Yksinolo ahdistaa

Kyllä, olen sinkku. Kyllä, asun yksin. Ei, en tunne oloani yksinäiseksi, mutta yksinolo ahdistaa aina ajoittain. Ja viime aikoina yhä useammin.

Mietin usein, että miten pitkään sitä yksinoloa ja yksintekemistä jaksaa, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa arjen asiat tai juhlahetket. Pää hajoaa pikkuhiljaa, kun ei voi kenellekään jutella, eikä saa läheisyyttä ja vierihoitoa.

Vanhemmat eivät elä ikuisesti ja sisaruksilla on jo omat perheensä, joten ei heidän puoleensakaan aina voi kääntyä. Ystäviä on muutama hyvin läheinen, mutta eivät he sitä omaa rakasta voi millään korvata. Tuntuu, että sydän on täynnä rakkautta, mutta ei ole kohdetta jolle rakkautta antaa.

Tänään on sellainen olo, että sänkyyn päästyäni itken itseni uneen.
71315
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Baanalle! Lähde kavereittesi kanssa baariin ja pidä hauskaa. Voit vapaasti katsella poikia ja nauttia! Ole aktiivinen. Harrasta, opiskele jne.

Ja mistä sitä koskaan tietää kuka komistus sinua katselee siellä baarissa. Laita itsesi nätiksi ja hymyile. :)

Tsemppiä!!!

Äänestä
  • Noin helppoa se on, naisille nimittäin.

    Äänestä

  • ei sitä aina jaksa baarissa notkua ja alkoholia juoda.
    Tosin ei oikein ole kavereitakaan kenen kanssa mennä. Kaikki ovat pariutuneet joten viettävät aikaa kotonaan tai muiden pariskuntien kanssa.

    Äänestä

Juttele vaikka mun kanssa :)

Äänestä
  • .. mutta missä ja milloin?

    Äänestä

  • Mnää vaan kirjoitti:

    .. mutta missä ja milloin?

    Anna ensin vaikka sähköpostiosoite mulle.

    Äänestä

Voiko tässä tilanteessa sanoa että kiva että jollakin muullakin on samat fiilikset kun mulla... En siis ole ainut yksinäinen sinkku josta tuntuu että elämästä puuttuu iso osa ilman toisen rakkautta... Joskus vaan tuntuu niin yksinäiseltä, ajoittain ajattelen että kukaan ei edes muista mun, ja että olen ihan yksin kylmässä maailmassa. Olisi ihanaa jos olisi joku jonka kanssa jakaa elämä. Olen ihan surullinen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mnää vaan kirjoitti:

Kyllä, olen sinkku. Kyllä, asun yksin. Ei, en tunne oloani yksinäiseksi, mutta yksinolo ahdistaa aina ajoittain. Ja viime aikoina yhä useammin.

Mietin usein, että miten pitkään sitä yksinoloa ja yksintekemistä jaksaa, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa arjen asiat tai juhlahetket. Pää hajoaa pikkuhiljaa, kun ei voi kenellekään jutella, eikä saa läheisyyttä ja vierihoitoa.

Vanhemmat eivät elä ikuisesti ja sisaruksilla on jo omat perheensä, joten ei heidän puoleensakaan aina voi kääntyä. Ystäviä on muutama hyvin läheinen, mutta eivät he sitä omaa rakasta voi millään korvata. Tuntuu, että sydän on täynnä rakkautta, mutta ei ole kohdetta jolle rakkautta antaa.

Tänään on sellainen olo, että sänkyyn päästyäni itken itseni uneen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu