No siis aika turhalta taas tuntuu töiden hakeminen. Oon akateeminen (ei no en ihan vielä), ja tässä gradua tehdessä olen "viisaana" alannut jo hakemaan töitä...sillä vanhakantaisella periaatteella, että haenpas jo nyt töitä, ettei tarvitsisi valmistumisen jälkeen olla työttömänä ja käynnistellä siinä työn hakua jähmeästi ihan nollasta maisterinpaperit kädessä.
Enpä tiedä, onko tämä kannattanut...Eli ainakaan tällä mun kokemuksella en voi suositella muille samaa: Sen ajan minkä olen käyttänyt työnhakemiseen (joo eli sopivien työpaikkojen seulominen avoimien työpaikkojen seasta hakupapereiden tekeminen ( haastatteluihin valmistautuminen haastatteluissa käyminen)...niin sillä ajalla ja energialla olisin varmaan maisteri jo tässä vaiheessa. Eli teettekö te muut maisterit, että paperit käteen ja sitten vaan ilman omantunnon tuskia työttömäksi ja sitten vasta hakemaan töitä? Kyllähän se kannattaa: on valmiit paperit kädessä (työnantaja tykkää) ja tavallaan toimeentulokin (työttömyyskorvaus) turvattuna...ja aikaa etsiä työpaikkaa. Voi pirkales sentään, oikeasti alkaa melkein itkettämään kun ajattelee tätä omaaki stressiä valmistumisesta työnhakemisesta samaan aikaan...Ja lisäksi työnantajat varmaan katsovat vielä sillä asenteella hakuasiakirjojani, että "toi ei oo vielä valmis, ei palkata, antaa sen tehdä ensin gradunsa loppuun". No daa, jos gradu on puolessa välissä ja energiaa menee sekä gradun tekemiseen työnhakuun niin kyllä jumanklaut se gradu saa lisää pontta vaan tuplasti siitä, että on toinen "ongelma" eli työ hankittuna.
Ja oon kirjottanu vielä hakemukseen aina, että nyt haen siis työpaikkaa, koska teen gradua ja valmistuminen alkaa olla ajankohtaista. Eli että paprut on tulossa ja luulisin (ainakin omasta mielestäni) antavan vaan positiivisen kuvan itsestäni, kun haen jo ajoissa työpaikkaa enkä meinaa jäädä kotiin istumaan työttömänä maisterinpaprut kädessä ja siinä vaiheessa vasta ihmettelemään, että "mitä nyt tekis?". On se niin kummallista tuo työmaailma. Kai sit jos valmistun ennen työpaikan tärppäämistä, niin sit seuraava peruste, etten ole hyvä ehdokas työntekijäksi on se, että "tuo on ollut pari kuukautta työttömänä..varmaan joku luuseri kun ei ole saanut kerran töitä...ja miksi saisi meiltäkään siis."
Melkein itkua sain vääntää (joo, olen stressaantunut katkeroitunutkin vuoden työnhakemisen jälkeen), kun tuossa pari arviolta 3. vuosikurssin kauppatieteilijää puhuivat keskenään, että "Paljoko sulla on palkka? Mulla 12 egee (summa suurpiirteinen tunnistussyistä)" "Jaa mulla jotain rielusti yli 10 egee". Joo voi vi**u jeah...toiset otetaan duuniin jo opiskelujen aikana..kun taas itsellä hyvä jos tässä maassa ees saa opiskeluaikana oman alan kesätöitä. Ja näyttää olevan niin, että tässä kaupungissa ei ole mun alan töitä tarjolla muutenkaan, minkä tiedostaneena olen varsin halukkaasti ja hyväksyvällä mielellä hakenut toisilta paikkakunnilta töitä (mutta kun ei onnaa niin ei onnaa). Ja omalta paikkakunnalta olen hakenut töitä, jotka ei ole omaa alaa tai vastaan pätevyystasoltaan koulutustani...mutta niihinkään ei pääse. Pahinta on, että se on vähän kuin kierre...ei papereita = ei töitä, mutta työnhaku = sama aika pois niiden papereiden saamisesta. Miten muut ootte ratkaissu asian kohdallanne?
