Kuvitellaan joku kinkkinen epämääräinen tilanne, mistä mies vetää johtopäätöksensä, kyllästyy ja haluaa eroon naisesta kokonaan ja häipyy.
Johtopäätökset ovat vääriä ja jos niitä ei olisi ollut, eli mies olisi tiennyt asian oikean laidan olisi asiat voisivat olla toisin. Mutta suuri kysymys kuuluu että, sen jälkeen kun mies on hermostunut ja kyllästynyt ja häipynyt johtopäätöstensä takia, niin kannattaako asiaa selvittää. Vaikka mies saisi asiat selväksi, niin olisiko sillä yhä päällä se kyllästymisolotila, kun se on kerennyt jo ajatella naisen olevan iso vikatikki..
Eli jos miehen kanssa ei edes mokaa, vaan sattuu jotakin isoja väärinkäsityksiä, niin pitäiskö ne oikaista, vai onko niin, ettei sillä ole mitään merkitystä, jos mies on päättänyt lujasti, että homma on täysin finito. Voiko mies muuttaa mieltään, vai onko niin, että kun se on jo johonkin toiseen tunnetilaan joutunut, niin sitä ei saa sieltä enää edes järkisyillä takaisin?
Johtopäätökset ovat vääriä ja jos niitä ei olisi ollut, eli mies olisi tiennyt asian oikean laidan olisi asiat voisivat olla toisin. Mutta suuri kysymys kuuluu että, sen jälkeen kun mies on hermostunut ja kyllästynyt ja häipynyt johtopäätöstensä takia, niin kannattaako asiaa selvittää. Vaikka mies saisi asiat selväksi, niin olisiko sillä yhä päällä se kyllästymisolotila, kun se on kerennyt jo ajatella naisen olevan iso vikatikki..
Eli jos miehen kanssa ei edes mokaa, vaan sattuu jotakin isoja väärinkäsityksiä, niin pitäiskö ne oikaista, vai onko niin, ettei sillä ole mitään merkitystä, jos mies on päättänyt lujasti, että homma on täysin finito. Voiko mies muuttaa mieltään, vai onko niin, että kun se on jo johonkin toiseen tunnetilaan joutunut, niin sitä ei saa sieltä enää edes järkisyillä takaisin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei kiinnosta ollenkaan. Kohde joka jää pohtimaan ei tajua olevansa vikatikki
Miksiköhän tässä kuvitteellisessa tilanteessa nainen ei heti korjannut väärinkäsitystä?
tilanteen olevan kaikkea muuta kuin kuvitteellinen. Pitäis lukee toisen kanta Yleensä näissä jutuissa on vain toisen ihmisen tulkinta ja se ei välttämättä osu oikeeseen ? jos kuvittelee suhteen menneen väärinkäsityksen takia ohi ja ei hyväksy muuta selitystä .Jättäjä todennu olevansa väärän ihmisen kanssa yhdessä tai jotain
mulle kävi ainaki niin
Itse ajattelen aikuisen miehen ja naisen osaavan erottaa tunteen ja järjen? Jos tulee johtopäätökseen toisesta, että YÄK, niin se on siinä ja ei muuksi muutu. Miksi johtopäätös olisi väärä? Se on oikea sen tekijälle ja se on HYVÄKSYTTÄVÄ ja lopetettava mitämitämitä-meininki.Yleensä tällaiseen pähkäilytilanteeseen sortuu tää, joka ei osaa hyväksyä toisen päätöstä Nää dumpatut sitte on niitä ruikuttajia joista täällä saa koko ajan lukea .Peili käteen!!!
järjellä... ei tunteilla.
Oli vähän kierrellen ja kaarrelen tehty sekava kirjoitus, mutta...
Miks mies häipyi. Onko syy sellainen jonka voi noin vain poistaa, vai onko taustalla jotain muutakin. Mies harvemmin lähtee kävelemään ihan pienestä syystä ja tämän syyn vääräksi todistaminen aukottomasti on miltei mahdotonta.
