Useimmat kai tietävät sen periaatteen, että sopiva pieni jännittäminen adrenaliineineen vain parantaa suorituskykyä, koska se nostaa vireystilaa. Vaan meneekö se joskus stressin puolelle?
Osaava ja kokenutkin harrastaja saattaa joutua painiskelemaan jännitysoireiden kanssa, kun sopivan vaativa esitystilanne tulee (pulssi, vanha ystävämme hikoilu jne.). Vaihtoehtoina mainitaan yleensä kaksi: stressihermon kirurginen katkaisu tai ns. löysin rantein ottaminen.
Tunnemme myös kotipsykologien ystävällisen neuvon, jonka mukaan ei tule asettaa itselleen liian kovia suorittamisen paineita. Jännittääkö silti?
Osaava ja kokenutkin harrastaja saattaa joutua painiskelemaan jännitysoireiden kanssa, kun sopivan vaativa esitystilanne tulee (pulssi, vanha ystävämme hikoilu jne.). Vaihtoehtoina mainitaan yleensä kaksi: stressihermon kirurginen katkaisu tai ns. löysin rantein ottaminen.
Tunnemme myös kotipsykologien ystävällisen neuvon, jonka mukaan ei tule asettaa itselleen liian kovia suorittamisen paineita. Jännittääkö silti?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jännittäminen haittaa erityisesti kuorolaulussa, koska siellä ei voi liikkua oikein yhtään. Pyörtyy vaan. Kukaan jännittäjä ei pärjää kuorossa. Solistina voi laulaa, kun voi pyörittää hartioita että veri kiertää vähän.
Olispa tässä maassa aika pieniä kuoroja jos jännitys estäisi kuorolaulun. Tiedän sen omasta kokemuksesta että se ei estä. Ja toisekseen minua jännittää vähemmän kuorossa kun en ole yksin esiintymässä.
laulaja aina välillä. Mutta mitä ihmettä kuorolaulussa on jännittämistä? Siellähän on monta hemmoa samassa veneessä. Jos on vaativaa laulettavaa, ei auta kun keskittyä tekstin sisältöön eikä siihen miten selviää laulutilanteesta. Kukaan ei halua tulla kuulemaan jonkun selviämistä, luulisi laulun sanoman olevan kiinnostavampaa.
Kiitos viestistäsi, hyvä ystävä!
Olet oikeassa, konserteissa on tietenkin yleisö tärkein. Omassa aloitusviestissäni puhuin kuitenkin hieman eri asiasta kuin konserin onnistumisesta yleisön kannalta.
Aivan viime aikoina on vasta alettu puhua ammattimuusikoidenkin jännittämiseen liittyvistä asioita. Varmaankin myös moni harrastajakuorolainen jakaa näitä tuntemuksia.
Pitkään allalla olleena arvelen, että asioita kannattaa ottaa esiin, ikään kuin päivän kirkkauteen.
Vastasin kyllä kysymykseesi, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Sävyni oli kenties hieman sarkastinen. Mutta jos jännittää, ei kannata keskittyä jännittyneen olonsa tarkkailuun. Turha tehdä kärpäsestä härkästä. Useimpia jännittää, mutta olotilaa oppii sietämään ja kontrolloimaan. Kätevintä on tietysti suunnata ajatus tanakasti muualle - esitettävään asiaan, pois itsestä. Silloin jännitys ei paisu yli äyräiden ja siitä tulee voimavara, jonka tietää vain tuovan esitykseen sen viimeisen silauksen.
Tuskin kuorolaulajalla kuitenkaan koskaan niin suuria paineita tulee...?
kerran yks mun kaveri jännitti niin että unohti hengittää. Kupsahti kuoleena maahan. Monelta muulta taas päässy pisut ja kakit housuun kesken esityksen.
kokemuksesta kerron että minua jännittää aina ensiksi, mutta jännitys laukeaa eikä enää parin laulun jälkeen jännitä :)