Alkaa mulla usko mennä omaan pätevyyteeni, kun mihinkään ei pääse töihin. Ja jos haet työtä, johon oot ylikoulutettu niin sielä sedät ja tädit on aina tosi kiinnostuneita ja juttelevat kauniisti ja mukavasti (niin..kai noin kuuluu puhua kun olen "oikein yliopistosta") ja kertovat innoissaan työpaikasta..mutta "yllättäen" en saanut paikkaa. Perkeleen perseennuolijat :/ :)
Enpä tiedä, onko tämä kannattanut...Eli ainakaan tällä mun kokemuksella en voi suositella muille samaa: Sen ajan minkä olen käyttänyt työnhakemiseen (joo eli sopivien työpaikkojen seulominen avoimien työpaikkojen seasta hakupapereiden tekeminen ( haastatteluihin valmistautuminen haastatteluissa käyminen)...niin sillä ajalla ja energialla olisin varmaan maisteri jo tässä vaiheessa. Eli teettekö te muut maisterit, että paperit käteen ja sitten vaan ilman omantunnon tuskia työttömäksi ja sitten vasta hakemaan töitä? Kyllähän se kannattaa: on valmiit paperit kädessä (työnantaja tykkää) ja tavallaan toimeentulokin (työttömyyskorvaus) turvattuna...ja aikaa etsiä työpaikkaa. Voi pirkales sentään, oikeasti alkaa melkein itkettämään kun ajattelee tätä omaaki stressiä valmistumisesta työnhakemisesta samaan aikaan...Ja lisäksi työnantajat varmaan katsovat vielä sillä asenteella hakuasiakirjojani, että "toi ei oo vielä valmis, ei palkata, antaa sen tehdä ensin gradunsa loppuun". No daa, jos gradu on puolessa välissä ja energiaa menee sekä gradun tekemiseen työnhakuun niin kyllä jumanklaut se gradu saa lisää pontta vaan tuplasti siitä, että on toinen "ongelma" eli työ hankittuna.
Ja oon kirjottanu vielä hakemukseen aina, että nyt haen siis työpaikkaa, koska teen gradua ja valmistuminen alkaa olla ajankohtaista. Eli että paprut on tulossa ja luulisin (ainakin omasta mielestäni) antavan vaan positiivisen kuvan itsestäni, kun haen jo ajoissa työpaikkaa enkä meinaa jäädä kotiin istumaan työttömänä maisterinpaprut kädessä ja siinä vaiheessa vasta ihmettelemään, että "mitä nyt tekis?". On se niin kummallista tuo työmaailma. Kai sit jos valmistun ennen työpaikan tärppäämistä, niin sit seuraava peruste, etten ole hyvä ehdokas työntekijäksi on se, että "tuo on ollut pari kuukautta työttömänä..varmaan joku luuseri kun ei ole saanut kerran töitä...ja miksi saisi meiltäkään siis."
Melkein itkua sain vääntää (joo, olen stressaantunut katkeroitunutkin vuoden työnhakemisen jälkeen), kun tuossa pari arviolta 3. vuosikurssin kauppatieteilijää puhuivat keskenään, että "Paljoko sulla on palkka? Mulla 12 egee (summa suurpiirteinen tunnistussyistä)" "Jaa mulla jotain rielusti yli 10 egee". Joo voi vi**u jeah...toiset otetaan duuniin jo opiskelujen aikana..kun taas itsellä hyvä jos tässä maassa ees saa opiskeluaikana oman alan kesätöitä. Ja näyttää olevan niin, että tässä kaupungissa ei ole mun alan töitä tarjolla muutenkaan, minkä tiedostaneena olen varsin halukkaasti ja hyväksyvällä mielellä hakenut toisilta paikkakunnilta töitä (mutta kun ei onnaa niin ei onnaa). Ja omalta paikkakunnalta olen hakenut töitä, jotka ei ole omaa alaa tai vastaan pätevyystasoltaan koulutustani...mutta niihinkään ei pääse. Pahinta on, että se on vähän kuin kierre...ei papereita = ei töitä, mutta työnhaku = sama aika pois niiden papereiden saamisesta. Miten muut ootte ratkaissu asian kohdallanne?
