ikuisuus kysymys

Ei pikkuvaimonkaan pidä aina jaksaa..
Itse koitan parhaani mukaan olla lasten kanssa (voi että mä haluaisin koiran!) ja olisi oikeasti mukava rentoutua vaikka ruokaa tehden...
Mutta , mulle kasataan tekemisiä.. Omakotitalosa aina jotain puuhaa =(
Eli yleensä kaikki hidetaan niin ettei mulle jää vapaa aikaa ollenkaan... se on rankkaa oikeasti..
ilisi ihana vaikka telkkua katsoa... käydä lasten kaa leffassa..
tai sitten vaan istua sohvalla ja helliä... saamalla ise samalla hellyyttä..
Toki Hän usein pyytää hieroo iskoja jne ja hieronkin , mutta kun itse pyydän tulee vastakysymys , etkö sä pääsekkin töiden puolsta hierojalle ? ja asia jää siihen...
=(

Rakkaus toimisi jos molemmat koittaisi saada toistensa olon mukavaksi...

miehen tai naisen ei tarvitse olla nätti , tai laiha tai lihava , kun on sisäistä kauneutta , ja sydäntä paikallaan..

Sanoilla kiitos ja anteeksi saadaan paljon aikaan..

Temppu kirjoitti:

Ei pikkuvaimonkaan pidä aina jaksaa..
Itse koitan parhaani mukaan olla lasten kanssa (voi että mä haluaisin koiran!) ja olisi oikeasti mukava rentoutua vaikka ruokaa tehden...
Mutta , mulle kasataan tekemisiä.. Omakotitalosa aina jotain puuhaa =(
Eli yleensä kaikki hidetaan niin ettei mulle jää vapaa aikaa ollenkaan... se on rankkaa oikeasti..
ilisi ihana vaikka telkkua katsoa... käydä lasten kaa leffassa..
tai sitten vaan istua sohvalla ja helliä... saamalla ise samalla hellyyttä..
Toki Hän usein pyytää hieroo iskoja jne ja hieronkin , mutta kun itse pyydän tulee vastakysymys , etkö sä pääsekkin töiden puolsta hierojalle ? ja asia jää siihen...
=(

Rakkaus toimisi jos molemmat koittaisi saada toistensa olon mukavaksi...

miehen tai naisen ei tarvitse olla nätti , tai laiha tai lihava , kun on sisäistä kauneutta , ja sydäntä paikallaan..

Sanoilla kiitos ja anteeksi saadaan paljon aikaan..

Lue lisää

Vaimosi on tottunut siihen että teet kaiken mitä hän vaatii.
Jos rakastat häntä vielä, pysäytä hänet ja sano mitä ajattelet.
Hän pitää sinua itsestään selvyytenä ja on täysin sokeutunut siihen että olet ihminen etkä ihmemies mckyver.
Rakkaus hänen puoleltaankin on ilmeisesti kuiva jos hän ei voi miestänsä koskea edes hieromalla ja kyllä maar sen sanon että seksi on elämän suola vaikka nainen olenkin. Se auttaa jaksamaan elämän karikotkin, hyvä ja rakastava rakastelu.
Joko aika hakea takapakkia ja etäisyyttä asioiden hallintaan tai alettava oikeasti puhumaan.
Tsemppiä ja onnea matkaan. jaksamisiin.

Tuo on oikeasti varmasti avuksi , jos pystyy kertomaan jollekkin ihan tavalaan tuntemattomalle asiostaan juurta jaksaen..
Varsinkaan jos ei koskaan tapaa..
Ehkä siinä yksi syy , miksi aloin kirjoittamaan tänne..
Tuntuu vaan ero olevan todella hankalaa , eikä vähiten lasten takia..
Itse asiassa kovasti haluaisin lapset..
Ja tän talon..
Lain mukaan mulla oisi kai näihin mahdollisuus , kun vaimon isä menehtyi jokin aika sitten , ja hän sai paljon perintöä..
Toki ne rahat makaa hänen tilillään ja mitään maksuja tai lainoja nillä rahoilla ei makseta... vaika kaiken saisi pois maksettua.
Ne EI ole sitä varten...
toki jotenkin luonne sanoo että jaetaan vain ne jotka yhdessäolon aikana hankittu....
Hmm.
Voin olla kyllä tässäkin väärässä...

Tuntuu vaan oikeasti niin vaikealle erota..
Kuitenkin iso aika elämästä..
Ja ne laspet...

Käykö avioliitolle niinkuin armeijalle , nyt kuin muistelee siel oli mukavaa... silloin ei ollut kun siellä piti olla..

Temppu kirjoitti:

Tuo on oikeasti varmasti avuksi , jos pystyy kertomaan jollekkin ihan tavalaan tuntemattomalle asiostaan juurta jaksaen..
Varsinkaan jos ei koskaan tapaa..
Ehkä siinä yksi syy , miksi aloin kirjoittamaan tänne..
Tuntuu vaan ero olevan todella hankalaa , eikä vähiten lasten takia..
Itse asiassa kovasti haluaisin lapset..
Ja tän talon..
Lain mukaan mulla oisi kai näihin mahdollisuus , kun vaimon isä menehtyi jokin aika sitten , ja hän sai paljon perintöä..
Toki ne rahat makaa hänen tilillään ja mitään maksuja tai lainoja nillä rahoilla ei makseta... vaika kaiken saisi pois maksettua.
Ne EI ole sitä varten...
toki jotenkin luonne sanoo että jaetaan vain ne jotka yhdessäolon aikana hankittu....
Hmm.
Voin olla kyllä tässäkin väärässä...

Tuntuu vaan oikeasti niin vaikealle erota..
Kuitenkin iso aika elämästä..
Ja ne laspet...

Käykö avioliitolle niinkuin armeijalle , nyt kuin muistelee siel oli mukavaa... silloin ei ollut kun siellä piti olla..

Lue lisää

Se irtiotto on vaikeaa. Rehellisesti sanoen, ei minustakaan olisi eron hakijaksi ollut, ainakaan silloin. Tyydyin siihen ajatukseen, että tein elämäni pahimman virheen avioitumalla tuon akan kanssa.

Nettinaiseni sanoi, ettei naapureista tai työkavereista kannata erotessa välittää - et ole mikään epäonnistuja. Niinhän siinä sitten kävi, että niin naapureilla kuin työkavereillakin on tullut yllättäviä eroja.

Kyllä kokemani liiton kaltainen pysyy ikävänä muistona. Ei sitä vuodet kultaa. Henkisten vammojen lisäksi siitä jäi minulle pari fyysistäkin, jännitysoireista alkunsa saanutta. Rahaakin menetin erossa 30 - 40 000 euroa, mutta kyllä kannatti!

Sosiaalijohtaja kyllä tietää elämän varjopuolet kertomattakin. Siinä suhteessa jutustelumme oli helppoa. Äitiinsä tulleen poikani kasvun trendinkin hän kertoi tismalleen jo 5 vuotta sitten. Oikeassa oli.

762x51 kirjoitti:

Se irtiotto on vaikeaa. Rehellisesti sanoen, ei minustakaan olisi eron hakijaksi ollut, ainakaan silloin. Tyydyin siihen ajatukseen, että tein elämäni pahimman virheen avioitumalla tuon akan kanssa.

Nettinaiseni sanoi, ettei naapureista tai työkavereista kannata erotessa välittää - et ole mikään epäonnistuja. Niinhän siinä sitten kävi, että niin naapureilla kuin työkavereillakin on tullut yllättäviä eroja.

Kyllä kokemani liiton kaltainen pysyy ikävänä muistona. Ei sitä vuodet kultaa. Henkisten vammojen lisäksi siitä jäi minulle pari fyysistäkin, jännitysoireista alkunsa saanutta. Rahaakin menetin erossa 30 - 40 000 euroa, mutta kyllä kannatti!

Sosiaalijohtaja kyllä tietää elämän varjopuolet kertomattakin. Siinä suhteessa jutustelumme oli helppoa. Äitiinsä tulleen poikani kasvun trendinkin hän kertoi tismalleen jo 5 vuotta sitten. Oikeassa oli.

Lue lisää

Puukkoa tulee selkään ainakin lasten välityksellä pitkään eronne jälkeenkin, joten kyllä ruusuiset muistot liitosta pysyvät poissa.

Psykopaatti on aina mielestään oikeassa, eikä siitä kannastaan luovu.

Kyllä mekin tuollaista harrastimme pojan ammattiauttajan välityksellä, mutta ei siitä mitään apua ollut.

762x51 kirjoitti:

Psykopaatti on aina mielestään oikeassa, eikä siitä kannastaan luovu.

Kyllä mekin tuollaista harrastimme pojan ammattiauttajan välityksellä, mutta ei siitä mitään apua ollut.

Lue lisää

Jos kuviossa ei ole väkivaltaa tai alkoholiongelmaa ja jos alunperin liitto on ollut rakkausliitto, niin miksei muka voisi onnistua? Jokainen parisuhde on omanlaisensa eikä yleispäteviä ohjeita voi yhden oman kokemuksen perusteella antaa. On väärin kehottaa eroamaan ilman sen tarkempaa tietoa tapauksesta.

Ihminen on siitä kumma eläin, että kun se tottuu johonkin käyttäytymismalliin se pitää sitä oikeana ja normaalina tapana toimia. Nuo väärät mallit voi juontua aina lapsuudesta saakka. Ja varsinkin jos kumppani rinnalla tuntuu tyytyväiseltä eikä valita, niin miksikäs mitään muuttamaan? Olen sitä mieltä, että kasvua ei tapahdu jos siihen ei ole tarvetta. Siksi ehdotan kumppanin herättämistä ja asioiden auki puhumista, oman tyytymättömyyden esille tuomista. Ei uhkailemalla, että ero tulee vaan kertomalla rehellisesti mikä on tilanne. Jos toinen ei halua kuulla tai ei ole valmis mihinkään yhteistyöhön, niin sittenhän ei auta kuin muuttaa pois. Usein vain sille muuttavallekin tulee yllätyksenä miten rankkaa se elämä on erossa lapsista ja tulee mieleen, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain toisin. (Samoin sille joka jää lasten kanssa yksin, tulee yllätyksenä miten rankaa se on yksin.) Mutta jos on tehnyt kaikkensa, ei tarvi jossitella ja ehkä saa välitkin exään säilytettyä niin että lasten huolto sujuu tulevaisuudessakin paremmin.

Ja sitä paitsi 762x51, näyttäs että sinä yritit kaikkesi ja voit siksi olla tyytyväinen eropäätökseesi ja hyvä niin. Mutta ehkä alkuperäisellä olisi vielä tekemistä ennen lopullista eropäätöstä ja varmuutta siitä ettei mitään ole tehtävissä.

762x51 kirjoitti:

Psykopaatti on aina mielestään oikeassa, eikä siitä kannastaan luovu.

Kyllä mekin tuollaista harrastimme pojan ammattiauttajan välityksellä, mutta ei siitä mitään apua ollut.

Lue lisää

Vaimo minäkin -nimimerkillä on hyviä ajatuksia. Noin et voi elää, koska kärsit liikaa. Kun sitä narua venyttää yli sallitun, niin joku kohta pettää. Se kohta voi olla mielenterveys tai terveys ja seuraukset katastrofaalisia.

Kirjoita vaimollesi vaikka kirje ja kerro miltä sinusta tuntuu. Hän voi olla sokea omalle käytökselleen ja voi järkyttyä aluksi, mutta kun keskustelette ja menette vaikka pariterapiaan alkaa umpisolmu aueta jos on auetakseen. Ainakin olet tehnyt kaikkesi, jos ero kuitenkin tulee. Silloin liitosta voi lähteä hyvin mielin.

Älä murehdi lapsia, kyllä he tarvitsevat mieluummin onnelliset vanhemmat kuin riitelevän kodin ja onnettomat vanhemmat. He ovat lapsiasi eron jälkeenkin ja tapaamisia voi sopia monella tavalla niin että molemmat vanhemmat voivat osallistua lapsiensa elämään.

Älä tee niin kuin exäni, joka ei minulle kertonut ajatuksiaan ja vain lähti yhtenä päivänä, kun mitta tuli täyteen. Meillä ei tosin ihan noin pahoja ongelmia ollut, mutta kyllä riitoja, huutamista jne. aina välillä. Parisuhde on kuitenkin kahden kauppa eli nykyiseen tilanteeseen vaaditaan kaksi. Myös sinun käytöksesi vaikuttaa vaimoosi. Tiedätkö miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy?

Kerron esimerkkinä omasta elämästäni, että exäni ja minä itse tajusimme suhteessa olevan noidankehän syyt vasta eron jälkeen ja yksi niistä suurimmista oli se, että exäni ei kyennyt minulle puhumaan ajatuksistaan ja tunteistaan ja minä en osannut aina kuunnella häntä. Hän ei ymmärtänyt että olin joskus kiukkuinen, koska en saanut häneen mitään henkistä yhteyttä (ei puhunut asioista) ja hoidin lähes kaiken arkeen liittyvän yksin. Ei siinä silloin paljon seksi tai muu läheisyys kiinnosta, kun tuntee itsensä henkisesti hylätyksi.

Tämä kriisi voi olla käännekohta suhteessanne, jos ja kun saatte selvitettyä ongelmanne. Siihen tarvitaan molemmilta halua ja lopputulos voi yllättää positiivisesti. Asioiden selvittämiseen ei aina tarvita eroa, joskus kyllä ulkopuolista apua. Tsemppiä!

Vaimo minäkin kirjoitti:

Jos kuviossa ei ole väkivaltaa tai alkoholiongelmaa ja jos alunperin liitto on ollut rakkausliitto, niin miksei muka voisi onnistua? Jokainen parisuhde on omanlaisensa eikä yleispäteviä ohjeita voi yhden oman kokemuksen perusteella antaa. On väärin kehottaa eroamaan ilman sen tarkempaa tietoa tapauksesta.

Ihminen on siitä kumma eläin, että kun se tottuu johonkin käyttäytymismalliin se pitää sitä oikeana ja normaalina tapana toimia. Nuo väärät mallit voi juontua aina lapsuudesta saakka. Ja varsinkin jos kumppani rinnalla tuntuu tyytyväiseltä eikä valita, niin miksikäs mitään muuttamaan? Olen sitä mieltä, että kasvua ei tapahdu jos siihen ei ole tarvetta. Siksi ehdotan kumppanin herättämistä ja asioiden auki puhumista, oman tyytymättömyyden esille tuomista. Ei uhkailemalla, että ero tulee vaan kertomalla rehellisesti mikä on tilanne. Jos toinen ei halua kuulla tai ei ole valmis mihinkään yhteistyöhön, niin sittenhän ei auta kuin muuttaa pois. Usein vain sille muuttavallekin tulee yllätyksenä miten rankkaa se elämä on erossa lapsista ja tulee mieleen, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain toisin. (Samoin sille joka jää lasten kanssa yksin, tulee yllätyksenä miten rankaa se on yksin.) Mutta jos on tehnyt kaikkensa, ei tarvi jossitella ja ehkä saa välitkin exään säilytettyä niin että lasten huolto sujuu tulevaisuudessakin paremmin.

Ja sitä paitsi 762x51, näyttäs että sinä yritit kaikkesi ja voit siksi olla tyytyväinen eropäätökseesi ja hyvä niin. Mutta ehkä alkuperäisellä olisi vielä tekemistä ennen lopullista eropäätöstä ja varmuutta siitä ettei mitään ole tehtävissä.

Lue lisää

Minua kehotti lääkäri eroamaan eukostani yli 5 vuotta ennen eroamme. Silloin nuo kummalliset fyysiset oireet alkoivat ilmenemään.

Eikö ole parempi erota ajoissa, kuin odottaa joko henkisen tai fyysisen kantin pettämistä. Lääkitystähän kysyjällämme on jo ollutkin.

Vaimo minäkin kirjoitti:

Jos kuviossa ei ole väkivaltaa tai alkoholiongelmaa ja jos alunperin liitto on ollut rakkausliitto, niin miksei muka voisi onnistua? Jokainen parisuhde on omanlaisensa eikä yleispäteviä ohjeita voi yhden oman kokemuksen perusteella antaa. On väärin kehottaa eroamaan ilman sen tarkempaa tietoa tapauksesta.

Ihminen on siitä kumma eläin, että kun se tottuu johonkin käyttäytymismalliin se pitää sitä oikeana ja normaalina tapana toimia. Nuo väärät mallit voi juontua aina lapsuudesta saakka. Ja varsinkin jos kumppani rinnalla tuntuu tyytyväiseltä eikä valita, niin miksikäs mitään muuttamaan? Olen sitä mieltä, että kasvua ei tapahdu jos siihen ei ole tarvetta. Siksi ehdotan kumppanin herättämistä ja asioiden auki puhumista, oman tyytymättömyyden esille tuomista. Ei uhkailemalla, että ero tulee vaan kertomalla rehellisesti mikä on tilanne. Jos toinen ei halua kuulla tai ei ole valmis mihinkään yhteistyöhön, niin sittenhän ei auta kuin muuttaa pois. Usein vain sille muuttavallekin tulee yllätyksenä miten rankkaa se elämä on erossa lapsista ja tulee mieleen, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain toisin. (Samoin sille joka jää lasten kanssa yksin, tulee yllätyksenä miten rankaa se on yksin.) Mutta jos on tehnyt kaikkensa, ei tarvi jossitella ja ehkä saa välitkin exään säilytettyä niin että lasten huolto sujuu tulevaisuudessakin paremmin.

Ja sitä paitsi 762x51, näyttäs että sinä yritit kaikkesi ja voit siksi olla tyytyväinen eropäätökseesi ja hyvä niin. Mutta ehkä alkuperäisellä olisi vielä tekemistä ennen lopullista eropäätöstä ja varmuutta siitä ettei mitään ole tehtävissä.

Lue lisää

Rakkaudenuskoamme käytetään hyväksi. Havaitsemme ensimmäiset ongelmat vasta liian myöhään. 1-4 vuotta niin olet jo ohjauksessa, miettikää vain. Mikään puhe ei auta, ennen tulee hauta.

Tekemiset mitätöidään, sinua haukutaan toisten kuullen, sinulle kerrotaan mitä ajattelet. Itsetuntoasi murennetaan, murtunutta on helppo ohjailla. Kuviooon kuuluu usein seksillä kiristäminen (mies ei voi mitään). Kyllä me miehet tiedämme itse parhaiten mitä olemme yrittäneet.

Luulossa vikaa kirjoitti:

Rakkaudenuskoamme käytetään hyväksi. Havaitsemme ensimmäiset ongelmat vasta liian myöhään. 1-4 vuotta niin olet jo ohjauksessa, miettikää vain. Mikään puhe ei auta, ennen tulee hauta.

Tekemiset mitätöidään, sinua haukutaan toisten kuullen, sinulle kerrotaan mitä ajattelet. Itsetuntoasi murennetaan, murtunutta on helppo ohjailla. Kuviooon kuuluu usein seksillä kiristäminen (mies ei voi mitään). Kyllä me miehet tiedämme itse parhaiten mitä olemme yrittäneet.

Lue lisää

naiselle. Näitä miesten kirjoituksia lukiessani mietin, että mistä hitosta nämä kaikki hirviöämmät oikein tulee. Olen eronnut nainen ja mietin, että olinkohan minäkin tuollainen. Kauheeta! Siis se ajatus, että olinko minäkin niin sokea, tunteeton ja tyhmä, etten tajunnut... Toivottavasti en.

En voi muuta kuin pyytää nöyrimmästi anteeksi kaikkien meidän naisten puolesta ja varsinkin niitten, jotka pitävät hyviä aviomiehiään kynnysmattoinaan. Mitään puolusteltavaa ei ole, koska jokaisen tulee ottaa vastuu omista teoistaan ja sanoistaan.

itsetutkiskelun hetki kirjoitti:

naiselle. Näitä miesten kirjoituksia lukiessani mietin, että mistä hitosta nämä kaikki hirviöämmät oikein tulee. Olen eronnut nainen ja mietin, että olinkohan minäkin tuollainen. Kauheeta! Siis se ajatus, että olinko minäkin niin sokea, tunteeton ja tyhmä, etten tajunnut... Toivottavasti en.

En voi muuta kuin pyytää nöyrimmästi anteeksi kaikkien meidän naisten puolesta ja varsinkin niitten, jotka pitävät hyviä aviomiehiään kynnysmattoinaan. Mitään puolusteltavaa ei ole, koska jokaisen tulee ottaa vastuu omista teoistaan ja sanoistaan.

Lue lisää

Olet vuorovaikutteiseen keskusteluun kykenevä ja toisiakin ajatteleva, ei huolta. Narsisti ei pyydä anteeksi, koska muut ovat väärässä.

itsetutkiskelun hetki kirjoitti:

naiselle. Näitä miesten kirjoituksia lukiessani mietin, että mistä hitosta nämä kaikki hirviöämmät oikein tulee. Olen eronnut nainen ja mietin, että olinkohan minäkin tuollainen. Kauheeta! Siis se ajatus, että olinko minäkin niin sokea, tunteeton ja tyhmä, etten tajunnut... Toivottavasti en.

En voi muuta kuin pyytää nöyrimmästi anteeksi kaikkien meidän naisten puolesta ja varsinkin niitten, jotka pitävät hyviä aviomiehiään kynnysmattoinaan. Mitään puolusteltavaa ei ole, koska jokaisen tulee ottaa vastuu omista teoistaan ja sanoistaan.

Lue lisää

Kaikissa meissä on vikamme , ja harvoin tunnustamme olevamme väärässä..
Mutta mikä oikeasti ajaa siihen , että on sokea ja tunteeton ?
Miksi rakkaus muuttuu tai loppuu ?
Minulla olisi paljon rakkautta jäljellä..
ja koitan sen näyttää..
Mutta se ei taida olla sellaista , mitä vaimoni haluaisi... =(

Temppu kirjoitti:

Kaikissa meissä on vikamme , ja harvoin tunnustamme olevamme väärässä..
Mutta mikä oikeasti ajaa siihen , että on sokea ja tunteeton ?
Miksi rakkaus muuttuu tai loppuu ?
Minulla olisi paljon rakkautta jäljellä..
ja koitan sen näyttää..
Mutta se ei taida olla sellaista , mitä vaimoni haluaisi... =(

Lue lisää

saisi kirjailtua helposti kymmensivuisen vastauksen, mutta yritetään pärjätä vähemmällä :)

Oma ajatukseni kysymykseesi "miksi rakkaus muuttuu tai loppuu" on, että miehen ja naisen mennessä yhteen rakkauden tunteesta on väärät odotukset toisesta. Ollaan nuoria ja keskeneräisiä, odotetaan toisen olevan vastaus kaikkiin omiin tarpeisiini - sellaisiinkin, jotka olisi lapsuudessa pitänyt saada tyydytettyä omilta vanhemmiltaan. Odotetaan, että se on tämä toinen ihminen, tämä rakas, joka onnellistuttaa minut. Ei osata kunnioittaa toisen minää, vaan sotkeudutaan ja ronkitaan toisen persoonaa. Ollaan epäitsenäisiä ja jäsennetään itsemme toisen kautta. Kasataan toisen niskaan sellaisia vaatimuksia, joita ei kukaan pysty toteuttamaan.

Olet tämän omassa elämässäsi kokenut kantapään kautta; teit mitä ja kuinka paljon tahansa vaimosi ja lastesi eteen, mikään ei vaimollesi riitä. Siis vikapää ei liene sinussa, vaan vaimosi korvien välissä ja hänen tunne-elämässään. Hän ei ole tyytyväinen itseensä eikä pysty tuntemaan onnellisuutta. Samalla hän kaappaa sinut ja lapsetkin omaan pahaan oloonsa. Sinä et kuitenkaan häntä pysty muuttamaan, vaan hänen on itse tunnistettava tilansa ja käärittävä hihansa.

Terveisin
Se itsetutkiskelijanainen

kysymykseesi kirjoitti:

saisi kirjailtua helposti kymmensivuisen vastauksen, mutta yritetään pärjätä vähemmällä :)

Oma ajatukseni kysymykseesi "miksi rakkaus muuttuu tai loppuu" on, että miehen ja naisen mennessä yhteen rakkauden tunteesta on väärät odotukset toisesta. Ollaan nuoria ja keskeneräisiä, odotetaan toisen olevan vastaus kaikkiin omiin tarpeisiini - sellaisiinkin, jotka olisi lapsuudessa pitänyt saada tyydytettyä omilta vanhemmiltaan. Odotetaan, että se on tämä toinen ihminen, tämä rakas, joka onnellistuttaa minut. Ei osata kunnioittaa toisen minää, vaan sotkeudutaan ja ronkitaan toisen persoonaa. Ollaan epäitsenäisiä ja jäsennetään itsemme toisen kautta. Kasataan toisen niskaan sellaisia vaatimuksia, joita ei kukaan pysty toteuttamaan.

Olet tämän omassa elämässäsi kokenut kantapään kautta; teit mitä ja kuinka paljon tahansa vaimosi ja lastesi eteen, mikään ei vaimollesi riitä. Siis vikapää ei liene sinussa, vaan vaimosi korvien välissä ja hänen tunne-elämässään. Hän ei ole tyytyväinen itseensä eikä pysty tuntemaan onnellisuutta. Samalla hän kaappaa sinut ja lapsetkin omaan pahaan oloonsa. Sinä et kuitenkaan häntä pysty muuttamaan, vaan hänen on itse tunnistettava tilansa ja käärittävä hihansa.

Terveisin
Se itsetutkiskelijanainen

Lue lisää

Olen joskus kirjoittanut tänne pitkän pätkän itsestäni ja siitä millainen hirviö olen ollut. Äitinä ja vaimona. Onneksi lopulta heräsin todellisuuteen. Kaikkia tuhoja se ei ole korjannut - jos koskaan korjaakaan täysin. Mutta nyt on edes toivoa.

Pidän kädet ristissä joka ilta niiden vanhempien puolesta jotka omassa epätoivoisuudessaan piinaavat puolisoaan ja lapsiaan, eivätkä näe sitä että itsensä pitää nostaa ryhtiin ja asioiden yläpuolelle, ja miettiä mikä on mielekästä ja mikä ei. Ero on voitava hyväksyä jos vastapainona on koko perheen pahoinvointi.

Mitä rakkauteen tulee, sitä romantisoidaan liikaa. Haaveiluissa ja romantisoinnissa ei ole mitään vikaa, kunhan muistaa, että elävä elämä on todennäköisesti jotain aivan muuta. Puolison käsivarsille ei tosielämässä heittäydytä, vaan on muistettava kantaa vastuu myös itse.

Itseensä tutustunut kirjoitti:

Olen joskus kirjoittanut tänne pitkän pätkän itsestäni ja siitä millainen hirviö olen ollut. Äitinä ja vaimona. Onneksi lopulta heräsin todellisuuteen. Kaikkia tuhoja se ei ole korjannut - jos koskaan korjaakaan täysin. Mutta nyt on edes toivoa.

Pidän kädet ristissä joka ilta niiden vanhempien puolesta jotka omassa epätoivoisuudessaan piinaavat puolisoaan ja lapsiaan, eivätkä näe sitä että itsensä pitää nostaa ryhtiin ja asioiden yläpuolelle, ja miettiä mikä on mielekästä ja mikä ei. Ero on voitava hyväksyä jos vastapainona on koko perheen pahoinvointi.

Mitä rakkauteen tulee, sitä romantisoidaan liikaa. Haaveiluissa ja romantisoinnissa ei ole mitään vikaa, kunhan muistaa, että elävä elämä on todennäköisesti jotain aivan muuta. Puolison käsivarsille ei tosielämässä heittäydytä, vaan on muistettava kantaa vastuu myös itse.

Lue lisää

En voi muuta sanoa, kuin että olen sinusta naisena ylpeä. Sitä se on parhaimmillaan, että tajuaa oman tilansa ja sen mitä on tekemässä, haluaa muutosta, tutustuu itseensä, menee pohjamutia myöten ja nousee uutena ihmisenä. Alkaa pitää itsestään ja hyväksyy oman epätäydellisyytensä.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä mennyttä aikaa takaisin. Siksipä on nöyrryttävä, pyydettävä anteeksi ja jatkettava eteenpäin parempana ihmisenä. Ei täydellisenä, mutta parempana kuin ennen.

Terveisin
Itsetutkiskelija

PS. Eikä tämä pahaa miehillekään tekisi. Samassa veneessä ollaan.

suhteessanne olit se "luonnehäiriöinen narsisti". On älytöntä alkaa selittää joitain lapsilisä tilille -juttuja ihmiselle, joka pohtii elämänsä vaikeinta kysymystä - erotako vai ei. Kai siinä tilanteessa ap:llä nyt joku muukin motiivi on kuin rahat ja lapsilisä.

Sinulle se ehkä oli erossasi maailman tärkein asia, mutta tuskin ap:lle.

mutta sinäkö teidän kirjoitti:

suhteessanne olit se "luonnehäiriöinen narsisti". On älytöntä alkaa selittää joitain lapsilisä tilille -juttuja ihmiselle, joka pohtii elämänsä vaikeinta kysymystä - erotako vai ei. Kai siinä tilanteessa ap:llä nyt joku muukin motiivi on kuin rahat ja lapsilisä.

Sinulle se ehkä oli erossasi maailman tärkein asia, mutta tuskin ap:lle.

Lue lisää

Oletko tosissasi että on parempi hylätä lapset eron yhteydessä, jottei lapsien avulla sinulle kostettaisi. Keneen luulet eniten sattuvan kun otetaan lapsi käteen ja sillä lyödään?

Puhun omasta kokemuksesta, pyysin ap.tä tutkimaan narsistista persoonallisuushäiriötä, jotta voi vetää omat johtopäätöksensä. Romantikkomies osaa antaa lasten tavata "hulluakin" äitiään, niin paljon kuin äiti jaksaa ja lapset haluaa. Paperivalta on vaarallista narsistin käsissä, etenkin kun sossu on yksisilmäinen. Ja miehet luulee, että yhteishuoltajuus on halua ajatella lasta. Ei riitä, se joka kykenee huomioimaan toisen tunteita on oikea ihminen lähivanhemmaksi.

Mitä häh, etkö lukenut. Uusi yritys: Älä välitä kuka rahat oikeasti saa, tärkeintä on että toista huomioimaan kykenevä saa lähivanhemmuuden nimiinsä, jos eroon päädytään. Lapsen etu on tärkein.

pässiä narusta kirjoitti:

Oletko tosissasi että on parempi hylätä lapset eron yhteydessä, jottei lapsien avulla sinulle kostettaisi. Keneen luulet eniten sattuvan kun otetaan lapsi käteen ja sillä lyödään?

Puhun omasta kokemuksesta, pyysin ap.tä tutkimaan narsistista persoonallisuushäiriötä, jotta voi vetää omat johtopäätöksensä. Romantikkomies osaa antaa lasten tavata "hulluakin" äitiään, niin paljon kuin äiti jaksaa ja lapset haluaa. Paperivalta on vaarallista narsistin käsissä, etenkin kun sossu on yksisilmäinen. Ja miehet luulee, että yhteishuoltajuus on halua ajatella lasta. Ei riitä, se joka kykenee huomioimaan toisen tunteita on oikea ihminen lähivanhemmaksi.

Mitä häh, etkö lukenut. Uusi yritys: Älä välitä kuka rahat oikeasti saa, tärkeintä on että toista huomioimaan kykenevä saa lähivanhemmuuden nimiinsä, jos eroon päädytään. Lapsen etu on tärkein.

Lue lisää

että lapsen etu on erossa tärkein. Mutta se, että eron päällimmäiseksi koetinkiveksi nostettaisiin lapsilisät, huoltajuus ja rahat, ei ole minun mielestäni se ydinasia. Eikö erossa pitäisi tunnustaa tosiasiat, että yhteiselämästä ei tule mitään ja siihen vaadittavat tunteet ovat poissa. Pyrkiä hoitamaan asiat niin sovinnollisesti kuin se vain on mahdollista. Jos ei keskenään pystytä, niin sitten pätevien asianajajien välityksellä. Lasten huoltajuusasiassa laihakin sopu on parempi kuin ilmiriita ja ikuinen keskinäinen kiista. Eikö tämä ole lasten etu, jos mikä?

täysin samaa mieltä kirjoitti:

että lapsen etu on erossa tärkein. Mutta se, että eron päällimmäiseksi koetinkiveksi nostettaisiin lapsilisät, huoltajuus ja rahat, ei ole minun mielestäni se ydinasia. Eikö erossa pitäisi tunnustaa tosiasiat, että yhteiselämästä ei tule mitään ja siihen vaadittavat tunteet ovat poissa. Pyrkiä hoitamaan asiat niin sovinnollisesti kuin se vain on mahdollista. Jos ei keskenään pystytä, niin sitten pätevien asianajajien välityksellä. Lasten huoltajuusasiassa laihakin sopu on parempi kuin ilmiriita ja ikuinen keskinäinen kiista. Eikö tämä ole lasten etu, jos mikä?

Lue lisää

eronnut nainen, joka oman eronsa yhteydessä myöntyi miehen toivomukseen saada lapsen lähivanhemmuus. Mies on erinomainen isä ja en voi muuta todeta, kuin että hyvin menee. Päätökseni oli vaikea, koska ajattelin olevani huono äiti "luopuessani" lapsesta. Mutta ei se sitten niin ollutkaan. Lapsi on tosin jo teini-ikäinen ja osaa itse määritellä milloin haluaa äidin luona olla.

Välit ex-mieheenkin on suht hyvässä kunnossa :)

itsetutkiskelija ja kirjoitti:

eronnut nainen, joka oman eronsa yhteydessä myöntyi miehen toivomukseen saada lapsen lähivanhemmuus. Mies on erinomainen isä ja en voi muuta todeta, kuin että hyvin menee. Päätökseni oli vaikea, koska ajattelin olevani huono äiti "luopuessani" lapsesta. Mutta ei se sitten niin ollutkaan. Lapsi on tosin jo teini-ikäinen ja osaa itse määritellä milloin haluaa äidin luona olla.

Välit ex-mieheenkin on suht hyvässä kunnossa :)

Lue lisää

Vähän ihmetyttää miksi erositte ollenkaan?

eron saanut kirjoitti:

Vähän ihmetyttää miksi erositte ollenkaan?

niin en minäkään. Selvää vastausta tähän kysymykseeni, Miksi?, en ole saanut - enkä kai saakaan. Jos nyt kuitenkin valistuneen arvauksen näin meidän kesken netissä saan tehdä, niin luulen meitä olleen jo pitempään kolme tässä avioliitossa. Mies oli työn takia paljon matkoilla ja ympärillä pyöri kosolti mielenkiintoisia naisia ja erilaisia mahdollisuuksia oli yllin kyllin. Ehkä parinkymmennen vuoden liitossa arkinen vaimo menettää mielenkiintonsa miehen silmissä.

Tottakai tiesin tuon. Kaiken tuon. Oli takana ero pitkästä suhteesta. Mutta tämä mies oli kuin kaksipalaisen palapelin toinen puolisko minun ollessa se toinen. Hänkin eronnut ja sanojensa mukaan ottanut opikseen myös omista virheistään.

Seurusteltiin siveellisesti 8 kk. Suhde syveni, aloimme yöpyä toistemme luona. 1,5 v. myöhemmin muutimme minun luo. Vuosi siitä ostimme yhteisen asunnon. Vuosi siitä menimme naimisiin. Meillä oli ihanaa. Huomioimme toisiamme. Kuuntelin aina miestä, kerroin hänelle asioita, hän minulle, meillä oli jotenkin niin täydellistä. Luimme toistemme ajatukset. Tiesimme milloin toinen tarvitsee hellyyttä, milloin huomiota, ja milloin omaa rauhaa. Teimme paljon asioita yhdessä, koska se oli luontevaa ja halusimme tehdä asioita juuri toistemme kanssa. Oli meillä omiakin menoja, mutta niin pitikin. Eivät ne haitanneet, päinvastoin tulivat aina sopivaan tilanteeseeen. Puhuimme siitä joskus, miten luontevaa kaikki oli.

Puoli vuotta vihkimisen jälkeen mies alkoi muuttua vähitellen. Annoin asian olla. Joskus yritin kysyä oliko joku asia mikä painaa, mutta ei ollut. Vanhasta tottumuksesta tein mikä häntä ennen oli piristänyt. Joskus niskahieronta, joskus pelkkä halaus, joskus annoin mennä yksin kävelyllä tai saunaan, joskus jätin hänet yksin kotiin. Kysyin kyllä aina kummin hän haluaa: yksin vai yhdessä. Mitenkkö hän muuttui? Alkoi olla välinpitämätön minua kohtaan. Keskeytti puheeni ja alkoi puhua muusta. Hänellä oli joskus ollut tapana tuoda matkoilta tuliaisia (teki kuulema niin, koska halusi, ei siis pyynnöstäni), tietysti aina olin kiitollinen ja kerroin sen häneltä. Mutta se loppui. Ei tuliaisia. Kerran mainitisin kuinka mukavaa oli ollut kun hän oli tuonut tiettyä suklaata. Mies murahti jotain, mutta ei tuonut suklaata pitkään aikaan. Sitten pyysin sitä. Mies unohti. Kun kysyin oliko muistanut, hän mälähti tylysti ettei kaikkea voi muistaa. Pahoittelin että olin kysynyt, ja etten tiennyt hänen olevan aivan niin stressaantunut.

Kun kysyin niskahieronnasta hän murahti jotain, tai viskasi käteni pois niskastaan. En saanut enää olla hänen lähellään sohvalla, paitsi joskus. Olimme aamuisin usein maanneet hetken sylikkäin ennen ylösnousua, nyt mies alkoi pompata ylös heti kellon soitua. Jos yritin ottaa kiinni, hän murahti.

Muutenkin hän näytti unohtaneen olemassaoloni seuraavan kahden vuoden kuluessa. Oli aina lähdössä jonnekin yksin. Sain tietää hänen menostaan vasta kun veti takkia niskaan. Kerran kysyin saanko lähteä mukaan (kävelylle) hän sanoi tottakai, mutta kävellessä ei puhunut mitään. Yritin jotain normaalia jutustelua, mutta vastakommentteja sai nyhtää. Parin kerran jälkeen en enää lähtenyt hnen mukaansa. Mies alkoi myös käydä lätkämatseissa, yksin. Kerran kysyin voinko lähteä mukaan, hän ilmoitti menevänsä kaverinsa kanssa ja että heillä oli kausikortti tiettyyn katsomoon. Hän ei koskaan maininnut hankkineen sellaista. Oltiin käyty joskus yhdessä korisotteluissa (olen pelannut nuorena), mutta niihin hän ei enää halunnut. Kaupassa yksin käydessään hän osti aina itselleen jotain herkkua, minut unohti. Minä kyllä muistin häntä. Olimme käyneet hänen äitinsä luona usein yhdessä, mielestäni anoppi ja minä olemme hyviä ystäviä. Pitkän tauon jälkeen kysyin eikö voitaisi pitkästä aikaa käydä siellä, mies vastasi käyneensä juuri edellisenä ja sitä edellisenä päivänä. Seksistä saisi kuusi sivua tarinaa, mutta jääköön, sillä se loppui 3 vuotta sitten (en enää muista mitä se oli). Arkipäiväisissä asioissa mies alkoi ilkkua minulle huolimattomuuksistani. En jaksa kertoa kaikkea.

Meillä oli yhteinen asuntolaina ja se oli minun tuloilleni sittenkin liian suuri. Ehdotin muuttoa pienempään tai ainakin halvempaan. Ei käynyt miehelle. Kiperä rahatilanne alkoi kiristää hermojani, mutta tietysti taustalla oli myös miehen outo ja välinpitämätön käytös. Aloin tiuskia hänelle. Joskus pahoittelin ja yritin ottaa välimme puheeksi, mutta ei käynyt. Hän oli loukannut minua monin keinoin, nöyryyttänytkin tavoilla joita en voi mainita. Minussa oli lopulta herännyt kostonhimoinen ilkiö.

Yritin tehdä asioita jotka ehkä loukkaisivat miestä. Mutta hän pysyi välinpitämättömänä. Yritin loukata sanoin. EI vaikutusta. Haukkuminen ja nimittely alkoi olla arkipäivää, eikä yhteiselämässä ollut mitään järkeä. Tiesin sinä päivänä, kun ensimmäisen kerran haistatin hänelle, että se oli lopun alku. Toivoin, ja halusin, että hän heräisi. Hyvät keinot eivät auttaneet, toivoin kai että hän ymmärtäisi minun hätähuutoni, että suhteessamme on jotain vialla. Jonkin ajan kuluttua hätähuudot muuttuivat tavaroiden heittelyksi ja törkeäksi molemminpuoliseksi riidaksi. Joskus itkin, lopulta jopa miehen nähden. Olisi luullut hänen ymmärtävän kuinka paha olo mulla oli, mutta ei mitään reaktiota. Sitten sanoin sen ihan nätisti hänelle. Kerroin miksi olen alkanut huutaa ja itkeä. Hän ihmetteli, koska ei mielestään ollut muuttunut mihinkään.

Sitten päättelin, että olkoon asia miten tahansa meidän on erottava. Jatkuvat solvaukset, jotka alunperin olivat hätähuutoja, olivat muuttuneet muuriksi välillemme. Lakimiehen avustuksella sain miehen suostuteltua ostamaan osuuteni asunnosta, koska hän halusi jäädä. Minä lähdin viime syksynä. En lähettänyt joulukorttia silloin, eikä hänkään. Muutamia käytännön asioita lukuunottamatta, joita siis muuton jälkeen jonkin verran oli, emme ole pitäneet yhteyttä. Viimeksi kuulin hänestä toukokuussa.

Toisen nimittely ja loukkaaminen voi olla hätähuuto. Se voi olla merkki siitä, että itse on nurkkaan ajettu ja loukattu, eli puolustautuminen. Jos ei niistä asioista voi puhua eikä toinen tai kumpikaan ymmärrä loukkaavansa toista, ei sotaa kannata jatkaa. Rakastin sitä miestä, mutta rakkaus kuoli jatkuvaan halveksuntaan. Hänen rakkaudestaan en tiedä milloin ja mihin se katosi. Koskaan ei kertonut mitään, edes kysyttäessä.

ajat sitten kirjoitti:

Tottakai tiesin tuon. Kaiken tuon. Oli takana ero pitkästä suhteesta. Mutta tämä mies oli kuin kaksipalaisen palapelin toinen puolisko minun ollessa se toinen. Hänkin eronnut ja sanojensa mukaan ottanut opikseen myös omista virheistään.

Seurusteltiin siveellisesti 8 kk. Suhde syveni, aloimme yöpyä toistemme luona. 1,5 v. myöhemmin muutimme minun luo. Vuosi siitä ostimme yhteisen asunnon. Vuosi siitä menimme naimisiin. Meillä oli ihanaa. Huomioimme toisiamme. Kuuntelin aina miestä, kerroin hänelle asioita, hän minulle, meillä oli jotenkin niin täydellistä. Luimme toistemme ajatukset. Tiesimme milloin toinen tarvitsee hellyyttä, milloin huomiota, ja milloin omaa rauhaa. Teimme paljon asioita yhdessä, koska se oli luontevaa ja halusimme tehdä asioita juuri toistemme kanssa. Oli meillä omiakin menoja, mutta niin pitikin. Eivät ne haitanneet, päinvastoin tulivat aina sopivaan tilanteeseeen. Puhuimme siitä joskus, miten luontevaa kaikki oli.

Puoli vuotta vihkimisen jälkeen mies alkoi muuttua vähitellen. Annoin asian olla. Joskus yritin kysyä oliko joku asia mikä painaa, mutta ei ollut. Vanhasta tottumuksesta tein mikä häntä ennen oli piristänyt. Joskus niskahieronta, joskus pelkkä halaus, joskus annoin mennä yksin kävelyllä tai saunaan, joskus jätin hänet yksin kotiin. Kysyin kyllä aina kummin hän haluaa: yksin vai yhdessä. Mitenkkö hän muuttui? Alkoi olla välinpitämätön minua kohtaan. Keskeytti puheeni ja alkoi puhua muusta. Hänellä oli joskus ollut tapana tuoda matkoilta tuliaisia (teki kuulema niin, koska halusi, ei siis pyynnöstäni), tietysti aina olin kiitollinen ja kerroin sen häneltä. Mutta se loppui. Ei tuliaisia. Kerran mainitisin kuinka mukavaa oli ollut kun hän oli tuonut tiettyä suklaata. Mies murahti jotain, mutta ei tuonut suklaata pitkään aikaan. Sitten pyysin sitä. Mies unohti. Kun kysyin oliko muistanut, hän mälähti tylysti ettei kaikkea voi muistaa. Pahoittelin että olin kysynyt, ja etten tiennyt hänen olevan aivan niin stressaantunut.

Kun kysyin niskahieronnasta hän murahti jotain, tai viskasi käteni pois niskastaan. En saanut enää olla hänen lähellään sohvalla, paitsi joskus. Olimme aamuisin usein maanneet hetken sylikkäin ennen ylösnousua, nyt mies alkoi pompata ylös heti kellon soitua. Jos yritin ottaa kiinni, hän murahti.

Muutenkin hän näytti unohtaneen olemassaoloni seuraavan kahden vuoden kuluessa. Oli aina lähdössä jonnekin yksin. Sain tietää hänen menostaan vasta kun veti takkia niskaan. Kerran kysyin saanko lähteä mukaan (kävelylle) hän sanoi tottakai, mutta kävellessä ei puhunut mitään. Yritin jotain normaalia jutustelua, mutta vastakommentteja sai nyhtää. Parin kerran jälkeen en enää lähtenyt hnen mukaansa. Mies alkoi myös käydä lätkämatseissa, yksin. Kerran kysyin voinko lähteä mukaan, hän ilmoitti menevänsä kaverinsa kanssa ja että heillä oli kausikortti tiettyyn katsomoon. Hän ei koskaan maininnut hankkineen sellaista. Oltiin käyty joskus yhdessä korisotteluissa (olen pelannut nuorena), mutta niihin hän ei enää halunnut. Kaupassa yksin käydessään hän osti aina itselleen jotain herkkua, minut unohti. Minä kyllä muistin häntä. Olimme käyneet hänen äitinsä luona usein yhdessä, mielestäni anoppi ja minä olemme hyviä ystäviä. Pitkän tauon jälkeen kysyin eikö voitaisi pitkästä aikaa käydä siellä, mies vastasi käyneensä juuri edellisenä ja sitä edellisenä päivänä. Seksistä saisi kuusi sivua tarinaa, mutta jääköön, sillä se loppui 3 vuotta sitten (en enää muista mitä se oli). Arkipäiväisissä asioissa mies alkoi ilkkua minulle huolimattomuuksistani. En jaksa kertoa kaikkea.

Meillä oli yhteinen asuntolaina ja se oli minun tuloilleni sittenkin liian suuri. Ehdotin muuttoa pienempään tai ainakin halvempaan. Ei käynyt miehelle. Kiperä rahatilanne alkoi kiristää hermojani, mutta tietysti taustalla oli myös miehen outo ja välinpitämätön käytös. Aloin tiuskia hänelle. Joskus pahoittelin ja yritin ottaa välimme puheeksi, mutta ei käynyt. Hän oli loukannut minua monin keinoin, nöyryyttänytkin tavoilla joita en voi mainita. Minussa oli lopulta herännyt kostonhimoinen ilkiö.

Yritin tehdä asioita jotka ehkä loukkaisivat miestä. Mutta hän pysyi välinpitämättömänä. Yritin loukata sanoin. EI vaikutusta. Haukkuminen ja nimittely alkoi olla arkipäivää, eikä yhteiselämässä ollut mitään järkeä. Tiesin sinä päivänä, kun ensimmäisen kerran haistatin hänelle, että se oli lopun alku. Toivoin, ja halusin, että hän heräisi. Hyvät keinot eivät auttaneet, toivoin kai että hän ymmärtäisi minun hätähuutoni, että suhteessamme on jotain vialla. Jonkin ajan kuluttua hätähuudot muuttuivat tavaroiden heittelyksi ja törkeäksi molemminpuoliseksi riidaksi. Joskus itkin, lopulta jopa miehen nähden. Olisi luullut hänen ymmärtävän kuinka paha olo mulla oli, mutta ei mitään reaktiota. Sitten sanoin sen ihan nätisti hänelle. Kerroin miksi olen alkanut huutaa ja itkeä. Hän ihmetteli, koska ei mielestään ollut muuttunut mihinkään.

Sitten päättelin, että olkoon asia miten tahansa meidän on erottava. Jatkuvat solvaukset, jotka alunperin olivat hätähuutoja, olivat muuttuneet muuriksi välillemme. Lakimiehen avustuksella sain miehen suostuteltua ostamaan osuuteni asunnosta, koska hän halusi jäädä. Minä lähdin viime syksynä. En lähettänyt joulukorttia silloin, eikä hänkään. Muutamia käytännön asioita lukuunottamatta, joita siis muuton jälkeen jonkin verran oli, emme ole pitäneet yhteyttä. Viimeksi kuulin hänestä toukokuussa.

Toisen nimittely ja loukkaaminen voi olla hätähuuto. Se voi olla merkki siitä, että itse on nurkkaan ajettu ja loukattu, eli puolustautuminen. Jos ei niistä asioista voi puhua eikä toinen tai kumpikaan ymmärrä loukkaavansa toista, ei sotaa kannata jatkaa. Rakastin sitä miestä, mutta rakkaus kuoli jatkuvaan halveksuntaan. Hänen rakkaudestaan en tiedä milloin ja mihin se katosi. Koskaan ei kertonut mitään, edes kysyttäessä.

Lue lisää

Tuota minäkin pelkään..
Että olen muuttunut , tai en enää ole sellainen josta hän pitää... että vika minussa kun en pysty parempaan...olemaan niin kuin hän haluaa.... vai pyytääkö hän vain liikaa ? tuntuu kokoajan että enemmän ja enemmän =(

Olenko kaikkeen syyllinen ?
Minun vika kai koska mä se olen joka en jaksa...

Mutta.. kuitenkin ihanan tuntuista kun asiaan oikeasti otetaan kantaa...

Noissa kirjoituksissa on paljon perää..
Ja totta myös se että kaikki kokee asiat eritavalla..
Itse olen ilmeisesti liian kiltti luonteeltani , kun ei musta oikeen oo vastaan laittajaksi.. en tahtoisi tapella...
Kova oon puhumaan , ja koitan parhaani mukaan aina kertoa , miksi asiat on minusta väärin , mutta vaimo saa aina asiat kuulostamaan siltä , että minussa vika..
Hänen lempilauseitaan on , että : V*t*u sä oot oikee p*s*a..

Kun luin oman ekan kirjoitukseni uudestaan , se kuulosti aika ilkeältä.. ja jos joku noin kirjoittaisi , toivoisin hänelle parempaa , ja kauniimpaa elämää.
Toki huomasin että kaunistelin myös asioita...
En kertonut että hän on kahdesti erokeskustelun aikana lukinut itsensä vessaan ja napsinut lääkkeitä.. Suhteen ainoa väkivalta on ollut siinä että sain hänet oksentaa ja lääkkeet pois..
En kertonut että hän joskus sylkee kasvoilleni riitojen aikana..
En kertonut kuinka paljon hän haukkuu lapsille minua.. ja selittää valheita minusta..
En kertonut että jokin aikaa sitten heräsin yöllä kun hän seisoi leipäveitsi kädessä sängyn vieressä.. löysi maasta kuulemma.. ???
En kertonut että aina riidan aikana hän huutaa lapset hereille jos nukkuu kuulemaan millainen isä niil on..
En kertonut että mun pitää aina kertoa minne soitan ja paljon puhelin laskua..

Siis tää ois loputon lista..

Muttta aina kaikille on yhteinen tekijä..
Minä..
Minussa vika..
Ja niin kauan kun en muutu , on riitaa..
Ja millaiseksi mun pitää muuttua ?
Sellaiseksi että teen kaiken ´niin kuin hän haluaa , ja silloin kun hän haluaa..
=(

Vein kukkia..
Kaunis hymy ja kiitos tuli..
Tuntui hyvältä..

Illalla kun hän katseli netistä mun tiliä Piti selittää minne olin nostanut neljäkymppiä..
Ei kukat niiiiiiiin paljoo maksa...
ja kun oikeasti maksoi , niin valehtelin kuulemma..
Sillai...

Olen todella koittanut puhua..
Ja pyytänyt pariterapiaan...
Sinne hän suostui lähtee , mutta lopuksi kuitenkin menin yksin..
Hänel oli vaihtunu työvuoro kuulemma..
Kun pyysin häntä sinne , hän sanoi että mennään niin nähdään mitä sanoo kun kuulee milainen p*s*a olet...
Ei si tullu sanoo...
Hän käski koittaa saada vaimo mukaan..
ei tuu kun mä olen jo käynyt...

Olen käynyt psykiatrillakin.. ja todella monta kertaa.. puhumassa...
Hän juuri niitä masennuslääkkeitä mulle..
Toki hän puhuu erosta myös paljon.. Koittaa selittää ettei se kauhee asia , ja että varmasti helpottaisi..

Mutta se tuntuu niin vaikealle !

Ja todella mulle tulee olo että mä olen kaikkea sitä miksi tuo minua kutsuu..
Ja mä olen se jonka pitää lähtee.. jätän ja pakenen , vaikka haluaisin todella kovasti ne lapset.. tiedän että jaksan ja pystyn heidät hoitaa.. ja tulemme oikein hyvin toimeen.. kuin isä ja lapset =)
Usein he puhuvat ja kysyvät miksi äiti on tommonen..
Äiti vastaa: siksi kun isä on tuollainen

Olo on todella raskas..
Kauhean vaikeaa keksiä enää keinoja..
Fisherin kirja on luettu..
Ja pari muutakin..
ei apua..

Eilen hän suuttui mulle kun miehet pettää kaikki..
Tiuski ja kiukutteli.. piikitteli.. haukkui..
Poika osasi kertoa syyn..
Salatuissa elämissä oli joku pettänyt ja tuo tokaissut että ihan kun teidän isi , ja siitä se lähti...

Olen niin loppu..
sydän jyskyttää rinnassa..
Pelottaa..
En jaksa keskittyä..
Verenpaine heittelee..
Selkä loppu..
Väsynyt..

Haluaisin niin että kaikki oisi hyvin , mutta onko ihan oikeasti ainoa keino siihen jatkaa teitä eri suuntiin..

Jos hän tietäisi että kirjoitan meidän ongelmista tänne , niin .. huh huh..
Mitäköhän siitä tulisi..
Koska vain hän tietää oikeat syyt.. Ja sitäpaitsi ne ongelmat on mussa...

Mutta yksin ei oikeasti todella jaksa =(

Temppu kirjoitti:

Tuota minäkin pelkään..
Että olen muuttunut , tai en enää ole sellainen josta hän pitää... että vika minussa kun en pysty parempaan...olemaan niin kuin hän haluaa.... vai pyytääkö hän vain liikaa ? tuntuu kokoajan että enemmän ja enemmän =(

Olenko kaikkeen syyllinen ?
Minun vika kai koska mä se olen joka en jaksa...

Mutta.. kuitenkin ihanan tuntuista kun asiaan oikeasti otetaan kantaa...

Noissa kirjoituksissa on paljon perää..
Ja totta myös se että kaikki kokee asiat eritavalla..
Itse olen ilmeisesti liian kiltti luonteeltani , kun ei musta oikeen oo vastaan laittajaksi.. en tahtoisi tapella...
Kova oon puhumaan , ja koitan parhaani mukaan aina kertoa , miksi asiat on minusta väärin , mutta vaimo saa aina asiat kuulostamaan siltä , että minussa vika..
Hänen lempilauseitaan on , että : V*t*u sä oot oikee p*s*a..

Kun luin oman ekan kirjoitukseni uudestaan , se kuulosti aika ilkeältä.. ja jos joku noin kirjoittaisi , toivoisin hänelle parempaa , ja kauniimpaa elämää.
Toki huomasin että kaunistelin myös asioita...
En kertonut että hän on kahdesti erokeskustelun aikana lukinut itsensä vessaan ja napsinut lääkkeitä.. Suhteen ainoa väkivalta on ollut siinä että sain hänet oksentaa ja lääkkeet pois..
En kertonut että hän joskus sylkee kasvoilleni riitojen aikana..
En kertonut kuinka paljon hän haukkuu lapsille minua.. ja selittää valheita minusta..
En kertonut että jokin aikaa sitten heräsin yöllä kun hän seisoi leipäveitsi kädessä sängyn vieressä.. löysi maasta kuulemma.. ???
En kertonut että aina riidan aikana hän huutaa lapset hereille jos nukkuu kuulemaan millainen isä niil on..
En kertonut että mun pitää aina kertoa minne soitan ja paljon puhelin laskua..

Siis tää ois loputon lista..

Muttta aina kaikille on yhteinen tekijä..
Minä..
Minussa vika..
Ja niin kauan kun en muutu , on riitaa..
Ja millaiseksi mun pitää muuttua ?
Sellaiseksi että teen kaiken ´niin kuin hän haluaa , ja silloin kun hän haluaa..
=(

Vein kukkia..
Kaunis hymy ja kiitos tuli..
Tuntui hyvältä..

Illalla kun hän katseli netistä mun tiliä Piti selittää minne olin nostanut neljäkymppiä..
Ei kukat niiiiiiiin paljoo maksa...
ja kun oikeasti maksoi , niin valehtelin kuulemma..
Sillai...

Olen todella koittanut puhua..
Ja pyytänyt pariterapiaan...
Sinne hän suostui lähtee , mutta lopuksi kuitenkin menin yksin..
Hänel oli vaihtunu työvuoro kuulemma..
Kun pyysin häntä sinne , hän sanoi että mennään niin nähdään mitä sanoo kun kuulee milainen p*s*a olet...
Ei si tullu sanoo...
Hän käski koittaa saada vaimo mukaan..
ei tuu kun mä olen jo käynyt...

Olen käynyt psykiatrillakin.. ja todella monta kertaa.. puhumassa...
Hän juuri niitä masennuslääkkeitä mulle..
Toki hän puhuu erosta myös paljon.. Koittaa selittää ettei se kauhee asia , ja että varmasti helpottaisi..

Mutta se tuntuu niin vaikealle !

Ja todella mulle tulee olo että mä olen kaikkea sitä miksi tuo minua kutsuu..
Ja mä olen se jonka pitää lähtee.. jätän ja pakenen , vaikka haluaisin todella kovasti ne lapset.. tiedän että jaksan ja pystyn heidät hoitaa.. ja tulemme oikein hyvin toimeen.. kuin isä ja lapset =)
Usein he puhuvat ja kysyvät miksi äiti on tommonen..
Äiti vastaa: siksi kun isä on tuollainen

Olo on todella raskas..
Kauhean vaikeaa keksiä enää keinoja..
Fisherin kirja on luettu..
Ja pari muutakin..
ei apua..

Eilen hän suuttui mulle kun miehet pettää kaikki..
Tiuski ja kiukutteli.. piikitteli.. haukkui..
Poika osasi kertoa syyn..
Salatuissa elämissä oli joku pettänyt ja tuo tokaissut että ihan kun teidän isi , ja siitä se lähti...

Olen niin loppu..
sydän jyskyttää rinnassa..
Pelottaa..
En jaksa keskittyä..
Verenpaine heittelee..
Selkä loppu..
Väsynyt..

Haluaisin niin että kaikki oisi hyvin , mutta onko ihan oikeasti ainoa keino siihen jatkaa teitä eri suuntiin..

Jos hän tietäisi että kirjoitan meidän ongelmista tänne , niin .. huh huh..
Mitäköhän siitä tulisi..
Koska vain hän tietää oikeat syyt.. Ja sitäpaitsi ne ongelmat on mussa...

Mutta yksin ei oikeasti todella jaksa =(

Lue lisää

Hae apua itsellesi.

Olet pahimmanlaatuisen narsistin uhri. Hae apua, auta itseäsi ja lapsiasi. Lähde!

sentään kirjoitti:

Hae apua itsellesi.

Olet pahimmanlaatuisen narsistin uhri. Hae apua, auta itseäsi ja lapsiasi. Lähde!

Oletko naimisissa minun ex-mieheni kanssa?

tää oli huono vitsi, mutta kerron silti, että et voi muuttaa kuin itseäsi.

Mun elämäni oli just tuollaista, tiliotteet viivattiin huomiokeltaisella =selvitettävät, puhelut oli referoitava, tekstarit esitettävä. Ystäväni olivat joko luusereita tai idiootteja, sukulaiset outoja ja niistä pitäisi päästä eroon eli yhtydenpito ei suotavaa ja myöhemmin ei sallittua.

Avioliitto ei ole vankila, joten pakene!

Selustaa kannattaa suojata ja tuo lapsilisäjuttu ei varmasti ole turha, pienet asiat erotilanteessa vaikuttavat pitkälle. Hanki oma pankkitili, ohjaa palkkasi sinne. Näin aluksi..

ex-eukko kirjoitti:

Oletko naimisissa minun ex-mieheni kanssa?

tää oli huono vitsi, mutta kerron silti, että et voi muuttaa kuin itseäsi.

Mun elämäni oli just tuollaista, tiliotteet viivattiin huomiokeltaisella =selvitettävät, puhelut oli referoitava, tekstarit esitettävä. Ystäväni olivat joko luusereita tai idiootteja, sukulaiset outoja ja niistä pitäisi päästä eroon eli yhtydenpito ei suotavaa ja myöhemmin ei sallittua.

Avioliitto ei ole vankila, joten pakene!

Selustaa kannattaa suojata ja tuo lapsilisäjuttu ei varmasti ole turha, pienet asiat erotilanteessa vaikuttavat pitkälle. Hanki oma pankkitili, ohjaa palkkasi sinne. Näin aluksi..

Lue lisää

ja hän puhuu naisesta.

Temppu kirjoitti:

Tuota minäkin pelkään..
Että olen muuttunut , tai en enää ole sellainen josta hän pitää... että vika minussa kun en pysty parempaan...olemaan niin kuin hän haluaa.... vai pyytääkö hän vain liikaa ? tuntuu kokoajan että enemmän ja enemmän =(

Olenko kaikkeen syyllinen ?
Minun vika kai koska mä se olen joka en jaksa...

Mutta.. kuitenkin ihanan tuntuista kun asiaan oikeasti otetaan kantaa...

Noissa kirjoituksissa on paljon perää..
Ja totta myös se että kaikki kokee asiat eritavalla..
Itse olen ilmeisesti liian kiltti luonteeltani , kun ei musta oikeen oo vastaan laittajaksi.. en tahtoisi tapella...
Kova oon puhumaan , ja koitan parhaani mukaan aina kertoa , miksi asiat on minusta väärin , mutta vaimo saa aina asiat kuulostamaan siltä , että minussa vika..
Hänen lempilauseitaan on , että : V*t*u sä oot oikee p*s*a..

Kun luin oman ekan kirjoitukseni uudestaan , se kuulosti aika ilkeältä.. ja jos joku noin kirjoittaisi , toivoisin hänelle parempaa , ja kauniimpaa elämää.
Toki huomasin että kaunistelin myös asioita...
En kertonut että hän on kahdesti erokeskustelun aikana lukinut itsensä vessaan ja napsinut lääkkeitä.. Suhteen ainoa väkivalta on ollut siinä että sain hänet oksentaa ja lääkkeet pois..
En kertonut että hän joskus sylkee kasvoilleni riitojen aikana..
En kertonut kuinka paljon hän haukkuu lapsille minua.. ja selittää valheita minusta..
En kertonut että jokin aikaa sitten heräsin yöllä kun hän seisoi leipäveitsi kädessä sängyn vieressä.. löysi maasta kuulemma.. ???
En kertonut että aina riidan aikana hän huutaa lapset hereille jos nukkuu kuulemaan millainen isä niil on..
En kertonut että mun pitää aina kertoa minne soitan ja paljon puhelin laskua..

Siis tää ois loputon lista..

Muttta aina kaikille on yhteinen tekijä..
Minä..
Minussa vika..
Ja niin kauan kun en muutu , on riitaa..
Ja millaiseksi mun pitää muuttua ?
Sellaiseksi että teen kaiken ´niin kuin hän haluaa , ja silloin kun hän haluaa..
=(

Vein kukkia..
Kaunis hymy ja kiitos tuli..
Tuntui hyvältä..

Illalla kun hän katseli netistä mun tiliä Piti selittää minne olin nostanut neljäkymppiä..
Ei kukat niiiiiiiin paljoo maksa...
ja kun oikeasti maksoi , niin valehtelin kuulemma..
Sillai...

Olen todella koittanut puhua..
Ja pyytänyt pariterapiaan...
Sinne hän suostui lähtee , mutta lopuksi kuitenkin menin yksin..
Hänel oli vaihtunu työvuoro kuulemma..
Kun pyysin häntä sinne , hän sanoi että mennään niin nähdään mitä sanoo kun kuulee milainen p*s*a olet...
Ei si tullu sanoo...
Hän käski koittaa saada vaimo mukaan..
ei tuu kun mä olen jo käynyt...

Olen käynyt psykiatrillakin.. ja todella monta kertaa.. puhumassa...
Hän juuri niitä masennuslääkkeitä mulle..
Toki hän puhuu erosta myös paljon.. Koittaa selittää ettei se kauhee asia , ja että varmasti helpottaisi..

Mutta se tuntuu niin vaikealle !

Ja todella mulle tulee olo että mä olen kaikkea sitä miksi tuo minua kutsuu..
Ja mä olen se jonka pitää lähtee.. jätän ja pakenen , vaikka haluaisin todella kovasti ne lapset.. tiedän että jaksan ja pystyn heidät hoitaa.. ja tulemme oikein hyvin toimeen.. kuin isä ja lapset =)
Usein he puhuvat ja kysyvät miksi äiti on tommonen..
Äiti vastaa: siksi kun isä on tuollainen

Olo on todella raskas..
Kauhean vaikeaa keksiä enää keinoja..
Fisherin kirja on luettu..
Ja pari muutakin..
ei apua..

Eilen hän suuttui mulle kun miehet pettää kaikki..
Tiuski ja kiukutteli.. piikitteli.. haukkui..
Poika osasi kertoa syyn..
Salatuissa elämissä oli joku pettänyt ja tuo tokaissut että ihan kun teidän isi , ja siitä se lähti...

Olen niin loppu..
sydän jyskyttää rinnassa..
Pelottaa..
En jaksa keskittyä..
Verenpaine heittelee..
Selkä loppu..
Väsynyt..

Haluaisin niin että kaikki oisi hyvin , mutta onko ihan oikeasti ainoa keino siihen jatkaa teitä eri suuntiin..

Jos hän tietäisi että kirjoitan meidän ongelmista tänne , niin .. huh huh..
Mitäköhän siitä tulisi..
Koska vain hän tietää oikeat syyt.. Ja sitäpaitsi ne ongelmat on mussa...

Mutta yksin ei oikeasti todella jaksa =(

Lue lisää

Vaimosi on sekaisin, elää kauniita ja rohkeita ja salkkareita. Hän tarvitsee oikean elämän.

Siihen tautiin ei auta kuin television poistaminen kotoa. Vie vaikka mummolan vintille, muuta älä neuvottele asiasta, pidä pääsi ja toimi. Kerro kuitenkin lapsillesi etukäteen miksi sen teet. Irtisano tv-lupa.

Ala keskustelu ihmisen perimmäisistä toiveista, kerro omasi pitkänä jatkokertomuksena. Yritä saada hänet mukaan kertomaan.

Minä olen television heittänyt menemään, lapset kysyivät asiasta kaksi kertaa. Sen jälkeen ei kukaan meidän perheestä ole sitä kaivannut. Meillä on aikaa toisillemme.

Temppu kirjoitti:

Tuota minäkin pelkään..
Että olen muuttunut , tai en enää ole sellainen josta hän pitää... että vika minussa kun en pysty parempaan...olemaan niin kuin hän haluaa.... vai pyytääkö hän vain liikaa ? tuntuu kokoajan että enemmän ja enemmän =(

Olenko kaikkeen syyllinen ?
Minun vika kai koska mä se olen joka en jaksa...

Mutta.. kuitenkin ihanan tuntuista kun asiaan oikeasti otetaan kantaa...

Noissa kirjoituksissa on paljon perää..
Ja totta myös se että kaikki kokee asiat eritavalla..
Itse olen ilmeisesti liian kiltti luonteeltani , kun ei musta oikeen oo vastaan laittajaksi.. en tahtoisi tapella...
Kova oon puhumaan , ja koitan parhaani mukaan aina kertoa , miksi asiat on minusta väärin , mutta vaimo saa aina asiat kuulostamaan siltä , että minussa vika..
Hänen lempilauseitaan on , että : V*t*u sä oot oikee p*s*a..

Kun luin oman ekan kirjoitukseni uudestaan , se kuulosti aika ilkeältä.. ja jos joku noin kirjoittaisi , toivoisin hänelle parempaa , ja kauniimpaa elämää.
Toki huomasin että kaunistelin myös asioita...
En kertonut että hän on kahdesti erokeskustelun aikana lukinut itsensä vessaan ja napsinut lääkkeitä.. Suhteen ainoa väkivalta on ollut siinä että sain hänet oksentaa ja lääkkeet pois..
En kertonut että hän joskus sylkee kasvoilleni riitojen aikana..
En kertonut kuinka paljon hän haukkuu lapsille minua.. ja selittää valheita minusta..
En kertonut että jokin aikaa sitten heräsin yöllä kun hän seisoi leipäveitsi kädessä sängyn vieressä.. löysi maasta kuulemma.. ???
En kertonut että aina riidan aikana hän huutaa lapset hereille jos nukkuu kuulemaan millainen isä niil on..
En kertonut että mun pitää aina kertoa minne soitan ja paljon puhelin laskua..

Siis tää ois loputon lista..

Muttta aina kaikille on yhteinen tekijä..
Minä..
Minussa vika..
Ja niin kauan kun en muutu , on riitaa..
Ja millaiseksi mun pitää muuttua ?
Sellaiseksi että teen kaiken ´niin kuin hän haluaa , ja silloin kun hän haluaa..
=(

Vein kukkia..
Kaunis hymy ja kiitos tuli..
Tuntui hyvältä..

Illalla kun hän katseli netistä mun tiliä Piti selittää minne olin nostanut neljäkymppiä..
Ei kukat niiiiiiiin paljoo maksa...
ja kun oikeasti maksoi , niin valehtelin kuulemma..
Sillai...

Olen todella koittanut puhua..
Ja pyytänyt pariterapiaan...
Sinne hän suostui lähtee , mutta lopuksi kuitenkin menin yksin..
Hänel oli vaihtunu työvuoro kuulemma..
Kun pyysin häntä sinne , hän sanoi että mennään niin nähdään mitä sanoo kun kuulee milainen p*s*a olet...
Ei si tullu sanoo...
Hän käski koittaa saada vaimo mukaan..
ei tuu kun mä olen jo käynyt...

Olen käynyt psykiatrillakin.. ja todella monta kertaa.. puhumassa...
Hän juuri niitä masennuslääkkeitä mulle..
Toki hän puhuu erosta myös paljon.. Koittaa selittää ettei se kauhee asia , ja että varmasti helpottaisi..

Mutta se tuntuu niin vaikealle !

Ja todella mulle tulee olo että mä olen kaikkea sitä miksi tuo minua kutsuu..
Ja mä olen se jonka pitää lähtee.. jätän ja pakenen , vaikka haluaisin todella kovasti ne lapset.. tiedän että jaksan ja pystyn heidät hoitaa.. ja tulemme oikein hyvin toimeen.. kuin isä ja lapset =)
Usein he puhuvat ja kysyvät miksi äiti on tommonen..
Äiti vastaa: siksi kun isä on tuollainen

Olo on todella raskas..
Kauhean vaikeaa keksiä enää keinoja..
Fisherin kirja on luettu..
Ja pari muutakin..
ei apua..

Eilen hän suuttui mulle kun miehet pettää kaikki..
Tiuski ja kiukutteli.. piikitteli.. haukkui..
Poika osasi kertoa syyn..
Salatuissa elämissä oli joku pettänyt ja tuo tokaissut että ihan kun teidän isi , ja siitä se lähti...

Olen niin loppu..
sydän jyskyttää rinnassa..
Pelottaa..
En jaksa keskittyä..
Verenpaine heittelee..
Selkä loppu..
Väsynyt..

Haluaisin niin että kaikki oisi hyvin , mutta onko ihan oikeasti ainoa keino siihen jatkaa teitä eri suuntiin..

Jos hän tietäisi että kirjoitan meidän ongelmista tänne , niin .. huh huh..
Mitäköhän siitä tulisi..
Koska vain hän tietää oikeat syyt.. Ja sitäpaitsi ne ongelmat on mussa...

Mutta yksin ei oikeasti todella jaksa =(

Lue lisää

mainiosti, kun vertaa sitä elämää eronneen miehen elämään. On täydellinen vapaus. On mahdollisuus myös uuteen onneen. Hankkii harrastuksia.
Minä en ymmärrä, mitä tuollaisella hirveän käytöksen omaavalla nartulla tekee?
Jokainen on oma yksilönsä, eikä siihen saa puuttua kukaan toinen, on aviossa tai ei.
Jos ei suju, niin järjestämään asioita ja toivomaan parempaa tulevaisuutta, koska pahemmaksi se ei voi mennä, joten noususuhdanne on ainakin varma.

sentään kirjoitti:

Hae apua itsellesi.

Olet pahimmanlaatuisen narsistin uhri. Hae apua, auta itseäsi ja lapsiasi. Lähde!

- - se olet sinä joka tuputat narsismia.

seppä, ei onnea pysty toiselle antamaan. Eikä se tule pyytäen, vaan se on jokaisessa itsessä jos on. Eikä täällä kukaan pysty sanomaan mitä sinun pitäisi elämälläsi tehdä, sinun pitää se itse päättää ja elää päätöksen mukaan. Elämä on valintoja, raskaitakin sellaisia, mutta niitä on vaan tarpeen tullen tehtävä.

oman onnensa kirjoitti:

seppä, ei onnea pysty toiselle antamaan. Eikä se tule pyytäen, vaan se on jokaisessa itsessä jos on. Eikä täällä kukaan pysty sanomaan mitä sinun pitäisi elämälläsi tehdä, sinun pitää se itse päättää ja elää päätöksen mukaan. Elämä on valintoja, raskaitakin sellaisia, mutta niitä on vaan tarpeen tullen tehtävä.

Lue lisää

Elämä on valintoja.. totta..
Joskus helppoja joskus vaikeita..

Lähinnä tarkoitukseni oli kysyä ,
mikä on tarpeeksi ?
Eli kauan pitää vaan yrittää ?

Kun otin taas jaksamisen puheeksi täällä , niin tuo alkoi isänpäiväkakkua leipomaan..
Nukkumaankin saisi mennä..
Kun on hätä päällä , yritetään..
Ja kun asia "unohtuu" , ei yritystä enää oo =(

No.. kakkuhan maistuu aina...

Tekstistäsi päätellen olet persoonallisuudeltasi romantikko. Tai ainakin toinen ominaisuutesi on vahva romantikko. Varmuus tästä tulee jos teet itsellesi persoonallisuusanalyysin (testin, näitä on netissä).

Narsistien eniten hyväksikäyttämien ihmisten persoonallisuus lienee romantikko (keksin tämän ajatuksen juuri). Asioiden korjaamisen yrittäminen ei ole väärin. Ongelmana vain on ettei narsisti koskaan muutu. Narsisti pyrkii tiedostamattaan murskaamaan toisen itsetunnon.

Itsetunnon menettänyt ihminen on täydellinen ohjattava. Huom. jos murskattu ihminen ei tee itsaria, niin hän luovuttaa ja muuttuu sätkynukeksi. Useimmiten kuitenkin käy niin, että ihminen väsyy jatkuvaan itsetuntonsa puolustamiseen (tämä on tiedostamatonta). Se ilmenee epämääräisesti, tilasta vain haluaa pois. Tämä johtaa avioero ajatukseen (usein myös uskottomuuteen).

Lopulta pois on vain päästävä hintaan mihin hyvänsä. Tässä tilassa ihminen ei enää jaksa puolustaa oikeuksiaan. Romantikko jopa ajattelee, ettei narsistiäiti lapsiaan vahingoita. Tai ajattelee, että narsistista pääsee kun ottaa eron. Lasten etu on sossun viljelemä sana, joka tarkoittaa periaatetta että: lapsi menee äidille (äiti=lähivanhempi ajattelu) paitsi, jos
1)Äiti on alkoholisti
2)Äiti on narkomaani
3)Äiti on lääkärin toimesta diagnosoitu mieleltään niin sairaaksi, että voi vahingoittaa lasta (huom. lääketieteessä narsismi ei ole sairaus)
4)Äiti päättää luovuttaa lähivanhemmuuden isälle (EI koske narsisteja, lapset on helpoimpia ohjattavia ja niiden avulla voi kostaa isälle).
Romantikko isät saattavat luulla lasten edun oikeasti tarkoittavan lasten etua.

Temppu kirjoitti:

Elämä on valintoja.. totta..
Joskus helppoja joskus vaikeita..

Lähinnä tarkoitukseni oli kysyä ,
mikä on tarpeeksi ?
Eli kauan pitää vaan yrittää ?

Kun otin taas jaksamisen puheeksi täällä , niin tuo alkoi isänpäiväkakkua leipomaan..
Nukkumaankin saisi mennä..
Kun on hätä päällä , yritetään..
Ja kun asia "unohtuu" , ei yritystä enää oo =(

No.. kakkuhan maistuu aina...

Lue lisää

tässä puhua, mutta niiden toteuttaminen käytännössä vaatii rohkeutta ja uskallusta katsoa mihin ne johtavat. Samalla (vaikka kurjallakin) tiellä jatkaminen on helppoa jos ei siitä uskalla sivuun astua. Vastuu elämästäsi on vain ja ainoastaa sinun.

Mikäkö on tarpeeksi ja kauanko pitää yrittää? En minä puolestasi sitä pysty sanomaan ja tuskin siihen osaa kukaan täällä vastata. Toiset ihmiset tuntuvat kestävän mitä vaan ja toisille pieni mäkikin on ylitsepääsemätön. Kysymykseesi osaat vain sinä vastata.

Mulle kaikki tuo kertomasi on tuttuakin tutumpaa!
Kymmenen vuotta kärsittyäni tai paremminkin kärsittyämme erosimme.
Vielä kolmen vuoden päästäkin ihmettelen joka ikinen päivä elämän ihanuutta! Aivan kuin ennen sen kauheutta.
Yritin hampaat viimeiseen asti ja vielä sen jälkeenkin uskoa ja toivoa kaiken parantuvan koska emme me juuri edes riidelleet. Olisi kai pitänyt.
Ei elämä eron jälkeenkään ihan ruusuilla tanssimista ole mutta vosi sitä verrata vaikka avannosta saunaan pääsemiseen. Nyt varsinkin kun löysin naisen joka oikeasti välittää minusta ja näyttää sen jatkuvasti liki jokaisella teollaan ja lauseella. Mieletön tunne jota en uskonut koskaan enää kokevani.
Vieläkin uskon että lapset kärsivät erosta lopun elämäänsä mutta nyt voin sentään tehdä jotain heidän hyväkseen saamatta haukkuja. Kai heidänkin on paljon mukavampaa katsella isää joka voi normaalisti.
Jälkikäteen ajatellen olen kai ollut laillasi tyhmä kun uskoin avioliittoon. Tiesinhän minä jo kauan kauan sitten että ero tulee ja silti vain toivoin. Ajattelin että omatuntoni on ainakin putipuhdas kun yritän kirottuun loppuun saakka.
Jonkin aikaa toivoin hartaasti että helvetti olisi olemassa ja että ex-vaimoni joutuisi automaattisesti sinne mutta en kauaa. Olin jo tarpeeksi kärsinyt enkä halunnut uhrata minkäänlaista ajatusta ex:lle joka tuhosi lastemme kodin. Tehköön mitä tahtoo lapsemme tulevat sen kostamaan tavalla tai toisella. Vaikka hylkäämällä moisen äidin. Siitä on jo merkkejä. Ne ovat asioita joille en voi mitään. Joillekkin ei vain mikään riitä eikä kelpaa. Etsiköön tiensä vaikka humpuukimessuilta ammattiastrologien osastolta. Horoskooppeja ex:kin tilasi ja kyllä oli kauhean miehen mennyt ottamaan! Ottakoon nyt paremman.
Ota sinäkin! Sano että haluat eron. Voi ilme muuttua mutta ota se ero äläkä anna periksi. Ei helvettiä kannata maan päällä kärsiä. Sen ehtii myöhemminkin jos nyt ylipäätään tarvitsee lainkaan kärsiä.

H S kirjoitti:

Mulle kaikki tuo kertomasi on tuttuakin tutumpaa!
Kymmenen vuotta kärsittyäni tai paremminkin kärsittyämme erosimme.
Vielä kolmen vuoden päästäkin ihmettelen joka ikinen päivä elämän ihanuutta! Aivan kuin ennen sen kauheutta.
Yritin hampaat viimeiseen asti ja vielä sen jälkeenkin uskoa ja toivoa kaiken parantuvan koska emme me juuri edes riidelleet. Olisi kai pitänyt.
Ei elämä eron jälkeenkään ihan ruusuilla tanssimista ole mutta vosi sitä verrata vaikka avannosta saunaan pääsemiseen. Nyt varsinkin kun löysin naisen joka oikeasti välittää minusta ja näyttää sen jatkuvasti liki jokaisella teollaan ja lauseella. Mieletön tunne jota en uskonut koskaan enää kokevani.
Vieläkin uskon että lapset kärsivät erosta lopun elämäänsä mutta nyt voin sentään tehdä jotain heidän hyväkseen saamatta haukkuja. Kai heidänkin on paljon mukavampaa katsella isää joka voi normaalisti.
Jälkikäteen ajatellen olen kai ollut laillasi tyhmä kun uskoin avioliittoon. Tiesinhän minä jo kauan kauan sitten että ero tulee ja silti vain toivoin. Ajattelin että omatuntoni on ainakin putipuhdas kun yritän kirottuun loppuun saakka.
Jonkin aikaa toivoin hartaasti että helvetti olisi olemassa ja että ex-vaimoni joutuisi automaattisesti sinne mutta en kauaa. Olin jo tarpeeksi kärsinyt enkä halunnut uhrata minkäänlaista ajatusta ex:lle joka tuhosi lastemme kodin. Tehköön mitä tahtoo lapsemme tulevat sen kostamaan tavalla tai toisella. Vaikka hylkäämällä moisen äidin. Siitä on jo merkkejä. Ne ovat asioita joille en voi mitään. Joillekkin ei vain mikään riitä eikä kelpaa. Etsiköön tiensä vaikka humpuukimessuilta ammattiastrologien osastolta. Horoskooppeja ex:kin tilasi ja kyllä oli kauhean miehen mennyt ottamaan! Ottakoon nyt paremman.
Ota sinäkin! Sano että haluat eron. Voi ilme muuttua mutta ota se ero äläkä anna periksi. Ei helvettiä kannata maan päällä kärsiä. Sen ehtii myöhemminkin jos nyt ylipäätään tarvitsee lainkaan kärsiä.

Lue lisää

Mietitty on miljoonasti , onko ollut järkeä jatkaa näinkin pitkään , mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Eroa taidan olla , ja olenkin toivonut jo jonkin aikaa , mutta kun vaan niin tehtoisi siihen liittoonkin uskoa...
Toki avannossa käyneenä , tahtoisi jo sinne saunaankin päästä =)

Ja vaikka ihan päälimmäisenä ei nyt ole uuden elämänkumppanin etsiminen , olisi se todella vielä joskus ihana tuntea aito , oikea , toista kunnioittava rakkaus!
Pyyteetön hellyys ja läheisyys..
*huokaisee syvään*
No.. toivottavasti joskus sit...

Ehkä olen ajanut itseni liian loppuun , jotta oisi kunnolla voimia selvitä tästä , mutta totuus on , että tässä liitossa , tällä tahdilla ne voimat vaan vähenee , ja väheneee...

Yritän pitää pintani , ja monta taistelua hävinneenä , voittaa sodan !

Toki pari kertaa yrittänyt ottaa asian puheeksi tuon kanssa tänään , niin hänellä ei ole ollut aikaa nyt tuollaiselle...ja käytännössä ollut kuulevinaan..
Toki kysellyt onko mulla jo kiire uuden perään..
Tää on tullut uutena näihin keskusteluihin tää "uusi"
Luulen sen johtuvan netin käytöstä..
Siis täällä synnin pesässä ei saa olla.. kun täällä treffejä vaan ja muita sellaisia..
Ja salaa mun täytyy nää tänne kirjoittaa..
Ehkä se "uusi" on tullut tän koneella vietetyn ajan perusteella...Kun täytyy kirjoitukset ja lukemiset hoitaa kun tuo suihhkussa tai muualla =(
Muuten hän tulee vahtimaan...
ja tivaa ketä nuo on , ja miksi oon tääl...
Niiin.
Siitä (tästä) saisi kunnon sodan !
Ja todellakaan se ei tiedä hyvää jos tuo tietää että kerrron asioitamme muille...
..mut.. pakkohan mun jostain on apua saada..

Yksin en todellakaan jaksa...

Temppu kirjoitti:

Mietitty on miljoonasti , onko ollut järkeä jatkaa näinkin pitkään , mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Eroa taidan olla , ja olenkin toivonut jo jonkin aikaa , mutta kun vaan niin tehtoisi siihen liittoonkin uskoa...
Toki avannossa käyneenä , tahtoisi jo sinne saunaankin päästä =)

Ja vaikka ihan päälimmäisenä ei nyt ole uuden elämänkumppanin etsiminen , olisi se todella vielä joskus ihana tuntea aito , oikea , toista kunnioittava rakkaus!
Pyyteetön hellyys ja läheisyys..
*huokaisee syvään*
No.. toivottavasti joskus sit...

Ehkä olen ajanut itseni liian loppuun , jotta oisi kunnolla voimia selvitä tästä , mutta totuus on , että tässä liitossa , tällä tahdilla ne voimat vaan vähenee , ja väheneee...

Yritän pitää pintani , ja monta taistelua hävinneenä , voittaa sodan !

Toki pari kertaa yrittänyt ottaa asian puheeksi tuon kanssa tänään , niin hänellä ei ole ollut aikaa nyt tuollaiselle...ja käytännössä ollut kuulevinaan..
Toki kysellyt onko mulla jo kiire uuden perään..
Tää on tullut uutena näihin keskusteluihin tää "uusi"
Luulen sen johtuvan netin käytöstä..
Siis täällä synnin pesässä ei saa olla.. kun täällä treffejä vaan ja muita sellaisia..
Ja salaa mun täytyy nää tänne kirjoittaa..
Ehkä se "uusi" on tullut tän koneella vietetyn ajan perusteella...Kun täytyy kirjoitukset ja lukemiset hoitaa kun tuo suihhkussa tai muualla =(
Muuten hän tulee vahtimaan...
ja tivaa ketä nuo on , ja miksi oon tääl...
Niiin.
Siitä (tästä) saisi kunnon sodan !
Ja todellakaan se ei tiedä hyvää jos tuo tietää että kerrron asioitamme muille...
..mut.. pakkohan mun jostain on apua saada..

Yksin en todellakaan jaksa...

Lue lisää

Ei se mitään luovuttamista ja loppua tarkoita jos päättää ottaa elämästä vastuun. Teidän kaikkien elämästä. Vaimosi ei sitä tee.
Hän vahtii sinua juuri kuten mun ex teki. Syyllistää ja haukkuu haukkumistaan.
Itse tiedät että et ole mitään pahaa tehnyt. Hän se tässä on kaiken alku ja juuri.
Et todellakaan ole yksin salaa koneella. Minä valvoin juuri samoin vuosikausia kaiket yöt ja pohdin pohtimistani ratkaisua jota ei ollut.
Mitä jos ottaisit huomenna yhteyttä lakimieheen? Kukaan täällä ei kannusta sinua jatkamaan liitossasi. Minä myös tiedän miltä sinusta tuntuu. Olet niin kunnollinen kuin osaat ja se ei riitä lähellekkään. Et juo et lyö. Pari pahaa sanaa saatat suustasi päästää ja tunnet niistä kauhean huonoa omaatuntoa? Siihen vaimosi iskee kuin haukka. Kaivaa vuosien vanhat sanonnat yhä uudestaan ja uudestaan koska ei muuta voi. Mitä muuta hän voisi haukkua? Siis todellista? Ei mitään. Häneen ei mikään puhe tehoa koska hänessä ei ole pienintäkään vikaa. Jos hän rikkoo jotain, hän kieltää sen vaikka olisit omin silmin nähnyt? Puhumattakaan että tunnustaisi sanoneensa koskaan yhtään mitään ilkeää?!!! Tuntuuko tutulta? Näin meillä oli.
Lakkaa tuntemasta syyllisyyttä kaikesta.
Tee päätös. Tiedät että se on kuitenkin tehtävä.
Ota ero!
Sen jälkeen pysyt täysraittiina vähintäänkin vuoden. Se on helppoa sinulle sillä tuskin olet tähänkään asti mitään juonut?
Et taida uskoa kuinka helpottaa päästä kuormasta joka on kaikella tapaa ylivoimaisen musertava?
Kuvittele se rauha ja levollisuus että hän ei koskaan enää voi haukkua ja alistaa sinua!
Ei enää yhtään selitystä mistään ikinä. Saat tulla ja mennä niinkuin haluat. Katso vaikka koko yö televisiota tuntematta huonoa omaatuntoa. Kukaan ei valita kuorsauksestasi eikä ruokatavoistasi.
On vain syvä rauha ja hiljaisuus.
Se antaa voimia olla lasten kanssa.
Tämä kaikki on tietysti vain minun arvaustani,mutta niin valtavan tutulta tuo sinun olotilasi tuntuu että taidan todellakin tietää mistä on kysymys.
Voimia sinulle!

H S kirjoitti:

Ei se mitään luovuttamista ja loppua tarkoita jos päättää ottaa elämästä vastuun. Teidän kaikkien elämästä. Vaimosi ei sitä tee.
Hän vahtii sinua juuri kuten mun ex teki. Syyllistää ja haukkuu haukkumistaan.
Itse tiedät että et ole mitään pahaa tehnyt. Hän se tässä on kaiken alku ja juuri.
Et todellakaan ole yksin salaa koneella. Minä valvoin juuri samoin vuosikausia kaiket yöt ja pohdin pohtimistani ratkaisua jota ei ollut.
Mitä jos ottaisit huomenna yhteyttä lakimieheen? Kukaan täällä ei kannusta sinua jatkamaan liitossasi. Minä myös tiedän miltä sinusta tuntuu. Olet niin kunnollinen kuin osaat ja se ei riitä lähellekkään. Et juo et lyö. Pari pahaa sanaa saatat suustasi päästää ja tunnet niistä kauhean huonoa omaatuntoa? Siihen vaimosi iskee kuin haukka. Kaivaa vuosien vanhat sanonnat yhä uudestaan ja uudestaan koska ei muuta voi. Mitä muuta hän voisi haukkua? Siis todellista? Ei mitään. Häneen ei mikään puhe tehoa koska hänessä ei ole pienintäkään vikaa. Jos hän rikkoo jotain, hän kieltää sen vaikka olisit omin silmin nähnyt? Puhumattakaan että tunnustaisi sanoneensa koskaan yhtään mitään ilkeää?!!! Tuntuuko tutulta? Näin meillä oli.
Lakkaa tuntemasta syyllisyyttä kaikesta.
Tee päätös. Tiedät että se on kuitenkin tehtävä.
Ota ero!
Sen jälkeen pysyt täysraittiina vähintäänkin vuoden. Se on helppoa sinulle sillä tuskin olet tähänkään asti mitään juonut?
Et taida uskoa kuinka helpottaa päästä kuormasta joka on kaikella tapaa ylivoimaisen musertava?
Kuvittele se rauha ja levollisuus että hän ei koskaan enää voi haukkua ja alistaa sinua!
Ei enää yhtään selitystä mistään ikinä. Saat tulla ja mennä niinkuin haluat. Katso vaikka koko yö televisiota tuntematta huonoa omaatuntoa. Kukaan ei valita kuorsauksestasi eikä ruokatavoistasi.
On vain syvä rauha ja hiljaisuus.
Se antaa voimia olla lasten kanssa.
Tämä kaikki on tietysti vain minun arvaustani,mutta niin valtavan tutulta tuo sinun olotilasi tuntuu että taidan todellakin tietää mistä on kysymys.
Voimia sinulle!

Lue lisää

Näin se oikeasti on...
syyllistää ja haukkuu..

Ja todella tunnen huonoa omaatuntoa , esim. tästä kirjoitelusta..
Mutta muuten en saisi kirjoitettua!
Ja todella , jos riidan aikana sanon jotain ilkeää.. mitä en sillee mielestäni tee , mutta oikein vihaisena joskus kyl lipsahtaa , niin pyydän niitä takuuvarmasti jälkeen anteeksi , kun ne painaa mieltä...
Tuo ei kyllä pyydä...
Esimerkiksi mun vanhemmat..
Ne ovat kyyliä ja m*lkk*ja kuulemma..
Jossain vaiheessa riitaa tuo ne varmasti ottaa puheeksi.
He ei koskaan ole mitään pahaa hänelle tehneet , mutta ovat minulle tietenkin tärkeitä ja rakkaita , ja kenties siksi juuri näin sanoo..
Olen joskus koittanut samalla haukkua hänen vanhempiaan , ja siitä tuo loukkaantuu todella kovin.. ja se ei ainakaan riitaa lopeta..
Mutta mun haukutaan melkeimpä aina..
Ja pahasti..

totta myös se , että en juo..
En oikeastaan laisinkaan..
Vika kunnon känni tais olla juhannuksena -96 , jonka sammuminen otetaan kanssa ajoittain puheeksi...
Toki joskus oluen , mutta ei humalaksi asti oikein..

Mielestäni tänäiltana oli aika outo juttu , kun mä pudotin mun puhelimen , ja kaiutin taisi särkyä , kun mitään ei kuulu kun soittaa tai vastaa..
No , hän oli töissä , ja kun vein , lupasin kymmeneltä hakea..
Hän koitti soittaa 9 aikaan , ja laittoi viestin sit kun kuuli etten kuullut..
Viestis luki että hae mut 22.10
No , olin 22.03 hänen työpaikan pihalla kun hän koitti soittaa kovin.. en sit edelleenkään kuullut ja laitoin viestin et pihalla ollaan..
Hän olikin jo kävelemässä kotiin..
Päässyt sit aikaisemmin.
Matkalla en häntä nähnyt , ja ajoin sit kotiin ja hetken pääästä hän tallusti kotia päin metrin harppauksin ja alkoi huutaa , että prkl hän joutuu kävelee kun mun puhelin p*sk*na ja mä en hoida mitään..ja olen oikee p*sk* ja huusi siis oikein raivolla..
Sanoin sit et rikki se , ja miks et viestii laittanut jos aikaisemmin pääsit tai odottanut kun tiesi että haen hänet..
Sit hän käski painuu vi**uun..
Siis mä olin sovittuna aikana , oikeassa paikassa , ja puhelin tosiaan on rikki kun ei kuulu mitään..
Onko tosiaan mun vika että lähti aikaisemmin ?
Mun vika et käveli ? (1,5km)
minusta tuntuu vähän oudolle...

Niin mutta joo..
Telkkari..
Olisi kiva joskus seurata telkusta jotain sarjaa..
Housesta pitäisin ja roomasta... ,mutta siihen ei kyl ole mulla mahdollisuutta..
Aina niiden aikaan pitää tehdä jotain..
Olisi ihana kyllä seurata joskus jotain sarjaa , tai katsoa leffaa ihan rauhassa , vaikka jalat olkkarin pöydällä... =)
Ja vaikka sipsiä samalla..
*syyyyyyvä huokaus*

Ja myös olo , että ei kaikesta tarvitsisi syyllisyyttä tuntea , olisi varmasti upeaa..

Osuit kirjoituksessasi ihan oikeaan..
Samallalailla meillä todella on..

Kiitos =)

Tuskaa on oikeasti paljon..
Mietin kokoajan niin että pää tuntu halkeavan..
Kovasti mielessä mahdollisuudet ja käytettävissä olevat keinot...

Päätin sit oikeasti todella koittaa (taas) puhua vaimon kanssa.. Ja ei se oikeen toivottavaa tulosta tuonut..Edelleen vaan minä olen "ihmeellinen" ja minussa se kaiken pahan alku ja juuri..
ei hän kuulemma minua jaksa ja eroaa , jollen muutu..
No.. siihen minä sit et kokeillaan olla erillään hetki ja katsotaan mihin menee.. niin reaktio oli et kenes hu*ran luokse sit meen....ja onko kiire jo ?
Se sit lapsillekkin piti sanoo..
Vanhemmilleni kyl ajattelin oikeasti mennä... =(
Mutta mulla nyt sit kuulemma toinen kenen vuoksi tätä jankkaan.., ja et olen hullu... psykiatrillakin käyny ja lääkkeitä syöny , en ikinä tuu saamaan lapsia =(
Ei niitä anneta kuulemma sellaiselle , kenellä on mielenterveysongelmia...
Mulako niitä nyt olikin ? =(
On kauheaa oikeasti kun ei saa kunnollista rakentavaa keskustelua , jossa saisi oman mielipiten niin julki , ettei sitä aina poljettaisi maahan =( ja syyteltäisi =(
pari tuntia tapahtuneesta myöhemmin , tuo on kun asiasta ei olisi puhuttukkaan =(

Eroaminen tuntuu vaan niin väärältä... luovuttamiselta.. mutta kai sitä vaan on joskus aika luovuttaa...
Kunpa vaan kestäisin sen...
Ja lapset sen kestäis..

Kovasti koitan uskoa että tää johtaa vielä johonkin hyvään , oli se sit yhdessä , tai erikseen..
Mutta kuitenkin hyvään..

Niin tuosta piti mun vielä..
(piupali paupali , enhän mä tunne teitä)
Romantikko olen joo..
En häpeä ostella kukkia ja muuta pientä kivaa , enkä häpeä näyttää sitä.
Se voi olla , että siksi helpommin johdateltavissa.
Jotenkin olisi niin helpompi aina yrittää hellyydellä , ennemmin kuin raivolla..

Olo tuntuu tosin ajoittain trubadurix:lta (se harpun soittaja asterix:ista) , puusta saa tulla alas ihmisten ilmoille , kunhan on vaan hiljaa... =)

Mutta kiitos...
voimia tarvitaan.. paljon..
omat voimavarat alkaa olee aika vähissä..

Kiitos =)

Temppu kirjoitti:

Kiitos =)

Tuskaa on oikeasti paljon..
Mietin kokoajan niin että pää tuntu halkeavan..
Kovasti mielessä mahdollisuudet ja käytettävissä olevat keinot...

Päätin sit oikeasti todella koittaa (taas) puhua vaimon kanssa.. Ja ei se oikeen toivottavaa tulosta tuonut..Edelleen vaan minä olen "ihmeellinen" ja minussa se kaiken pahan alku ja juuri..
ei hän kuulemma minua jaksa ja eroaa , jollen muutu..
No.. siihen minä sit et kokeillaan olla erillään hetki ja katsotaan mihin menee.. niin reaktio oli et kenes hu*ran luokse sit meen....ja onko kiire jo ?
Se sit lapsillekkin piti sanoo..
Vanhemmilleni kyl ajattelin oikeasti mennä... =(
Mutta mulla nyt sit kuulemma toinen kenen vuoksi tätä jankkaan.., ja et olen hullu... psykiatrillakin käyny ja lääkkeitä syöny , en ikinä tuu saamaan lapsia =(
Ei niitä anneta kuulemma sellaiselle , kenellä on mielenterveysongelmia...
Mulako niitä nyt olikin ? =(
On kauheaa oikeasti kun ei saa kunnollista rakentavaa keskustelua , jossa saisi oman mielipiten niin julki , ettei sitä aina poljettaisi maahan =( ja syyteltäisi =(
pari tuntia tapahtuneesta myöhemmin , tuo on kun asiasta ei olisi puhuttukkaan =(

Eroaminen tuntuu vaan niin väärältä... luovuttamiselta.. mutta kai sitä vaan on joskus aika luovuttaa...
Kunpa vaan kestäisin sen...
Ja lapset sen kestäis..

Kovasti koitan uskoa että tää johtaa vielä johonkin hyvään , oli se sit yhdessä , tai erikseen..
Mutta kuitenkin hyvään..

Niin tuosta piti mun vielä..
(piupali paupali , enhän mä tunne teitä)
Romantikko olen joo..
En häpeä ostella kukkia ja muuta pientä kivaa , enkä häpeä näyttää sitä.
Se voi olla , että siksi helpommin johdateltavissa.
Jotenkin olisi niin helpompi aina yrittää hellyydellä , ennemmin kuin raivolla..

Olo tuntuu tosin ajoittain trubadurix:lta (se harpun soittaja asterix:ista) , puusta saa tulla alas ihmisten ilmoille , kunhan on vaan hiljaa... =)

Mutta kiitos...
voimia tarvitaan.. paljon..
omat voimavarat alkaa olee aika vähissä..

Kiitos =)

Lue lisää

Kun on tekemisissä narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan ihmisen kanssa voi pelkästään odottaa ongelmia. Hän ei usko vaikka kuka sanoisi mitä. Hänen sanomansa on ainut oikea, jos sitä ei usko ,niin sitten saa tuta.

Narsistin uhkaukset on useimmiten pelkkää valetta. Narsisti on patologinen valehtelija. Ongelmana vain on, ettei kukaan osaa sanoa onko esim. tappouhkaus todellinen vaiko vale. Ohjeena voisi pitää, ettei mitään kannata totella eikä uskoa (ken tohtii?).

Narsistiin tehoaa ainoastaan omaan nahkaan käyvä uhka/kautta rangaistus. Sanoisin että narsistille tulee pitää koirakoulua ensin. Tähän ei taida monikaan alkaa, mutta lienee ainut tapa ellei pakene (pakene lasten kanssa ensi ja turvakotiin!, pyydä henkilökunnalta apua sossun kanssa).
1) Ymmärrä että narsistin uhkailut ovat vain ohjailuyritys (ei hän lähde vaikka niin sanoisi ja anna mennä jos lähtee, parempi niin (älä anna viedä lapsia, huuda sossu apuun, olet vahvoilla jos jäät taloon lasten kanssa)).
2) Ymmärrä että narsistin haukkumiset ja julkinen mollaus on itsetuntosi murskaus yritys (ei hän tiedä ajatusten tasolla sitä, se on hänen ominaisuus), itsetunnoltaan heikkoa on sitten helppo ohjailla.
3) Hänen itsetuntonsa lienee olematon, siksi hän pelkää ja koska pelkää, niin hän hyökkää. Hän hakee vahvistusta muista ihmisistä (jopa valehtelee heidän niin sanoneen, koska hän oikeasti on tulkinnut heidän esim. pään nyökkäyksen tälläiseksi sanomiseksi).
4) Hän tottelee ainoastaan omaan nahkaan osuvaa kipua tai sen opittuaan kivun uhkaa.

Koirakoululla tarkoitan sitä, että ala käskeä lyhyesti ja suoraan. Uhkaa kivulla ja tuota kipua heti (älä anna aikaa ajatella)kun ei totella välittömästi (nipistä, taluta korvalehdestä, työnnä yhdellä sormella kylkiluiden välistä, tukista (varo repimästä karvaa irti), anna luunappi nenään, tai anna tillikka. Sitä en tiedä kuinka palkon kipua oikeasti tarvitaan. Joudut toimimaan järkeäsi ja persoonallisuuttasi vastaan, sinun on asia tiedostettava. Jos hän kyselee jälkeen miksi teet näin pidä "luento" aiheesta narsistinen persoonallisuushäiriö toista koirakoulua jos hän vänkää "luentoa" vastaan(älä puhu mitään koirakoulusta) tulosta luettavaa hänelle kuinka narsismi ilmenee, pyydä määrittelemättömästi anteeksi väärin tekojasi ja sano toimivasi koska haluat yhteistä hyvää.

Kiltin ihmisen ongelma on ettei hän tahdo tuottaa toiselle tuskaa, narsistilla ei tuota ongelmaa ole. Tuskan tuottamisesta on tehtävä narsistille omaan nahkaan käyvä ongelma. Tuo on pirullinen homma tervejärkiselle ihmiselle, mutta ainut konsti. On otettava elämäntehtäväksi tuskan kyttääminen ja sen havaittuaan on heti "iskettävä" syyliseen (pirullinen homma).

Temppu kirjoitti:

Kiitos =)

Tuskaa on oikeasti paljon..
Mietin kokoajan niin että pää tuntu halkeavan..
Kovasti mielessä mahdollisuudet ja käytettävissä olevat keinot...

Päätin sit oikeasti todella koittaa (taas) puhua vaimon kanssa.. Ja ei se oikeen toivottavaa tulosta tuonut..Edelleen vaan minä olen "ihmeellinen" ja minussa se kaiken pahan alku ja juuri..
ei hän kuulemma minua jaksa ja eroaa , jollen muutu..
No.. siihen minä sit et kokeillaan olla erillään hetki ja katsotaan mihin menee.. niin reaktio oli et kenes hu*ran luokse sit meen....ja onko kiire jo ?
Se sit lapsillekkin piti sanoo..
Vanhemmilleni kyl ajattelin oikeasti mennä... =(
Mutta mulla nyt sit kuulemma toinen kenen vuoksi tätä jankkaan.., ja et olen hullu... psykiatrillakin käyny ja lääkkeitä syöny , en ikinä tuu saamaan lapsia =(
Ei niitä anneta kuulemma sellaiselle , kenellä on mielenterveysongelmia...
Mulako niitä nyt olikin ? =(
On kauheaa oikeasti kun ei saa kunnollista rakentavaa keskustelua , jossa saisi oman mielipiten niin julki , ettei sitä aina poljettaisi maahan =( ja syyteltäisi =(
pari tuntia tapahtuneesta myöhemmin , tuo on kun asiasta ei olisi puhuttukkaan =(

Eroaminen tuntuu vaan niin väärältä... luovuttamiselta.. mutta kai sitä vaan on joskus aika luovuttaa...
Kunpa vaan kestäisin sen...
Ja lapset sen kestäis..

Kovasti koitan uskoa että tää johtaa vielä johonkin hyvään , oli se sit yhdessä , tai erikseen..
Mutta kuitenkin hyvään..

Niin tuosta piti mun vielä..
(piupali paupali , enhän mä tunne teitä)
Romantikko olen joo..
En häpeä ostella kukkia ja muuta pientä kivaa , enkä häpeä näyttää sitä.
Se voi olla , että siksi helpommin johdateltavissa.
Jotenkin olisi niin helpompi aina yrittää hellyydellä , ennemmin kuin raivolla..

Olo tuntuu tosin ajoittain trubadurix:lta (se harpun soittaja asterix:ista) , puusta saa tulla alas ihmisten ilmoille , kunhan on vaan hiljaa... =)

Mutta kiitos...
voimia tarvitaan.. paljon..
omat voimavarat alkaa olee aika vähissä..

Kiitos =)

Lue lisää

Näin maallikon silmissä olet selvästi sairastunut romanttiseen Trubadurix-syndroomaan ;o) (Huomaatko, ei peli ole vielä menetetty, selvästi huumorintaju vielä jäljellä...).

Mutta vakavasti ottaen, olet kai jo tietoisestikkin sillä tiellä, että elämäsi ei voi jatkua näin. Kirjoittaminen asiasta ventovieraille ihmisille on jo jonkinmoinen alku, hyvä sinä ! Koska tottakai asiat selkiytyy itsellekkin kun niitä "äänen" pohtii.
Lapsethan se yleensä viimeinen avioliiton koossa pitävä voima, vaikka kuinka huonosti menisi. Mutta mitä jo aikaisemmin sivusin, niin kyllä lapset kärsii yleisesti ottaen enemmän vanhempien epäterveessä suhteessa, kuin sitten kun mahdollinen ero lopulta selvä ja selkeät tapaamiset sovittu sosiaaliviranomaisten kanssa. Mielenterveysongelmilla on vaimosi turha uhkailla sinua, sinähän olet se joka on hakenut apua niihin ja se ei todellakaan ole käsittääkseni mikään peruste estää lasten huoltajuutta tai tapaamista. Eri asia jos on kyse todellisesta vakavasta sairaudesta (skitsofrenia ym...).

Aina pitää luopua jostain että tilalle mahtuu uusia (hyviä) asioita =o)

Apuuva ! kirjoitti:

Näin maallikon silmissä olet selvästi sairastunut romanttiseen Trubadurix-syndroomaan ;o) (Huomaatko, ei peli ole vielä menetetty, selvästi huumorintaju vielä jäljellä...).

Mutta vakavasti ottaen, olet kai jo tietoisestikkin sillä tiellä, että elämäsi ei voi jatkua näin. Kirjoittaminen asiasta ventovieraille ihmisille on jo jonkinmoinen alku, hyvä sinä ! Koska tottakai asiat selkiytyy itsellekkin kun niitä "äänen" pohtii.
Lapsethan se yleensä viimeinen avioliiton koossa pitävä voima, vaikka kuinka huonosti menisi. Mutta mitä jo aikaisemmin sivusin, niin kyllä lapset kärsii yleisesti ottaen enemmän vanhempien epäterveessä suhteessa, kuin sitten kun mahdollinen ero lopulta selvä ja selkeät tapaamiset sovittu sosiaaliviranomaisten kanssa. Mielenterveysongelmilla on vaimosi turha uhkailla sinua, sinähän olet se joka on hakenut apua niihin ja se ei todellakaan ole käsittääkseni mikään peruste estää lasten huoltajuutta tai tapaamista. Eri asia jos on kyse todellisesta vakavasta sairaudesta (skitsofrenia ym...).

Aina pitää luopua jostain että tilalle mahtuu uusia (hyviä) asioita =o)

Lue lisää

=)
Parempi tosiaan , että olo tuntuu luutunsoittajalle , kuin liito-oravalta avohakkualueella...
(toisaalta tällä menolla olen kohta senilix)
hei mut eiks sil ollukkin kaunis nuori vaimo ??? =DD

Juu kyllähän se niin on , että itsekkin huomaan psyykkaavani itseäni siihen eroon..
Ehkä se alkaa sit jossain kohtaa tuntua oikealle ratkaisulta.

en itse tunne itseäni mieleltä sairaaksi , ja olisi se psykiatrikin sen kaiketi kertonut jos näin olisi.. Lääkkeet tosiaan sain , jotta paremmin jaksaisin , nimenomaan sitä kotia..
Ja kyllä se auttoi todella , mutta onko oikein hymyillä tavarat housuissa ?
Mielestäni oisi fiksumpaa opetella pidättämään... (noin niinku kuvannollisesti)
((Jösses mikä vertaus))
Hmm..
Siis toinen meistä on tutkitusti mieletään terve...
=/
Silti olo ei ole et oisin kovin vahvoilla tässä..

Noh , kai sitä pitää vaan rohkaista mielensä ja tarttua härkää sarvista..

Kauheasti mielesä käynyt miten sen sit oikeasti sanois..
..Olemme kasvaneet erillemme... mää en jaksa enää...Peruutas nainen sukuhauta...
Ku.. keskustelun kun aloittaa , se todella menee aina siihen että miks mä oon tällainen p*s*a..
Sota siitä tulee kun asian loppuun san sanottua , tai pienenä toivona , hänen "herääminen" ja edes pieni yritys pelastaa , mitä pelastettavissa on..
Vai onko se oikeasti vaan ongelmien lykkäämistä..
Siis tää tilanne on nyt todella kuutisen vuotta jo ollu... =(
Voiko se parantua siitä enää..

Tuo muuten todella kolahti minuun..
Jostain pitää luopua , jotta tilalle mahtuisi jotain muita , hyviä asioita =)

Kiitos , kauniisti sa.. öö.. kirjoitettu =)
=)

Temppu kirjoitti:

=)
Parempi tosiaan , että olo tuntuu luutunsoittajalle , kuin liito-oravalta avohakkualueella...
(toisaalta tällä menolla olen kohta senilix)
hei mut eiks sil ollukkin kaunis nuori vaimo ??? =DD

Juu kyllähän se niin on , että itsekkin huomaan psyykkaavani itseäni siihen eroon..
Ehkä se alkaa sit jossain kohtaa tuntua oikealle ratkaisulta.

en itse tunne itseäni mieleltä sairaaksi , ja olisi se psykiatrikin sen kaiketi kertonut jos näin olisi.. Lääkkeet tosiaan sain , jotta paremmin jaksaisin , nimenomaan sitä kotia..
Ja kyllä se auttoi todella , mutta onko oikein hymyillä tavarat housuissa ?
Mielestäni oisi fiksumpaa opetella pidättämään... (noin niinku kuvannollisesti)
((Jösses mikä vertaus))
Hmm..
Siis toinen meistä on tutkitusti mieletään terve...
=/
Silti olo ei ole et oisin kovin vahvoilla tässä..

Noh , kai sitä pitää vaan rohkaista mielensä ja tarttua härkää sarvista..

Kauheasti mielesä käynyt miten sen sit oikeasti sanois..
..Olemme kasvaneet erillemme... mää en jaksa enää...Peruutas nainen sukuhauta...
Ku.. keskustelun kun aloittaa , se todella menee aina siihen että miks mä oon tällainen p*s*a..
Sota siitä tulee kun asian loppuun san sanottua , tai pienenä toivona , hänen "herääminen" ja edes pieni yritys pelastaa , mitä pelastettavissa on..
Vai onko se oikeasti vaan ongelmien lykkäämistä..
Siis tää tilanne on nyt todella kuutisen vuotta jo ollu... =(
Voiko se parantua siitä enää..

Tuo muuten todella kolahti minuun..
Jostain pitää luopua , jotta tilalle mahtuisi jotain muita , hyviä asioita =)

Kiitos , kauniisti sa.. öö.. kirjoitettu =)
=)

Lue lisää

...Ja voi kun minä olisin se Aquavitix ja kiehuttaisin sinulle(ja kaikille muille aallonpohjassa oleville)"tulevaisuudenusko"-juoman.
En yritä yllyttää eroon, se päätös tulee jokaisen itse tehdä. Kokemuksesta puhun taas...minun viimeinen vuoteni ollut yhtä paineen alla elämistä kaikin puolin. Eikä vähiten eron takia, jota emme saaneet fyysisesti tehtyä tarpeeksi ajoissa(kymmenen vuotta yhteistä elämää takana). Nyt kun mieheni vihdoin muutti omaan osoitteeseen, olen hämmästyksekseni alkanut tuntea taas elämänhalua. MINÄ ITSE saan päättää elämästäni(lapsen ehdoilla tietenkin). Tuntuu välillä kuin haistaisin ja maistaisinkin taas jotain, vaikka synkin aika vuodesta käsillä. Uskomaton paino tippunut sydänalasta.
Ja kuinka paljon pelkäsin yksin jäämistä, vaikka meilläkin tosi painostava suhde viimeiset vuodet. Haluan tällä vain edelleenkin valaa uskoa sinuun, ero ei ole maailmanloppu vaikka kenties "pieni kuolema"(lohdullinen vertaus...?). Tuntuu kun lukee kirjoituksiasi, että olet joutunut unohtamaan itsesi ja tarpeesi loputtomiin. Mieti mitä piilevien voimavarojen tuhlausta, mieti mikä energia sinulta vaputuisi itsellesi ja lapsillesi.
Ja toivoa on siinäkin, että jos ja kun saat vaimollesi kerrottua asian, niin kunhan alkujärkytys on ohi, (avioeropaperit pöydällä?), niin ehkä hänkin tajuaa silloin että on tosi kysymyksessä. Eihän tiedä miten hänen käytöksensä muuttuu kun on pakko punnita asioita vakavasti kun ei ole enään itse niskan päällä. Ja jos teet avioerohakemuksen yksipuolisesti, siinähän on kuitenkin puolen vuoden harkinta-aika jonka jälkeen jommankumman on pantava uusi(lopullinen)hakemus menemään.
En tiedä miksi asiasi on koskettanut mua jotenkin syvältä, ehkä todella näen jotain yhtymäkohtia omaan elämääni(tai jotain). Mutta toivottavasti olen osaltani valanut uskoa elämääsi ja kohottanut itsetuntoasi. Vaikutat sympaattiselta järkikaverilta, kyllä sulle vielä hyvin käy !!!

Apuuva(taas...). kirjoitti:

...Ja voi kun minä olisin se Aquavitix ja kiehuttaisin sinulle(ja kaikille muille aallonpohjassa oleville)"tulevaisuudenusko"-juoman.
En yritä yllyttää eroon, se päätös tulee jokaisen itse tehdä. Kokemuksesta puhun taas...minun viimeinen vuoteni ollut yhtä paineen alla elämistä kaikin puolin. Eikä vähiten eron takia, jota emme saaneet fyysisesti tehtyä tarpeeksi ajoissa(kymmenen vuotta yhteistä elämää takana). Nyt kun mieheni vihdoin muutti omaan osoitteeseen, olen hämmästyksekseni alkanut tuntea taas elämänhalua. MINÄ ITSE saan päättää elämästäni(lapsen ehdoilla tietenkin). Tuntuu välillä kuin haistaisin ja maistaisinkin taas jotain, vaikka synkin aika vuodesta käsillä. Uskomaton paino tippunut sydänalasta.
Ja kuinka paljon pelkäsin yksin jäämistä, vaikka meilläkin tosi painostava suhde viimeiset vuodet. Haluan tällä vain edelleenkin valaa uskoa sinuun, ero ei ole maailmanloppu vaikka kenties "pieni kuolema"(lohdullinen vertaus...?). Tuntuu kun lukee kirjoituksiasi, että olet joutunut unohtamaan itsesi ja tarpeesi loputtomiin. Mieti mitä piilevien voimavarojen tuhlausta, mieti mikä energia sinulta vaputuisi itsellesi ja lapsillesi.
Ja toivoa on siinäkin, että jos ja kun saat vaimollesi kerrottua asian, niin kunhan alkujärkytys on ohi, (avioeropaperit pöydällä?), niin ehkä hänkin tajuaa silloin että on tosi kysymyksessä. Eihän tiedä miten hänen käytöksensä muuttuu kun on pakko punnita asioita vakavasti kun ei ole enään itse niskan päällä. Ja jos teet avioerohakemuksen yksipuolisesti, siinähän on kuitenkin puolen vuoden harkinta-aika jonka jälkeen jommankumman on pantava uusi(lopullinen)hakemus menemään.
En tiedä miksi asiasi on koskettanut mua jotenkin syvältä, ehkä todella näen jotain yhtymäkohtia omaan elämääni(tai jotain). Mutta toivottavasti olen osaltani valanut uskoa elämääsi ja kohottanut itsetuntoasi. Vaikutat sympaattiselta järkikaverilta, kyllä sulle vielä hyvin käy !!!

Lue lisää

taikajuoma maistuisi kyllä =)

Kyllä olet nostattanut toivoa paremmasta tulevasta kovastikkin! =)
Ja itsetuntoakin..
Oikeasti nöyrä kiitokseni =)
Ehkä musta todella on vielä johonkin!!

Ja aivan ihanalta kuulostaa ajatus , että saa itse päättää elämästään.. toki tietenkin lasten ehdoilla , mutta lapsilta saa myös paljon , eikä vähiten sitä rakkautta !

Elänäniloa olisi aivan ihana tuntea =)

Kovasti pelottaa , mutta kai se kuuluu asiaan.
En usko jos ero todella tulee , että hän koskaan antaa mulle anteeksi , tai Sanoo tehneensä asioita väärin tai edes mun tunteita ajattelematta..
aina tulen olemaan se p*s*a joka ei jaksanut ja oli se heikko.. nössö...
Aina se jossa se vika oli...
Saa nähdä miten se tulee lapsiin vaikuttamaan , pitää toivoa parasta..

Mutta jottei unohdu:
Kiitos Rohkaisevista sanoista =)

Temppu kirjoitti:

taikajuoma maistuisi kyllä =)

Kyllä olet nostattanut toivoa paremmasta tulevasta kovastikkin! =)
Ja itsetuntoakin..
Oikeasti nöyrä kiitokseni =)
Ehkä musta todella on vielä johonkin!!

Ja aivan ihanalta kuulostaa ajatus , että saa itse päättää elämästään.. toki tietenkin lasten ehdoilla , mutta lapsilta saa myös paljon , eikä vähiten sitä rakkautta !

Elänäniloa olisi aivan ihana tuntea =)

Kovasti pelottaa , mutta kai se kuuluu asiaan.
En usko jos ero todella tulee , että hän koskaan antaa mulle anteeksi , tai Sanoo tehneensä asioita väärin tai edes mun tunteita ajattelematta..
aina tulen olemaan se p*s*a joka ei jaksanut ja oli se heikko.. nössö...
Aina se jossa se vika oli...
Saa nähdä miten se tulee lapsiin vaikuttamaan , pitää toivoa parasta..

Mutta jottei unohdu:
Kiitos Rohkaisevista sanoista =)

Lue lisää

Eron aika ja vuosi-pari sen jälkeenkin voi olla hankalaa ja ahdistavaa. Toisilla jatkuu pidempäänkin, toisilla vain pari kuukautta. Kaikki sonta voi myös loppua eroon kuin napista painamalla. Tiedät vasta tulevaisuudessa. Tosiasia kuitenkin on se että aika auttaa. Kun olette olleet riittävästi erossa etkä lähde (tulevan?) exäsi provokaatioihin mukaan hän rauhoittuu. Kyllä sekin katsos kyllästyy jatkuvaan sinun haukkumiseen. Minun ex jaksoi neljä vuotta ja vielä satunnaisesti pari kertaa vuodessa mutta ei se häiritse minua. Kai se on löytänyt elämänsä muuta sisältöä. Edessäsi on mukava loppuelämä.

rohkeestivaan kirjoitti:

Eron aika ja vuosi-pari sen jälkeenkin voi olla hankalaa ja ahdistavaa. Toisilla jatkuu pidempäänkin, toisilla vain pari kuukautta. Kaikki sonta voi myös loppua eroon kuin napista painamalla. Tiedät vasta tulevaisuudessa. Tosiasia kuitenkin on se että aika auttaa. Kun olette olleet riittävästi erossa etkä lähde (tulevan?) exäsi provokaatioihin mukaan hän rauhoittuu. Kyllä sekin katsos kyllästyy jatkuvaan sinun haukkumiseen. Minun ex jaksoi neljä vuotta ja vielä satunnaisesti pari kertaa vuodessa mutta ei se häiritse minua. Kai se on löytänyt elämänsä muuta sisältöä. Edessäsi on mukava loppuelämä.

Lue lisää

En usko, että sinulla menee kauaakaan toipumiseen.

Olet kärsinyt jo tarpeeksi.

Vapaus on jotain paljon suurempaa, kuin kukaan edes ymmärtää. Tuollaisen jälkeen.

Onnea elämääsi!

Temppu kirjoitti:

taikajuoma maistuisi kyllä =)

Kyllä olet nostattanut toivoa paremmasta tulevasta kovastikkin! =)
Ja itsetuntoakin..
Oikeasti nöyrä kiitokseni =)
Ehkä musta todella on vielä johonkin!!

Ja aivan ihanalta kuulostaa ajatus , että saa itse päättää elämästään.. toki tietenkin lasten ehdoilla , mutta lapsilta saa myös paljon , eikä vähiten sitä rakkautta !

Elänäniloa olisi aivan ihana tuntea =)

Kovasti pelottaa , mutta kai se kuuluu asiaan.
En usko jos ero todella tulee , että hän koskaan antaa mulle anteeksi , tai Sanoo tehneensä asioita väärin tai edes mun tunteita ajattelematta..
aina tulen olemaan se p*s*a joka ei jaksanut ja oli se heikko.. nössö...
Aina se jossa se vika oli...
Saa nähdä miten se tulee lapsiin vaikuttamaan , pitää toivoa parasta..

Mutta jottei unohdu:
Kiitos Rohkaisevista sanoista =)

Lue lisää

Narsisti ei pyydä anteeksi, eikä anna anteeksi.
Narsistin motto: "kosto on ikuista".

Ero helpottaa asiaa kun ikuista kostoa ei enää tarvitse kokea joka päivä.

Minun tapauksessa ex-vaimo käyttää kaikkia lasten tapaamisjärjestelyjä kostotilaisuuksina. Uskomaton taito löytää aina vaan asioita joilla toista voi satuttaa. Sitten syytetään keskusteluhaluttomuudesta. Tunnen kivun, mutten enää murru tuskasta. Sillä tiedän nyt narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, hänen ominaisuuteensa kuuluu pysyvästi osana tuo taito satuttaa toisia.

Entisaikoina oli helpompaa Saksassa tunnistaa nuo henkilöt. Riitti kun kysyi onko henkilöllä tietyn puolueen jäsenkirjaa.

Miksei kaikkia ihmisiä voi hyväksyä?
Miksi ihmiset pitää luokitella kannattajiin ja vastustajiin?
Miksi tasavertaisuus on kelvollista vain toisen kumppanin määrittelemänä?
Miksi vaaditaan keskustelua kun ei kuitenkaan olla valmiita kuuntelemaan toista?
Miksi toisen tekemiset ovat pois yhteisestä hyvästä?
Miksi vain toinen kelpaa sanomaan kenen luona voidaan käydä?
Miksi et voi enää olla ystävä kun sanot kerran rakastuneesi?
Miksi teet hyväntekeväisyyttä tai toimit avustusjärjestöissä lasten hyväksi vaikka et jaksa hyväksyä kaikkia lapsia?
Miksi et elä yksin, jos koet toisten tekevän usein väärin sinulle?

eron ottanut kirjoitti:

Narsisti ei pyydä anteeksi, eikä anna anteeksi.
Narsistin motto: "kosto on ikuista".

Ero helpottaa asiaa kun ikuista kostoa ei enää tarvitse kokea joka päivä.

Minun tapauksessa ex-vaimo käyttää kaikkia lasten tapaamisjärjestelyjä kostotilaisuuksina. Uskomaton taito löytää aina vaan asioita joilla toista voi satuttaa. Sitten syytetään keskusteluhaluttomuudesta. Tunnen kivun, mutten enää murru tuskasta. Sillä tiedän nyt narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, hänen ominaisuuteensa kuuluu pysyvästi osana tuo taito satuttaa toisia.

Entisaikoina oli helpompaa Saksassa tunnistaa nuo henkilöt. Riitti kun kysyi onko henkilöllä tietyn puolueen jäsenkirjaa.

Miksei kaikkia ihmisiä voi hyväksyä?
Miksi ihmiset pitää luokitella kannattajiin ja vastustajiin?
Miksi tasavertaisuus on kelvollista vain toisen kumppanin määrittelemänä?
Miksi vaaditaan keskustelua kun ei kuitenkaan olla valmiita kuuntelemaan toista?
Miksi toisen tekemiset ovat pois yhteisestä hyvästä?
Miksi vain toinen kelpaa sanomaan kenen luona voidaan käydä?
Miksi et voi enää olla ystävä kun sanot kerran rakastuneesi?
Miksi teet hyväntekeväisyyttä tai toimit avustusjärjestöissä lasten hyväksi vaikka et jaksa hyväksyä kaikkia lapsia?
Miksi et elä yksin, jos koet toisten tekevän usein väärin sinulle?

Lue lisää

...tekisit arvion puolisostani? Hän tuntuu mahdottoman itsekeskeiseltä ja vaativalta. Minun pitää yleensä olla se joka pyytää anteeksi. Tietysti jos olen huutanut tai rikkonut jotain kun ollaan riidelty. Silti mun mielestä sekin saisi joskus olla pahoillaan. Se nimittäin huutaa aina takas. Jos totean ettei se oo siivonnut taaskaan se sanoo että enhän minäkään ostanut olutta kaupasta. Aina pitää sanoa vastaan. Se on narsisti, mutta voisitko sinä virallisesti todeta asian?

olenko narsistin puoliso? kirjoitti:

...tekisit arvion puolisostani? Hän tuntuu mahdottoman itsekeskeiseltä ja vaativalta. Minun pitää yleensä olla se joka pyytää anteeksi. Tietysti jos olen huutanut tai rikkonut jotain kun ollaan riidelty. Silti mun mielestä sekin saisi joskus olla pahoillaan. Se nimittäin huutaa aina takas. Jos totean ettei se oo siivonnut taaskaan se sanoo että enhän minäkään ostanut olutta kaupasta. Aina pitää sanoa vastaan. Se on narsisti, mutta voisitko sinä virallisesti todeta asian?

Lue lisää

Virallista arviotahan en pysty antamaan, ei ole virallista koulutusta. Lukenut olen asiasta muutaman kuukauden ihan itseterapian vuoksi. Joten minulta saa vain "maallikon" arvion.
Olen kokenut asian niin traumaattiseksi, että samaan myllyyn joutuneiden tukeminen edes pienellä avulla tuntuu tärkeältä. En halua palkkaa, autan jos vähänkään voin.

olenko narsistin puoliso? kirjoitti:

...tekisit arvion puolisostani? Hän tuntuu mahdottoman itsekeskeiseltä ja vaativalta. Minun pitää yleensä olla se joka pyytää anteeksi. Tietysti jos olen huutanut tai rikkonut jotain kun ollaan riidelty. Silti mun mielestä sekin saisi joskus olla pahoillaan. Se nimittäin huutaa aina takas. Jos totean ettei se oo siivonnut taaskaan se sanoo että enhän minäkään ostanut olutta kaupasta. Aina pitää sanoa vastaan. Se on narsisti, mutta voisitko sinä virallisesti todeta asian?

Lue lisää

Tuota..
Mietin tuota , kovasti tuota siivoamista..
Minä nimittäin kun siivoan , siivoan väärin tai liian hyvin , kuulemma... mun siivous on pilkun nuss*mista..=)
Ja jos´on käynyt niin , että olen unohtanut siivota... silloin kun tuo on käskenyt , niin yleensä se johtuu siitä et olen tehnyt jotain muuta..ja unohtanut...
Jouten en ole ollut...
Toki mielestäni siivous tapahtuu silloin kun itse huomataan että pitää siivota , eikä toisen käskystä.. ainakin niinku meillä tapahtuu..
Joo..
Eli kun tuo huutaa että prkl kämppä on kuin kaaos , Niin en minä ainakaan huuda takas... toki jos kävisi niin että minä huudan , joka nyt on todella harvinaista , niin takuuvarmasti tuo huutaa takaisin juuri sillai "voittajatyylillä"
Ja jos sanon vaikka että et ole siivonnu , niin vastaus on : et sinäkään...
Eli yleensä kaikkeen haetaan se syyllistys , et sinäkään...miksi minä sit...
Toki myrsky tulee jos hänelle samalla tavalla vastais...
Ja todella.. aina pitää sanoa vastaan..
Ja koskaan ei myönnetä mitään , vaikka kuinka tivais

eron ottanut kirjoitti:

Virallista arviotahan en pysty antamaan, ei ole virallista koulutusta. Lukenut olen asiasta muutaman kuukauden ihan itseterapian vuoksi. Joten minulta saa vain "maallikon" arvion.
Olen kokenut asian niin traumaattiseksi, että samaan myllyyn joutuneiden tukeminen edes pienellä avulla tuntuu tärkeältä. En halua palkkaa, autan jos vähänkään voin.

Lue lisää

Ei kannata alkaa leikkiä muuta kuin mitä on. Herkästi nimittelet ihmisiä narsisteiksi.

Sinä luulet että kaikki ne jotka eivät toimi sinun tahtosi mukaan ovat häiriintyneitä. Elät erikoisessa paikassa, hoitolassako? Sinua voisi kutsua marttyyriksi. Mutta jääköön.

Olen minäkin lukenut monia teoksia ja kirjoja. Järkeä vaan on sen verran etten ala näkemään mörköjä niiden perusteella ympärilläni. Ja entä jos juuri sinulla oli puolisona narsisti? Helpottaako sinua jotenkin jos kuvittelet että niitä on monia muitakin? Ettet tuntisi itseäsi niin tyhmäksi koska menit naimisiin sellaisen kanssa? Laskeudu maahan ja jatka elämääsi ja hyväksy myös itsessäsi virheet.

Vastaus omaan nimimerkkiini: en ole narsistin puoliso. Kyllä puolisoni on aivan täysijärkinen ihminen. Meillä on konflikti, jota emme saa selvitettyä, koska emme ymmärrä toisiamme. Asia ei ole sen kummempi.

olenko narsistin puoliso? kirjoitti:

Ei kannata alkaa leikkiä muuta kuin mitä on. Herkästi nimittelet ihmisiä narsisteiksi.

Sinä luulet että kaikki ne jotka eivät toimi sinun tahtosi mukaan ovat häiriintyneitä. Elät erikoisessa paikassa, hoitolassako? Sinua voisi kutsua marttyyriksi. Mutta jääköön.

Olen minäkin lukenut monia teoksia ja kirjoja. Järkeä vaan on sen verran etten ala näkemään mörköjä niiden perusteella ympärilläni. Ja entä jos juuri sinulla oli puolisona narsisti? Helpottaako sinua jotenkin jos kuvittelet että niitä on monia muitakin? Ettet tuntisi itseäsi niin tyhmäksi koska menit naimisiin sellaisen kanssa? Laskeudu maahan ja jatka elämääsi ja hyväksy myös itsessäsi virheet.

Vastaus omaan nimimerkkiini: en ole narsistin puoliso. Kyllä puolisoni on aivan täysijärkinen ihminen. Meillä on konflikti, jota emme saa selvitettyä, koska emme ymmärrä toisiamme. Asia ei ole sen kummempi.

Lue lisää

Meillä on maallikkoina ja keittiöpsykologeina tapana heitellä erilaisia taudinkuvia toisista ihmisistä; hullu, mielisairas, narsisti, rajatilapersoona, maanis-depressiivinen...eiköhän jätetä diagnoosin teko niille, joilla siihen viralliset valtuudet on.

Jokainen voi esittää mielipiteitään toisten kuvaamista tuntemattomien ihmisten luonteista ja käytöksestä, mutta silti lopullisten totuuksien laukomisesta kannattaa pidättäytyä. Niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Se sijaan toisen kuunteleminen ja ymmärtävä keskustelu ja joskus jopa väittely perusteluineen on sitä parasta mitä nämä palstat pystyvät antamaan.

olenko narsistin puoliso? kirjoitti:

Ei kannata alkaa leikkiä muuta kuin mitä on. Herkästi nimittelet ihmisiä narsisteiksi.

Sinä luulet että kaikki ne jotka eivät toimi sinun tahtosi mukaan ovat häiriintyneitä. Elät erikoisessa paikassa, hoitolassako? Sinua voisi kutsua marttyyriksi. Mutta jääköön.

Olen minäkin lukenut monia teoksia ja kirjoja. Järkeä vaan on sen verran etten ala näkemään mörköjä niiden perusteella ympärilläni. Ja entä jos juuri sinulla oli puolisona narsisti? Helpottaako sinua jotenkin jos kuvittelet että niitä on monia muitakin? Ettet tuntisi itseäsi niin tyhmäksi koska menit naimisiin sellaisen kanssa? Laskeudu maahan ja jatka elämääsi ja hyväksy myös itsessäsi virheet.

Vastaus omaan nimimerkkiini: en ole narsistin puoliso. Kyllä puolisoni on aivan täysijärkinen ihminen. Meillä on konflikti, jota emme saa selvitettyä, koska emme ymmärrä toisiamme. Asia ei ole sen kummempi.

Lue lisää

Tarkoitan tekstilläni vain itseni tilannetta. Yhtymäkohdat sinuun eivät tarkoita sinua.
Jos ymmärrät lukemaasi, niin en ole väittänytkään voivani antaa toisten tilanteeseen virallista arviota. Vertaistuki kuuluu tuen tarvitsijoille, jos et koe tarvitsevasi tukea, niin ei sitä koe narsistitkaan. Eikä se silti tarkoita että joku satunnainen lukija olisi sen enempää narsisti kuin minäkään. Havainto on ymmärtämisen perusta.

eron ottanut kirjoitti:

Tarkoitan tekstilläni vain itseni tilannetta. Yhtymäkohdat sinuun eivät tarkoita sinua.
Jos ymmärrät lukemaasi, niin en ole väittänytkään voivani antaa toisten tilanteeseen virallista arviota. Vertaistuki kuuluu tuen tarvitsijoille, jos et koe tarvitsevasi tukea, niin ei sitä koe narsistitkaan. Eikä se silti tarkoita että joku satunnainen lukija olisi sen enempää narsisti kuin minäkään. Havainto on ymmärtämisen perusta.

Lue lisää

silleen et sinä voisit diangnosin antaa mut rahaa et haluaisi.

eron ottanut kirjoitti:

Tarkoitan tekstilläni vain itseni tilannetta. Yhtymäkohdat sinuun eivät tarkoita sinua.
Jos ymmärrät lukemaasi, niin en ole väittänytkään voivani antaa toisten tilanteeseen virallista arviota. Vertaistuki kuuluu tuen tarvitsijoille, jos et koe tarvitsevasi tukea, niin ei sitä koe narsistitkaan. Eikä se silti tarkoita että joku satunnainen lukija olisi sen enempää narsisti kuin minäkään. Havainto on ymmärtämisen perusta.

Lue lisää

ja muutkin viitaukset omaan persoonaani ja sen vajavaisuuksiin taka-alalle. En ole nyt ihan varma oletko tarkoittanut tämän kommenttisi nimenomaan minulle vai jollekin muulle tässä ketjussa. Olen siis tuo edellinen kirjoittaja, jolle nyt tässä vastasit.

Vilpitön anteeksipyyntösi on vastaanotettu ja hyväksytty, vaikka en ole ihan varma mitä pyydät anteeksi. Yhtä kaikki, olen samaa mieltä siitä kanssasi, että tuki tarvitsijoille sekä rakentava keskustelu, jopa annettu sympatia, ovat aina paikallaan. Ovat inhimillisiä tekoja, vaikkei niillä vielä kuuhun mentäisikään.

Niin kyllä se helpotta oloa , kun vaan päättää että jotain tekis..
Tulee tosin kyl olo samalla et luovutan..
Mut.. kai se on tarpeeksi nyt yritetty..

Rakkaushan ei kai koskaan kokonaan lopu , ja ainahan hän tuleee olemaan lasteni äiti..
Ja siten elämääni kuulumaan..

Onko se sit hyvä vai huono , sen aika näyttää..

Temppu kirjoitti:

Niin kyllä se helpotta oloa , kun vaan päättää että jotain tekis..
Tulee tosin kyl olo samalla et luovutan..
Mut.. kai se on tarpeeksi nyt yritetty..

Rakkaushan ei kai koskaan kokonaan lopu , ja ainahan hän tuleee olemaan lasteni äiti..
Ja siten elämääni kuulumaan..

Onko se sit hyvä vai huono , sen aika näyttää..

Lue lisää

mutta sanon silti. Varmaan odotat käytännön neuvoja, mutta on joitain perustotuuksia, jotka pitää ensin selvittää.

Moni on täälläkin todennut, että ainoo ihminen maailmassa, jota voit muuttaa oot sinä itse. Samalla se oot sinä yksin, joka määräät oman elämäsi suunnan. Vaimoasi tai tämän ajatuksia ja tapoja et pysty millään mahdilla muuttamaan, et hyvällä etkä pahalla. Se on olemassa oleva fakta, jonka oot jo itsekin todennut. Sun on otettava vastuu omasta elämästäsi ja myös lastesi elämästä. Vaimosi vastaa yksin omastaan.

Miehen ja naisen on oltava erillisiä, itsenäisiä ja vastata omista tunteistaan ja tekemisistään. Vain silloin on mahdollisuus tuntea läheisyyttä. Sulla on oikeus vaatia vaimoltasi kunnioitusta omalle persoonallesi. Älä anna hänen sotkeutua minääsi. Hän käyttäytyy lapsen lailla ja vaatii sinulta jotain sellaista, jota sinulla ei ole mitään mahdollisuutta hänelle antaa. Hän syyllistää ja manipuloi ja sinä uskot olevasi syyllinen. Vielä kerran: Pelasta itsesi!

siellä viisaampien joukossa olevana kommentoisin sen verran, että vaimon käyttäytyminen ei millään tasolla ole "normaalia". Se ei ole aikuisen ihmisen käytöstä, vaan siinä puhuu lapsi. Lapsen lailla itselleen kaikkea aviomieheltään vaativa nainen. Mahdoton elämänkumppani, joka käytöksellään tuhoaa kaiken ympärillään.