Kun mies kerran lähtee, hänen ylpeytensä nieleminen on yleensä aika suuri juttu, siksi on helpompi kääntää selkänsä ja lähtee kävelemään kohden uusia tuulia. Toki vääryydet kannattaa oikaista, mutta se takaisin paluun täytyy tapahtua omasta tahdosta eikä sitä saisi kerjätä tai pyytää. Ylipäätään kun mies jotain päättää niin se myös pitää. Oli siinä tunteita tai ei.
Suosittelen kuitenki oikaisemaan ne väärinkäsitykset pois saatte molemmat ainakin rauhan niistä, vaikka asiat ei heti kääntyiskään parhainpäin.
mulle on oikeesti käyny juuri noin!! tapailtiin miehen kans melkein koko kesä ja aloin pikku hiljaa ihastumaan tyyppiin. Aluksi ajattelin että en halua sen vakavempaa, mutta toisin kävi.
Mies esitti kuitenkin koko kesän vaikeasti tavoiteltavaa ja oli muutenkin ujo eikä halunnut tulla kolautetuksi millään tavalla (en tiedä, mut vaikutti aluks pelimieheltä). Eli tosi varovainen. Kuulin kuitenkin että mies on oikeesti kiinnostunut musta, mut en tienny missään vaiheessa et missä mennään. No sit tuli muutama "väärinkäsitys" enkä saanut koskaan niitä selvitettyä. En saa tilaisuutta korjata niitä, koska en saa enää kunnolla yhteyttä mieheen. Eikä oma ego kestä ruikuttaa tai juosta sen perässä. Olen edelleen ihastunut mieheen ja ajatukset pyörii mielessä. Aika epätoivonen tilanne! Kunpa asiat olis menny erilailla... eli loppupäätelm: Kun mies päättää jotain niin se sit ilmeisesti pitää (tai siis kuvittelee jotain omassa päässään!
selvitti asian vaivaavan sitä kyllästynyttä? Tuntuisi vaivaavan vain tuon sekavan kirjoituksen tekijää, asiaa pitäisi tarkentaa? Eli siinä mielessä suositus asian selventämiseksi yhdessä ontuu. Jos asia on kristallinkirkas lähtijälle ja tiedotettu jätetylle? Tämä ei asiaa kykene hyväksymään. Erittäin tärkeän seikan toit esille: ei saa kerjätä! Jokaisen jätetyn tulisi kunnioittaa lähtevän päätöstä eikä takertua sekoilemaan ja jossittelemaan. Sillä ehdolla tietysti että syyt on selvitetty alunperin. Mulla on kokemusta tilanteesta jossa toinen ensin ymmärtää ja sitten ajan kuluessa alkaa kerjäämään. R A I V O S T U T T A V A A ! Ystävätkin kuulemma ovat sitä mieltä että pitäisi selvittää. Selvittää mitä? Uudestaan ja uudestaan kunnes hulluksi tulisi itsekin sillä miten taot tilanteen hyväksynnän toisen päähän? Ei aina kannata uskoa sinisilmäisenä vain toisen tulkintaa tilanteesta. Tukea voi jätetylle antaa muilla tavoin kuin lisäämällä vettä myllyyn ja kehottamalla ottamaan yhteyttä eli terrorisoimaan jättäjää jatkuvilla ruinauksilla. Joskus se jätetty voi olla aika kamala tai ainakin sopimaton lähtijälle kumppaniksi. Jätettyä on tietysti helpompi tukea varsinkin kun jokainen tietää miltä sydänsurut tuntuvat.
On lähtijän aliarvioimista, jos luulee suhteen loppumisen syiden olevan suurta väärinkäsitystä. Jättäjän loputon syyllistäminen on hanurista.
jos se kyllästyykin siihen et toista vaivaa joku/jokin ja lähtee menee... kumman sillon on selvitettävä asiansa.
mut jos asia joka saa toisen lähtemään on selvitettävissä, eikä mitään epämääräistä ja turhan monimutkaista omien tunteiden ja minän setvimistä niin sit se kannattais ehkä selvittää. Ellei tarinassa ole laajoja sivujuonteita ja koukkuja.