Alkaa mulla usko mennä omaan pätevyyteeni, kun mihinkään ei pääse töihin. Ja jos haet työtä, johon oot ylikoulutettu niin sielä sedät ja tädit on aina tosi kiinnostuneita ja juttelevat kauniisti ja mukavasti (niin..kai noin kuuluu puhua kun olen "oikein yliopistosta") ja kertovat innoissaan työpaikasta..mutta "yllättäen" en saanut paikkaa. Perkeleen perseennuolijat :/ :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
En haluasi maalata itse saatanaa seinälle, mutta itse olen hakenut töitä jo yli puolen vuoden ajan, työhakemuksiakin on tehty jo pitkälti toistasataa. Tuloksena muutama haastattelu. Kohta rupeaa jo niin katkeroitumaan, kun kuuleekin puhuttavan työvoimapulasta. Tai sitten yksinkertaisesti ei ole tarvetta.
Mun kohdalla ero on siinä, että teen hanttihommaa vakituisessa työsuhteessa, vihaan sitä, yritän hakea koko ajan haastavampia töitä ja nyherrän tuskissani sitä graduakin etanan vauhdilla loppuun. Eli en voi turvautua edes siihen, että jos on paperit kädessä ja töitä ei, niin jään työttömyyskorvauksen varaan etsimään täypäiväisesti sitä työtä. enhän mä mitään korvauksia saa jos oon menny irtisanoutumaan nykyisestä duunistani! eli hanttihomma jatkuu ja sapetus kasvaa. Opintotukikuukaudetkin on jo käytetty eli töissä on ihan pakko käydä liki kokoaikaisesti tämän työnhaun ja gradun lopettelun ohessa.
Tein itsekin hanttihommia opiskeluni ohessa ja kyselinkin sitten työkkäristä jo ennen valmistumistani, miten noihin hanttihommiin ja irtisanoutumiseen siellä suhtaudutaan kun maisterin paperit käteen paukahtaa.
Työkkäristä sanottiin, että jos olen irtisanoutunut hanttihommistani jo opiskeluaikana, en joudu karenssiin työttömyysturvan kanssa valmistumisen jälkeen. Ja näin se sitten menikin. Tarkista kuitenkin vielä oman työkkärisi suhtautuminen asiaan, esim. kuinka kauan ennen valmistumista pitää työsuhteen päättyä.
Irtisanoutuminen tietysti teettää sun kohdalla varmasti taloudellisia ongelmia, mutta josko saisit (vaikka jonkun toisen) määräaikaisen homman tilalle?
Perhana, kun niitä hanttihommiakaan ei meinaa saada millään...oon hakenut niitäkin aina kun sopivia on tullut eteen (aika usein) mut ei pääse..ylikoulutetuksi haukkuvat tai muuten vaan sit antavat työt muille.
Hanttihommissa ollessa (ja muutenki tässä vaiheessa) olen panostanut töihin sen verran ettei potkuja tuu ja pomo on tyytyväinen..ja sit kaikki liikeenevä energia iltaisin ja vkonloppuisin täysillä graduun.
Oot varmaan kuullu tämän neuvon ennenkin, mutta kannattaa käydä yliopiston työelämäpalvelussa juttelemassa tuosta työnhaun ongelmasta. Ota mukaan vanhoja työhakemuksia, niin he tutkailevat niitä ja antavat neuvoja, mitä kohtia voisit vielä hioa. Voit myös kertoa haastattelukokemuksistasi.
En usko, että nyt olisi kyse pätevyyden puutteesta, vaan siitä, ettei työnantaja ole saanut oikeaa kuvaa pätevyydestäsi.
Itse ajattelin ennen työnhaun olevan sellaista peruskauraa, minkä kuka tahansa osaa. Hain kuitenkin varmuuden vuoksi apua ja yllätyin, kun tajusin, miten vaikeaa oikean mielikuvan luominen on.