Kertokaa miniät, miten usein anoppi vierailee teillä?
Usein vieraileva anoppi
marianna
274138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
tuppaa käymään. keksivät aina jokun kissanristiäisen minkä takia pitää vääntyä kylään. inhottavaa porukkaa, kun eivät usein edes ilmoita etukäteen. kerran jätin oven taakse, en halua yllätysvieraita. eivät uskoneet ja edelleen pyrkivät kylään...
(jos avoinna) vaihtelevalla menestyksellä. Parhaimmillaan kerran kk ja pahimmillaan useita kertoja pvä.
Meillä anoppi vierailee pari kertaa viikonloppuisin, aikaisemmin jopa 4-5 kertaa viikon aikana, jolloin vierailut kestivät jopa 5-6 tuntia. Yllätysvierailuja on kestänyt jo 20 vuotta! Taidetaan asua liian lähellä. Talon myyminenkin on käynyt useampaan otteeseen mielessä ja muutto kauemmaksi.Mieheni on jo 50 vuotta täyttänyt, joten ei kai enää voi olla kyseessä "irtipäästämisen" vaikeus. Meidän kaapeistakin anoppi hakee tarvitsemansa. Mikä ärsyttää suunnattomasti. Hänen mielestään hän kuluu meidän perheeseen, eikä siten ole vieras. Olen kyllä sanonut hienovaraisesti, että kaikki jotka eivät asu meillä, ovat vieraita. Välillä lähden visiittien ajaksi kotoa pois, kun harmittaa niin vietävästi, seurustelkoon muut. Opiskelen työn ohella, joten vapaa-aika on välillä vähissä.Onko teillä kellään ollut samanlaisia anoppeja ja miten olette tehneet asialle?
ole mitään merkitystä, minkä ikäinen se oma poika on. Vaikka olisi 70 v, on aina kysymys äidistä ja pojasta. Älä puutu siihen suhteeseen, sillä se on pyhä. Kukaan nainen ei siihen väliin pysty, jos äidin ja pojan välit ovat normaalit.
vain luulevat itsestään aivan liikoja. Hetken se menee, kun ollaan oikein "rakastuneita", sen jälkeen isketäänkin pää seinään. Ja kovaa. Ei ne pojatkaan ihan niin tyhmiä ole, onneksi.
Siis mikä ihmeen äiti-poikasuhde?? Minulle on ainakin ihan yksi ja sama onko lapseni tyttö ja poika. Ihan samanlailla heitä kohtelen.Lisäksi toivon sydämestäni, että poika joskus löytää/saa itsellensä hyvän elämänkumppanin, niin ettei vaan tarvitse minulta apuja pyydellä ison miehen sitten joskus. Mieluumminkin lapset ja heidän kumppaninsa saavat vierailla minun luonani, ettei tarvitse heidän kodeissaan pyöriä.
Liian kiinteät äiti-poikasuhteet kielivät sitä, ettei äitireppanalla ole muita intressejä elämässään kuin lapset, joita tahtoo hallita.
Käsittämätöntä tekstiä! Jokaisella on oikeus omaan elämään, jopa aikuisella pojallasi. Älä ripustaudu poikaasi,se ei ole tervettä, normaalia.Hanki oma elämä!
aikuista poikaa enkä heidän asioitansa halua mitenkään määräillä tai manipuloida,
Olen jalat maassa-oleva nainen ja nykyisin ei
naisista ole enää mihinkään. Se on ero heti, jos sanoo mies väärän sanan väärässä paikassa, joten en pane pahakseni, vaikka sinkkuina pysyisivätkin, ainoa vaikeus on perintöjen kanssa, koska ne ovat todella runsaat ja ulkopuolinen henkilö joutuu maksamaan ainakin näillä näkymin hirvittävät verot.
Silti maapallon ekokatastrofi on sellainen pelote, että tulee ajateltua lastenlasten puolesta, joita siis ei vielä ole ja en tiedä tuleeko, että tämä maailma ei ole enää ihmisiä varten, itse ehtii pakoon paremmille laitumiille, lapset tuskin ja ne pienet kullanmurut.............huhuhuhuhuuuuuuuuuuuuu
kannattaa vähän enemmän lukea biologien ja
professorien ja muiden kaikkitietävien arvioita tämän telluksen tulevaisuudesta eli siitä että sitä ei ole.
anopin ja apen kanssa tavataan harvoin. Kyläilemässä käyvät kerran vuodessa ja me käymme vastavierailulla myös kerran vuodessa. Meillä ei ole mitään riitoja ja niitä yritän välttääkin harvoilla tapaamisilla, sillä olen huomannut, että olemme luonteeltamme hyvin erilaisia. Sama asenne myös omiin vanhempiin, sillä äitini on kova manipuloimaan. Olen saanut kestää lapsuudessani ikäviä juttuja ja enää en anna äidilleni mahdollisuutta jatkaa pahansuopaisia tapojaan.
käyvät meillä noin pari kertaa kuukaudessa, kutsuttuina ja odotettuina vieraina!!
