Täällä yksi yksinäinen lisää, vuosi vuodelta vaan ahdistaa enemmän. Ikää tällä neidolla on kohta 21. En koskaan ole seurustellut, enkä edes tapaillut ketään. En koe olevani mitenkään ahdasmielinen epäsosiaalinen kummajainen, kavereita nimittäin on ja muuten menee hyvin. Vaikka hieman ujo ehkä olen uusien miesten seurassa...
Kaikki hyvät kaverit ovat jo seurustelleet pidemmän tai lyhyemmän aikaa. Ja haikea on mieli kun muuttavat siippansa kanssa saman katon alle:(
Vaikka hyvähän se niille :)
Perhe, etenkin äiti, on ruvenneet vihjailemaan, että voisihan tuo tyttö jo miehen itselleen löytää. Painostusta se tosin ei millää lailla ole, ei missään nimessä, lähinnä aina joskus menee huumorin heiton puolelle. Mutta sen huumorin alla jyllää tunteet ja mielessäni ajattelen että niinköhän sitä koskaan tapahtuu...
Äsken tuli aivan kyynel silmään kun sain kiertosähköpostin joka alkoi: "uskottelemme itsellemme että onnellinen elämä alkaa sitten kun
pääsemme naimisiin, saamme lapsen, toisen lapsen..." Viesti jatkuu myöhemmin: "Joten nauti joka hetkestä. Älä odota kolun päättymistä, laihtumista, lihomista, työelämän alkua, avioliittoa, huomista" jne.
Kuinka voin nauttia tästä hetkestä ja unohtaa huomisen kun tunnen oloni niin tyhjäksi ja yksinäiseksi! :(
Läheinen ihminen lähetti tämän viestin ja siksi se kolahtikin suoraan sydämeeni. Viesti pisti ajattelemaan, mutta tällä hetkellä viestin antama neuvo tuntuu mahdottomalta toteuttaa.
Pakko oli tulla purkamaan :)
Kaikki hyvät kaverit ovat jo seurustelleet pidemmän tai lyhyemmän aikaa. Ja haikea on mieli kun muuttavat siippansa kanssa saman katon alle:(
Vaikka hyvähän se niille :)
Perhe, etenkin äiti, on ruvenneet vihjailemaan, että voisihan tuo tyttö jo miehen itselleen löytää. Painostusta se tosin ei millää lailla ole, ei missään nimessä, lähinnä aina joskus menee huumorin heiton puolelle. Mutta sen huumorin alla jyllää tunteet ja mielessäni ajattelen että niinköhän sitä koskaan tapahtuu...
Äsken tuli aivan kyynel silmään kun sain kiertosähköpostin joka alkoi: "uskottelemme itsellemme että onnellinen elämä alkaa sitten kun
pääsemme naimisiin, saamme lapsen, toisen lapsen..." Viesti jatkuu myöhemmin: "Joten nauti joka hetkestä. Älä odota kolun päättymistä, laihtumista, lihomista, työelämän alkua, avioliittoa, huomista" jne.
Kuinka voin nauttia tästä hetkestä ja unohtaa huomisen kun tunnen oloni niin tyhjäksi ja yksinäiseksi! :(
Läheinen ihminen lähetti tämän viestin ja siksi se kolahtikin suoraan sydämeeni. Viesti pisti ajattelemaan, mutta tällä hetkellä viestin antama neuvo tuntuu mahdottomalta toteuttaa.
Pakko oli tulla purkamaan :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama kohtalo täälläkin, tosin joitakin vuosia vanhemman miehen kokemana. Syistä ei tässä sen enempää, mutta minkäännäköiseen suhteeseen ei itseäni olla kelpuutettu.
Vaikka tämä kuinka kliseiseltä kuulostaakin, ei noin nuorena kannata vielä panikoida. Elämä edessä, ties mitä tapahtuu. Nainenkin olet, ja vaikutat vielä tekstisi perusteella varsin fiksulta tapaukselta. Löisin vaikka vetoa siitä, että ottajia kertyy jossain vaiheessa jonoksi asti ja voit valikoida parhaan päältä. :)
Kannattaa vain yrittää noudattaa tuota saamaasi neuvoa, vaikka se joskus hankalalta kuulostaisikin. Itseltäni meni aivan liian kauan tajuta, ettei itsesäälissä piehtarointi auta ja että elämästä voi nauttia ilman sitä toista puoliskoakin. Tätä nykyä vapaa-aikani täyttävätkin melko hyvin ystävät ja sosiaaliset harrastukset. Hauskaa on ja tekemistä riittää, ja suurimmaksi osaksi sitä tuntee elämänsä olevan mallillaan.
Tiedän silti liiankin hyvin, ettei mikään hauskanpito ja puuhastelu poista noita tunteita.. Itselläni rakkauden kaipuu kummittelee taustalla koko ajan, ja astuu esiin kun sitä vähiten odottaisi. Viimeistään silloin, kun hauskan illan päätteeksi palaa tyhjille kämpille.. Itse lähestyn jo kolmeakymppiä, ja voin sanoa etteivät nämä fiilikset ole kohdallani vuosien saatossa ainakaan hiipuneet. Vanhemmatkaan eivät enää edes jaksa painostaa asian suhteen, ovat kai hekin todenneet poikansa toivottomaksi tapaukseksi. Usko pois, se tuntuu paljon pahemmalta kuin satunnaiset huumorimielellä heitetyt vihjailut. ;)
Mutta kävi miten kävi, en ainakaan anna koskaan itseni katkeroitua totaalisesti yksinäisyyden takia. Älä sinäkään, etenkään tuossa iässä. Tsemppiä!
22- vuotias naisihminen ja samoja tunteita käyn läpi. Pakko tästä nyt jotain sanoa, kun sain saman sähköpostin kuin ketjun aloittajakin =).
Olen seurustellut lyhyesti kerran ja muutamia tapailusuhteita on takana. Nyt ei ole ollut mitään yli vuoteen.
Vanhemmat on muutaman kerran kyselleet minultakin ihmetellen, miksei minulla ketään ole, sukulaiset ovat kuitenkin pahempia. Naispuoliset, lähinnä.
Ystäväpiiristä seurustelee/ on avoliitossa melkein jokainen. Tunnen itseni toisinaan hyvin ulkopuoliseksi, eivätkä kavereiden miesutelut ainakaan paranna oloa. Tai hyvää tarkoittavat " Kun sä löydät miehen niin..".
Tiedostan, että pitäisi ajatella jotain ihan muuta/ ottaa rennosti/ lopettaa ajattelemasta "löydänköketäänenääikinä" jne. Se vain on vaikeaa, mutta kuten tuo ketjuun toisena vastannut mieshenkilö sanoi, ei kannata katkeroitua. Elämä on pitkä ja arvaamaton (tai sitten ei), pointti on kuitenkin että voi sieltä joku tulla tai olla tulematta.. Ei tiedä.
Ja kyllä, nuoria tässä vasta ollaan, mutta ymmärrän ketjun aloittajaa niin hyvin tuossa ystävien vakiintumisessa. Iloinen heidän puolestaan, varmasti, mutta entä kun viettää jälleen uusia juhlia porukan ainoana sinkkuna, ei naurata.
Hyvää talvenjatkoa kaikille, erityisesti aloittajalle!
Eihän parisuhteetkaan aina mitään paratiiseja maan päällä ole...asiassa on monta puolta.