Laitan tänne vaikka en ihan miniä vielä olekkaan..
Olen seurustellut jo pidemmän aikaa miehen kanssa joka ns. hyvästä perheestä lähtöisin. Rahaa ja hyvät ammatit löytyy, perhesuhteet tärkeitä. Äidin ja isän tavannut pari kertaa vain koska asuvat kaukana. Todella mukava pariskunta ja tulemme hyvin toimeen.
Ongelmani on minun sukuni. Kouluttamattomia, eronneet ja isä henkisesti sairas. En ole miestäni kehdannut viedä kotiini näytille, tekosyitä on löytynyt jos jonkinlaista. Nyt mies ehdottaa yhteistä joulua. Kauhistuttaa ja hirvittää asia, ei taida sen jälkeen anoppi/appikokelas puhua minulle enää tai pitää hyvänä miniäehdokkaana..Itse olen korkeasti koulutettu mutta perheestäni en ole heidän kanssaan keskustellut. Saati isästäni (esim. taudin periytyvyys mahd. tuleville lapsille?!). Ja miehelleni olen ns. kaunistellut totuutta, hyvin vähän kertonut heistä yleensäkin.
Miten tästä eteenpäin..?
Taidan peruuttaa koko joulun (ja samalla ne tulevaisuuden suunnitelmatkin..)
Olen seurustellut jo pidemmän aikaa miehen kanssa joka ns. hyvästä perheestä lähtöisin. Rahaa ja hyvät ammatit löytyy, perhesuhteet tärkeitä. Äidin ja isän tavannut pari kertaa vain koska asuvat kaukana. Todella mukava pariskunta ja tulemme hyvin toimeen.
Ongelmani on minun sukuni. Kouluttamattomia, eronneet ja isä henkisesti sairas. En ole miestäni kehdannut viedä kotiini näytille, tekosyitä on löytynyt jos jonkinlaista. Nyt mies ehdottaa yhteistä joulua. Kauhistuttaa ja hirvittää asia, ei taida sen jälkeen anoppi/appikokelas puhua minulle enää tai pitää hyvänä miniäehdokkaana..Itse olen korkeasti koulutettu mutta perheestäni en ole heidän kanssaan keskustellut. Saati isästäni (esim. taudin periytyvyys mahd. tuleville lapsille?!). Ja miehelleni olen ns. kaunistellut totuutta, hyvin vähän kertonut heistä yleensäkin.
Miten tästä eteenpäin..?
Taidan peruuttaa koko joulun (ja samalla ne tulevaisuuden suunnitelmatkin..)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos miehesi on hyvaksynyt sinut, vaikka vanhempasi ovat eronneet ja isasi mielisairas, ei se kuulu hanen vanhemmilleen. Erot ovat nykyaan aika yleisia Suomessa, joten miksipa ei olisi hyvaksynyt. Isasi sairaus ei ole sinun vikasi.
Kerrot vain miehellesi, etta mielestasi ei vanhempiesi kohtaaminen joulupoydassa eron takia ole hyva idea, eika isasi sairaus valttamatta kesta tunteellista joulua. Kylla hanen pitaisi se ymmartaa. Voit sitten ehdottaa, etta miehesi vanhemmat tapaavat joku toinen kerta aitisi ja isasi, ja erikseen.
Kyllä sitä voi "maisteriakin" päästä liirata. Sinun kanssasihan se mies seurustelee, ei vanhempiesi. Itse et ole voinut vanhempiasi valita, joten et sille asialle paljon mitään voi.
Ehkä kannattaisi aluksi viettää se eka joulu miehen vanhempien kanssa ja sitten joskus tulevaisuudessa kertoa "sukusi tarina", kun aika on siihen kypsä.
'ongelmiin' jäätäisiin pähkäilemään,ei monikaan pääsis perheidensä perustamisessa ikinä eteenpäin.
Jos suhde kaatuu siihen,millainen sukusi on tai vanhempasi ovat,ei sillä suhteella sit ole tarkoitus onnistuakaan...
Isoäitini vietti suuren osan elämästään mielisairaalassa, hän kärsi maanis-depressiivisyydestä, jota nykyään kai kutsutaan kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.
Minulle ei ole koskaan tullut edes mieleen, että mummon sairaus olisi voinut olla jotenkin periytyvää. Meitä (lapsia, lapsenlapsia ja lastenlastenlapsia) on jo yli kymmenen, eikä meillä kenelläkään ole minkäänlaisia mielenterveyden häiriöitä.
salailet asioita mieheltäsi.ei kovin hyvät lähtökohdat ole suhteelle.
kannatan ajatustasi peruttaa joulu ja koko tulevaisuutesi.
