kumpi on siis pahempi, yhden illan yletön syönti (esim 300g cookieseja) vai että söisin määrän esim kolmen päivän sisään? esim 100g /päivä? tai siis olenko ihan pulassa kun olen pari päivää vetänyt varmasti yli tonnin kulutukseni:(
KUMPI PAHEMPI
spoonitar
191008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
pari päivää tee mitään...=) jos ei usein harrasta sellasta kuiteskaan...välillä voi herkutella ja olla vapaammin,ei ne heti kiloiksi kerry...yks kilo sen 7000kcal niin saa siihen mättää kuiteski
en kyllä oikein jaksa uskoa tohon kilon vaatimaan kalorimäärään, lihoin meinaan 5 kiloa vain sillä että aloin syömään lämpimän aterian päivässä... ei mitään ahminta meininkiä, tosin bmi oli aika alhaalla tuolloin. Nyt oon ihan hajalla, oon kahen päivän sisällä syöny noita keksejä ihan mielettömästi ja sit edellispäivänä konvehtirasian... Kyl mä liikun aika paljonki mut tarttis saada silti 7kg pois.. perrrrhana:)
Kuulostaa syömishäiriöltä..
painoindeksisi oli alhainen..?
et syö säännöllisesti lämmintä ateriaa..?
ahmit keksejä ja itket..?
Pitäisiköhän sinun hakea apua? Unohda nyt kuule laihduttaminen, painoit sitten mitä tahansa ja keskity saamaan itsesi terveeksi. Ongelma taitaa olla muualla kuin painossa. Vai mitä?
mikä on 7000kcal kilo? sehän riippuu täysin ruoka-aineesta
Älä lähde huijaamaan itseäsi tuollaisilla ajatusrakennelmilla..kumpi on pahempi..
Samalla tavalla voi miettiä jatkuvasti..esim. nyt kun en ole koko aamuna syönyt mitään, niin voin kai ottaa yhden munkin...ja läskiksi menee kaikki vaivannäkö!
Ruokailutapojen muuttaminen ei ole helppoa, jos syöminen tuottaa mielihyvää. Se on vain tunnustettava, ja ymmärrettävä, että välillä sitä antaa itselleen periksi. Mutta jos sortuu syöpöttelemään liikaa, niin parempi myöntää se, ja yrittää jatkossa enemmän, eikä antaa itselleen lupaa jatkuvasti tehdä niin.
Ne keksit siellä kaapissa eivät ole vastustamaton vihollinen, vaan ne on tarkoitettu harvinaisiin herkutteluhetkiin. Ansaitse itsellesi se hemmotteluhetki! Päivittäistä mielihyvää voi etsiä muista asioista.
toi on niin totta ja NIIN ärsyttävää, mun ruokailut pyörii ajatuksissa "jos syön tän ni mitä oisin voinu syödä tän tilalla" jne, sellasta vaihtoehtoishyödykkeen punnitsemista, nytkin lähinnä ottaa päähän että ne kalorit meni tyhmiin pipareihin eikä esim pitsaan mitä en ole suonut itselleni vuoteen :D tai edes puolta pienempään suklaalevyyn. Huoh! jotenki musta tuntuu että vaan kiusaan itteeni näillä syöpöttelyillä, eihän mulla olis mitään ajateltavaa jos onnistuisin laihduttamisessa, tai äh, en osaa selittää.
Ja siis kyllähän mä periaatteessa ruokaa söin ennenki, mut siis vaan salaattia, sitten alko koulu ja erehdyin syömään kouluruokaa ja leipää, se meni vähän överiksi. mut ehkä tää tästä.
Mut onks se sillai et jos vedän tänää esim 4000 kcal, ni mul kestää about se kolme päivää päästä tosta mässäyksestä eroon? hope joku tajuu mitä tarkotan, kun siis norssisti pyrin sellaseen tonniin per päivä.
tonni per päivä on ihan turhaa. Niin kauan kun syöt tuota summaa, on riski ahmintaan paljon suurempi, kuin silloin, kun sallisit itsellesi syödä enemmän kuin 1000kcal/päivä.
Jos nostaisin normia päiväkalorimäärääsi, varmasti myös noi mättöpäivät sitä mukaan vähenesivät. Voit vaikka joka päivä syödä pienen herkun, niin ei tule intoa ahtaa yhtenä päivänä mahaan niin paljon kun lystää, etkä kärsisi niin suurista omantunnotuskista.
Mitkä ovat mittasi muuten nyt?
no bmi on siinä 17-18 ... Mut mulla on pienet luut, eli mun maha näyttää isolta anyway, vasta tuolla 16 näytin suht hyvältä, ottaa päähän ku on päässy plösähtämään...:( ja mättö senku jatkuu.
vaikea uskoa, että 16 painoindeksissä kovinkaan hehkeeltä näytetään.