No onneksi vain pari kertaa vuodessa, vaikka asuukin "kävelymatkan" päässä. Ei vaan ole kutsuttu :-) Aluksi kutsuttiin usemmin, mutta kun anoppi ei osannut pitää suutaan kiinni vaan oli koko ajan arvostelemassa MEIDÄN KOTIA niin kutsut loppuivat. Ja vara-avain otettiin pois sen jälkeen kun "vitsaili" käyvänsä tekemässä kaappi-ja tupatarkastuksen meidän matkan aikana (sellaisen teki edelliseen kotiin!!! Tosi kiva törmätä kotiin ja löytää anoppi selailemasta respti-arkistoa, liukuvoide oli nostettu pöydälle. Todistusaineistoa ilmeisesti..).
Vastaavasti anopin luona pitäisi käydä joka viikko, no onnex on muutakin elämää&sukulaisia&kavereita ettei ihan joka viikonloppu sinne ehdi kuuntelemaan "elämän ohjeita ja opetuksia" huoah!!
Sen sijaan minä käyn anoppia moikkaamassa ainakin kahdesti viikossa, joskus useamminkin. On niin yliveto ihminen. Paremmin tulen toimeen kuin poikansa kanssa.
Mikä kumma siinä on että anoppi ei osaa tehdä mitään oikein?
Meitä on viisi polvea elossa.
Olen ollut anoppi neljännesvuosisadan.
Minun puolestani lapsukaiset ja miniät saavat olla omissa oloissaan, käyn jos kutsutaan mikäli ei ole muuta menoa.
Kumma kyllä lapset perheineen käyvät monesti vuodessa viettävät lomansa meillä.
Meillä on useampi asunto niin saavat olla rauhassa, en puutu paljonkaan heidän asioihinsa kun käyvät.
Sanon vain että mitä ruokaa on kaapissa ja tulevatko saunaan.
Olen monesti ollut eri mieltä asioista mutta en sano sitä ääneen.
Tehköön jokainen virheensä, kyllä he pärjäävät siinä missä muutkin, paremminkin.
Siitä en pidä että minulle sanotaan mitä pitäisi tehdä tai passuutetaan turhanpäiten.
En pitänyt omasta anopistani, hän on nyt kuollut.
Kai se niin on että anopeista vain ei tykätä.
Äitini on tuppautuja tyyppiä.
Pitää olla välmatkaa muuten hän istuisi päivittäin ruokapöydässä.
Vaikka hän on puolessa välin yhdeksääkymmntä ei kunnossa ole moittimista.
Moni kuuskymppinen jää toiseksi.
Anoppini asuu samassa pihassa, mutta eipä häntä näy koskaan. Sisällä istuskelee ja ihmettelee. Ottaisin hänet mielelläni joskus kahviseuraksi tai vaikka lapsille satuja lukemaan. Mutta kun eläkeläiset ovat nykyään niin kiireisiä...
Tosiaan siitä tulee kohta kolme vuotta kun anoppini vieraili meillä viimeksi!!! Ei ole mitään riitaa, tuntuu vaan ettei anoppiani yksinkertaisesti kiinnosta edes lapsenlapset. Ennen kutsuin häntä mm. synttäreille nyt en enään jaksa vaivautua kun näki aina ettei kyläily ollut hänelle mieluinen. Ei hän tosin vieraile toisenkaan lapsensa perheen luonna eli tasapuolisuutta sentään löytyy!
aina huono! Kyllä nyt juttu on niin, että joillain miniöillä ON IHAN OIKEASTI asennevamma jo alunperin anoppia kohtaan.Kannattasi ennen aviota jo sitä pipoa vähän siis löysentää...Tää nykyaika on kasvattanut minäminäminä ja kaikkimulleheti-ihmisiä.
Kuitenkin on ilo myös nähdä, että ns. normaalisuhtautumistakin löytyy - myönteistä mieltä siis anoppia kohtaan
ja sitä vanhanaikaista kunnioitusta, jota ei ole tarkoitus ansaita vaan se saadaan - sydämen sivistyksen myötä!
Olen kyllä sitä mieltä, että anopit eivät voi elää elämäänsä aikuisten lastensa kautta. Heidän on saatava muualta sisältöä eläämäänsä.Se ei ole seuraavan sukupolven tehtävä, eikä sellaista voi vaatiakaan.Vierailut 2-5 kertaa viikossa/ 2-6 tuntia kerrallaan on liikaa, on kyseessä sitten anoppi tai hyvä ystävä.Tässä ei ole kysymys siitä, etteikö, kun aika tulee, autettaisi vanhuudenpäivillä ja jo nytkin.Kysymys on ainoastaan aikast`runsaista yllätys- vierailumääristä. Eikä koskaan soita etukäteen. Itse opiskelen työn ohella ja koulutehtäviäkin tehdessäni anoppi saattaa pöllähtää ovesta ja tulla viereeni istumaan ja rupattelemaan.Aika ei aina ole sopiva, siksi soitto etukäteen olisi fiksua.
sitten ole minä vieraillut viimeksi poikani kodissa. Syynä on miniän nuiva asenne, jonka hyvin selvästi toi myös julki. Kerrottakoon, ettemme aikaisemminkaan ängenneet kutsumatta. Kutsuja tuli noi kahdesti vuodessa.