Miehesi ansaitsee kuulla totuuden taustastasi enenkuin sitoutuu sinuun vielä syvemmin. Se on ainoastaan reilua, jos olet rehellinen tiedostat tämän etkä "kuseta" salaamalla tietoa.
Oletan että teillä kummallakaan ei taida olla mielisairautta lähisuvussa? jos olisi, ette varmasti ajattelisi asiasta noin yksisuuntaisesti ja tuomitsevasti. Asia on minulle hyvin arka paikka josta tietää vain YKSI hyvä ystäväni jolle kerroin asiasta vasta monen vuoden jälkeen. Ihmiset ovat hanakoita tuomitsemaan toisia tietämättä asioista sen paremmin, vaikea lapsuus on sellainen joka jättää aina jonkinasteiset henkiset traumat ihmiseen. Oikeassa olette kyllä siinä että toisella on oikeus tietää, valinta on sitten hänen miten suhtautuu asiaan.
Itse olen käynyt psykiatrille juttelemassa näistä asioista kun on tuntunut että oikein kellekkään ei uskalla uskoutua. Tätä tietoa nimittäin voi jopa (niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin) käyttää hyväkseen esim. riitatilanteissa. Tein siis aikoinaan sen virheen että asiasta kerroin melko aikaisin exälleni ja olinkin sitten lopulta itse hullu yms. Raadollista on elämä..
Toivottavasti nyt ole löytänyt älykkään empaattisen miehen joka ymmärtää elämää. Kertoisin sinuna aina heti että vanhempani ovat ns. tavallisia rahvaita jotta idiootit ja esittävät pellet karsiutuu heti pois. Helppo tietenkin minun on neuvoa koska varmaankin olet nuori, herkkässä vaiheessa elävä ja minä jo elämää nähnyt.
Vaikea lapsuus itsellänikin jo monesta edeltävästäkin sukupolvesta lähtöisin. Äidin isä mielisairas josta äitini pysty vasta iäkkäämpänä puhuun edes. Hän häpesi perhetaustaansa hyvin pitkään.
Kuules tätä trageriaa on joka suvussa piilotettuna. Toisilla on hyvillä kulisseilla ne vaan piilotettu. Lähipiirissänikin on ns. hyvistä perheen kulisseista löytynyt kaikenlaista paskaa ja vielä pahempaakin kun tonkimaan on alettu tai kulissit kaatuneet ja ihmiset niissä romahtaneet.
Oikein täydellinen perhe idylli ei voi olla totta, se on vaan näyttelyä. Suurta teatteria. Oikein hieno perhe sukujuuria myöten voi olla ja onkin vain paskan peittelelyä. Etkö ole katsellut histoarillisia elokuvia :)
Olet yhtä arvokas ihminen kuin sulhasesi, äläkä yhtään tunne alemmuuden tunnetta vaikka vanhempasi eivät olekkaan mitään pyrkyreitä vaan tavallisia ihmisiä. Jos sulhasesi on aito ihminen niin hän ei nyrpistele nokkaansa sinun suku juurillesi, tuskin hänenkään on kummoisemmat mutta olet vain maalaillut niistä niin ihmeellisiä. Sulhasesi perheessä voi isä käydä vieraissa niin kuin samantyyppiseen tapaukseen törmäsin. Oli herraskaiset kulissit ja miehellä jalkavaimo koko suhteen ajan. Hienot kulissit täyty pitää näyttääkseen ja suvun takia.
varsinkaan mieheltäsi isäsi sairautta. Tuleehan se jossain vaiheessa ilmi ja silloin tilanne on paljon hankalampi, koska olet asian salannut. Jos mies sinut nyt jättää, et ainakaan kärsi niin paljon kuin myöhemmin, jos sama on edessä. Enkä edes usko, että näin tapahtuisi.
Kyllä meillä kaikilla perintötekijöitä on vaikka minkälaisista sairauksista. Hyvänä esimerkkinä on 6-vuotias, terve pojanpoikamme, jolta heti syntymän jälkeen löytyi diabetekselle altistava geeni. Nyt hän käy tutkimuksissa säännöllissti pari kertaa vuodessa. Ei miniän, eikä poikamme kummankaan lähisuvussa ole ainuttakaan diabeetikkoa, eikä heistä kummastakaan pystytty enää siinä iässä geeniä jäljittämään. En tarkoita, että sillä olisi ollut mitään merkitystä, mutta sanoin sen vaan esimerkin vuoksi.
Me olemme täynnä geenejä ja kaikille meille sairauksia periytyy. Onneksi ei kaikkea vielä tutkita. Menisi monelta yöuni.
