Pettämistä(kö)?

Olen myös joutunut pohtimaan mikä on luvallista ja mikä on pettämistä. Tapasin tansseissa ihanan miehen ja tanssittiin loppuilta yhdessä. Hän antoi kännykkänumeronsa ja pyysi laittamaan viestiä. Laiton onnittelut nimipäivänä (seuraavalla viikolla). Sen jälkeen on viestitty puhelimella muutamia kertoja, soitettu kolme 1,5 - 3 tunnin puhelua ja laitettu sähköpostiviestejä puolin ja toisin. En haluaisi "luopua" hänestä, mutta mitä voin tehdä? En ole koskaan ollut uskoton miehelleni ja en aio olla nytkään. Mutta "tanssikaverilta" saamani huomio on ollut minulle todella merkityksellistä.

Tiedän, että tämän "suhteen" on loputtava. Mutta miten?

ellan kirjoitti:

Olen myös joutunut pohtimaan mikä on luvallista ja mikä on pettämistä. Tapasin tansseissa ihanan miehen ja tanssittiin loppuilta yhdessä. Hän antoi kännykkänumeronsa ja pyysi laittamaan viestiä. Laiton onnittelut nimipäivänä (seuraavalla viikolla). Sen jälkeen on viestitty puhelimella muutamia kertoja, soitettu kolme 1,5 - 3 tunnin puhelua ja laitettu sähköpostiviestejä puolin ja toisin. En haluaisi "luopua" hänestä, mutta mitä voin tehdä? En ole koskaan ollut uskoton miehelleni ja en aio olla nytkään. Mutta "tanssikaverilta" saamani huomio on ollut minulle todella merkityksellistä.

Tiedän, että tämän "suhteen" on loputtava. Mutta miten?

Ethän satu olemaan vaimoni :-)
Kun vaimoni jäi kiinni samanlaisesta suhteesta, en tiennyt, kuinka vakava tilanne oli ja tilanne kärjistyi valtataisteluksi, jossa vaimoni käytti tätä miestä sekä henkisenä tukena että löyntiaseena minua vastaan melkein vuoden. Elämä oli helvettiä vuoden ja avioero paperit laitettiin postiin jossain vaiheessa. Olemme lasten vuoksi nyt yhdessä enää ja tämä ei ole ollenkaan mukavaa. Tee luja päätös nyt suuntaan tai toiseen. Elä jää puoliväliin. Kerran se kirpasee. Jotain on suhteessa vikaa, jos pettämään alkaa.

pekka__p kirjoitti:

Ethän satu olemaan vaimoni :-)
Kun vaimoni jäi kiinni samanlaisesta suhteesta, en tiennyt, kuinka vakava tilanne oli ja tilanne kärjistyi valtataisteluksi, jossa vaimoni käytti tätä miestä sekä henkisenä tukena että löyntiaseena minua vastaan melkein vuoden. Elämä oli helvettiä vuoden ja avioero paperit laitettiin postiin jossain vaiheessa. Olemme lasten vuoksi nyt yhdessä enää ja tämä ei ole ollenkaan mukavaa. Tee luja päätös nyt suuntaan tai toiseen. Elä jää puoliväliin. Kerran se kirpasee. Jotain on suhteessa vikaa, jos pettämään alkaa.

En ole vaimosi! En ole eronnut enkä ole eroamassakaan.

Kuten edellisessä viestissä kirjoitin haen varmaan "vierailta" sitä mitä en kotoa saa. Jos mieheni edes kerran kuukaudessa sanoisi, että tykkää minusta/rakastaa minua ja pitäisi joskus sylissä/lähettään muutenkin kuin seksin vuoksi, se riittäisi minulle. En hakisi mitään muilta miehiltä.

Mieheni ei tiedä tästä toisesta miehestä ja ei tule koskaan tietämäänkään. Olen jo tehnyt päätöksen, että lopetan "suhteen" ja keskityn luomaan hyvää "suhdetta" omaan aviomieheeni.