Seuratkaa lapsen käyttäytymistä hänen vaatiessaan vanhemmiltaan huomiota, rakkautta, huolenpitoa, välittämistä... Lapselle tämä on sallittua ja vanhempien kuuluu näitä lapselle antaa. Kahden aikuisen välisessä suhteessa tällainen ei enää ole mahdollista eikä hyväksyttävää. Vaimolla ei ole mitään oikeutta vaatia mieheltä näitten perustarpeitten tyydytystä eikä myöskään pitää miestään likasankonaan ja kaatopaikkanaan.

ja toivon mukaan kirjoitti:

siellä viisaampien joukossa olevana kommentoisin sen verran, että vaimon käyttäytyminen ei millään tasolla ole "normaalia". Se ei ole aikuisen ihmisen käytöstä, vaan siinä puhuu lapsi. Lapsen lailla itselleen kaikkea aviomieheltään vaativa nainen. Mahdoton elämänkumppani, joka käytöksellään tuhoaa kaiken ympärillään.

Seuratkaa lapsen käyttäytymistä hänen vaatiessaan vanhemmiltaan huomiota, rakkautta, huolenpitoa, välittämistä... Lapselle tämä on sallittua ja vanhempien kuuluu näitä lapselle antaa. Kahden aikuisen välisessä suhteessa tällainen ei enää ole mahdollista eikä hyväksyttävää. Vaimolla ei ole mitään oikeutta vaatia mieheltä näitten perustarpeitten tyydytystä eikä myöskään pitää miestään likasankonaan ja kaatopaikkanaan.

Lue lisää

Naisille järjestetään messuakin jostain astrologiasta ja parapsykologiasta.
Moni varmaan käyttää ennustajien "palveluja" suhteensa tilan tarkastamiseen.

Voi P....., kuinka tyhmä nainen voikaan olla!

Kädet pystyyn vain! Ei tästä voi mitenkään selvitä!

Ei varmasti, jos ei edes yritä!

ja toivon mukaan kirjoitti:

siellä viisaampien joukossa olevana kommentoisin sen verran, että vaimon käyttäytyminen ei millään tasolla ole "normaalia". Se ei ole aikuisen ihmisen käytöstä, vaan siinä puhuu lapsi. Lapsen lailla itselleen kaikkea aviomieheltään vaativa nainen. Mahdoton elämänkumppani, joka käytöksellään tuhoaa kaiken ympärillään.

Seuratkaa lapsen käyttäytymistä hänen vaatiessaan vanhemmiltaan huomiota, rakkautta, huolenpitoa, välittämistä... Lapselle tämä on sallittua ja vanhempien kuuluu näitä lapselle antaa. Kahden aikuisen välisessä suhteessa tällainen ei enää ole mahdollista eikä hyväksyttävää. Vaimolla ei ole mitään oikeutta vaatia mieheltä näitten perustarpeitten tyydytystä eikä myöskään pitää miestään likasankonaan ja kaatopaikkanaan.

Lue lisää

Tuo pisti kylllä ajattelemaan..

Paljon ei ole eroa hänen ja lapsen käyttäytymisessä , kun haluaa jotain...
Lapset ehkä huutaa kaupassa kovemmin , et määä haa aa a luu uu uun!!
Ja pakko on saada , makso mitä makso...

Tältä illalta esimerkki..
Piti taas hakee töistä...ja viedä tietty..
kohta mun pitää tehdä hänen työtkin..
Oikeasti.. kuinka moni teistä voi lähtee töistä hakee ja viemään vaimoa töihin ??
..niin..
No , en olisi töiltä ehtinyt hakea , mutta järjestin niin että päääsen..22.00 hän pääsi sit..
Kotona sit lapset huokas , että ei onneks tarvinnu lähtee..
Kovin sit utelin minne , niin oli äiti käskenyt heidän kävellä häntä vastaan töistä... siis kymmeneltä illalla , ja satoikin..
ja kouluaamu siis edessä..
En tie oonko mää oikeasti hullu vai mikä on , mutta en kertakaikkiaan voi ymmärtää tuollaista.... en sitten millään....
lasten pitäisi nukua silloin , tai ees sängyssä olla..
Mutta kun toinen haluuuuuuuuuu!!!!!!!!

Maailma on ihmeellinen paikka =/

ja mää en aina ymmärrä sitä !

todella olo on kuin kynnysmatolla.. tai kaatopaikalla.. sinne vaan.. kyl sinne mahtuu..
=(

Temppu kirjoitti:

Tuo pisti kylllä ajattelemaan..

Paljon ei ole eroa hänen ja lapsen käyttäytymisessä , kun haluaa jotain...
Lapset ehkä huutaa kaupassa kovemmin , et määä haa aa a luu uu uun!!
Ja pakko on saada , makso mitä makso...

Tältä illalta esimerkki..
Piti taas hakee töistä...ja viedä tietty..
kohta mun pitää tehdä hänen työtkin..
Oikeasti.. kuinka moni teistä voi lähtee töistä hakee ja viemään vaimoa töihin ??
..niin..
No , en olisi töiltä ehtinyt hakea , mutta järjestin niin että päääsen..22.00 hän pääsi sit..
Kotona sit lapset huokas , että ei onneks tarvinnu lähtee..
Kovin sit utelin minne , niin oli äiti käskenyt heidän kävellä häntä vastaan töistä... siis kymmeneltä illalla , ja satoikin..
ja kouluaamu siis edessä..
En tie oonko mää oikeasti hullu vai mikä on , mutta en kertakaikkiaan voi ymmärtää tuollaista.... en sitten millään....
lasten pitäisi nukua silloin , tai ees sängyssä olla..
Mutta kun toinen haluuuuuuuuuu!!!!!!!!

Maailma on ihmeellinen paikka =/

ja mää en aina ymmärrä sitä !

todella olo on kuin kynnysmatolla.. tai kaatopaikalla.. sinne vaan.. kyl sinne mahtuu..
=(

Lue lisää

voisi vetää sen johtopäätöksen, että sinä olet teillä ainoa aikuinen. Kuinka kauan luulet jaksavasi? Mistä tai keneltä voisit saada voimaa, tukea, apua? Lähipiiristä; isältä, äidiltä, veljeltä, siskolta, serkulta...?

Eihän lopputuloksen ole pakko olla ero, jos vain saisit jostain jytyä asettaa vaimosi kovan paikan eteen. Viimeinen varoitus; muutos, vaikka hoitoon/terapiaan taikka sitten avioero ja piste. Sanelet rauhallisen varmasti mitä sinä ajattelet, toivot ja haluat. Kirjoita vaikka, jos et pysty puhumaan. Jos tulee huutoa ja riitaa, älä mene mukaan, lähde vaikka ulos kävelemään. Palaa kuitenkin aiheeseen uudestaan ja ilmoita olevasi tosissasi. Esitä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja...

Yhdestä asiasta olet varmaan samaa mieltä; näin ei voi jatkua.

perusteella kirjoitti:

voisi vetää sen johtopäätöksen, että sinä olet teillä ainoa aikuinen. Kuinka kauan luulet jaksavasi? Mistä tai keneltä voisit saada voimaa, tukea, apua? Lähipiiristä; isältä, äidiltä, veljeltä, siskolta, serkulta...?

Eihän lopputuloksen ole pakko olla ero, jos vain saisit jostain jytyä asettaa vaimosi kovan paikan eteen. Viimeinen varoitus; muutos, vaikka hoitoon/terapiaan taikka sitten avioero ja piste. Sanelet rauhallisen varmasti mitä sinä ajattelet, toivot ja haluat. Kirjoita vaikka, jos et pysty puhumaan. Jos tulee huutoa ja riitaa, älä mene mukaan, lähde vaikka ulos kävelemään. Palaa kuitenkin aiheeseen uudestaan ja ilmoita olevasi tosissasi. Esitä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja...

Yhdestä asiasta olet varmaan samaa mieltä; näin ei voi jatkua.

Lue lisää

voi johtaa kierteeseen. Pompottaja ei päästä tilannetta ratkaisupisteeseen, vaan jatkaa pompottamista aina uusin keinoin. Toinen tapa on tehdä "keskusteluista" ikuisia... koskaan ei tule mitään ratkaisua, eikä mikään ehdotus kelpaa.

Tempun / hänen asemassaan olevan pitäisi asettaa myös aikaraja minkä jälkeen tekee itsenäisen päätöksen erosta, ja kertoo sen myös toiselle osapuolelle heti alussa. Nimittäin jos toinen osapuoli haluaisikin vilpittömästi tulla puolitiehen vastaan, hakeutuu hoitoon tai yrittää muuten vain käyttäytyä toisin, sekin vie aikaa ja sellaiselle on annettava aikaa. Jos asia ei etenekään toivotulla vauhdilla mutta hän on kuitenkin edistynyt, on väärin "palkita" hänet pienestä edistymisestä erolla, koska toisella on tullut mitta täyteen. Toisaalta "edistyminen" voi olla vain hämäystä, pitkitystä. Mistä sen tietää. Vaikea asia.

tuo tie kirjoitti:

voi johtaa kierteeseen. Pompottaja ei päästä tilannetta ratkaisupisteeseen, vaan jatkaa pompottamista aina uusin keinoin. Toinen tapa on tehdä "keskusteluista" ikuisia... koskaan ei tule mitään ratkaisua, eikä mikään ehdotus kelpaa.

Tempun / hänen asemassaan olevan pitäisi asettaa myös aikaraja minkä jälkeen tekee itsenäisen päätöksen erosta, ja kertoo sen myös toiselle osapuolelle heti alussa. Nimittäin jos toinen osapuoli haluaisikin vilpittömästi tulla puolitiehen vastaan, hakeutuu hoitoon tai yrittää muuten vain käyttäytyä toisin, sekin vie aikaa ja sellaiselle on annettava aikaa. Jos asia ei etenekään toivotulla vauhdilla mutta hän on kuitenkin edistynyt, on väärin "palkita" hänet pienestä edistymisestä erolla, koska toisella on tullut mitta täyteen. Toisaalta "edistyminen" voi olla vain hämäystä, pitkitystä. Mistä sen tietää. Vaikea asia.

Lue lisää

kierteeseen, mutta Temppu on mielestäni koko ajan vierastanut eron ajatusta ja haluaisi todella saada suhteeseensa muutosta. Ehkä olisi ensin hyvä kokeilla sitä muutosta ja vasta sitten tehdä lopulliset johtopäätökset. Oman itsensä takia.

Tässä on vaan semmoinen mutta, että ap:n voimat tuntuu olevan vähissä. Avioero ja kaiken yhteisen repiminen jos mikä kysyy voimia, itseluottamusta, päättäväisyyttä ja kykyä katsoa tulevaan. Kun nämä puuttuvat koko eroajatus ahdistaa ja sitä välttelee, vaikka tietäisi sen olevan ainoa vaihtoehto.

voi tietysti johtaa kirjoitti:

kierteeseen, mutta Temppu on mielestäni koko ajan vierastanut eron ajatusta ja haluaisi todella saada suhteeseensa muutosta. Ehkä olisi ensin hyvä kokeilla sitä muutosta ja vasta sitten tehdä lopulliset johtopäätökset. Oman itsensä takia.

Tässä on vaan semmoinen mutta, että ap:n voimat tuntuu olevan vähissä. Avioero ja kaiken yhteisen repiminen jos mikä kysyy voimia, itseluottamusta, päättäväisyyttä ja kykyä katsoa tulevaan. Kun nämä puuttuvat koko eroajatus ahdistaa ja sitä välttelee, vaikka tietäisi sen olevan ainoa vaihtoehto.

Lue lisää

Todela on voimat loppu...
Tuntuu että venytin tai annoin kaiken mennä ihan lian pitkäle..
Kyllä se siitä asenteella ei kauaa jaksa...

No.. yritetään kuitenkin..
Vielä kerran..

Ja koitetaan puhua ja sopia..

Aina vaan kuitenkin puheet menee mun vikoihin"
mutta koitetaan..
Ero on kuitenkin raskaan työn takana..
=(

Temppu kirjoitti:

Todela on voimat loppu...
Tuntuu että venytin tai annoin kaiken mennä ihan lian pitkäle..
Kyllä se siitä asenteella ei kauaa jaksa...

No.. yritetään kuitenkin..
Vielä kerran..

Ja koitetaan puhua ja sopia..

Aina vaan kuitenkin puheet menee mun vikoihin"
mutta koitetaan..
Ero on kuitenkin raskaan työn takana..
=(

Lue lisää

Ihminen toimii periaatteessa perus persoonallisuutensa mukaan.

Minä yritin kaikkea pitkään. Luulin kokeilleeni kaikki keinot! Itse hain eroa ja erosin. Exä ei vieläkään hyväksy minun jättäneen hänet... roikkuu jollakin keinoin (lasten kautta). Joten olen joutunut miettimään asiaa todella perusteellisesti. Ainoa tapa millä sinä itse tekemällä voit saada aikaiseksi on alkaa käyttää keinoja, joita ei sinun peruspersoonallisuudellasi tehdä! Tai ainakin sinun on osattava hyväksyä tuo "tarkoittamaton" satuttaminen hänen persoonallisuuteen kuuluvaksi, ja "kiskottava akka tukasta kotio" vaikka se mitä väittäis.

Eihän niin kukaan halua toimia, sehän on itseään vastaan menevää hommaa. Mutta minun pointti onkin se, että on otettava ja tutkiskeltava puolison persoonallisuutta. Tämän tutkimisen jälkeen voi alkaa löytää keinoja, joita persoonallisuuden mukaan totellaan. Huom. nämä mahdollisesti "toimivat" keinot ovat sitten luultavammin sinun persoonallisuuttasi vastaan, siksipä et ole näitä edes keinoiksi mieltänyt.

Luulen, että ajattelet rakkauden tulevan ulosmitatuksi jos: uhkailet, kiristät, huudat, järjestät kohtauksen, särjet astioita, heität kamat pihalle, pakotat, talutat väkisin tms. Väärin, väärin, ei se niin mene. Olet ehkä tilanteessa, jossa ajattelet luultavasti tälläista: "minulla ei ole enää menetettävää, sama ottaa ero, muutosta ei ikinä tule vaikka mitä tekisin (pyytäisin)".

Varsin ongelmallinen tilanne, ei tunnu olevan keinoja itsellä (ei osaa toimia "itseä" vastaan). Toinen on valinnut sinut, kun olet kiltti (ohjailtavissa, mutta niinhän miehet ovat myös testosteronin takia). Kuitenkin toinen on tottunut kasvamaan kurissa (huudossa ja pahassa mielen tuntemuksessa kun on henkistä ja ehkä fyysistä tuskaa tunnettu). Ristiriita. Ja sinä kärsit tilanteesta, mikään ei kelpaa... taas ristiriita. En ihmettele yhtään, että väsyt eikä mikään tunnu toimivan.

Mieti mitä sinä voit hävitä, jos olet jo periaatteessa erovalmis. Jos hän ei toimi "sinun" keinoillasi, niin voit ihan yhtä hyvin alkaa käyttää "hänen" keinojaan. Mitä voi tapahtua: onnistut tai ero tulee hänen aloitteestaan.

Taas luonteesi tekee tenää: ei hän oikesti mihinkään lähde (luonne panee uhkaileen, koska se tietää uhkailun sinuun sattuvan). Ja mitään et ole hävinnyt vaikka laittaisi eroprosessin liikkeelle. Silloinhan sinulla on "ase" myöntää havainneesi teidän kriisi ja saada hänet pariterapiaan tai vastaavaan psykiatriseen "yhteis"hoitoon. Samalla voit "alistua" anelemaan häntä takaisin, ei muuten taitaisi tulla kun hänen eroanomus olisi sinun vika. Jos tämä ei toimisi ja ero tulisi, niin et sittenkään olisi mitään hävinnyt.

Miten jaksat aloittaa? Se on ongelma, koska itsetuntosi murskausyritys on vienyt puolustus voimasi. Ei hän tahallaan ole näin toiminut, se hänen luonteensa on vain erilainen/epäsopiva sinulle. Sinun on tiedettävä seraavaa (hän ei tiedä): Kun hän aiheuttaa sinulle tuskaa (ihan mitä tahansa), se johtuu siitä että hän pelkää. Hän pelkää sinun hylkäävän/satuttavan ja hän pelkää sinun hylänneen kun et satuta. Sen on oikeastaan hänen lapsena oppima "peritty" toimintamalli.

Hänen ominaisuuksien mukaan hän luultavasti on onnellinen kun satutetaan ja välillä hylätään ja hyvitellään kun huomataan, että toiseen on sattunut. Silloin hän on "kotonaan". Ymmärrä siinä sitten jos voit, sinä olet kotonasi oppinut läheisyyttä ja rakkautta.

Yksi ainoa kysymys sinulle: Mitä ajattelet lastesi huotajuudesta tapaamisoikeuksineen eron tullessa?

Tähän sinun tulee vastata ennen erohakemuksen I-vaiheen allekirjoittamista. (voit vastata myös tähän ketjuun) Itse lähdin "hintaan mihin hyvänsä". Nyt tuo mikälie kiduttaa lapsia ja kostaa minulle lasten kautta, lyö lapsilla. Siksi olen joutunut "opiskelemaan" asiaa.

Itse en jaksanut aikanaan pohtia tämän järjettömyyden mahdollisuutta, sanoisin kertomasi perusteella (itse en osannut edes ajatella äidin kykenevän semmoiseen): Hän ei osaa hävitä, lapset ovat pelinappuloita jota voi käyttää myös "kivittämiseen".

Olen saanut elämän takaisin, jaksan auttaa jo muitakin :)

Analyysini oireenmukaisista tapahtumista:
"Hän laittaa viestiä.. tuu takas..(1)
No kävin sit kotona.. ja heti alkoi syyttely(2a) ja haukkuminene(2b)... tavarat alkoi lentelee..(3)
Ja haukkui kaikki sukulaiseni ja ystäväni..(4)"
(1) Hyvittely, kun huomaa sinun loukkaantuneen "liikaa", jotta tulisit takaisin. (Tietoinen, ei oikeita tunteita, kuvittelee ja kertoo ääneen ajatellut tunteet)
(2a) Pelko saa hänet hyökkäämään, koska hän pelkää ettet välitä hänestä. Luonteensa olettaa että olet joko hallittavissa tai hallitset häntä jos välität (lienee oppinut lapsena). Jos annat tilaa tai haluat tilaa, et välitä (luonteensa mukainen oletus, tiedostamaton).
(2b) Hyökkäys itsetuntoasi vastaan hallinnan saamiseksi (tiedostamaton), syynä pelko ettet välitä.
(3) Järjestetty "kohtaus"(opittu keino, hänen satuttamis keino valikoimastaan), koska havaitsi ettei hyökkäys osunut kun et alistunut tai tehnyt vastahyökkäystä (tiedostamaton)
(4) Sosiaalisten suhteiden katkaisu hylkäämis pelon vuoksi (tiedostamaton, on tullut ilmeisesti usein jätettyä yksin lapsena), jos sinulla on muita kontakteja et ole hänen lähellään, sinulla on liikaa "tilaa". Vain hänen kauttaan kulkevat sosiaaliset kontaktit tai sosiaaliset kontaktit hänen "hallitsemiin" ihmisiin ovat "sallittuja", koska eivät aiheuta yksin jättämisen vaaraa.

Hän on uskomattoman taitava toisen itsetunnon tarkkailija ja toisen luonteen analysoija. Hän tunnistaa ällistyttävällä tavalla sosiaaliset sidokset. Hänellä on uskomaton määrä tapoja saada tahtoaan läpi. Lisäksi hänellä on uskomaton määrä tapoja satuttaa, jos ei saa tahtoaan läpi. Miksi näin (vastaan itse tähän kysymykseen)?

Hän on kokenut kait ajoittaista hylkäämistä ja tunteettomuutta häntä kohtaan. Hän on luultavasti pelännyt hylkäämistä ja tunteettomuutta jo lapsesta lähtien. Pelättyjen tilanteiden estämiseen tarvitaan keinoja. Ensin on opittava ennakoimaan tilanteiden synty. Siksi tarkka toisen mielen analyysitaito, tarkka sosiaalisten suhteiden lukutaito (muut ihmiset vievät) ja toisen ajatusten urkkimistaito. Toisekseen on osattava estää hylkääminen. Hyvittely, tunteiden näytteleminen, perusteluiden keksiminen, uhkailu, kiristäminen, (harvemmin fyysinen väkivalta, koska se voi viedä toisen pois sairaalaan), lahjonta, riemujen tarjonta, valehtelu, sosiaalisten yhteyksien hyväksikäyttö, "kohtaukset", väsyttäminen (esim. jankkaamalla), piilottaminen ym. toimivaksi havaittu ovat keinoja estää pelon toteutuminen eli toisen välittämättömyys ja lähtö.

Keinoja riittää kunhan niitä ensin opiskelee lapsesta aikuisuuteen koko ajan, koska pelko on johtanyt jatkuvaan ihmisten tarkkailuun ja ihmismielen liikkeiden ja mielenliikkeisiin vaikuttamisen opiskeluun. Viimeisenä keinona on sitten kosto, sillä saa sitten toisen varmasti vihaiseksi. Ihan sama kunhan ei mene tai ole passiivinen (välittämätön), tätä se pelko teettää.

Miten voi oppia olemaan pelkäämättä kun on oppinut siihen koko ikänsä aikuisuuteen asti. Hyvällä voi poisoppia pelosta noin kymmenkertaisessa ajassa! :( Ei taida sinun elämäsi siihen riittää ja kuka jaksaa loputtomasti (sen tien olet jo kokeillut). Yhdestä pelosta voi poisoppia myös toisella pelolla. Myös pelko itseen kohdistuvasta kivusta tai vielä suuremmasta uhasta voi saada muutosta aikaan.

Ex-vaimoni lakkasi pelkäämästä "välittämättömyyttäni", kun laitoin eroasian vireille (en tuota silloin tajunnut, olin ahdistettu seinää vasten, olin väsynyt). Alkoi suorastaan vaatia seksuaalista kanssakäymistä, tuli kainaloon pyytämättä, lopetti ainaisen nalkuttamisen kotitöiden jakamisesta (ja taatusti jaoin koko ajan). Mutta tottumus on toinen luonto, ei hän voinut olla tällainen kuin jaksoittain, refleksinomainen totuttu toimintamalli pyrki hetkittäin esiin. En ymmärtänyt silloin löytäneeni "vielä suuremman pelon", vaan minä kävelin eräänä päivänä tieheni, enkä palannut.

luonteensa mukaan kirjoitti:

Yksi ainoa kysymys sinulle: Mitä ajattelet lastesi huotajuudesta tapaamisoikeuksineen eron tullessa?

Tähän sinun tulee vastata ennen erohakemuksen I-vaiheen allekirjoittamista. (voit vastata myös tähän ketjuun) Itse lähdin "hintaan mihin hyvänsä". Nyt tuo mikälie kiduttaa lapsia ja kostaa minulle lasten kautta, lyö lapsilla. Siksi olen joutunut "opiskelemaan" asiaa.

Itse en jaksanut aikanaan pohtia tämän järjettömyyden mahdollisuutta, sanoisin kertomasi perusteella (itse en osannut edes ajatella äidin kykenevän semmoiseen): Hän ei osaa hävitä, lapset ovat pelinappuloita jota voi käyttää myös "kivittämiseen".

Olen saanut elämän takaisin, jaksan auttaa jo muitakin :)

Analyysini oireenmukaisista tapahtumista:
"Hän laittaa viestiä.. tuu takas..(1)
No kävin sit kotona.. ja heti alkoi syyttely(2a) ja haukkuminene(2b)... tavarat alkoi lentelee..(3)
Ja haukkui kaikki sukulaiseni ja ystäväni..(4)"
(1) Hyvittely, kun huomaa sinun loukkaantuneen "liikaa", jotta tulisit takaisin. (Tietoinen, ei oikeita tunteita, kuvittelee ja kertoo ääneen ajatellut tunteet)
(2a) Pelko saa hänet hyökkäämään, koska hän pelkää ettet välitä hänestä. Luonteensa olettaa että olet joko hallittavissa tai hallitset häntä jos välität (lienee oppinut lapsena). Jos annat tilaa tai haluat tilaa, et välitä (luonteensa mukainen oletus, tiedostamaton).
(2b) Hyökkäys itsetuntoasi vastaan hallinnan saamiseksi (tiedostamaton), syynä pelko ettet välitä.
(3) Järjestetty "kohtaus"(opittu keino, hänen satuttamis keino valikoimastaan), koska havaitsi ettei hyökkäys osunut kun et alistunut tai tehnyt vastahyökkäystä (tiedostamaton)
(4) Sosiaalisten suhteiden katkaisu hylkäämis pelon vuoksi (tiedostamaton, on tullut ilmeisesti usein jätettyä yksin lapsena), jos sinulla on muita kontakteja et ole hänen lähellään, sinulla on liikaa "tilaa". Vain hänen kauttaan kulkevat sosiaaliset kontaktit tai sosiaaliset kontaktit hänen "hallitsemiin" ihmisiin ovat "sallittuja", koska eivät aiheuta yksin jättämisen vaaraa.

Hän on uskomattoman taitava toisen itsetunnon tarkkailija ja toisen luonteen analysoija. Hän tunnistaa ällistyttävällä tavalla sosiaaliset sidokset. Hänellä on uskomaton määrä tapoja saada tahtoaan läpi. Lisäksi hänellä on uskomaton määrä tapoja satuttaa, jos ei saa tahtoaan läpi. Miksi näin (vastaan itse tähän kysymykseen)?

Hän on kokenut kait ajoittaista hylkäämistä ja tunteettomuutta häntä kohtaan. Hän on luultavasti pelännyt hylkäämistä ja tunteettomuutta jo lapsesta lähtien. Pelättyjen tilanteiden estämiseen tarvitaan keinoja. Ensin on opittava ennakoimaan tilanteiden synty. Siksi tarkka toisen mielen analyysitaito, tarkka sosiaalisten suhteiden lukutaito (muut ihmiset vievät) ja toisen ajatusten urkkimistaito. Toisekseen on osattava estää hylkääminen. Hyvittely, tunteiden näytteleminen, perusteluiden keksiminen, uhkailu, kiristäminen, (harvemmin fyysinen väkivalta, koska se voi viedä toisen pois sairaalaan), lahjonta, riemujen tarjonta, valehtelu, sosiaalisten yhteyksien hyväksikäyttö, "kohtaukset", väsyttäminen (esim. jankkaamalla), piilottaminen ym. toimivaksi havaittu ovat keinoja estää pelon toteutuminen eli toisen välittämättömyys ja lähtö.

Keinoja riittää kunhan niitä ensin opiskelee lapsesta aikuisuuteen koko ajan, koska pelko on johtanyt jatkuvaan ihmisten tarkkailuun ja ihmismielen liikkeiden ja mielenliikkeisiin vaikuttamisen opiskeluun. Viimeisenä keinona on sitten kosto, sillä saa sitten toisen varmasti vihaiseksi. Ihan sama kunhan ei mene tai ole passiivinen (välittämätön), tätä se pelko teettää.

Miten voi oppia olemaan pelkäämättä kun on oppinut siihen koko ikänsä aikuisuuteen asti. Hyvällä voi poisoppia pelosta noin kymmenkertaisessa ajassa! :( Ei taida sinun elämäsi siihen riittää ja kuka jaksaa loputtomasti (sen tien olet jo kokeillut). Yhdestä pelosta voi poisoppia myös toisella pelolla. Myös pelko itseen kohdistuvasta kivusta tai vielä suuremmasta uhasta voi saada muutosta aikaan.

Ex-vaimoni lakkasi pelkäämästä "välittämättömyyttäni", kun laitoin eroasian vireille (en tuota silloin tajunnut, olin ahdistettu seinää vasten, olin väsynyt). Alkoi suorastaan vaatia seksuaalista kanssakäymistä, tuli kainaloon pyytämättä, lopetti ainaisen nalkuttamisen kotitöiden jakamisesta (ja taatusti jaoin koko ajan). Mutta tottumus on toinen luonto, ei hän voinut olla tällainen kuin jaksoittain, refleksinomainen totuttu toimintamalli pyrki hetkittäin esiin. En ymmärtänyt silloin löytäneeni "vielä suuremman pelon", vaan minä kävelin eräänä päivänä tieheni, enkä palannut.

Lue lisää

On varmasti juuri noin.
Ja onkin..

En hänen lapsuudestaan paljoa muuta tiedä , kuin että usein mummon luona hoidettavana on ollut.
Mummoa koskaan tavannut , mutta ymmärtänyt että ainakin töitä kovasti pitänyt tehdä..ja todella paljon siellä ollut.. "maalla"...
Isänsä oli myös aika vaativa tekemisten suhteen , jonka hän kyllä perinyt..
Puita ei ikinä tarpeeksi puuvarastossa =)
Niin ja nuorempi veljensä kuitenkin hänen mukaan "saanut aina kaiken"
Oikeastaan muuta koskaan mulle siitä kerrottu...

Niin ne lapsoset =)
Minä haluan lapset..
Kyllä ! ja olen valmis huolehtimaan heistä ja rakastamaan täydestä sydämestä!!
He ovat todella kaikkeni ja siksi tätäkin niinkovasti yrittänyt jatkaa.
Ja saavat tavata äitiään niin paljon kuin jaksavat ja haluavat..
Hän on kuitenkin heidän äiti nyt ja ikuisesti..
ja en haluaisi että lapset häntä "syrjisivät"

Poissa olen vielä ollut..
Kotona ei oikeasti voi nyt olla....
Nyt ollaan siinä tilanteeessa , että hän laittaa viestejä , että tappaa itsensä...
Pillereitä kuulemma...
Tiedä sit ottaako...
Vaatteeni on pihalla sateessa...
En tie kaikki , mut iso osa ainakin...
Täytyneee hakee pois..

Hän ei tiedä missä ole , muuta kuin "kaverilla" ja viestissä kyselee miksi mulla aikaa aina muille eikä koskaan hänelle...
No näin ei oikeasti kyl ole ollut..
Aikaa on myös hänelle . mutta ei riidoille eikä sille järjettömälle raivoamiselle...
Syyttely jatkuu...
Ja "miksi olen niin mulkku" teema...
=(
Kovasti haluaisi mut viereensä..
Hellimään..
Mut.. miksi minä nyt menisin hellimään ja paijaamaan , kun en sitä itse saa ?
Menisin niinku anteeksi pyytämään ??

Pelko taitaa olla suuresti tätäkin episodia todella ohjaamassa...
=(

Mutta riittääkö elinikäni , ja voimani ? tuskin...

Saanko kysyä sinulta , vaikka kirjoititkin että olet saanut elämäsi takaisin =)
(hitto se kuulostaa ihanalle)
=)
Oliko nyt mielestäsi ero oikea ratkaisu ?
Kun tapahtuneesta on aikaa...
vaikka vastaus kirjoituksestasi aika hyvin näkyykin =)

ps.
Tämä jos mikä antaa voimaa =)

Temppu kirjoitti:

On varmasti juuri noin.
Ja onkin..

En hänen lapsuudestaan paljoa muuta tiedä , kuin että usein mummon luona hoidettavana on ollut.
Mummoa koskaan tavannut , mutta ymmärtänyt että ainakin töitä kovasti pitänyt tehdä..ja todella paljon siellä ollut.. "maalla"...
Isänsä oli myös aika vaativa tekemisten suhteen , jonka hän kyllä perinyt..
Puita ei ikinä tarpeeksi puuvarastossa =)
Niin ja nuorempi veljensä kuitenkin hänen mukaan "saanut aina kaiken"
Oikeastaan muuta koskaan mulle siitä kerrottu...

Niin ne lapsoset =)
Minä haluan lapset..
Kyllä ! ja olen valmis huolehtimaan heistä ja rakastamaan täydestä sydämestä!!
He ovat todella kaikkeni ja siksi tätäkin niinkovasti yrittänyt jatkaa.
Ja saavat tavata äitiään niin paljon kuin jaksavat ja haluavat..
Hän on kuitenkin heidän äiti nyt ja ikuisesti..
ja en haluaisi että lapset häntä "syrjisivät"

Poissa olen vielä ollut..
Kotona ei oikeasti voi nyt olla....
Nyt ollaan siinä tilanteeessa , että hän laittaa viestejä , että tappaa itsensä...
Pillereitä kuulemma...
Tiedä sit ottaako...
Vaatteeni on pihalla sateessa...
En tie kaikki , mut iso osa ainakin...
Täytyneee hakee pois..

Hän ei tiedä missä ole , muuta kuin "kaverilla" ja viestissä kyselee miksi mulla aikaa aina muille eikä koskaan hänelle...
No näin ei oikeasti kyl ole ollut..
Aikaa on myös hänelle . mutta ei riidoille eikä sille järjettömälle raivoamiselle...
Syyttely jatkuu...
Ja "miksi olen niin mulkku" teema...
=(
Kovasti haluaisi mut viereensä..
Hellimään..
Mut.. miksi minä nyt menisin hellimään ja paijaamaan , kun en sitä itse saa ?
Menisin niinku anteeksi pyytämään ??

Pelko taitaa olla suuresti tätäkin episodia todella ohjaamassa...
=(

Mutta riittääkö elinikäni , ja voimani ? tuskin...

Saanko kysyä sinulta , vaikka kirjoititkin että olet saanut elämäsi takaisin =)
(hitto se kuulostaa ihanalle)
=)
Oliko nyt mielestäsi ero oikea ratkaisu ?
Kun tapahtuneesta on aikaa...
vaikka vastaus kirjoituksestasi aika hyvin näkyykin =)

ps.
Tämä jos mikä antaa voimaa =)

Lue lisää

Hän pelkää eniten yksin jäämistä. Arvatakseni hän haluaa luonteensa ja pelkonsa takia yksinhuoltajuuden tai ainakin itsensä lähihuoltajaksi yhteishuoltajuudessa tapaamisoikeuksin 77% hän ja 23% sinä( joka toinen viikonloppu ja juhlapyhät jakoon vuorovuosin). Siis jos häneltä kysyttäisiin (älä mene etukäteen kyselemään).

Tarvitset kovia todisteita. Säilytä itsemurhaviestit, tallenna kännykkään. Uhkaukset myös talteen. Joudut ehkä menemään takaisin, voit jopa jaksaa kun tiedät miksi. Sossu on yksisilmäinen, mies ei saa lähihuoltajuutta ilman kovia dokumentteja. Ne on hankittava valmiiksi suunnitelmallisesti, miten niitä muuten saisi! Voit jopa joutua/(joutua itse menemään) käräjille asian kanssa, siellä ne dokumentit sitten vasta arvoonsa nousevatkin. Vakuuta koko ajan ja joka paikassa, toista toista toista: "Haluan lähihuoltajaksi ja olen valmis huolehtimaan heistä ja rakastamaan täydestä sydämestä!!
He ovat todella kaikkeni, kuitenkin
he saavat tavata äitiään niin paljon kuin jaksavat ja haluavat..
Hän on kuitenkin heidän äiti nyt ja ikuisesti..
ja en haluaisi että lapset häntä "syrjisivät".
TULEN TUKEMAAN lapsia äidin tapaamiseen kaikin keinoin on lasten etu että he tapaavat molempia vanhempiaan."

Minun ohje on älä allekirjoita mitään huoltajuussopimusta, ennenkuin siinä lukee että sinä olet lähihuoltaja. Jos muuta allekirjoitat olet hävinnyt erän ja joudut luultavasti taistelemaan turhaan ja pitkään.