Kuitenkaan en sinun sijassasi haluaisi viettää appivanhempien ja omien vanhempieni kanssa yhteistä joulua. Mitä turhaan itseäsi sellaiselle tilaisuudelle alttiiksi pistäisit. En usko, että siitä kovin hyvää seuraisi.
Et voi tietenkään vanhempiasi hylätä ja pakkohan sinun on miehesi joskus kotiisi viedä, mutta ei appivanhempia.
Sinä olet sinä ja sillä siisti. Sano mehellesi, että ota taikka jätä ja selvitä tilanne kerta rytinällä. Et sinä psyykkisesti kestä tällaista salailua ja se on kuitenkin väärin miestäsikin kohtaan. Jos hän sinut sellaisen syyn vuoksi jättää, niin vastaan erään papin sanoilla eräästä erotapauksesta, "Enpä tiedä onko tuosta nyt mitään vahinkoakaan".
Mitä tuossa nyt ihmeellistä? Tänä päivänä luulisi ihmisillä olevan paljon tietoo ettei enään tarvitse mitään ennakkoluuloja viljellä.
Sota jätti aikoinaan sodan kärsineiden jälkeläisiin paljon ongelmia jotka periyty sitten sukupolvesta toiseen. Mielenterveys ongelmat voivat tulla kurjista perhe olosuhteista, paraneehan se polvi aina edellisestä ja apua & tietookin nykyään saa ihan eri tavalla kuin ennen.
Joskus voisi tehdä hyvääkin kuin kahdesta "eri maailmoista" kohtaavat. Siinähän sitten punnitaan ns. paremman perheen fiksuutta ymmärtää erilaisuutta :) Vanhempien ahdasmielisyydestä voi tulla ikimuistoisia hetkiä joille voi nauraa sitten vanhuksena kiikkustulissa:)))
Hyvääkin voi seurata, äläkä maalaa piruja seinille :) Olen samanlaisista vanhemmista kuin alkuperäinen kirjoittaja ja mieheni arvostaa minun suvustani saamaani "hulluutta" koska hän ei itse kykene samaan :)) Mieheni oikein rakastaa hullua sukuani kun hänen oma on niin tylsä!
mitään piruja seinille maalannut. Olen vain realisti.
Emme me kumpikaan voi olla täysin varmoja, miten joku muu käyttäytyy em. tilanteessa. Vaikka sinun miehesi oikein rakastaa "hullua sukuasi", koska omansa on niin tylsä, niin ei AP:n kirjoituksesta saa sellaista käsitystä, että hänen vanhempansa kovin rakastettavia olisivat, eivätkä miehen vanhemmat tylsiä. Ei ns."hulluus" automaattisesti tee ihmisistä rakastettavia.
Enkä myöskään ymmärrä mitä ennakkoluuloja olen viljellyt, mielestäni päinvastoin.
Minusta tuntuu, että tahallasi väännät kirjoitukseni joksikin sellaiseksi, mitä en ollenkaan ole tarkoittanut.
No, ainahan täällä joku niin tekee.
Lisäksi, olen syntynyt ennen sotaa, joten tiedän kyllä niistä ongelmista varmasti yhtä paljon kuin sinäkin.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että tulevalle aviomiehelle on syytä asiasta kertoa.
ja paskan latvat ei ne mielisairaudet aina lapsuudesta tule ei läheskään.geeneissä se on!!!!!
Ymmärrän huolesi siitä, että taustoiltaan ja koulutukseltaankin hyvin erilaisten ihmisten tapaaminen voi olla hankala. Joulu on vielä raskaan sarjan perhejuhla, henkisesti vaikea pala monille, joiden on ns. pakko kokoontua yhteen teeskentelmään onnellista perheidylliä. Älkää aloittako vanhempienne toisiinsa tutustuttamista näin suurisuuntaisesti, alkuun pieni kahvittelu riittää. Ehdota tätä poikaystävällesi.
Kerro pikimmiten totuus isästäsi. Mikäli todella on kyse fiksuista ja koulutetuista ihmisistä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tieto isäsi vaikeuksista aiheuttaa vain myötätuntoa. Jokaisessa suvussa on vaikka mitä riippumatta siitä, miten eletään, ja jokainen vähänkin kouluja käynyt tietää, että geneettinen periytyminen on aika monimutkainen juttu. Omassa äidinpuoleisessa suvussani näyttää tapahtuvan depressiivisyydestä johtuva itsemurha kerran sukupolvessa (ensimmäinen tietämäni tapaus 40-luvulta), mutta ei suinkaan suoraan alenevissa polvissa, vaan laajasti ottaen suurehkossa suvussa. Näitä yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta muut elävät tavallista elämää.