Mielelläni olisin ollut osa heidän elämäänsä, mutta miniälle kelpasi vain ja ainoastaan oma suku, kenen kanssa kyllä häärätään useammankin kerran viikossa. Niin tai näin, ei tosiaan ole koskaan hyvä. Poikani kanssa välit ovat kunnossa, tosin edes miniän nimeä ei ääneen mainita.
Tiedä sitten, onko suhteella pitkäkin tulevaisuus, se on poikani asia päättää, mutta miniä ei elämäämme tule kuulumaan, nyt eikä ikinä. Jokainen tekee omat valintansa, miniämme teki omansa ja saa luvan elää sen kanssa myös sitten kun/jos lapsia syntyy, vaikka ajatukset silloin muuttuisivatkin kun apuja aletaan kaivata.
Ajatelkaa miniät kaksi kertaa, ennekuin karkoitatte ihmiset läheltänne.
ei koskaan tule erottamaan minua pojistani, eikä poikani sitä suvaitsisi. Sellaisella miniällä ei tee yhtikäs mitään, joka sellaista yrittää.
Heittäisin pellolle.
Lastenlapsia haluaisin nähdä monta kertaa viikossa ja poikaani. Sitä ei kukaan miniän köyhis pystyisi minulta viemään. On tuohta sen verran, että saisi olla nöyrää likkaa tai muuten
näyttäisin ovea ja poikani ei sellaista akkaa koskaan ottaisi, joka hänen äitiään ei arvostaisi.
Niin se maailma muuttuu. Aikaisemmin kyllä anoppi kelpasi. Kätevästi saitte tontin (tai jopa talon) ilmaiseksi "siitä samasta pihasta". Ja kyllä kelpasi, kun anoppi kävi hoitamassa lapsiasi... Nyt sitten, kun et enää tarvitse häntä, ei vierailut miellytä. Kiittämätön vosu. Olisit aikoinasi opiskeluut, niin olisit voinut kantaa oman kortesi kekoon esim. asunnon hankintaan. Ei olisi tarvinnut valita sitä halövinta vaihtoehtoa, eli ilmaista...
Kylläpä oli erikoinen vastaus sulla! En ole koskaan lapsiani anopille tarjonnut, mutta jos on itse halunnut, olen lapset vierailulle vienyt. Ja mitä tulee anopilta saamisiin, on ollut kyllä ainakin meillä täysin toisin päin. Me ollaan aina niitä auttajia oltu! Opiskelustakin pääsit näpäyttämään, mutta turhaan;omaa ammattiosaamistani ainoastaan kehitän.Mieheni kanssa tienataan saman verran, joten asuntolainakin on puoliksi maksettu.Että se siitä ilmaiseksi saamisesta...
ja sun poikasi on edelleen 6vuotta vai?
...todella paljon ! He ovat minulle yhtä tärkeät kuin oma isä ja äiti. Englanniksihan appi onkin father in law eli lain kautta hommattu faija. Meillä se on juts näin ja appeni on jo 84 ja päivittäin jutellaan puhelimessa ja kerran pari kuussa nähdään. Huipputyyppejä molemmat pus ja hug heille
Minun anoppini käy meillä noin 3-6 krt/vuodessa, appi vähän ehkä vähemmän. Me käydään molemmilla noin 1 krt/vko, usein esim. saunomassa. Anopilla on käytävä säännöllisesti, muuten alkaa valitus.
Vai käytte ihan kerran viikossa anopilla! Saunassa ja syömässä kaiketi. Voisithan sitä useimminkin vastavuoroisesti kutsua anopin ja apenkin kotiinne passattavaksi, ei kai ne ilman kutsua uskalla kuitenkaan tulla.
Mutta kukapa nykyajan miniä viitsii sellaista vaivaa nähdä kaikenlaisten kummajaisten takia. Lapset vaan hoitoon ja yökylään mummulaan että itse päästään viihteelle.Harva sei viikonloppu käydään pikaisesti syömässä anopin/apen laittamaa ruokaa ja sen jälkeen kuulumisia kysymättä häivytään. Puhumattakaan siitä että vois joskus tarjota apuaan esim.lumitöissä tai muissa pikkuaskareissa.
ja me heillä 1-2 krt kuussa. Lisäksi anoppi käy aina silloin tällöin hakemassa tytärtäni lenkkiseuraksi, kun asuu lähistöllä (puolen kilometrin päässä). Appiukko käy hakemassa työkaluja meiltä ja päinvastoin silloin kun on tarve. Molemmat kyllä ilmoittavat tulostaan etukäteen, samoin mieheni ilmoittaa, jos käy hakemassa isältään jotain lainaan.
Eipä käy kuin kerran vuodessa poikansa syntymäpäivillä, ei käy vaikka kutsuttu on. Ilmeisesti seura ei kiinnosta, on viestittänyt sitä muillakin tavoilla, vaikka asuu ihan lähellä.