Joo noinkin voi käydä. Sen jätetyn pitäisi tietty tuossa tilanteessa työstää omat kuvionsa kuntoon. Mutta siinä tapauksessa hän ei kirjoittaisi tuollaista tekstiä kuin aloitus?Tajuis itsekin et eka oma kuvio kondikseen.
Tai sit niin kuin mulla, toinen vain ajan myötä osottautui vaikeaksi kumppaniksi. Tai mä.Ei sovittu yhteen, vain miä tajusin sen. En jaksa jatkuvaa riitaa tai toraa, toivon rauhallisempaa yhdessäoloa.
Mulla siis tilanne et selvitin ajatukset tarkkan ja keskusteltiin asia yhdessä. Hän oli silloin samaa mieltä ja muutaman viikon kuluttua alkoi mieli muuttua- Ei mun pidä hänen pahan olonsa takia kuunnella hänen tunteenpurkauksiaan enää? Mitä pidempi aika kuluu, sitä hullumpi selvitys asiasta tulee. Musta eksän pitäisi hakea apua eikä vetää mua omiin sekaviin tunnelmiinsa. ei mun kuulu syyllistyä ja toimia terapeuttina, ei mulla ole ees koulutusta!Olen toivonut yhteydenottojen loppuvan mut ei lopu vaikka lupas ensin näin
Luulen et suurin osa jätetyistä saa syyn, ne ei vaan hyväksy sitä ja kuvittelee kyseessä olevan joku muu korjattavissa oleva juttu.Se oli mun aiemman tekstin sanoma
tämän asian käsittely ala jo riittämään? Munaat itsesi täysin.
Eli näistä on hiukan hankala vetää päätelmää, miten tuo asia on. Ymmärrän senkin, että miehen ylpeys ei välttämättä kestäisi myöntää koskaan, että hän olisi edes väärinkäsityksen vuoksi käsittänyt jotakin väärin. Vaikka se ei olisi kummankaan vika. Eli ylpeys menis asioiden edelle, ja olisi lähinnä tosi huonoa tuuria, että niin kävisi. Riippuu tietysti siitä, miten oikeudenmukainen mies olis edes itseään kohtaan.
Eli vaikka mies tekis päätelmänsä joidenkin asioiden mukaan jotka olis täyttä bullshittiä, niin miehen ylpeys ei koskaan kestäis myöntää sitä, vaikka tietäisikin asian. Toinen asia on se, et miehethän vihaa sellaista, et mitään asiaa selvittää. Eli ne ei näe siinä mitään hyvää, vaan jää siihen kokemukseen jumiin, mikä on ollut, ja pitää siitä kynsin ja hampain kiinni. Eli mitään merkitystä ei ole enää sillä, että miten asiat olis oikeasti olleet, jos alkuperäinen asia ei olisi riippuvainen mitenkään naisesta, eikä miehestäkään, vaan jostakin kolmannesta ylimääräisestä tekijästä, mihin kumpikaan ei voi vaikuttaa. Eli nainen kärsii vääryyttä tämän kolmannen vuoksi ja mies vetää ne johtopäätöksensä sen takia, mutta edelleen luulee olevansa täysin oikeassa. (Siihen sillä on tietysti oikeus).
Tämä selvensi asiaa, eli käytännössä parempi ikuisesti kieltää vaan kaikki huonot asiat, mitä eteen tulee, oli ne sitten valhetta tai totta, hymyillä iloisesti ja purra hammasta vaan ja toivoa, ettei niin huono tuuri kävisi, että mitään pienintäkään väärikäsitystä koskaan sattusi, vaikka se olis vääryys kaikka kohtaan.
Eli mikä tahansa asia olis huonosti, vaikka se johtuu mistä, niin toisin sanoen mies yhdistää asiat aina naiseen ja nainen on silloin huono tai väärä.
Kiitos vastanneille. Otan opiksi.
ees kyselet ku joka tapauksessa junnaat vaan omiasi