Mieti, onko tunne "kelpaamisesta" vain sinun sisälläsi, vai ovatko poikaystäväsi/hänen vanhempansa sen aiheuttaneet omilla käyttäytymisen piirteillään. Huolesi voi nimittäin olla ihan turha.
Joka suvussa on tragerioita menneisyydestä ja mitä ahdasmielisimmät teeskenteleväiset kulissit niin sitä pahempaa taustalta löytyy.
Suomalaiset popsii ennätyksellisesti mielialalääkkeitä jotenka mielen ongelmat eivät enään pitäisi olla mikään tabu. Erilaiset ihmiset vain rikastuttaa jos osaamme ottaa ne oikein. He ovat hyvin älykkäitä, älykkäämpiä kuin osaamme kuvitellakkaan. Ei tyhmä, yksinkertaisesti ajatteleva sairastu niin kuin monimutkaisesti ajatteleva voi sairastua.
Minä ainakin pidän mielenterveys sairastajia hyvin älykkäinä, herkkinä ihmisinä. Tämä maailma ei ole herkkien jotenka ihmettelen että yhä useimmat sairastuu tähän elämisen kovuuteen. Suomalaiset ovat ahdasmielinen, juntti kova kansa. Luokkajako vaikuttaa vieläkin vahvasti.
Niin uskon myöskin että tyttö tekee tästä itselleen pahemman ongelman kuin se olisi muille!
Se on sitten hänen asiansa, haluaako hän kuinka paljon kertoa omalle suvulleen isästäsi. Jos olet oma, viehättävä itsesi, niin miehesi suku, jos he ovat fiksuja, ihastuvat sinuun, suvustasi viis.
En suosittele yhteistä joulua, koska miehelläsi taitaa olla tiedon puuttuessa väärä illuusio siitä.
Itselläni oli vastaava tilanne joskus. Vanhempani eronneet, isä alkoholisti/mielisairas, välit äitiini poikki, n.puolen vuoden asuminen lastenkodissa( joka johtua vanhammistani) jne...
Poikaystäväni suku on taas melko varakas, hyvin koulutettu jne...
En olisi millään halunnut kertoa perheestäni rakkaalleni, mutta näin tein, vaikka se tuntui ihan kamalalta.Sain kamalan itkukohtauksen ja minusta tuntui, että hän jättää minut. Nyt tämä salauli tuntuu aivan hassulta:D Poikaystäväsi seurustelee sinun eikä isäsi tai äitisi kanssa! Joten kerro vain, se helpottaa! Poikaystäväni vanhammat tietävät myös vaikeasta perhetilanteesta, mutta eivät he siitä välitä!
Tuskin kellään niin helppo elämäntie ettei ymmärtäisi muita jos tahtoo vaan riittää. Joillain harvoilla ei ymmärtämystä riitä mutta taitavat olla harvoja tapauksia. Yksi esimerkki voi olla pumpulissa kasvanut edustaja nimeltään Päivi. Kaikki varmaan tietää ketä tarkoitan.
Se helpottaa kun rehellisesti kertoo etukäteen ja eihän nämä nykyään ole mitään ihmeellisiä asioita. Alkoholismi/mielensairaus ovat ihan tuiki tavallisia nykyään, hyvä ettei joka toisella. Joka paikassa kohtaa heitä naapurissa, työpaikalla, kaupungilla ja itsekkään ei ole turvassa koskaan jotenka se voi kohdalle sattua itsellekkin mikä päivä tahansa.
Miksi siis pelätä erilaisia ihmisiä? Erilaiset ovat voimavaramme jos sattuisimme itsemmekin joskus kadottamaan "pallomme". Erilaiset ihmiset auttaa lähimmäisiä, tuntemattomiakin pulasta mutta normaalit ihmiset eivät reagoi mitenkään.
Yksi hyvä esimerkki bussista kun nuori tyttö pyörtyi ruuhkabussissa niin kukaan ei reagoinut mitenkään. Hän sai jotenkuten nappia painettua että pääsi hoiperreltua pois sieltä. Tämä luki ammulehden yleisönosastossa ja järkytti minua koska itse taannoin kaaduin äkkijarrutuksessa bussissa ja löin pääni mutta kaikki matkustajat vaan käänsivät päänsä poispäin niin etteivät olisi mitään huomaneetkaan.
Kukaan normaali ihminen ei edes auta vaikka mikä katastroofi. Tähänkö on menty? Vain elämässä vastoinkäymisetkö voi kouluttaa niin että nähdään myös lähellä olevien hätä?