Mieti mitä dokumentteja voisi olla isän hyväksi.
- lapsilisä maksetaan isän nimiin
- isä ollut vanhempainrahalla hoitamassa lapsia
- isä ollut hoitovapaalla lapsen sairauden vuoksi
- isä mennyt turvakotiin lasten kanssa, äidin raivoamisen vuoksi tms. Kannattaa olla "pelon" takia niin pitkään että melkein "potkivat pois".
- äiti alkoholisti/nisti/sekakäyttäjä/avohoidokki (tuskin tässä tapauksessa)
- äiti pahoinpitelee lapsia (kamera vois olla hyvä), jos lisäksi lääkärin lausunto pahoinpitelystä (vielä parempi)
- äiti uhkailee lapsia ja huutaa lapsille traumatisoivasti (kamera) ja psykologin lausunto asiasta.
- äiti jättää lapset heitteille, (poistuu yksin ilman lapsia vaikka on sovittu hänen hoitavan lapsia) Miten saada sossu toteamaan tilanne paikanpäälle? Kuka näkee ja soittaa sossulle, niin että ne ehtii?
- äidillä vakavia mielenterveysongelmia

en nyt keksinyt enempää, vain sinä tiedät mihin sinulla mahdollisuuksia. Hommien ei tarvi olla sata-tosia, kunhan paperidokumenttia syntyy tai muuta käyttökelpoista. Hätätapauksessa käy silminnäkijät, jotka on nähnyt äidin huutavan lapsille. Pari hataraa tai yksi vahva todiste tarvitaan.

Sinun on asuttava kotona lapsia hoitaen kun aloitat eroprosessin ja pysyttävä siellä kunnes lasten huoltajuus on selvä. Ota vaikka lainaa jos tarvitaan, että voit hoitaa lapsia kotona. Kouluikäisten kanssa riittää lyhennetty työaika, pienempien takia paras ottaa pitkä "hoitovapaa".

Muista; uskottomuus on taakka huoltajuussopimuksen suhteen. Rakastuneet eivät jaksa paneutua huoltajuussopimuksen koukeroihin. Anna vaimon mennä iltoja ihan vapaasti jos se haluaa mennä, epäile uskottomuudesta ääneen aina kun palaa. Kysele kunnes rupeaa oikeasti pettämään. Pihtaa vaikka pallit halkeis. Epäluottamus on uskottomuuden alullepanija, sysäävä voima. (Tässä eräs lisämahdollisuus)

Ei muuten tule ikinä itsemurhaa tekemään, uhkailu kuuluu pelon keinovalikoimaan. Ei ole muuten milläänlailla sinun syysi vaikka sen tekisikin, sillä pääsisit liian helpolla ja hän menettäisi sinut.


No sitten minuun. Kannattiko? Kannatti, vaikka kaikki tuntui helvetilliseltä ja sattui syvästi. Lapsetkin kärsivät tilanteesta, mutta kyllä lapset sittenkin näkevät missä rakkaus asuu. Viime viikonloppuna vanhin lapsistani (poika) näki kun halasin nykyistä vaimoani pitkään: poikani sanoi "saanko minäkin?" ja tuli halikimppaan :...)

Minulla oli eron jälkeen onnea. Sain rakkauden vaikken sitä etsinytkään. Aloin vain keskustella syvällisesti erään naisen kanssa, keskustelimme heti kaikesta. Seuraavaksi kuljimme käsikkäin eikä käsi irronnut. Hyväksyä ihminen ihmisenä, ei ihmisiä tarvitse luokitella. Teot voidaan luokitella, muttei ihmisiä. Rakkaus annetaan, sitä ei vaadita. Rakkaus lisääntyy kun se pelotta saadaan. Rakkaus kuihtuu kun se pelossa kahlitaan.

luonteensa mukaan kirjoitti:

Hän pelkää eniten yksin jäämistä. Arvatakseni hän haluaa luonteensa ja pelkonsa takia yksinhuoltajuuden tai ainakin itsensä lähihuoltajaksi yhteishuoltajuudessa tapaamisoikeuksin 77% hän ja 23% sinä( joka toinen viikonloppu ja juhlapyhät jakoon vuorovuosin). Siis jos häneltä kysyttäisiin (älä mene etukäteen kyselemään).

Tarvitset kovia todisteita. Säilytä itsemurhaviestit, tallenna kännykkään. Uhkaukset myös talteen. Joudut ehkä menemään takaisin, voit jopa jaksaa kun tiedät miksi. Sossu on yksisilmäinen, mies ei saa lähihuoltajuutta ilman kovia dokumentteja. Ne on hankittava valmiiksi suunnitelmallisesti, miten niitä muuten saisi! Voit jopa joutua/(joutua itse menemään) käräjille asian kanssa, siellä ne dokumentit sitten vasta arvoonsa nousevatkin. Vakuuta koko ajan ja joka paikassa, toista toista toista: "Haluan lähihuoltajaksi ja olen valmis huolehtimaan heistä ja rakastamaan täydestä sydämestä!!
He ovat todella kaikkeni, kuitenkin
he saavat tavata äitiään niin paljon kuin jaksavat ja haluavat..
Hän on kuitenkin heidän äiti nyt ja ikuisesti..
ja en haluaisi että lapset häntä "syrjisivät".
TULEN TUKEMAAN lapsia äidin tapaamiseen kaikin keinoin on lasten etu että he tapaavat molempia vanhempiaan."

Minun ohje on älä allekirjoita mitään huoltajuussopimusta, ennenkuin siinä lukee että sinä olet lähihuoltaja. Jos muuta allekirjoitat olet hävinnyt erän ja joudut luultavasti taistelemaan turhaan ja pitkään.

Mieti mitä dokumentteja voisi olla isän hyväksi.
- lapsilisä maksetaan isän nimiin
- isä ollut vanhempainrahalla hoitamassa lapsia
- isä ollut hoitovapaalla lapsen sairauden vuoksi
- isä mennyt turvakotiin lasten kanssa, äidin raivoamisen vuoksi tms. Kannattaa olla "pelon" takia niin pitkään että melkein "potkivat pois".
- äiti alkoholisti/nisti/sekakäyttäjä/avohoidokki (tuskin tässä tapauksessa)
- äiti pahoinpitelee lapsia (kamera vois olla hyvä), jos lisäksi lääkärin lausunto pahoinpitelystä (vielä parempi)
- äiti uhkailee lapsia ja huutaa lapsille traumatisoivasti (kamera) ja psykologin lausunto asiasta.
- äiti jättää lapset heitteille, (poistuu yksin ilman lapsia vaikka on sovittu hänen hoitavan lapsia) Miten saada sossu toteamaan tilanne paikanpäälle? Kuka näkee ja soittaa sossulle, niin että ne ehtii?
- äidillä vakavia mielenterveysongelmia

en nyt keksinyt enempää, vain sinä tiedät mihin sinulla mahdollisuuksia. Hommien ei tarvi olla sata-tosia, kunhan paperidokumenttia syntyy tai muuta käyttökelpoista. Hätätapauksessa käy silminnäkijät, jotka on nähnyt äidin huutavan lapsille. Pari hataraa tai yksi vahva todiste tarvitaan.

Sinun on asuttava kotona lapsia hoitaen kun aloitat eroprosessin ja pysyttävä siellä kunnes lasten huoltajuus on selvä. Ota vaikka lainaa jos tarvitaan, että voit hoitaa lapsia kotona. Kouluikäisten kanssa riittää lyhennetty työaika, pienempien takia paras ottaa pitkä "hoitovapaa".

Muista; uskottomuus on taakka huoltajuussopimuksen suhteen. Rakastuneet eivät jaksa paneutua huoltajuussopimuksen koukeroihin. Anna vaimon mennä iltoja ihan vapaasti jos se haluaa mennä, epäile uskottomuudesta ääneen aina kun palaa. Kysele kunnes rupeaa oikeasti pettämään. Pihtaa vaikka pallit halkeis. Epäluottamus on uskottomuuden alullepanija, sysäävä voima. (Tässä eräs lisämahdollisuus)

Ei muuten tule ikinä itsemurhaa tekemään, uhkailu kuuluu pelon keinovalikoimaan. Ei ole muuten milläänlailla sinun syysi vaikka sen tekisikin, sillä pääsisit liian helpolla ja hän menettäisi sinut.


No sitten minuun. Kannattiko? Kannatti, vaikka kaikki tuntui helvetilliseltä ja sattui syvästi. Lapsetkin kärsivät tilanteesta, mutta kyllä lapset sittenkin näkevät missä rakkaus asuu. Viime viikonloppuna vanhin lapsistani (poika) näki kun halasin nykyistä vaimoani pitkään: poikani sanoi "saanko minäkin?" ja tuli halikimppaan :...)

Minulla oli eron jälkeen onnea. Sain rakkauden vaikken sitä etsinytkään. Aloin vain keskustella syvällisesti erään naisen kanssa, keskustelimme heti kaikesta. Seuraavaksi kuljimme käsikkäin eikä käsi irronnut. Hyväksyä ihminen ihmisenä, ei ihmisiä tarvitse luokitella. Teot voidaan luokitella, muttei ihmisiä. Rakkaus annetaan, sitä ei vaadita. Rakkaus lisääntyy kun se pelotta saadaan. Rakkaus kuihtuu kun se pelossa kahlitaan.

Lue lisää

prkl , joku on rekisteröinyt temppu nimen =(
No , nopeet syö hitaat...

Halikimppa kuulostaa hyvälle =)
ja aivan varmasti tuntuukin!

Viestit on säilytetty ja lapset uskaltavat kertoa totuuden..
..toki miettivät ilmeisesti myöskin onko isissä se vika sittenkkin..=(
Ja mietin kovasti minäkin..
Pari keskustelua on tuon kanssa käyty , ja ihmettelen kovasti miksi hän valehtelee minulle asioista..
Vai onko sekin sitä pelkoa sit...
syyttelyksi ja haukkumiseksi kaikki keskustelut ovat päättyneet..
Esim just et olen lyönyt..
Enkä ole.. en...kai mä nyt itse huomaisin jos löisin jotain ??????????????
Mutta en ole lyönyt , enkä lyö.
Enkä huuda , siitä ei oo aspua , ja puhumalla asiat on selvinneet , toki joskus on pitänyt täsmentää ääntä korottamalla , mutta ei siis mitään raivoamista.. vaan äh.. kyl te tiette..

Niin..

Rakkauden tahtoisin minäkin..
...mutta tuskin tuo tulee koskaan mua jättää rauhaan , eikä häntä , jonka kanssa kulkisin..

Elämä tuntuu juuri nyt helvetiltä =(

Temppu=) kirjoitti:

prkl , joku on rekisteröinyt temppu nimen =(
No , nopeet syö hitaat...

Halikimppa kuulostaa hyvälle =)
ja aivan varmasti tuntuukin!

Viestit on säilytetty ja lapset uskaltavat kertoa totuuden..
..toki miettivät ilmeisesti myöskin onko isissä se vika sittenkkin..=(
Ja mietin kovasti minäkin..
Pari keskustelua on tuon kanssa käyty , ja ihmettelen kovasti miksi hän valehtelee minulle asioista..
Vai onko sekin sitä pelkoa sit...
syyttelyksi ja haukkumiseksi kaikki keskustelut ovat päättyneet..
Esim just et olen lyönyt..
Enkä ole.. en...kai mä nyt itse huomaisin jos löisin jotain ??????????????
Mutta en ole lyönyt , enkä lyö.
Enkä huuda , siitä ei oo aspua , ja puhumalla asiat on selvinneet , toki joskus on pitänyt täsmentää ääntä korottamalla , mutta ei siis mitään raivoamista.. vaan äh.. kyl te tiette..

Niin..

Rakkauden tahtoisin minäkin..
...mutta tuskin tuo tulee koskaan mua jättää rauhaan , eikä häntä , jonka kanssa kulkisin..

Elämä tuntuu juuri nyt helvetiltä =(

Lue lisää

Suhteuta hänen puheensa hänen pelkoon. Ikänsä pelännyt alkaa nähdä mörköja joka puolella. Jutut on siksi mitä on, hän uskoo niihin. Hän uskoo, että sanomalla "näin" eli sinun mielestäsi valehtelemalla pelko vältetään.

luonteensa mukaan kirjoitti:

Suhteuta hänen puheensa hänen pelkoon. Ikänsä pelännyt alkaa nähdä mörköja joka puolella. Jutut on siksi mitä on, hän uskoo niihin. Hän uskoo, että sanomalla "näin" eli sinun mielestäsi valehtelemalla pelko vältetään.

Lue lisää

Niin..
Onko ne valheita hänen mielestään sit..
Jaa a..

Kovasti on nyt kuitenkin koitettu..
Luopauksia kovasti saatu...
Ei enää riitoja ja ei tappeluita..
Kaiki hyvin
=/

Kuka jasksaa uskoa...
Minun ilmeisesti pitäisi =(
Jotenkin vaan olo on entisen toistoa..
lupauksia saatu aikaisemminkin , ja ennenkään pitäneet..

Jospa koittaisi antaa ymmärtää että uskoisi , ja katsottava pitääkö ne , ja tehtävä se , mitä tekemättä on....

Alkaa mennä usko tän parantumiseen =(

Temppu=/ kirjoitti:

Niin..
Onko ne valheita hänen mielestään sit..
Jaa a..

Kovasti on nyt kuitenkin koitettu..
Luopauksia kovasti saatu...
Ei enää riitoja ja ei tappeluita..
Kaiki hyvin
=/

Kuka jasksaa uskoa...
Minun ilmeisesti pitäisi =(
Jotenkin vaan olo on entisen toistoa..
lupauksia saatu aikaisemminkin , ja ennenkään pitäneet..

Jospa koittaisi antaa ymmärtää että uskoisi , ja katsottava pitääkö ne , ja tehtävä se , mitä tekemättä on....

Alkaa mennä usko tän parantumiseen =(

Lue lisää

(Numerot (1)-(4) viittaavat aikaisempaan viestiin)

Katteettomat lupaukset (1)ovat hänen tietoisen puolensa mukaan totta, näin hän tietää olevan oikein toimia. Lupauksia ei ole kuitenkaan annettu tunteiden ohjaamana, vaan hän tietää, että niitä tarvitaan, jotta tulisit takaisin. Hän ei kykene luottamaan rakkauteen (sinun rakkauteesi) vaan pelkää, niin "pysyvästi", että unohtaa luvanneensa kun pelko taas iskee.

Pyyteetöntä rakkautta hän ei osaa tuntea, koska pelko on estänyt häntä kokemasta kaiken kattavaa rakkautta. Hänen rakkautensa on pelon häätöä, joka johtaa läheisriippuvuuteen :( Pelko pysyy paremmin poissa, kun on joku silmissä. Eli hän ei voi jäädä yksin, koska hän pelkää. Toisesta pidetään kiini, vaikka kuinka uhkailtaisiin omalla lähdöllä tms.

Miten uhkailu, mitä ei mistään hinnasta aiota toteuttaa, voi olla hänestä totta ja sinusta valhetta? Uhkailu on hänestä totta, koska se on keino häätää pelko (2a). Hän ei näe itsensä ulkopuolelle tunteiden tasolla uhkailu tilanteessa, hän ei asetu sinun asemaasi uhkailun missään vaiheessa, pelko hallitsee tunteita. Uhkailu on sinusta valhetta, koska:
a) aidosti rakastava uskoo rakastamaansa henkilöä ja ajattelee uhkauksen toteutuvan "jos et alistu", mutta se ettet tiennyt "pelon" motiivia ja uhkauksen olevan enimmäkseen ääneen lausuttua sisäistä puhetta tekee siitä valhetta.
b) et näe uhkausten toteutuvan vaan saat pian uuden (sinusta valhe peittää toisen valheen, mutta syyt kuten edellä).

Sinun vikojesi lista (2b) on hänestä totta, koska et alistu heti, "pitkität pelkoa". Sinusta vikalista on valhetta; koska olet tunteikas, ajattelet toista, osaat huomioida oikeasti toista, olet tehnyt eilen ja ennenkin tekemättömät työt.

Itsemurhauhkaukset: Hän ei aio tappaa itseään! Hän pitää huolta, että hänet löydetään "köyttä sovittamasta"/"pilleripurkkia tyhjentämästä" yms. Siinä se läheinen tulee paikalle ja näkee (3) järjestetyn kohtauksen "näytelmästä". Leikki on vakavaa, sillä vahinkoja voi sattua, tuoli voi kaatua tai näyttelijä horjahtaa, pillereitä voi olla sittenkin liikaa, voit juuttua ruuhkaan etkä tulekkaan laskettuun aikaan. Tuosta voi päästä kun heti tilaa (älä anna hänen estää itseäsi)valkotakkiset noutamaan uhkailijaa, näin saat kuitenkin hänet vain oppimaan ettei se "keino" ollut toimiva. (Psykiatrin lausunto vois olla kova paperi huoltajuus väännössä)

Syyt miksi sinun sukulais tai tuttavavierailut (4)eivät hänelle/perheelle käy ovat hänestä totta, koska niillä syillä estetään pelkoa, että joku sinun sosiaalinen kontaktisi myöhemmin "veisi" sinut. Sinä heräät todellisuuteen vasta vuosien kuluttua, kun havaitset ystäviesi etääntyneen ja sukulaisissasi käyntien jääneen "harvoihin hänen valittuihin". Eli havitset sinua vedätetyn "syillä".

Tämän kun tietää ja ymmärtää, niin ei ole mikään ihme, että usko menee lopulta lopullisesti. Ikänsä "teatteri kyyneleitä" harrastaneen näyttelijätaidot ovat, niin hyvät, ettei totta ja valhetta enää edes läheiset erota. Usein kuitenkin hänet "tiedetään" patologiseksi valehtelijaksi, mutta tällöin ollaankin jo epätoivoisia.

Voimat loppuu, kun yrität pinnistää jatkuvasti tehdäksesi eron "hänen totuuden" ja hänen oikean asian välillä (tiedostamaton prosessi sinulle). Onhan hänellä, joskus oikeastikin asiaa läheiselle ihmiselle. Rakastava ihminen tulee tilanteessa hyväksikäytetyksi, koska hän ei voi tietää/saada tietoonsa pelotonta totuutta. Pelon totuus on liian hallitseva. Tilanne on hallitsematon syöksykierre pelon ympärillä, joten eipä ihme, että entinen toistuu.

En tiedä voisiko ääneen rukoilusta hänen kuullensa olla apua, ihmeitä kuitenkin tapahtuu.
Syvä ymmärrys ja salatun pelon oivallus voi olla rukouksien laatimiseen suureksi avuksi. Psykoanalyysiin hän ei suostu, koska silloin hänessä olisi "vikaa". Vika tarkoittaisi alistumista ja alistuminen olisi pelkoa (suoraviivaisen mutkikasta).

Hänen kanssaan ei ole helppoa, tasapuolinen neuvottelu ei pelon vuoksi oikeasti toimi. Ymmärrys hänestä voi helpottaa tilannetta, lakkaat vain yrittämästä tosissasi neuvotella. Tietoinen näennäisneuvottelu säästää voimiasi, kun tiedät hänen pelkonsa sanelevan hänen ehtojaan. Oloa helpottaa myös tieto, että hän lukee jatkuvasti tunteitasi ja reagoi niihin pelkonsa kautta. Vaikeinta on oppia ymmärtämään, että hänen reaktiokirjonsa on pelon ilmausta.

Kuinka pitkälle voi ymmärtää, kun aina tullaan siihen, että vaihtoehdot ovat:
- Alistua, "aikuistaa" hänet pelolla hallitsijaksi (luonteesi estää, haluat tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta)
- Alistaa, palauttaa hänet "lapsuuteensa" pelon valtaan (luonteesi estää, haluat tasapuolisuutta, et halua satutaa ihmisiä)
- Kouluttaa... kuka osaa?,kuka jaksaa? S/M opettajako. Miten paljon pitää ymmärtää toista, että tähän ryhtyy, kas siinäpä pulma.
- "Luovuttaa/Paeta", sinun vikasihan ero sitten aikanaan on hänen mielestään. Hän ei sinusta luovu! Kosto tulee, toiset sitten sanoo: "kyllähän se katkeraksi saa kun jätetään".

Lapset oppivat oikean rakkauden (10)-12-16 ikään mennessä. Mutta täyttä varmuutta he eivät ole vielä saavuttaneet.
Tätä sinä et tiennyt: Olet yrittänyt kaikkesi, jotta lapsesi saisivat oppia oikeaa rakkautta (Tiedostamaton). Liian aikainen lähtösi, jättäisi lapset hänen "pelko"-kouluun. Tarvitset lisäksi lähtöösi varmuuden (tiedostamaton), että sinulla on "pian" rakastavan "äidin" malli vierelläsi, sillä sitähän lapsesi tarvitsevat sinua tavatessasi! Rakkauden löytyminen on vaikea asia, tiedät hyvin, että se pian voi olla äkkiä kymmenenkin vuotta. Siksi on elämäsi tärkein asia saada lastesi lähihuoltajuus.

Sinulla on oikea pelko lapsistasi. Tätä ei yksisilmäinen sossu ymmärrä. Miehen on tosi vaikea saada yksin- tai lähihuoltajuutta ilman kovia todisteita. Muutama todiste on jo hyvä, sillä; minä haluan, minä kykenen, minä tiedän, minulla on kokemusta alkuiset lauseet eivät kelpaa isän todisteiksi lähihuoltaja-asiassa (Äidille ne ovat aina päteviä todisteita, miksiköhän?).

Minulla oli onnea, löysin Ihmisen vierelleni "pian" (vähän yli vuosi) vaikken edes etsinyt, olinpahan vain itseni sydän auki kaikesta huolimatta. Meille annettiin Suuri Rakkaus, jumalalle kiitos. Lapseni pelastuivat rakkaudettomuudelta jumalan ihmeen avulla, sillä enhän itse silloin tiennyt, osannut, jaksanut, ymmärtänyt pelata lapsia lähihuoltooni. *rukoilee sinulle voimia ja apua* :...]

luonteensa mukaan kirjoitti:

(Numerot (1)-(4) viittaavat aikaisempaan viestiin)

Katteettomat lupaukset (1)ovat hänen tietoisen puolensa mukaan totta, näin hän tietää olevan oikein toimia. Lupauksia ei ole kuitenkaan annettu tunteiden ohjaamana, vaan hän tietää, että niitä tarvitaan, jotta tulisit takaisin. Hän ei kykene luottamaan rakkauteen (sinun rakkauteesi) vaan pelkää, niin "pysyvästi", että unohtaa luvanneensa kun pelko taas iskee.

Pyyteetöntä rakkautta hän ei osaa tuntea, koska pelko on estänyt häntä kokemasta kaiken kattavaa rakkautta. Hänen rakkautensa on pelon häätöä, joka johtaa läheisriippuvuuteen :( Pelko pysyy paremmin poissa, kun on joku silmissä. Eli hän ei voi jäädä yksin, koska hän pelkää. Toisesta pidetään kiini, vaikka kuinka uhkailtaisiin omalla lähdöllä tms.

Miten uhkailu, mitä ei mistään hinnasta aiota toteuttaa, voi olla hänestä totta ja sinusta valhetta? Uhkailu on hänestä totta, koska se on keino häätää pelko (2a). Hän ei näe itsensä ulkopuolelle tunteiden tasolla uhkailu tilanteessa, hän ei asetu sinun asemaasi uhkailun missään vaiheessa, pelko hallitsee tunteita. Uhkailu on sinusta valhetta, koska:
a) aidosti rakastava uskoo rakastamaansa henkilöä ja ajattelee uhkauksen toteutuvan "jos et alistu", mutta se ettet tiennyt "pelon" motiivia ja uhkauksen olevan enimmäkseen ääneen lausuttua sisäistä puhetta tekee siitä valhetta.
b) et näe uhkausten toteutuvan vaan saat pian uuden (sinusta valhe peittää toisen valheen, mutta syyt kuten edellä).

Sinun vikojesi lista (2b) on hänestä totta, koska et alistu heti, "pitkität pelkoa". Sinusta vikalista on valhetta; koska olet tunteikas, ajattelet toista, osaat huomioida oikeasti toista, olet tehnyt eilen ja ennenkin tekemättömät työt.

Itsemurhauhkaukset: Hän ei aio tappaa itseään! Hän pitää huolta, että hänet löydetään "köyttä sovittamasta"/"pilleripurkkia tyhjentämästä" yms. Siinä se läheinen tulee paikalle ja näkee (3) järjestetyn kohtauksen "näytelmästä". Leikki on vakavaa, sillä vahinkoja voi sattua, tuoli voi kaatua tai näyttelijä horjahtaa, pillereitä voi olla sittenkin liikaa, voit juuttua ruuhkaan etkä tulekkaan laskettuun aikaan. Tuosta voi päästä kun heti tilaa (älä anna hänen estää itseäsi)valkotakkiset noutamaan uhkailijaa, näin saat kuitenkin hänet vain oppimaan ettei se "keino" ollut toimiva. (Psykiatrin lausunto vois olla kova paperi huoltajuus väännössä)

Syyt miksi sinun sukulais tai tuttavavierailut (4)eivät hänelle/perheelle käy ovat hänestä totta, koska niillä syillä estetään pelkoa, että joku sinun sosiaalinen kontaktisi myöhemmin "veisi" sinut. Sinä heräät todellisuuteen vasta vuosien kuluttua, kun havaitset ystäviesi etääntyneen ja sukulaisissasi käyntien jääneen "harvoihin hänen valittuihin". Eli havitset sinua vedätetyn "syillä".

Tämän kun tietää ja ymmärtää, niin ei ole mikään ihme, että usko menee lopulta lopullisesti. Ikänsä "teatteri kyyneleitä" harrastaneen näyttelijätaidot ovat, niin hyvät, ettei totta ja valhetta enää edes läheiset erota. Usein kuitenkin hänet "tiedetään" patologiseksi valehtelijaksi, mutta tällöin ollaankin jo epätoivoisia.

Voimat loppuu, kun yrität pinnistää jatkuvasti tehdäksesi eron "hänen totuuden" ja hänen oikean asian välillä (tiedostamaton prosessi sinulle). Onhan hänellä, joskus oikeastikin asiaa läheiselle ihmiselle. Rakastava ihminen tulee tilanteessa hyväksikäytetyksi, koska hän ei voi tietää/saada tietoonsa pelotonta totuutta. Pelon totuus on liian hallitseva. Tilanne on hallitsematon syöksykierre pelon ympärillä, joten eipä ihme, että entinen toistuu.

En tiedä voisiko ääneen rukoilusta hänen kuullensa olla apua, ihmeitä kuitenkin tapahtuu.
Syvä ymmärrys ja salatun pelon oivallus voi olla rukouksien laatimiseen suureksi avuksi. Psykoanalyysiin hän ei suostu, koska silloin hänessä olisi "vikaa". Vika tarkoittaisi alistumista ja alistuminen olisi pelkoa (suoraviivaisen mutkikasta).

Hänen kanssaan ei ole helppoa, tasapuolinen neuvottelu ei pelon vuoksi oikeasti toimi. Ymmärrys hänestä voi helpottaa tilannetta, lakkaat vain yrittämästä tosissasi neuvotella. Tietoinen näennäisneuvottelu säästää voimiasi, kun tiedät hänen pelkonsa sanelevan hänen ehtojaan. Oloa helpottaa myös tieto, että hän lukee jatkuvasti tunteitasi ja reagoi niihin pelkonsa kautta. Vaikeinta on oppia ymmärtämään, että hänen reaktiokirjonsa on pelon ilmausta.

Kuinka pitkälle voi ymmärtää, kun aina tullaan siihen, että vaihtoehdot ovat:
- Alistua, "aikuistaa" hänet pelolla hallitsijaksi (luonteesi estää, haluat tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta)
- Alistaa, palauttaa hänet "lapsuuteensa" pelon valtaan (luonteesi estää, haluat tasapuolisuutta, et halua satutaa ihmisiä)
- Kouluttaa... kuka osaa?,kuka jaksaa? S/M opettajako. Miten paljon pitää ymmärtää toista, että tähän ryhtyy, kas siinäpä pulma.
- "Luovuttaa/Paeta", sinun vikasihan ero sitten aikanaan on hänen mielestään. Hän ei sinusta luovu! Kosto tulee, toiset sitten sanoo: "kyllähän se katkeraksi saa kun jätetään".

Lapset oppivat oikean rakkauden (10)-12-16 ikään mennessä. Mutta täyttä varmuutta he eivät ole vielä saavuttaneet.
Tätä sinä et tiennyt: Olet yrittänyt kaikkesi, jotta lapsesi saisivat oppia oikeaa rakkautta (Tiedostamaton). Liian aikainen lähtösi, jättäisi lapset hänen "pelko"-kouluun. Tarvitset lisäksi lähtöösi varmuuden (tiedostamaton), että sinulla on "pian" rakastavan "äidin" malli vierelläsi, sillä sitähän lapsesi tarvitsevat sinua tavatessasi! Rakkauden löytyminen on vaikea asia, tiedät hyvin, että se pian voi olla äkkiä kymmenenkin vuotta. Siksi on elämäsi tärkein asia saada lastesi lähihuoltajuus.

Sinulla on oikea pelko lapsistasi. Tätä ei yksisilmäinen sossu ymmärrä. Miehen on tosi vaikea saada yksin- tai lähihuoltajuutta ilman kovia todisteita. Muutama todiste on jo hyvä, sillä; minä haluan, minä kykenen, minä tiedän, minulla on kokemusta alkuiset lauseet eivät kelpaa isän todisteiksi lähihuoltaja-asiassa (Äidille ne ovat aina päteviä todisteita, miksiköhän?).

Minulla oli onnea, löysin Ihmisen vierelleni "pian" (vähän yli vuosi) vaikken edes etsinyt, olinpahan vain itseni sydän auki kaikesta huolimatta. Meille annettiin Suuri Rakkaus, jumalalle kiitos. Lapseni pelastuivat rakkaudettomuudelta jumalan ihmeen avulla, sillä enhän itse silloin tiennyt, osannut, jaksanut, ymmärtänyt pelata lapsia lähihuoltooni. *rukoilee sinulle voimia ja apua* :...]

Lue lisää

Vaikea päivä..
huoh =(

Ymmärrän nyt , (kiitos kirjoituksesi) , että miksi hän ei huomaa/usko valehtelevansa..
Se on vaan niin älyttömän ärsyttävää , kun itse tietää asiat vääristellyiksi =(

Ja totta tuo pilleripurkkikin..
Kahdesti nyt "osunut" niin että hänellä lääkkeitä ja "juuri ottamassa" tai laskemassa paljonko kohta ottaa...
ja tietenkin lastenkin on se pitänyt nähdä...
Äiti voi huonosti ja ei jaksa ku isi on tommonen..

Eilen yksi lapsista kiukustui äidilleen , kun tekivät läksyjä.. se läksyjen tekeminen on yleensä sellaista kinaamista heillä , ja paaaljon paljon useammin se alkaa äidin puolelta , kun lapsen/lasten puolelta...
niin kuin nytkin..=(
No poika sit huusi äidilleen , että menisit sinä pois ja isi tulis tänne , niin kaikki olisi hyvin!!! miksi ajat isin pois meidän luota!!!!
Noooh.. vastaus siihen äidillä oli...
Mä tapan itteni...
En pysty kuvittelemaankaan miten pahalta se kuulostaa hänen korvissaan!!
kymmenen vuotiaalle sanotaan noin ?
Ja mun vikahan se , kun mää tän episodin aiheutinkin...

Hän laittaa mullle viestejä...
Nyt tuli että ruoka valmista tuu kotiin syömään...
Hetki sit oli kuulemma paha olla ja pyysi anteeksi..
Aamulla pyysi anteeksi ja lupasi muuttua...
...tarvitsee siihen mun apua kuulemma..
Hauskaa asiassa on se , että hän laittoi samanlaisen viestin mulle reilu vuosi sit kun oli kanssa tulehtuneet välit , ja olinkin säilyttänyt sen... ja kas.. yksi sana erilailla viestissä.. muuten iiiiiihan sama...

Yritetään vielä yhdessä rakas.
autatko mua muuttumaan en tiedä pystynkö yksin siihen

rakas oli kulta vuosi sit...
No... ei muuttunut..ei...

Oon todella pahoillani tästä kaikesta tuu kotiin odotan sua

Onkohan oikeasti?

Ja lapsille jatkuu ihme uhkailu...
Kohta tulee lukkoseppä vaihtaa lukot...

Äiti on ostanut meillle oman asunnon...

Äiti on seurannut mis isi käy....
sil on toinen..

äiti on jutellut sen toisen kanssa puhelimes..

isi ei välitä teistä enää..


Salaa lapset sit soittelee mulle =(

Eilen poika lähti kävelemään , kun äiti oli tullut kovistelee minne ollaan sovittu et muutetaan..(mitää olla sovittu)!!!
Otti vielä herkimmän pojan kohtekseen =(
Itku kurkussa selitti mulle poika ett miksei äiti usko häntä =(

Mä oon niin helkutin väsynyt!!!!

Olis ees niin että toinen haistattais , ottais eron ja olis ikuisesti vihainen ja näyttäis sen , mut kun mennään laidasta laitaan..
tänään rakastetaan , huomenna jos asiat paremmin , alkaa taas sama ikuinen nälvintä...
Se todella rasittaa...

Kirjoitit:
pelkoa, että joku sinun sosiaalinen kontaktisi myöhemmin "veisi" sinut.

Näin täs viel käy...
Olen todella kova juttelee ja höpöttää...
Ja helposti jään suustani "kiinni"..
Tuo taas ei sano kuin : ompas ämmällä levee perse , tekis ittelleen jotain...
Siis sanoo vbaikka kaupassa niin että ympäristö takuulla kuulee...
Plondien haukkuminen on hänelle kanssa mieluisaa...
Yleensäkin pahan mielen aiheuttaminen..

Mutta...
Olen vielä hengissä..
Ja ilmeisemmin kaikki perheessä kärsii..

Äiti haluaa vielä yrittää????? ja muuttua????
Lapset tahtoo isin vierelleen (ilmeisesti puolustamaan ja huolehtimaan)
Ja mä haluan tilanteen laukeavan...
Ja rauhallisia , rakkaudella täytettyjä iltoja oman perheen parissa..
Oli siinä sit vaimo , tai ei..
Niitä ei tähän mennessä ole ollut..

Takkaankin laitetaan tuli lämmön , ei tunnelman vuoksi =(
=(=(

Kiitos sinulle..(toki myös muille kirjoittajille)
Tuntuu todella hyvälle , kun tuntee , ettei ole ihan yksin tän asian kanssa..
Kovasti olen rukoillut minäkin.. ääneen ja itsekseni...
Ääneen hänen kuullen , mutta ainoa asia mitä siitä seurasi , oli hänen ateistiluonteensa paljastuminen... =(
Toki taisi sanoa , että apua sinä tarvitsetkin...

Näin..
=(

On oikeasti todella raskasta =(

Temppu=/ kirjoitti:

Vaikea päivä..
huoh =(

Ymmärrän nyt , (kiitos kirjoituksesi) , että miksi hän ei huomaa/usko valehtelevansa..
Se on vaan niin älyttömän ärsyttävää , kun itse tietää asiat vääristellyiksi =(

Ja totta tuo pilleripurkkikin..
Kahdesti nyt "osunut" niin että hänellä lääkkeitä ja "juuri ottamassa" tai laskemassa paljonko kohta ottaa...
ja tietenkin lastenkin on se pitänyt nähdä...
Äiti voi huonosti ja ei jaksa ku isi on tommonen..