Ongelma on sun päässä, ei peilissä. Sulla on vaan vääristynyt kehonkuva, etkä näe sitä todellisuutta, että näytät nyt jo todella hoikalta. Liian pientä painoineksiä on ihan turha havitella, se ei hyödytä sua mitenkään, loppujen lopuksi.
Koeta selvittää, mitä ongelmaa pakenet syömishäiriöösi. Mitä tunteita pakenet, mitkä nousevat pintaan, jos yrität taistella sitä vastaan.
Etkä todellakaan ole plösähtänyt. Se on sun päässäs se ongelma, ei kropassa!
Kyllä pitää mennä lääkäriin jo tuossa kunnossa ihmisen, eikä tulla laiduttajien palstoille keikkumaan. Painoindeksi 16, vai onko nämä provoja? Kuka näistä tietää.
niin siis en oo nyt 16 bmi, ja siis mallithan esim gisele on 16 eikä näytä ollenkaa pahalta tai hirveeltä.
Mä oon yksinkertasesti sen mallinen että mulla on ohuet jalat ja kaikki ylimääränen jää tohon mahaan, eli mulla esim lisääntyneet viis kiloa tulee tasan mahaan ja käsivarsiin, ei todellakaan jalkoihin, tää tekee musta kyllä helposti plösähtäneen näkösen vaikka bmi ei niin vihjaisikaan. ja alle tuon 16 en tosiaan halua, haluun vaa nää jenkkikset pois!
Ja on mulla siis jonkinasteisia ongelmia ruokaan suhtautumisessa, mut se johtuu vaan siitä että se on luonnollisesti vaikee pitää painoa haluamallaan tasolla, jotenki vaan.. En tykkää yhtään että mua haukutaan anorektikoksi täällä heti jos en ole todella ylipainoinen, se että haluun eroo noista 4 kilosta enkä sen enemmästä ei tee musta anorektikkoa. Mä myös syön terveellisesti, tai siis se mistä mua ehkä vois epäillä ois ortoreksia, mutta siitäkin olen vielä kaukana.
Haluun vaan näyttää samalta ku timmit ihmiset ja okei, haluisin et joku tekis mulle tosi tarkan dieetti/päivä annos ohjeen mikä ois just optimaalinen painolle ja kaikelle, inhoon tätä valintojen välillä keikkumista.
Niin ja kun kattoo täällä joittenki laihduttajien ruokapäiväkirjoja, niin kyllä ne on usein paljon niukempia kuin mitä itse noudatan, ihan puistattaa miten jengi pysyy hengissä niillä määrillä. Eli syön kyllä, saan vaan morkkikset mässäyksestä, sehän on synti for god`s sake!:D
no mätä sit vaan samaan tahtiin ja kärsi morkkiksesta.
Voisit opetella suhtautuu ruokaan terveemmin, jolloin morkkis ei oisi ongelmana.
Mutta ilmeisesti et edes halua opetella muuttamaan ajatusmaailmaasi ruokailun ym. suhteen, joten oravanpyörä jatkukoon.
Arvaa olenko yrittänyt muuttaa suhtautumistani ruokaan? Totta hemmetissä olen jotta saavuttaisin tavoitteeni. Inhoan sitä että elämä pyörii ruuan ympärillä, ja vihaan sitä kun ahmin enkä hallitse itseäni ollenkaan. En edes ymmärrä mikä täs on näin vaikeeta, ajattelin hankkia sali jäsenyyden jotta siirtäisin pakkomielteeni kuntokehitykseen ruuan sijaan. Ei tää oo kuule pelkästä halusta kiinni, enkä tätä ole itse keksinyt, kun bmi oli 18-19 aloin saada kommentteja siitä että oliskohan aika tehdä jotain, jopa baarissa on tullu vihjailuja ja aion todellakin olla loppuelämäni siinä kunnossa ettei kellään nookan koputtamista. Mutta ongelmana onkin että en hallitse itseäni ja vihaan ja häpeän itseäni siitä syystä. Tekisi mieli kokoajan piiloutua jonnekin vaan mässyttämään, ettei kukaan näkisi, lihoisin muodottamaksi mutta kukaan ei saisi tietää, SAIRASTA. mutta niin totta, pelkään että jään yksin ja ahmin itseni halki, miks hemmetissä haluun niin paljon ruokaa.
Tyytymättömyys itteensä aiheuttaa ahmimista.
Sitä vaan masentuu ja hakee helpotusta ruoan kautta.
Kun pelkää että lihoo ja on kokoajan eräänlaisen stressin alla, sitä ajautuu ruoan seuraan nopeasti, tukahduttamaan tunteitaan. Se on sitä tunnesyömistä.
