilpaijakseen.
Kiusaaja kuitenkin valitsee uhrinsa raukkamaisesti aina siten, että hän on herkkä, heikko tai muuten puolustuskyvytön- tämä mahdolllistaa turvallisen kiusaamisen ilman mitään koston pelkoa. Esimerkiksi uhri saattaa joutua hoitamaan yksin sairasta vanhempaansa, omaa vähemmän sukulaisia ja tuttavia- tällöin kukaan ei tule puolustamaan.
Meillä ihmisillä on sellainen paha piirre, että harvoin kehumme ketään mutta puhumme kyllä toisista pahaa selän takana. Suorastaan nautimme siitä, että jollakin on pahaolo ja joku toinen meille HYÖDYTÖN ihminen kärsii toiminnastamme. Näin myös kiusaaja ajattelee. Lisäksi kiusaaja myös tietää sen, että hyvin harva tulee auttamaan uhria.
Mikseivät toiset auta uhria, vaikka näkevät että tämä on mahdottoman paikan edessä ? Miksi ihmiset menevät kiusaajan puolelle ? Pelkäävätkö ihmiset oikeasti niin paljon itse kiusatuksitulemista, että on tavallaan pakko alkaa itse kiusata vai nautimmeko peräti siitä että liittymällä kiusaajaan tämä suojelee meitä ja nöyryyttää uhria?
Koska omatuntomme laakkaa sanomasta että toisen nöyryyttäminen on väärin ? Turtuuko nöyryyttämiseen niin ettei se "kolkuta" enää ? Eikö kiusaajalle jää mitään omantunnon tuskia ?
Kiitos, vastatkaa !
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.