Eilen yksi lapsista kiukustui äidilleen , kun tekivät läksyjä.. se läksyjen tekeminen on yleensä sellaista kinaamista heillä , ja paaaljon paljon useammin se alkaa äidin puolelta , kun lapsen/lasten puolelta...
niin kuin nytkin..=(
No poika sit huusi äidilleen , että menisit sinä pois ja isi tulis tänne , niin kaikki olisi hyvin!!! miksi ajat isin pois meidän luota!!!!
Noooh.. vastaus siihen äidillä oli...
Mä tapan itteni...
En pysty kuvittelemaankaan miten pahalta se kuulostaa hänen korvissaan!!
kymmenen vuotiaalle sanotaan noin ?
Ja mun vikahan se , kun mää tän episodin aiheutinkin...

Hän laittaa mullle viestejä...
Nyt tuli että ruoka valmista tuu kotiin syömään...
Hetki sit oli kuulemma paha olla ja pyysi anteeksi..
Aamulla pyysi anteeksi ja lupasi muuttua...
...tarvitsee siihen mun apua kuulemma..
Hauskaa asiassa on se , että hän laittoi samanlaisen viestin mulle reilu vuosi sit kun oli kanssa tulehtuneet välit , ja olinkin säilyttänyt sen... ja kas.. yksi sana erilailla viestissä.. muuten iiiiiihan sama...

Yritetään vielä yhdessä rakas.
autatko mua muuttumaan en tiedä pystynkö yksin siihen

rakas oli kulta vuosi sit...
No... ei muuttunut..ei...

Oon todella pahoillani tästä kaikesta tuu kotiin odotan sua

Onkohan oikeasti?

Ja lapsille jatkuu ihme uhkailu...
Kohta tulee lukkoseppä vaihtaa lukot...

Äiti on ostanut meillle oman asunnon...

Äiti on seurannut mis isi käy....
sil on toinen..

äiti on jutellut sen toisen kanssa puhelimes..

isi ei välitä teistä enää..


Salaa lapset sit soittelee mulle =(

Eilen poika lähti kävelemään , kun äiti oli tullut kovistelee minne ollaan sovittu et muutetaan..(mitää olla sovittu)!!!
Otti vielä herkimmän pojan kohtekseen =(
Itku kurkussa selitti mulle poika ett miksei äiti usko häntä =(

Mä oon niin helkutin väsynyt!!!!

Olis ees niin että toinen haistattais , ottais eron ja olis ikuisesti vihainen ja näyttäis sen , mut kun mennään laidasta laitaan..
tänään rakastetaan , huomenna jos asiat paremmin , alkaa taas sama ikuinen nälvintä...
Se todella rasittaa...

Kirjoitit:
pelkoa, että joku sinun sosiaalinen kontaktisi myöhemmin "veisi" sinut.

Näin täs viel käy...
Olen todella kova juttelee ja höpöttää...
Ja helposti jään suustani "kiinni"..
Tuo taas ei sano kuin : ompas ämmällä levee perse , tekis ittelleen jotain...
Siis sanoo vbaikka kaupassa niin että ympäristö takuulla kuulee...
Plondien haukkuminen on hänelle kanssa mieluisaa...
Yleensäkin pahan mielen aiheuttaminen..

Mutta...
Olen vielä hengissä..
Ja ilmeisemmin kaikki perheessä kärsii..

Äiti haluaa vielä yrittää????? ja muuttua????
Lapset tahtoo isin vierelleen (ilmeisesti puolustamaan ja huolehtimaan)
Ja mä haluan tilanteen laukeavan...
Ja rauhallisia , rakkaudella täytettyjä iltoja oman perheen parissa..
Oli siinä sit vaimo , tai ei..
Niitä ei tähän mennessä ole ollut..

Takkaankin laitetaan tuli lämmön , ei tunnelman vuoksi =(
=(=(

Kiitos sinulle..(toki myös muille kirjoittajille)
Tuntuu todella hyvälle , kun tuntee , ettei ole ihan yksin tän asian kanssa..
Kovasti olen rukoillut minäkin.. ääneen ja itsekseni...
Ääneen hänen kuullen , mutta ainoa asia mitä siitä seurasi , oli hänen ateistiluonteensa paljastuminen... =(
Toki taisi sanoa , että apua sinä tarvitsetkin...

Näin..
=(

On oikeasti todella raskasta =(

Lue lisää

Manipulointi voi alkaa tehota, jos kuulee vain yhtä toistoa; "sinussa on vikaa", itsetunnon puolustus vie paljon voimia. Tiedät itse tehneesi kaikkesi yhteiseen hyvään, lisäksi tiedät, ettei sinussa ole sellaista vikaa mikä olisi pilannut parisuhteesi.

SINUSSA EI OLE VIKAA :), *voima ajatus sinulle; lue MINUSSA EI... *

Sori oli eilen netti jumissa minulla :(, vastaus "hidas".

Käy juttelemassa, terveyskeskuksen mielenterveysihmisten kanssa. Kysy miten sinun pitää toimia saadaksesi "akuutissa vaiheessa" apua, kun puolisosi toistuvasti ajautuu "itsemurha psykoosiin". Tarkoita sanomallasi sitä, että puolisosi on saatava vaikka väkisin hoitoon, koska hän uhkaa jopa lasten turvallisuutta itsemurhallaan. Sinun on oltava pakkotaluttamassa puolisoasi hoitoon. Jos sinä hänet sinne saat "pakolla", niin pyydä/vaadi lausunnot hänen tilastaan (säilytä, jos et jaksa enää jatkaa, niin tarvitset lausuntoa lähihuoltajuus asiassa) Hän ei itse suostu mihinkään hoitoon (vain vahingossa tai huijaamalla), koska hänessä ei ole mitään vikaa. Hän osaa kyllä vakuuttaa noutajat terveydestään, mutta sinun on oltava paikalla ja vietävä "väkisin", koska asia on tutkittava kun kerta näin pitkälle on toistuvien tapausten takia jouduttu. Voit huoletta vaikka kantaa, jos tarvitaan.

Mene mukaan "hoitoon", tilaa hädässä joku tuttu katsoon lapsia. Voit sen hoitaa vaikka vastaanotossa. Vaadi pitkäaikaishoitoa, hoidosta voi olla jotain apua. Joka tapauksessa saat joko tarvitsemasi dokumentin tai avun teille. Hän voi "ulosmitata rakkauttasi" syyttää sinua, koska viet häntä hoitoon. Se on pelon ilmausta, voit sanoa tekevasi tämän juuri rakkauden tähden. Et ole lähettämässä häntä pois, tulet itse mukaan.
(toivottavasti saat apua ja onnistut tässä) Muista, että lääkärien pitää ottaa itsemurhapuheet vakavasti. Ai niin muista riistää "akuutti vaiheessa" hänen kännykkänsä, ettei pääse perumaan "valkotakkisia".

Hommaa se kamera jolla voit kuvata myös videona tai kamerakännykkä, mikäli et jo omista. Opettele käyttämään, kuvaa salaa kun hän uhkailee lapsia. Älä kehu saaneesi kuvaa tai todisteita. Siinä on oikeaa todistetta, lasten edun vastaisesta toiminnasta. Tee otoksista esim DVD tai tallenna ne useampaan paikkaan. Näytä myös psykiatrisen alan ihmisille, jos saat hänet sinne.

Lähtökohtana on ettei toinen muutu, murtua voi ja alistua. Vain itse voi muuttua, jos haluaa. Hoidon tehoaminen häneen on kyseenalaista, koska hän on opetellut "torjumaan pelkoaan" koko ikänsä, sitä on vaikea hänenstä kitkeä. Hän kaipaa läheisyyttä, mutta hän ei osaa rakastaa eikä kokea läheisyyden tunnetta. Pelko hallitsee kaikkia tunteita intohimoa lukuunottamatta (lisääntymis vietti). Sinun on muututtava, eli sinun on opittava (vaikea ja pitkä tie), kuinka käsitellä omia tunteitasi jotka heijastuvat sinuun "särkyneestä" peilistä. Sirpaleet pistävät, olet huolissasi myös lastesi "paljaista varpaista".

Sinun on päästävä itsesi ulkopuolelle, ulkopuolisen tarkkailijan asemaan. Sinä olet voimakkaasti halunnut olla sisäpuolinen rakkauden antaja. Tästä roolista (liekö tuo rooli :)) olisi hypättävä ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Siinä sitä oppimisen paikkaa! Tai olisi ainakin päästävä jakamaan yhtäaikaisesti täydellä ymmärryksellä nuo kaksi roolia, ei ihme että voi tuntua välillä "skitsofreeniseltä". Nykyinen tai edeltävä tilasi oli: "rakkauden tekoni/antoni/tunteeni palautti minulle syyllisyyttä/riittämättömyyttä/tuskaa, jota en voi hyväksyä(itsessäni)".
Ulkopuolisen tarkkailijan tila: "tunnen (tunteita ei voi estää) syyllisyyttä/riittämättömyyttä/tuskaa, koska hän on tuntenut pelkoa. Tunteeni ovat oikeita ja hyväksyttäviä, mutta niiden syy ei ole "kuulemani" vaan hänen pelkonsa". Oppiminen tekee tunteiden käsittelystä refleksinomaista ja ne eivät enää ehdi vahingoittaa sinua ja alat jaksaa ja "hyväksyä tunteiden tasolla" häntä.

Hän pyrkii siirtämään "pelon hallintataitojaan" lapsiin (tiedostamaton juttu). Hän onnistuu siinä vain, jos saa toisen murrettua. Sinun on osattava sanoa lapsillesi ettet hylkää heitä mistään hinnasta, eikä äiti voi oikeasti ajaa sinua pois lasten luota (toista asiaa lapsille eri yhteyksissä, ota syliin kun kerrot). Ero(puheet) on vanhempien välisten vaikeuksien juttu, kumpikaan vanhemmista ei aio eikä tule hylkäämään ketään lapsista.

Kertominen ja avoimuus lieventävät lasten pelkoja, eikä peloista tule traumatisoivia. Yksityiskohdat eivät ole lapsille välttämättömiä, yleinen taso riittää pitkälle. Lapset ymmärtävät yllättävän paljon asioita. Lapset "näkevät" oikean rakkauden, siihen voit luottaa. Mene lasten luo, kun äiti hyökkää. Sano ettei kenellekkään ihmiselle voi noin puhua, syliote/kanna/taluta äiti hieman kauemmas( ei tarvi mennä pois näkyviltä, lapset saavat nähdä oikeaa rakkautta) pidä kiinni kuin kiukuttelevaa lasta kunnes rauhoittuu (tästä hän on jäänyt paitsi lapsena, hänellä ei ole ollut turvallista paikkaa vaikka kiukutella).

"Huolestu" (soita heti kouluterveyden hoitajalle) tuosta herkimmästä lapsestasi, mene kouluterveydenhoitajalle ilman äitiä määrittelemättömien "koulunkäyntivaikeuksien" kanssa. Kerro lapsellesi oikeampi syy, mennä juttelemaan ihmisten kanssa jotka ehkä voi auttaa kun äidin pahaolo satuttaa kaikkia ja se haittaa koulua". Sieltä kannattaa kirjauttaa lausunto (kova dokumentti, pidä tallessa)(ehkä koulupsykologi).

"Oon todella pahoillani tästä kaikesta tuu kotiin odotan sua

Onkohan oikeasti? "
Hän ei kykene tuntemaan empatiaa/asettumaan asemaasi ollakseen aidosti tunteillaan pahoillaan, pelko estää. Hän on kuitenkin oppinut, että saadakseen sinut takaisin lähelleen hänen on toimittava/sanottava näin. Ilmiselvä (1) eli hyvittely. Elämä hänen kanssaan on jatkuvaa venäläistä rulettia, missä on yksi tyhjä patruunapesä. Muut patruunat ovat (1), (2a), (2b), (3) ja (4). (Numerot aik. viesti).

Ase on hänellä ja se osoittaa aina pois hänestä itsestään. Koskaan et ole etukäteen selvillä mikä panos laukeaa, mutta monesti kun aletaan niin koko rulla tyhjennetään. Sinä olet peili, jota koetetaan särkeä. Elämä menee "laidasta laitaan".

Särkyykö sinussa peili, vai onnistutko liimaamaan särkyneen peilinpuoliskon. *ojentaa liimaa*
Palasia on paljon ja saat luultavasti näppisi haavoille monet kerrat yrittäessäsi peilin korjaamista. Suunnitelmallinen dokumenttien keruu on välttämätöntä, tehtävän laajuuden ja tuskallisuuden vuoksi on otettava huomioon väsymisen mahdollisuus.

Jos dokumentit saatuasi päädyt eroon, niin se ei ole luovuttamista. Se on käyttöönotettu toinen keino (B-suunnitelma) lasten pelastamiseksi. Jos samalla saat mahdollisuuden elämään, niin se on armolahja. Minä sokaistuin ja kuolin, mutta jumalan armosta sain nähdä ja elää. *rukoilee lastesi puolesta* :...I

luonteensa mukaan kirjoitti:

Manipulointi voi alkaa tehota, jos kuulee vain yhtä toistoa; "sinussa on vikaa", itsetunnon puolustus vie paljon voimia. Tiedät itse tehneesi kaikkesi yhteiseen hyvään, lisäksi tiedät, ettei sinussa ole sellaista vikaa mikä olisi pilannut parisuhteesi.

SINUSSA EI OLE VIKAA :), *voima ajatus sinulle; lue MINUSSA EI... *

Sori oli eilen netti jumissa minulla :(, vastaus "hidas".

Käy juttelemassa, terveyskeskuksen mielenterveysihmisten kanssa. Kysy miten sinun pitää toimia saadaksesi "akuutissa vaiheessa" apua, kun puolisosi toistuvasti ajautuu "itsemurha psykoosiin". Tarkoita sanomallasi sitä, että puolisosi on saatava vaikka väkisin hoitoon, koska hän uhkaa jopa lasten turvallisuutta itsemurhallaan. Sinun on oltava pakkotaluttamassa puolisoasi hoitoon. Jos sinä hänet sinne saat "pakolla", niin pyydä/vaadi lausunnot hänen tilastaan (säilytä, jos et jaksa enää jatkaa, niin tarvitset lausuntoa lähihuoltajuus asiassa) Hän ei itse suostu mihinkään hoitoon (vain vahingossa tai huijaamalla), koska hänessä ei ole mitään vikaa. Hän osaa kyllä vakuuttaa noutajat terveydestään, mutta sinun on oltava paikalla ja vietävä "väkisin", koska asia on tutkittava kun kerta näin pitkälle on toistuvien tapausten takia jouduttu. Voit huoletta vaikka kantaa, jos tarvitaan.

Mene mukaan "hoitoon", tilaa hädässä joku tuttu katsoon lapsia. Voit sen hoitaa vaikka vastaanotossa. Vaadi pitkäaikaishoitoa, hoidosta voi olla jotain apua. Joka tapauksessa saat joko tarvitsemasi dokumentin tai avun teille. Hän voi "ulosmitata rakkauttasi" syyttää sinua, koska viet häntä hoitoon. Se on pelon ilmausta, voit sanoa tekevasi tämän juuri rakkauden tähden. Et ole lähettämässä häntä pois, tulet itse mukaan.
(toivottavasti saat apua ja onnistut tässä) Muista, että lääkärien pitää ottaa itsemurhapuheet vakavasti. Ai niin muista riistää "akuutti vaiheessa" hänen kännykkänsä, ettei pääse perumaan "valkotakkisia".

Hommaa se kamera jolla voit kuvata myös videona tai kamerakännykkä, mikäli et jo omista. Opettele käyttämään, kuvaa salaa kun hän uhkailee lapsia. Älä kehu saaneesi kuvaa tai todisteita. Siinä on oikeaa todistetta, lasten edun vastaisesta toiminnasta. Tee otoksista esim DVD tai tallenna ne useampaan paikkaan. Näytä myös psykiatrisen alan ihmisille, jos saat hänet sinne.

Lähtökohtana on ettei toinen muutu, murtua voi ja alistua. Vain itse voi muuttua, jos haluaa. Hoidon tehoaminen häneen on kyseenalaista, koska hän on opetellut "torjumaan pelkoaan" koko ikänsä, sitä on vaikea hänenstä kitkeä. Hän kaipaa läheisyyttä, mutta hän ei osaa rakastaa eikä kokea läheisyyden tunnetta. Pelko hallitsee kaikkia tunteita intohimoa lukuunottamatta (lisääntymis vietti). Sinun on muututtava, eli sinun on opittava (vaikea ja pitkä tie), kuinka käsitellä omia tunteitasi jotka heijastuvat sinuun "särkyneestä" peilistä. Sirpaleet pistävät, olet huolissasi myös lastesi "paljaista varpaista".

Sinun on päästävä itsesi ulkopuolelle, ulkopuolisen tarkkailijan asemaan. Sinä olet voimakkaasti halunnut olla sisäpuolinen rakkauden antaja. Tästä roolista (liekö tuo rooli :)) olisi hypättävä ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Siinä sitä oppimisen paikkaa! Tai olisi ainakin päästävä jakamaan yhtäaikaisesti täydellä ymmärryksellä nuo kaksi roolia, ei ihme että voi tuntua välillä "skitsofreeniseltä". Nykyinen tai edeltävä tilasi oli: "rakkauden tekoni/antoni/tunteeni palautti minulle syyllisyyttä/riittämättömyyttä/tuskaa, jota en voi hyväksyä(itsessäni)".
Ulkopuolisen tarkkailijan tila: "tunnen (tunteita ei voi estää) syyllisyyttä/riittämättömyyttä/tuskaa, koska hän on tuntenut pelkoa. Tunteeni ovat oikeita ja hyväksyttäviä, mutta niiden syy ei ole "kuulemani" vaan hänen pelkonsa". Oppiminen tekee tunteiden käsittelystä refleksinomaista ja ne eivät enää ehdi vahingoittaa sinua ja alat jaksaa ja "hyväksyä tunteiden tasolla" häntä.

Hän pyrkii siirtämään "pelon hallintataitojaan" lapsiin (tiedostamaton juttu). Hän onnistuu siinä vain, jos saa toisen murrettua. Sinun on osattava sanoa lapsillesi ettet hylkää heitä mistään hinnasta, eikä äiti voi oikeasti ajaa sinua pois lasten luota (toista asiaa lapsille eri yhteyksissä, ota syliin kun kerrot). Ero(puheet) on vanhempien välisten vaikeuksien juttu, kumpikaan vanhemmista ei aio eikä tule hylkäämään ketään lapsista.

Kertominen ja avoimuus lieventävät lasten pelkoja, eikä peloista tule traumatisoivia. Yksityiskohdat eivät ole lapsille välttämättömiä, yleinen taso riittää pitkälle. Lapset ymmärtävät yllättävän paljon asioita. Lapset "näkevät" oikean rakkauden, siihen voit luottaa. Mene lasten luo, kun äiti hyökkää. Sano ettei kenellekkään ihmiselle voi noin puhua, syliote/kanna/taluta äiti hieman kauemmas( ei tarvi mennä pois näkyviltä, lapset saavat nähdä oikeaa rakkautta) pidä kiinni kuin kiukuttelevaa lasta kunnes rauhoittuu (tästä hän on jäänyt paitsi lapsena, hänellä ei ole ollut turvallista paikkaa vaikka kiukutella).

"Huolestu" (soita heti kouluterveyden hoitajalle) tuosta herkimmästä lapsestasi, mene kouluterveydenhoitajalle ilman äitiä määrittelemättömien "koulunkäyntivaikeuksien" kanssa. Kerro lapsellesi oikeampi syy, mennä juttelemaan ihmisten kanssa jotka ehkä voi auttaa kun äidin pahaolo satuttaa kaikkia ja se haittaa koulua". Sieltä kannattaa kirjauttaa lausunto (kova dokumentti, pidä tallessa)(ehkä koulupsykologi).

"Oon todella pahoillani tästä kaikesta tuu kotiin odotan sua

Onkohan oikeasti? "
Hän ei kykene tuntemaan empatiaa/asettumaan asemaasi ollakseen aidosti tunteillaan pahoillaan, pelko estää. Hän on kuitenkin oppinut, että saadakseen sinut takaisin lähelleen hänen on toimittava/sanottava näin. Ilmiselvä (1) eli hyvittely. Elämä hänen kanssaan on jatkuvaa venäläistä rulettia, missä on yksi tyhjä patruunapesä. Muut patruunat ovat (1), (2a), (2b), (3) ja (4). (Numerot aik. viesti).

Ase on hänellä ja se osoittaa aina pois hänestä itsestään. Koskaan et ole etukäteen selvillä mikä panos laukeaa, mutta monesti kun aletaan niin koko rulla tyhjennetään. Sinä olet peili, jota koetetaan särkeä. Elämä menee "laidasta laitaan".

Särkyykö sinussa peili, vai onnistutko liimaamaan särkyneen peilinpuoliskon. *ojentaa liimaa*
Palasia on paljon ja saat luultavasti näppisi haavoille monet kerrat yrittäessäsi peilin korjaamista. Suunnitelmallinen dokumenttien keruu on välttämätöntä, tehtävän laajuuden ja tuskallisuuden vuoksi on otettava huomioon väsymisen mahdollisuus.

Jos dokumentit saatuasi päädyt eroon, niin se ei ole luovuttamista. Se on käyttöönotettu toinen keino (B-suunnitelma) lasten pelastamiseksi. Jos samalla saat mahdollisuuden elämään, niin se on armolahja. Minä sokaistuin ja kuolin, mutta jumalan armosta sain nähdä ja elää. *rukoilee lastesi puolesta* :...I

Lue lisää

Huh.. kovaa teksitä ,muta asiaa paljon..
itseasiassa koko viesti...

Kovin , erittäin kovin olen koittanut hokea itselleni , minussa ei ole vikaa.. mutta kun toinen hokee . sinussa on vikaa.. =(
todella oma uskomiseni siihen horjuu kovasti.
Mutta yritän...
"minussa ei ole vikaa...tää kaikki kääntyy vielä parhain päin ja kesällä syötetään sorsia kaikkki yhdessä ja hymyillään"
*parahtaa itkuun*

Kävin juttelemassa psykiatrille taas... aivan valtaisa kiitos hänelle , jotta otti minut vielä työajan ulkopuolella vastaan... toki vein hänelle sit kahvia ja pullaa , kun jäi.. ja pitikin kovasti niistä =)
Mutta surullista on , kuinka ylityöllistettyjä hekin ovat =(
Ensi kerralla kun pillerit on esillä , soitan ampulitanssin.. kerroin siitä lasille ja he tietävät miksi , ja kerroin miten tilanne voi kehittyä siitä , jotteivät pelästy..
lapset tuntuvat ymmärtävän todella hyvin meidän tilanteen , mutta tuntuu että toivivattän päättyvän eroon... kun nuoronkin kysyi , koska äiti lähtee jotta isi voi tulla takas...!!!

Tilanne on sillai hyvä , että todella lähellä meitä on psykitrian erikoissairaala...

Kännyllä olen muutamaan otteeseen kuvanut äidin puheita ja huutoja , ja kyllä siellä löytyy myös äidin raivoaminen vanhimmalle lapselle , kun vanhin poika kertoi tyttöystävän ? (ehkä kaveri kuitenkin nyt vielä =) ) tulevan käymään , niin äiti häntä huoraksi sit haukkumaan ja tänne ei tarvi tulla..
..ja jos tulee äiti kyl sanoo mitä mieltä on... jne...

Olen koittanut myös ajatella asiaa ns "kolmannessa persoonassa" ja se ei todellakaan ole helppoa..
Jos kotiin ei pääsisi katsomaan , tuo todellakin saa asiat jopa näyttämään siltä , että minussa on vikaa... ja minä aiheutan pahat olot sun muut...

Eli jos joku kysyy miksi oot väsynyt , niin syy on että mies töissä ja yksin kaiken hoidan..
Oli riitaa miehen kanssa , en sanut nukuttua..
eli kertoo asiat niin että ne voi ymärtää myös minun aiheuttamiksi..
Jos kotiin pääsee , huomaa kyllä mistä pahat olot tulee!!!
Mutta en ymmärrä häntä/hänen motiivejaan , vaikka yritän ulkopuolisena näitä ajatella/katsoa.
En saa asiayhteyttä näille tapahtumille , ja järjelliselle toiminalle mitenkään..

Eilen illalla hän puki päälleen , ja lapsi kysyi... minne meet..
Vimo vastasi töihin! ja jos jollekkin se ei sovi niin ei mahda mitään.. se on voi voi...
(äänensävy erittäin ivallinen)
en ymmärrä , miksi se piti ilmaista noin (faan! mä oon oikee hiustenhalkoja)
Minä olisin vastannut: iskä menee käymän töis nopsaan..
oottehan sen aikaa kiltisti ja niin päin pois...
Kun hän pääsi eteiseen kuului mutinaa... pitää sinne mennä taas hymyile ja olemaan mieliksi kaikille p*r*epäille...
=(

Tilasin ajan pojalle ja minulle koulupsykologille ja huomenna pääsemme sinne...
Poika ei tuntunut pitävän sitä ollenkaan pahana vaihtoehtona..

Tuo venäläinen ruletti kuvaa todella hyvin tilannetta kyllä.. koskaan ei tiedä milloin laukeaa.. ja miten laukeaa , vai loksahtaako vaan... ja se tietää sitä , että ensi kerralla on suuremmat mahdollisuudet laueta...

KOitan vielä liimata peiliä... tunen että se on kuitenkin se oikeampi tie..
Vaikeaa se on , mutta yrittäjyys palkitaan... kai...
ja onpahan sit ainakin kerran vioelä yritety!!!

Kiitos jälleenm sinulle..

Ja kuten aikaisemmin kirjoitin , niin vielä niitä sorsia ruokitaan ja hymyllään...
Ainakin lasten kanssa..

*paljon kyyneleitä*

Tahdon vielä yrittää!

Minussa ei ole vikaa....
Minussa ei ole vikaa....

Temppu=/ kirjoitti:

Huh.. kovaa teksitä ,muta asiaa paljon..
itseasiassa koko viesti...

Kovin , erittäin kovin olen koittanut hokea itselleni , minussa ei ole vikaa.. mutta kun toinen hokee . sinussa on vikaa.. =(
todella oma uskomiseni siihen horjuu kovasti.
Mutta yritän...
"minussa ei ole vikaa...tää kaikki kääntyy vielä parhain päin ja kesällä syötetään sorsia kaikkki yhdessä ja hymyillään"
*parahtaa itkuun*

Kävin juttelemassa psykiatrille taas... aivan valtaisa kiitos hänelle , jotta otti minut vielä työajan ulkopuolella vastaan... toki vein hänelle sit kahvia ja pullaa , kun jäi.. ja pitikin kovasti niistä =)
Mutta surullista on , kuinka ylityöllistettyjä hekin ovat =(
Ensi kerralla kun pillerit on esillä , soitan ampulitanssin.. kerroin siitä lasille ja he tietävät miksi , ja kerroin miten tilanne voi kehittyä siitä , jotteivät pelästy..
lapset tuntuvat ymmärtävän todella hyvin meidän tilanteen , mutta tuntuu että toivivattän päättyvän eroon... kun nuoronkin kysyi , koska äiti lähtee jotta isi voi tulla takas...!!!

Tilanne on sillai hyvä , että todella lähellä meitä on psykitrian erikoissairaala...

Kännyllä olen muutamaan otteeseen kuvanut äidin puheita ja huutoja , ja kyllä siellä löytyy myös äidin raivoaminen vanhimmalle lapselle , kun vanhin poika kertoi tyttöystävän ? (ehkä kaveri kuitenkin nyt vielä =) ) tulevan käymään , niin äiti häntä huoraksi sit haukkumaan ja tänne ei tarvi tulla..
..ja jos tulee äiti kyl sanoo mitä mieltä on... jne...

Olen koittanut myös ajatella asiaa ns "kolmannessa persoonassa" ja se ei todellakaan ole helppoa..
Jos kotiin ei pääsisi katsomaan , tuo todellakin saa asiat jopa näyttämään siltä , että minussa on vikaa... ja minä aiheutan pahat olot sun muut...

Eli jos joku kysyy miksi oot väsynyt , niin syy on että mies töissä ja yksin kaiken hoidan..
Oli riitaa miehen kanssa , en sanut nukuttua..
eli kertoo asiat niin että ne voi ymärtää myös minun aiheuttamiksi..
Jos kotiin pääsee , huomaa kyllä mistä pahat olot tulee!!!
Mutta en ymmärrä häntä/hänen motiivejaan , vaikka yritän ulkopuolisena näitä ajatella/katsoa.
En saa asiayhteyttä näille tapahtumille , ja järjelliselle toiminalle mitenkään..

Eilen illalla hän puki päälleen , ja lapsi kysyi... minne meet..
Vimo vastasi töihin! ja jos jollekkin se ei sovi niin ei mahda mitään.. se on voi voi...
(äänensävy erittäin ivallinen)
en ymmärrä , miksi se piti ilmaista noin (faan! mä oon oikee hiustenhalkoja)
Minä olisin vastannut: iskä menee käymän töis nopsaan..
oottehan sen aikaa kiltisti ja niin päin pois...
Kun hän pääsi eteiseen kuului mutinaa... pitää sinne mennä taas hymyile ja olemaan mieliksi kaikille p*r*epäille...
=(

Tilasin ajan pojalle ja minulle koulupsykologille ja huomenna pääsemme sinne...
Poika ei tuntunut pitävän sitä ollenkaan pahana vaihtoehtona..

Tuo venäläinen ruletti kuvaa todella hyvin tilannetta kyllä.. koskaan ei tiedä milloin laukeaa.. ja miten laukeaa , vai loksahtaako vaan... ja se tietää sitä , että ensi kerralla on suuremmat mahdollisuudet laueta...

KOitan vielä liimata peiliä... tunen että se on kuitenkin se oikeampi tie..
Vaikeaa se on , mutta yrittäjyys palkitaan... kai...
ja onpahan sit ainakin kerran vioelä yritety!!!

Kiitos jälleenm sinulle..

Ja kuten aikaisemmin kirjoitin , niin vielä niitä sorsia ruokitaan ja hymyllään...
Ainakin lasten kanssa..

*paljon kyyneleitä*

Tahdon vielä yrittää!

Minussa ei ole vikaa....
Minussa ei ole vikaa....

Lue lisää

Hienoa että olet jo saanut asioita liikkeelle. Asiasi alkavat olla "turvallisilla" raiteilla, etenkin kun tiedät mihin olet varautunut. Lapsesi osaavat rakastaa, kiitos sinun. Kaiken "tuskan" takana on äidin pelko (tiedostamaton) yksin jäämisestä, hylkäämisen/jättämisen pelko tuo lapsuuden jäytävä pelko.

Äiti on satuttanut vanhimman poikasi vielä epävarmaa rakkautta, puhumalla "rumia" tytöstä. Tilanne muistuttaa minun kokemaani, tosin en tiedä tarkkaan mitä minun pojalle on sanottu olin jo eron saanut. Mutta minulle ex sanoi, että "on edesvastuutonta antaa 16v pojan kulkea kaupungilla käsikkäin (päiväsaikaan :)) tytön kanssa". (olin jo hypännyt ulkopuolisen rooliin ja hymyilin sisälläni: pelkää että tyttö vie pojan äidiltään) "Kiellä poikaa, se on sinun tehtäväsi miehenä, hankkimasta tuollaisia epämääräisiä tyttöjä itselleen, ties mitä vaikeuksiä niillä (tytön perhe) on. Kyllä tuommoiset lumput osaavat vampata kilttejä poikia. Ja sinä sitten saat maksaa ruokot, kun et perään katso. Tietäähän sen, että poika seraa isänsä esimerkkiä himoissa". Onneksi poika oli tuonut sillä käsikkäinkävelyreissulla tytön minun ja uuden vaimoni luokse, olin pojastani ylpeä. Näyttää tunteensa ja uskaltaa tuoda tytön heti luoksemme, sillä pojalla on sydäntä! (Hyvä tyttö, isänkin mielestä). Tyttö oli tervetullut luoksemme, ja poika sai nähdä, että hän toimii oikein.

Äidille ei ollut kerrottu (kas kun olinkin osannut aavistaa tämän), oli kuulut juoruja. Soitti sitten minulle tulikivenkatkuisen puhelun. Taas sain elävän todisteen siitä että, lapset kyllä näkevät missä oikea rakkaus asuu.

Takaisin sinun tilanteeseen. Hän pelkää ja regoi pelkoonsa poistaakseen sen. Sinä et ole voinut tietää tästä pelosta. Hän ei osaa käsitellä eikä kertoa pelkoaan koska on traumatisoitunut aikanaan. Hän on, käyttänyt ikänsä opetellakseen keinoja, joilla syrjäyttää pelko. Sinä et ole osannut yhdistää hänen käyttäytymistään "sisäisen lapsen" pelkoon. Pelko on aivan järjetöntä, siksi ei ole järkeä toiminnassakaan (paitsi hänen sisällään oleva pelon poistojärki, josta ei hevillä saa tolkkua).

Oman lisänsä soppaan tuo tottumus. Hän on "pelännyt" kauan ja toiminut pelon ohjaamana. Toiminta on luonut tottumuksen, "pahat tavat" piintyvät. Välillä ollaan "vittumaisia" ja satutetaan tavan vuoksi, kaiken takana pelko. Niin paljon tuskaa, etkä enää näe yhteyksiä mihinkään. Miten voisitkaan?

Hän ei edes itse näe tai ymmärrä. Hän ei ole tahallaan tuollainen, mutta miksi hän sitten tekee niin? Yksi mahdollinen vastaus on suvussa kulkeva pelon oppi. Hänen lapsuuden perhe on ehkä ollut alistussuhteinen, jompikumpi hänen vanhemmistaan on kasvanut alistussuhteisessa perheessä jne. Toinen epävarma selitys on geneettinen herkyys, vastaanottaa pelko. Kuka tuon tietää, mutta näin minä ajattelin asian olevan.

Minulla oli erovaiheessa helpotus kun ex yritti terapoida itseään lukemalla alan kirjoja. Sain monet naurut kun luin samat opukset, hän oli alleviivannut kohtia ja joitain erityisesti minulle luettavaksi! Oli lukenut, kuin piru raamattua. Alleviivaukset syyttivät ja yrittivät satuttaa minua. Hah! Luin kirjan viereisetkin sivut, ne alleviivaamattomat ja kyllä nauratti. Kirjat auttoivat minua löytämään lisää kirjoja, joissa käsiteltiin hänen persoonaa valaisevia asioita. Ymmärrys tuli vasta puoli vuotta vahvistetun eron jälkeen.

Joidenkin kirjojen kohdalla on hyvä tuntea teidän persoonallisuudet. Persoonallisuustestejä on netissä, jako on 9 tai 16 päätyyppiin (erilaiset luokitukset). Romantikko on 9-jakoisen testin yksi päätyyppi. Päätyypin vieressä on sinun toiset vahvat puolesi, tyypit jaettu ympyrän kehälle. Minun veikkaus on, että sinussa on romantikkoa. Mutta se selviää vain testin kautta.

"Kestän, koska minun ei ole enää pakko".
"Voin saada jotain, kun lakkaan yrittämästä sen saamista"
*voimia... suo, kuokka ja jussi*

Temppu=/ kirjoitti:

Huh.. kovaa teksitä ,muta asiaa paljon..
itseasiassa koko viesti...