Olen itsekin syömishäiriöinen, eli en ehkä ole paras auttamaan, mutta ainakin yritän.
Itsellä ainakin huono itsetunnon nousiessa pintaan aloin ahmia enemmän. Niinä hetkinä, jolloin näkee itsensä kauniina hyvänä, ei tee mieli tehdä pahaa kropalleen, eli ahtaa sitä täyteen.
Ei pitäisi välittää toisten kommentteja. Jos joku kommentoi ilkeesti ulkonäköäsi, niin ei se tarkota, että kaikki on sitä mieltä. Koskaan ei voi kaikkia miellyttää, ei koskaan.
Sun pitää olla itsetyytyväinen itseesi ja se varmasti tulee ihan muulla tavalla, kuin laihduttamalla. Opi hyväksymään itseesi, kuntoile säännöllisesti (tuo itsevarmuutta) ja syö hyvin ja salli niitä herkkuja. JOs totaalisesti kiellät ne, niin helposti myös halu ahmia niitä kasvaa. Jos mikään ruoka ei ole pahaa tai kiellettyä, niin voit syödä kaikkea, kohtuuden rajoissa ja terveellisesti. Herkku päivässä ei tee pahaa, kun se on osana terveellistä, tasapainoista ruokavaliota.
eikös se oo pahempi että syö ne kerralla.. toisaalta kumpikin on yhtä paha. muista liikkua ne pois.:D
Oikeesti hei..yritäppä lukea tuota omaa tekstiäsi toisen silmin, niin tajuat, miten häiriintyneeltä minäkuvasi kuulostaa.
Kuulostat hyvin tyypilliseltä anorektikolta. Ei sinua kukaan anoreksikoksi täällä hauku,(anoreksia on vakava asia!) mutta kai kestät kuulla totuuden siitä, minkä kuvan annat itsestäsi. Puheesi saavat minut huolestumaan!
Jokainen on erimallinen, on vain opittava hyväksymään oman kehon malli, jos aikoo elää tervettä elämää. Alipainoisuus ei ole tervettä. Anorektikko saattaa valitella jenkkakahvojaan vielä luurankomaisen laihana kuolinvuoteellaan. Kysyppä itseltäsi, haluatko tosiaan käyttää elämäsi tuohon itsesäälissä piparin mussuttamiseen, vai voisitko hakea apua, ja opetella olemaan valovoimainen reipas itsesi? Terve itsetunto tekee ihmisestä kauniin.
Kaikkea hyvää sinulle. Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä, vaan sanoa asiat suoraan. Voimia!
Niinno, lähtökotainen kysymys nyt pääsi vähän polveilemaan muihinkin asioihin.
Eli juu, itse olen sitä mieltä että olen kyllä terve, en halua itsestäni luurankoa, mutta pääseminen tavoitepainooni aiheuttaa kyllä vähän liikaa tyhmiä ajatusrakennelmia ja energianhukkaa, oon vaan jotenki menettäny kyvyn halluta suhtautumista ruokaan mut en tiiä mikä siihen auttaa, ei kukaa voi sanoa mulle vaa että "oot ok noinki " ja sit lopettaisin ajattelun, ei se vaa mee niin. Pitäs varmaan vaan myöntää realiteetit ja se että on päästävä sinne tavotepainoo ja jatkaa elämää. Oon jopa puhunu porukoille tästä, etten ajattele mitään muuta kuin ruokaa, mut ne nyt lähinnä nauraa ja pitää sitä lähinnä säälittävänä (tottahan se on,mut..) ja muistuttelee mua mun rajotuksista jos meinaan ottaa lisää ruokaa:)
Tää on niin typerä kierre, saan morkkiksia jokaisesta suupalasta ja ne morkkikset laukasee mässytyksen, huoh, typerää ja säälittävää, pitäs varmaan ruveta purkamaan tätä esim puntinnostoon..
Tottakai sairaista ajattelumalleista on tullut sinulle elämäntapa, joista on hyvin vaikea päästä eroon. Niitä vain noudattaa, koska ilman niitä on turvaton olo. Tavallaan voi tuntua, että laihdutuksen lopettaminen vie sut tyhjiöön, kun oot koko energiasi käyttänyt lahiduttamiseen, sen ajatteluun, ulkonäön pohtimiseen ,ruokaan ym. Se on ollut tuttua ja turvallista.
Siitä vaan pitäisi päästä pois. Syömishäiriöhän on eräänlainen riippuvuus ja siitä on taisteltava itsensä irti.
Älä jää asian kanssa yksin. JOs sinulle ei siellä kotialueellasi ole ketään, jolle puhua, voisit yrittää varata terapeutilta aikaa. On monia erittäin päteviä syömishäiriöihin erikoistuneita terapeutteja! Suosittelen!