Ei se, että ollaan sukua, merkitse, että joulusta pitää luopua ja mennä kyläilemään.
Ei se onnistu.
Joulu on oman perheen juhla.
En missään tapauksessa kannata appivanhempien yhteisiä jouluja, vaikka ei olisi mitään ongelmiakaan, kuten sinun tapauksessasi tuntuu olevan.
Varsinkin, jos ihmiset eivät ole ennen tavanneet, ei ole mitään mieltä kutsua ensi visiitille juuri tällaisena juhlapäivänä.
Nuoret miehet eivät tiedä, mitä juhlien järjestäminen on. He eivät siitä vastaa, ja ongelmien tullessa heidän on helppo paeta autoa rassaamaan tai kisokilta tupakkia ostamaan.
Naisväki vastaa aina tilaisuuksien järjestelyistä ja hankinnoista, arkisista asioista, kuten ruuan valmistamisesta ja siivouksista ym. järjestyksen pidosta.
Odotetaan lisäksi, että he tekevät nämä hommat näkymättömästi ja ovat hehkeitä ja iloisia emäntiä ja vieraanvaraisia. He järjestävät kaiken.
Tuleva anoppisi ei ole varmastikaan yhtään innostunut tuntemattomien ihmisten kutsumisesta, joten ihan hyvin voit sanoa, ettei kannata kutsua, vanhemmillasi on muuta menoa. Hän varmasti helpottuu. Toppuuttelee poikaansa varmaan itsekin.
Anoppisi haluaa järjestää tapaamisen ihan oman aikataulunsa mukaan, kuten omatkin vanhempasi. Ei ole ollenkaan sanottu, että hekään haluavat vieraitten ihmisten sekaan joulua viettämään.
Mitä tulee alemmuuden tunteeseesi, niin älä pelottele itseäsi joillakin periytyvillä sairauksilla.
Koulujen käynti ei myöskään merkitse mitään erinomaista ylemmyyttä, joten ole ihan oma itsesi vain.
Suurin osa suomalaisista on kansakoulun ja korkeintaan keskikoulun käynyttä porukkaa. Koulutuksen taso on noussut vasta parina viime vuosikymmenenä.
Älä pelkää.
hyvä kommentti, kiitos siitä. Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Lisäksi tuo koulutuspuoli...Ei se koulutus takaa sydämeltään hyvää ihmistä. Omallenikin tulee korkea koulutus, mutta tulevalta miniältäni en odota muuta kuin sydämen viisautta ja ystävällistä käytöstä sen lisäksi että hän rakastaa poikaani.
Hyvänen aika ap! Älä ihmeessä pimitä taustaasi mieheltäsi - siitä ei hyvää seuraa! Avoimesti ja rehellisesti täytyy liikkeellä olla. Miten ylipäätään olet voinut suhdetta alkaa rakentaa, kun tällainen asia sinua näin suuresti painaa? Ei kovin hyvältä alku näytä. Tällainen "pimittäminen" voi hyvinkin saada miehesi toisiin aatoksiin, ei niinkään vanhempiesi - vaan sinun luonteenpiirteittesi vuoksi!
Kyllä miehesi varmasti ymmärtää asian. Sinun kanssasihan hän seurustelee, ei vanhempiesi. Ja mikä pakko miehesi on millinkaan pitää yhteyttä sinun vanhempiisi, se on sinun asiasi.
Ja mitä miehen vanhempiin tulee, niin eihän sekään ole mikään pakko, että heidän pitäisi milloinkaan sinun vanhempiasi tavata! Ei ainakaan näin joulun vieton merkeissä, kun mitä ilmeisimmin se ei tule sujumaan, hui, hui!
Älä siis stressaa asioista, joihin et voi vaikuttaa. Ole rehellinen, niin kaikki sujuu varmasti paljon kivuttomammin kuin olet osannut kuvitellakaan!Ja jos ei suju, niin sitten on vaan hyvä, että suhde päättyy: parempi nyt kuin vuosien päästä...
Hyvää jatkoa ja hyvää joulua!
Tajuan että jännität. Sinä et kuitenkaan ole vastuussa vanhempiesi tekemisistä tai sanomisista. Tämä on hyvin tärkeä sääntö muistaa muissakin tilanteissa. Miehesi ei myöskään ole vastuussa omien vanhempiensa reaktioista, tekemisistä tai sanomisista. Ja viimeistään häissä ne vanhemmat tapaa toisensa, niinkuin meillä kävi. Olivat toki puhuneet puhelimessa etukäteen, mutta nämä pitkät välimatkat...