Kovin , erittäin kovin olen koittanut hokea itselleni , minussa ei ole vikaa.. mutta kun toinen hokee . sinussa on vikaa.. =(
todella oma uskomiseni siihen horjuu kovasti.
Mutta yritän...
"minussa ei ole vikaa...tää kaikki kääntyy vielä parhain päin ja kesällä syötetään sorsia kaikkki yhdessä ja hymyillään"
*parahtaa itkuun*

Kävin juttelemassa psykiatrille taas... aivan valtaisa kiitos hänelle , jotta otti minut vielä työajan ulkopuolella vastaan... toki vein hänelle sit kahvia ja pullaa , kun jäi.. ja pitikin kovasti niistä =)
Mutta surullista on , kuinka ylityöllistettyjä hekin ovat =(
Ensi kerralla kun pillerit on esillä , soitan ampulitanssin.. kerroin siitä lasille ja he tietävät miksi , ja kerroin miten tilanne voi kehittyä siitä , jotteivät pelästy..
lapset tuntuvat ymmärtävän todella hyvin meidän tilanteen , mutta tuntuu että toivivattän päättyvän eroon... kun nuoronkin kysyi , koska äiti lähtee jotta isi voi tulla takas...!!!

Tilanne on sillai hyvä , että todella lähellä meitä on psykitrian erikoissairaala...

Kännyllä olen muutamaan otteeseen kuvanut äidin puheita ja huutoja , ja kyllä siellä löytyy myös äidin raivoaminen vanhimmalle lapselle , kun vanhin poika kertoi tyttöystävän ? (ehkä kaveri kuitenkin nyt vielä =) ) tulevan käymään , niin äiti häntä huoraksi sit haukkumaan ja tänne ei tarvi tulla..
..ja jos tulee äiti kyl sanoo mitä mieltä on... jne...

Olen koittanut myös ajatella asiaa ns "kolmannessa persoonassa" ja se ei todellakaan ole helppoa..
Jos kotiin ei pääsisi katsomaan , tuo todellakin saa asiat jopa näyttämään siltä , että minussa on vikaa... ja minä aiheutan pahat olot sun muut...

Eli jos joku kysyy miksi oot väsynyt , niin syy on että mies töissä ja yksin kaiken hoidan..
Oli riitaa miehen kanssa , en sanut nukuttua..
eli kertoo asiat niin että ne voi ymärtää myös minun aiheuttamiksi..
Jos kotiin pääsee , huomaa kyllä mistä pahat olot tulee!!!
Mutta en ymmärrä häntä/hänen motiivejaan , vaikka yritän ulkopuolisena näitä ajatella/katsoa.
En saa asiayhteyttä näille tapahtumille , ja järjelliselle toiminalle mitenkään..

Eilen illalla hän puki päälleen , ja lapsi kysyi... minne meet..
Vimo vastasi töihin! ja jos jollekkin se ei sovi niin ei mahda mitään.. se on voi voi...
(äänensävy erittäin ivallinen)
en ymmärrä , miksi se piti ilmaista noin (faan! mä oon oikee hiustenhalkoja)
Minä olisin vastannut: iskä menee käymän töis nopsaan..
oottehan sen aikaa kiltisti ja niin päin pois...
Kun hän pääsi eteiseen kuului mutinaa... pitää sinne mennä taas hymyile ja olemaan mieliksi kaikille p*r*epäille...
=(

Tilasin ajan pojalle ja minulle koulupsykologille ja huomenna pääsemme sinne...
Poika ei tuntunut pitävän sitä ollenkaan pahana vaihtoehtona..

Tuo venäläinen ruletti kuvaa todella hyvin tilannetta kyllä.. koskaan ei tiedä milloin laukeaa.. ja miten laukeaa , vai loksahtaako vaan... ja se tietää sitä , että ensi kerralla on suuremmat mahdollisuudet laueta...

KOitan vielä liimata peiliä... tunen että se on kuitenkin se oikeampi tie..
Vaikeaa se on , mutta yrittäjyys palkitaan... kai...
ja onpahan sit ainakin kerran vioelä yritety!!!

Kiitos jälleenm sinulle..

Ja kuten aikaisemmin kirjoitin , niin vielä niitä sorsia ruokitaan ja hymyllään...
Ainakin lasten kanssa..

*paljon kyyneleitä*

Tahdon vielä yrittää!

Minussa ei ole vikaa....
Minussa ei ole vikaa....

Lue lisää

Piti mennä nukkumaan jo aikaa sitten, mutta jähmetyin lukemaan ketjun läpi. Se herätti paljon ajatuksia. Synkeitä, pahoja ajatuksia ja vihaa.

Olen ollut siellä, missä sinä olet nyt. Sieltä on päästävä pois, ja ajoittain sen tiedostaa itsekin. Toinen puoli ajasta menee omituisen horrostilan kanssa eläessä, ei tiedä onko unessa vai hereillä.
Sitten toinen muistaa kertoa sinulle kuinka onnellisia te olette, ja unohdat taas kaiken.
Kello tikittää, ja mietit minne elämä menee.



Se että kirjoitat tänne, on merkki siitä, että et ole vielä kuollut pystyyn. Se on varmasti ollut lähellä, mutta onneksi olet ymmärtänyt syvimmällä itsessäsi, että tämä ei ole oikein eikä normaalia.
Se on hyvä.


Kerron sinulle jotain. Vaimosi sellaisena kuin sinä hänet muistat, on kuollut jo kauan sitten. Hänen tilalleen on tullut jokin täysin toisenlainen olento, joka osaa matkia hänen käytöstään ja hänen luonteenpiirteitään, muttei kuitenkaan ole sama ihminen. Se kuva mikä sinulla hänestä on, on muisto menneiltä ajoilta, ajoilta jolloin sinä kuvittelit voivasi olla hänen kanssaan onnellinen vain olemalla oma itsesi, hyvä ihminen.


Sinun pitää käsittää eräs asia - Vaimosi on sairas, erittäin sairas ihminen, joka sairastuttaa kaikki ympärillään olevat myrkyllään.

Ymmärrän että olet tottunut olemaan läsnä, auttamaan, olet oppinut siihen, että kun käyttäydyt tietyllä tavalla, hän antaa sinulle hymyn palkinnoksi.

Se hymy ei kuitenkaan ole aitoa. Se ei ole ollut sitä vuosiin, eikä se tule sitä enää koskaan olemaan.


Yllä on ollut loistavia kirjoituksia, mitä tulee oman selustan turvaamiseen ja lastesi ajatteluun. Itsekkäästi totean, että lapsia sinun kannattaa ajatella jo ihan pelkästään itsesi ja heidän takiaan, etteivät he joudu kostopelin välikappaleiksi Myöhemmin. Ihastuttava tuleva exäsi tulee varmasti tekemään kaikkensa, jotta elämäsi olisi helvettiä myös hänen vaikutuspiirinsä ulkopuolella. Lapset ovat mitä erinomaisin keino tähän. Jos voimasi riittävät, huolehdi siitä, että he eivät jää äidilleen.



Myöhemmällä ajalla tarkoitan sitä aikaa, jona uusi elämäsi alkaa. Vanha elämäsi on ollut lopussa jo pitkään, ja olet ollut unessa, mutta nyt on aika herätä.


Olet sotatilassa tällä hetkellä. Sinun pitää ymmärtää tämä. Selviytymisellesi on elintärkeää, että ymmärrät koko elämäsi olevan vaakalaudalla.

Yritä ulkoistaa koko tilanne - ajattele olevasi vastuusta Sinisen puolen joukoista - niistä jotka taistelevat Punaista vastaan. Epäinhimillistä Punaiset, ja mieti mitä keinoja he käyttävät Sinisten tuhoamiseen.


Älä ajattele tulevasta ex-vaimostasi enää mitään hyvää, vaikka mielesi yrittää kertoa sinulle hyviä asioita. Kun mielesi yrittää tutulla kaavalla aivopestä sinut ajattelemaan hänestä hyvää, liimaa välittömästi sen päälle paha ajatus.


"Sinä teet minulle pahan olon, kun olet tuollainen"
- Ajattele sitä kun hän sylkee päällesi

"Ystäväsi ovat outoja" - Ajattele kuinka hän huutaa lapsellesi päin naamaa

"Mikset enää välitä minusta" - Ajattele kuinka häne seisoo yön pimeässä leipäveitsi kädessään

"Tule kotiin, mulla on sua ikävä" - Ajattele häntä syömässä pillereitä lastesi edessä

"Minä rakastan sinua" - Ajattele sitä, kun suljet viimein oven takanasi etkä enää katso taakse, koska et enää välitä, ja koska tiedät että oikea elämäsi on alkamassa.



Ymmärtänet mitä tarkoitan. Syy tähän epäinhimillistämiseen on se, että sinun pitää saada aivoillesi vastamyrkkyä niiden totuttua vuosikausia imemään itseensä toisen houreita. Sinun pitää herätä, ja riistää itsellesi oma elämä. Aivosi ovat tottuneet siihen, että elleivät ne ajattele hänen sairaalla tavallaan, sinulle koituu ongelmia. Opeta ne käyttäytymään jälleen normaalisti.



Kun viimein saat tehtyä sen, mitä sinun pitää tehdä ja häivyt, alkaa syyllistämisvaihe. Exäsi ja oma mielesi pyrkivät tekemään sinusta selvää kertomalla kuinka hirvittävä epäonnistuja sinä olet. Älä usko kumpaakaan.

Toista itsellesi : Minä olen hyvä ihminen, minä en ole syyllinen, minä olen yrittänyt kaikkeni.

Ymmärrä, että sinä olet kuluttanut riittävän osan elämästäsi toisen ihmisen tuottaman myrkyn nielemiseen. Sinun ei tarvitse tehdä sitä enää.

Ymmärrä se, että et ole epäonnistunut ihmisenä, jos rahkeesi eivät riitä täyttämään toisen epätodellisia tarpeita. Hullun psykonartun loputtomien tarpeiden tyydyttäminen on kuin ruokkisi mustaa aukkoa - kaikki menee eikä riitäkään.


Paina nämä ajatukset mieleesi, vaikket nielisikään näitä sellaisenaan. Olet tilanteessa, jossa kaikki keinot ovat tarpeen. Ja usko minua, olen ollut siellä ja rämpinyt sieltä pois, hetkeäkään en ole katunut sitä, että en jäänyt kuolemaan.


Lopuksi viimeinen, ehkä tärkein neuvo : Älä anna enää periksi. Missään vaiheessa. Tuumaakaan. Millään verukkeella. Tee vihollisestasi selvää, tai olet kuollut mies. Ymmärrätkö? Älä ajattele miltä kenestäkään muusta tuntuu, vaan pelasta itsesi ennen kuin on myöhäistä.

Paranemisen aika tulee myöhemmin, ja parantuessasi ehdit käsittelemään tunteesi paremmin kuin uskotkaan. Mutta nyt tilanne on saatava poikki - klisettä käyttäen - maksoi mitä maksoi.


Toivon sinulle onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä. Se polku voi olla pitkä ja kivinen, mutta on lohdullista tietää, että se johtaa johonkin, eikä kierrä kehää kuin yöperhonen öisen lampun ympärillä, yrittäen tavoittaa jotain mitä ei ole olemassa.

Rohkeutta ja voimaa veliseni, ja tervetuloa takaisin elävien kirjoihin.

Mustamieli kirjoitti:

Piti mennä nukkumaan jo aikaa sitten, mutta jähmetyin lukemaan ketjun läpi. Se herätti paljon ajatuksia. Synkeitä, pahoja ajatuksia ja vihaa.

Olen ollut siellä, missä sinä olet nyt. Sieltä on päästävä pois, ja ajoittain sen tiedostaa itsekin. Toinen puoli ajasta menee omituisen horrostilan kanssa eläessä, ei tiedä onko unessa vai hereillä.
Sitten toinen muistaa kertoa sinulle kuinka onnellisia te olette, ja unohdat taas kaiken.
Kello tikittää, ja mietit minne elämä menee.



Se että kirjoitat tänne, on merkki siitä, että et ole vielä kuollut pystyyn. Se on varmasti ollut lähellä, mutta onneksi olet ymmärtänyt syvimmällä itsessäsi, että tämä ei ole oikein eikä normaalia.
Se on hyvä.


Kerron sinulle jotain. Vaimosi sellaisena kuin sinä hänet muistat, on kuollut jo kauan sitten. Hänen tilalleen on tullut jokin täysin toisenlainen olento, joka osaa matkia hänen käytöstään ja hänen luonteenpiirteitään, muttei kuitenkaan ole sama ihminen. Se kuva mikä sinulla hänestä on, on muisto menneiltä ajoilta, ajoilta jolloin sinä kuvittelit voivasi olla hänen kanssaan onnellinen vain olemalla oma itsesi, hyvä ihminen.


Sinun pitää käsittää eräs asia - Vaimosi on sairas, erittäin sairas ihminen, joka sairastuttaa kaikki ympärillään olevat myrkyllään.

Ymmärrän että olet tottunut olemaan läsnä, auttamaan, olet oppinut siihen, että kun käyttäydyt tietyllä tavalla, hän antaa sinulle hymyn palkinnoksi.

Se hymy ei kuitenkaan ole aitoa. Se ei ole ollut sitä vuosiin, eikä se tule sitä enää koskaan olemaan.


Yllä on ollut loistavia kirjoituksia, mitä tulee oman selustan turvaamiseen ja lastesi ajatteluun. Itsekkäästi totean, että lapsia sinun kannattaa ajatella jo ihan pelkästään itsesi ja heidän takiaan, etteivät he joudu kostopelin välikappaleiksi Myöhemmin. Ihastuttava tuleva exäsi tulee varmasti tekemään kaikkensa, jotta elämäsi olisi helvettiä myös hänen vaikutuspiirinsä ulkopuolella. Lapset ovat mitä erinomaisin keino tähän. Jos voimasi riittävät, huolehdi siitä, että he eivät jää äidilleen.



Myöhemmällä ajalla tarkoitan sitä aikaa, jona uusi elämäsi alkaa. Vanha elämäsi on ollut lopussa jo pitkään, ja olet ollut unessa, mutta nyt on aika herätä.


Olet sotatilassa tällä hetkellä. Sinun pitää ymmärtää tämä. Selviytymisellesi on elintärkeää, että ymmärrät koko elämäsi olevan vaakalaudalla.

Yritä ulkoistaa koko tilanne - ajattele olevasi vastuusta Sinisen puolen joukoista - niistä jotka taistelevat Punaista vastaan. Epäinhimillistä Punaiset, ja mieti mitä keinoja he käyttävät Sinisten tuhoamiseen.


Älä ajattele tulevasta ex-vaimostasi enää mitään hyvää, vaikka mielesi yrittää kertoa sinulle hyviä asioita. Kun mielesi yrittää tutulla kaavalla aivopestä sinut ajattelemaan hänestä hyvää, liimaa välittömästi sen päälle paha ajatus.


"Sinä teet minulle pahan olon, kun olet tuollainen"
- Ajattele sitä kun hän sylkee päällesi

"Ystäväsi ovat outoja" - Ajattele kuinka hän huutaa lapsellesi päin naamaa

"Mikset enää välitä minusta" - Ajattele kuinka häne seisoo yön pimeässä leipäveitsi kädessään

"Tule kotiin, mulla on sua ikävä" - Ajattele häntä syömässä pillereitä lastesi edessä

"Minä rakastan sinua" - Ajattele sitä, kun suljet viimein oven takanasi etkä enää katso taakse, koska et enää välitä, ja koska tiedät että oikea elämäsi on alkamassa.



Ymmärtänet mitä tarkoitan. Syy tähän epäinhimillistämiseen on se, että sinun pitää saada aivoillesi vastamyrkkyä niiden totuttua vuosikausia imemään itseensä toisen houreita. Sinun pitää herätä, ja riistää itsellesi oma elämä. Aivosi ovat tottuneet siihen, että elleivät ne ajattele hänen sairaalla tavallaan, sinulle koituu ongelmia. Opeta ne käyttäytymään jälleen normaalisti.



Kun viimein saat tehtyä sen, mitä sinun pitää tehdä ja häivyt, alkaa syyllistämisvaihe. Exäsi ja oma mielesi pyrkivät tekemään sinusta selvää kertomalla kuinka hirvittävä epäonnistuja sinä olet. Älä usko kumpaakaan.

Toista itsellesi : Minä olen hyvä ihminen, minä en ole syyllinen, minä olen yrittänyt kaikkeni.

Ymmärrä, että sinä olet kuluttanut riittävän osan elämästäsi toisen ihmisen tuottaman myrkyn nielemiseen. Sinun ei tarvitse tehdä sitä enää.

Ymmärrä se, että et ole epäonnistunut ihmisenä, jos rahkeesi eivät riitä täyttämään toisen epätodellisia tarpeita. Hullun psykonartun loputtomien tarpeiden tyydyttäminen on kuin ruokkisi mustaa aukkoa - kaikki menee eikä riitäkään.


Paina nämä ajatukset mieleesi, vaikket nielisikään näitä sellaisenaan. Olet tilanteessa, jossa kaikki keinot ovat tarpeen. Ja usko minua, olen ollut siellä ja rämpinyt sieltä pois, hetkeäkään en ole katunut sitä, että en jäänyt kuolemaan.


Lopuksi viimeinen, ehkä tärkein neuvo : Älä anna enää periksi. Missään vaiheessa. Tuumaakaan. Millään verukkeella. Tee vihollisestasi selvää, tai olet kuollut mies. Ymmärrätkö? Älä ajattele miltä kenestäkään muusta tuntuu, vaan pelasta itsesi ennen kuin on myöhäistä.

Paranemisen aika tulee myöhemmin, ja parantuessasi ehdit käsittelemään tunteesi paremmin kuin uskotkaan. Mutta nyt tilanne on saatava poikki - klisettä käyttäen - maksoi mitä maksoi.


Toivon sinulle onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä. Se polku voi olla pitkä ja kivinen, mutta on lohdullista tietää, että se johtaa johonkin, eikä kierrä kehää kuin yöperhonen öisen lampun ympärillä, yrittäen tavoittaa jotain mitä ei ole olemassa.

Rohkeutta ja voimaa veliseni, ja tervetuloa takaisin elävien kirjoihin.

Lue lisää

Pakko peesata tota edellistä tai edellisiä. En osaa kirjoittaa yhtä hienosti sulle neuvoja kuin he, mutta kihisen raivosta täällä. Tekisi mieleni sanoa, että seuraavan kerran, kun se ämmä ottaa pillereitä niin anna ottaa, siihen loppuisi hänen järjetön käyttäytyminen teitä kohtaan...okei okei...et koskaan antaisi itsellesi anteeksi jos antaisit hänen tehdä sen :( Mutta leikittele hetki ajatuksella miten ihanaa elämä olisi jos häntä ei olisi...

Sun täytyy ryhdistäytyä ja älä anna sen ämmän hyppiä enää sun silmille. Kova kovaa vastaan. Näytä ettet enää välitä hänestä, pidä huolta lapsista. Pariterapiat ei auta, sun pitää hyväksyä se, että teitä ei enää ole.

Erittäin hyvä keksintö on todellakin nauhoittaa hänen raivokohtauksensa...ja mikset kertoisi kaikille jotka kehuvat sun ihanaa vaimoa, että se ei ole totta ja ne jotka syyttää sua erosta, kerro heillekin totuus...älä käytä elämääsi salailuun. Ehkä näiden nauhoitusten avulla saat lasten huoltajuuden itsellesi...voisi olla hyvä, etteivät lapsesi saisi tavata äitiään kuin valvotusti, sillä en yhtään epäile etteikö hän pystyisi tuhoamaan lastenkin elämän. Viettääkö lapsesi normaalia perhe-elämää...voiko kavereita tulla käymään ilman että tarvitsee pelätä milloin kotona räjähtää...mulla on sympatiat lasten puolella. :(

Teidän elämä on ollut jo kauan tuollaista, ei se ainakaan paremmaksi muutu ennen kuin pääset eroon siitä ämmästä. (anteeksi karu kielenkäyttöni) Paras vaihtoehto olisi jos vaan ottaisit lapset ja lähtisitte lomailemaan...kauas kauas tai no ainakin muutaman sadan kilometrin päähän...

Pidä myös yhteyttä ystäviisi, sun ei tarvii olla yksin

Mustamieli kirjoitti:

Piti mennä nukkumaan jo aikaa sitten, mutta jähmetyin lukemaan ketjun läpi. Se herätti paljon ajatuksia. Synkeitä, pahoja ajatuksia ja vihaa.

Olen ollut siellä, missä sinä olet nyt. Sieltä on päästävä pois, ja ajoittain sen tiedostaa itsekin. Toinen puoli ajasta menee omituisen horrostilan kanssa eläessä, ei tiedä onko unessa vai hereillä.
Sitten toinen muistaa kertoa sinulle kuinka onnellisia te olette, ja unohdat taas kaiken.
Kello tikittää, ja mietit minne elämä menee.



Se että kirjoitat tänne, on merkki siitä, että et ole vielä kuollut pystyyn. Se on varmasti ollut lähellä, mutta onneksi olet ymmärtänyt syvimmällä itsessäsi, että tämä ei ole oikein eikä normaalia.
Se on hyvä.


Kerron sinulle jotain. Vaimosi sellaisena kuin sinä hänet muistat, on kuollut jo kauan sitten. Hänen tilalleen on tullut jokin täysin toisenlainen olento, joka osaa matkia hänen käytöstään ja hänen luonteenpiirteitään, muttei kuitenkaan ole sama ihminen. Se kuva mikä sinulla hänestä on, on muisto menneiltä ajoilta, ajoilta jolloin sinä kuvittelit voivasi olla hänen kanssaan onnellinen vain olemalla oma itsesi, hyvä ihminen.


Sinun pitää käsittää eräs asia - Vaimosi on sairas, erittäin sairas ihminen, joka sairastuttaa kaikki ympärillään olevat myrkyllään.

Ymmärrän että olet tottunut olemaan läsnä, auttamaan, olet oppinut siihen, että kun käyttäydyt tietyllä tavalla, hän antaa sinulle hymyn palkinnoksi.

Se hymy ei kuitenkaan ole aitoa. Se ei ole ollut sitä vuosiin, eikä se tule sitä enää koskaan olemaan.


Yllä on ollut loistavia kirjoituksia, mitä tulee oman selustan turvaamiseen ja lastesi ajatteluun. Itsekkäästi totean, että lapsia sinun kannattaa ajatella jo ihan pelkästään itsesi ja heidän takiaan, etteivät he joudu kostopelin välikappaleiksi Myöhemmin. Ihastuttava tuleva exäsi tulee varmasti tekemään kaikkensa, jotta elämäsi olisi helvettiä myös hänen vaikutuspiirinsä ulkopuolella. Lapset ovat mitä erinomaisin keino tähän. Jos voimasi riittävät, huolehdi siitä, että he eivät jää äidilleen.



Myöhemmällä ajalla tarkoitan sitä aikaa, jona uusi elämäsi alkaa. Vanha elämäsi on ollut lopussa jo pitkään, ja olet ollut unessa, mutta nyt on aika herätä.


Olet sotatilassa tällä hetkellä. Sinun pitää ymmärtää tämä. Selviytymisellesi on elintärkeää, että ymmärrät koko elämäsi olevan vaakalaudalla.

Yritä ulkoistaa koko tilanne - ajattele olevasi vastuusta Sinisen puolen joukoista - niistä jotka taistelevat Punaista vastaan. Epäinhimillistä Punaiset, ja mieti mitä keinoja he käyttävät Sinisten tuhoamiseen.


Älä ajattele tulevasta ex-vaimostasi enää mitään hyvää, vaikka mielesi yrittää kertoa sinulle hyviä asioita. Kun mielesi yrittää tutulla kaavalla aivopestä sinut ajattelemaan hänestä hyvää, liimaa välittömästi sen päälle paha ajatus.


"Sinä teet minulle pahan olon, kun olet tuollainen"
- Ajattele sitä kun hän sylkee päällesi

"Ystäväsi ovat outoja" - Ajattele kuinka hän huutaa lapsellesi päin naamaa

"Mikset enää välitä minusta" - Ajattele kuinka häne seisoo yön pimeässä leipäveitsi kädessään

"Tule kotiin, mulla on sua ikävä" - Ajattele häntä syömässä pillereitä lastesi edessä

"Minä rakastan sinua" - Ajattele sitä, kun suljet viimein oven takanasi etkä enää katso taakse, koska et enää välitä, ja koska tiedät että oikea elämäsi on alkamassa.



Ymmärtänet mitä tarkoitan. Syy tähän epäinhimillistämiseen on se, että sinun pitää saada aivoillesi vastamyrkkyä niiden totuttua vuosikausia imemään itseensä toisen houreita. Sinun pitää herätä, ja riistää itsellesi oma elämä. Aivosi ovat tottuneet siihen, että elleivät ne ajattele hänen sairaalla tavallaan, sinulle koituu ongelmia. Opeta ne käyttäytymään jälleen normaalisti.



Kun viimein saat tehtyä sen, mitä sinun pitää tehdä ja häivyt, alkaa syyllistämisvaihe. Exäsi ja oma mielesi pyrkivät tekemään sinusta selvää kertomalla kuinka hirvittävä epäonnistuja sinä olet. Älä usko kumpaakaan.

Toista itsellesi : Minä olen hyvä ihminen, minä en ole syyllinen, minä olen yrittänyt kaikkeni.

Ymmärrä, että sinä olet kuluttanut riittävän osan elämästäsi toisen ihmisen tuottaman myrkyn nielemiseen. Sinun ei tarvitse tehdä sitä enää.

Ymmärrä se, että et ole epäonnistunut ihmisenä, jos rahkeesi eivät riitä täyttämään toisen epätodellisia tarpeita. Hullun psykonartun loputtomien tarpeiden tyydyttäminen on kuin ruokkisi mustaa aukkoa - kaikki menee eikä riitäkään.


Paina nämä ajatukset mieleesi, vaikket nielisikään näitä sellaisenaan. Olet tilanteessa, jossa kaikki keinot ovat tarpeen. Ja usko minua, olen ollut siellä ja rämpinyt sieltä pois, hetkeäkään en ole katunut sitä, että en jäänyt kuolemaan.


Lopuksi viimeinen, ehkä tärkein neuvo : Älä anna enää periksi. Missään vaiheessa. Tuumaakaan. Millään verukkeella. Tee vihollisestasi selvää, tai olet kuollut mies. Ymmärrätkö? Älä ajattele miltä kenestäkään muusta tuntuu, vaan pelasta itsesi ennen kuin on myöhäistä.

Paranemisen aika tulee myöhemmin, ja parantuessasi ehdit käsittelemään tunteesi paremmin kuin uskotkaan. Mutta nyt tilanne on saatava poikki - klisettä käyttäen - maksoi mitä maksoi.


Toivon sinulle onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä. Se polku voi olla pitkä ja kivinen, mutta on lohdullista tietää, että se johtaa johonkin, eikä kierrä kehää kuin yöperhonen öisen lampun ympärillä, yrittäen tavoittaa jotain mitä ei ole olemassa.

Rohkeutta ja voimaa veliseni, ja tervetuloa takaisin elävien kirjoihin.

Lue lisää

Kiitos..
rohkeutta ja voimaa tarvitaan...

Siis ilmeisesti täältä voi nousta ?
Toivottavasti...

Tuo peili on loistava vertaus tuossa aiemmin..
..olen koittanut liimata kovasti peilin paloja , mutta tuntuu että ne saa pysymään yhdessä vain antamalla Toiselle jonkin lupauksen ...
Yksi pala pysyy kun teen vähemmin töitä...
Toinen kun olen enemmän hänen kanssaan...
Kolmas kun teen enemmän lasten kanssa...
Neljäs kun teen enemmän asioita perheen eteen..
Viides kun käydään jossain kun hän haluaa..
Kuudes kun lopetan olemaan tällainen ihmeellinen...

Kun kerron asioista jotka tahdon itse muuttuvan , hän sanoo että ne muuttuu , mutta hänen luonnetta en voisi muuttaa..
...ja jatkaa MÄ HALUAN ETTÄ....
Sit kun koitan uudestaan että oikeasti asioiden pitää muuttua , aloitetaan liimaaminen alusta...
Eli mun pitää muuttua...
Totta tuo kyllä...
Totta lienee sekin että pyydän hänen luonteensa muutosta...????
Tahdon sen luonteen joka hänellä oli 10 vuotta sitten...
Sen kanssa jollain lailla pärjäisin...
Ehkä...
Kun kysyn miksi hänestä on tullut tuollainen niin vastaus on että elämä opettaa kovaksi..
Ja voi voi ei voi mitään...
Niin...
Ei voi mitään...

..mä olen todella sekaisin tän kaiken keskellä..
Päässä soi muumilaulu ja itkettää...

Kulta mä rakastan sua , viestit ja silti huomaaminen että asiat eivät ole muuttuneet ei ole mielenterveydelle kaikkein paras yhdistelmä...

..mussa vika mun pitää muuttua ja aina välillä tän asian uskon jopa , sekoittaa...

..kun hän pyytää mua kotiin ja sanoo että kaipaa ja tarvitsee , pitänee se varmasti paikkansa... Mutta hän tarvitsee minua johonkin hommaan , eikä syliin...
Hän halaa , hän pussaa , mutta mitä ilmeisemmin siksi että säilyttäisi tilanteen...
Ja todella en jaksa että sama homma vaan jatkuu ja jatkuu...

Tuo saa mut itseni tuntemaan että teen väärin ja rikon kaiken ihan omien syitteni takia...

Tiedän että tavallaan hän on oikeassa jos hänen kannaltaan asiaa ajattelee...

Mutta haluan ajatella asiaa itseni ja lasteni kannalta !
Meidän käsitykset on aivan erilaiset kaikista asioista...
Ja tuon mieli vaihtelee kokoajan...
Välillä sanoo et vie lapset ja välillä että en saa koskaan heitä...
Lapset itsekkään tiedä mitä tuo meinaa...

Ero on minusta se ulospääsytie tähän , ainakin mulle...
Ja se helpoin keino olis jatkaa ja kuolla pystyyn...
voih...

Mutta jos te olette selvinneet , ja todella se päivä alkaa vielä loistamaan , selviän minäkin...
Haluan selvitä ja vielä joskus iloita asioista!!

..en sanoin pysty kertomaan , kuinka kiitollinen olen teidän kirjoituksista...
Ihanaa että on ihmisiä . Jotka auttavat ja uskovat...

Kiitos

On helpompi jaksaa..

Romantikon luonteenkuvausta vois jostain löytyä. Vaimollesi voisit antaa kotilukemista. Sanot sitten, että ei ole sinun ideoita, mutta sinut on testin mukaan sijoitettu tähän ihmistyyppiin. Voisi ehkä oppia jotain vaikeuksien taustoista.

Romantikolle ei pidä sanoa: "olet epäromanttinen" tai "voisit osoittaa joskus rakkauttasi". Romantikko osaa nuo asiat ihan luonnostaan ja tietää tehneensä niiden eteen, joten tuollaiset lausumat romantikko ottaa loukkauksena.

Lähipiirisi on vaimosi toimesta manipuloitu "vaimon puolelle", ne jotka eivät liputa vaimosi puolella on ilmeisesti karkoitettuja ystäviä. Sinä tarvitsisit fyysisesti läsnäolevaa Ihmiskontaktia. Surkeaa on, että omat vanhempasi eivät ole kestäneet manipulaatiota (vaimosi ehkä laittaa sanoja heidän suihinsa). Sinuakin voidaan vedättää toisten sanomisilla (väitteillä "kävin siellä ja hän sanoi että...), vaikka toiset eivät olisi oikeasti mitään sanoneet.

Rakkauden uskosi on tässä osoittautunut voimattomaksi. Mitä voisit tehdä? Lasten tulevaisuuden varmistaminen lienee jo hyvällä mallilla. Eli sinulla on nyt varaa ottaa toisenlaisia keinoja tilanteeseen. Hän tulee väittämään ettet rakasta kun teet jotain, mutta voit lakata "pelkäämästä" hänen pelkoaan. Sinulla tulee olemaan paha olla hänen vastustellessaan, niin kauan kuin yrität perustella asioita omalla rakkaudellasi. Mitkä perusteet hän sitten kelpuuttaisi, siihen en osaa antaa yksiselitteisiä toimintaohjeita. Ehkä tarvitaan jopa suora lupaus, että alat hakea eroa koska et jaksa perustella pyyntöjäsi enempää, joka kerta kun hän kieltää yhteisyyteen tähtäävät pyyntösi. Vai pitäiskö vain kysyä jankkaamalla kaikkiin vastusteluihin: "Mitä sinä pelkäät?", kunnes tulee vastaus.

Voimia... suo voi näyttää loputtomalta, mutta näkö voi pettää.

Sinulle ei anneta matkallasi yhtään koettelemusta,
jota et jaksaisi kantaa, vaikka toisina hetkinä
et sitä jaksa uskoakaan..
Muista, että ystävyys tarkoittaa myös niiden hetkien jakamista,jolloin et jaksa nauraa, hetkiä jolloin tarvitset kuuntelijaa tai toista, jonka kanssa olla vain hiljaa. Ajatuksissani olen kanssasi, jaan mielessäni surusi.

Rakkaudella, ystävälleni Tempulle.

hätäH kirjoitti:

Sinulle ei anneta matkallasi yhtään koettelemusta,
jota et jaksaisi kantaa, vaikka toisina hetkinä
et sitä jaksa uskoakaan..
Muista, että ystävyys tarkoittaa myös niiden hetkien jakamista,jolloin et jaksa nauraa, hetkiä jolloin tarvitset kuuntelijaa tai toista, jonka kanssa olla vain hiljaa. Ajatuksissani olen kanssasi, jaan mielessäni surusi.

Rakkaudella, ystävälleni Tempulle.

Lue lisää

Kiitos..

Kauniisti sanottu..

Nyt vaimo on "herännyt" ja kovasti tahtoo yrittää..
Toki eilen ei suostunut menee mihinkään terapiaan , eikä mitään , mutta tänään kyllä ja huomisesta ei taas kukaan tie..

Mä olen ihan toivottoman saamaton ja lopussa...

Kunpa saisi edes pienen sysäyksen , jotta jaksaisi yrittää jotain..

Olo on kun oisin kulunut lopuun =(

luonteensa mukaan kirjoitti:

Romantikon luonteenkuvausta vois jostain löytyä. Vaimollesi voisit antaa kotilukemista. Sanot sitten, että ei ole sinun ideoita, mutta sinut on testin mukaan sijoitettu tähän ihmistyyppiin. Voisi ehkä oppia jotain vaikeuksien taustoista.

Romantikolle ei pidä sanoa: "olet epäromanttinen" tai "voisit osoittaa joskus rakkauttasi". Romantikko osaa nuo asiat ihan luonnostaan ja tietää tehneensä niiden eteen, joten tuollaiset lausumat romantikko ottaa loukkauksena.

Lähipiirisi on vaimosi toimesta manipuloitu "vaimon puolelle", ne jotka eivät liputa vaimosi puolella on ilmeisesti karkoitettuja ystäviä. Sinä tarvitsisit fyysisesti läsnäolevaa Ihmiskontaktia. Surkeaa on, että omat vanhempasi eivät ole kestäneet manipulaatiota (vaimosi ehkä laittaa sanoja heidän suihinsa). Sinuakin voidaan vedättää toisten sanomisilla (väitteillä "kävin siellä ja hän sanoi että...), vaikka toiset eivät olisi oikeasti mitään sanoneet.

Rakkauden uskosi on tässä osoittautunut voimattomaksi. Mitä voisit tehdä? Lasten tulevaisuuden varmistaminen lienee jo hyvällä mallilla. Eli sinulla on nyt varaa ottaa toisenlaisia keinoja tilanteeseen. Hän tulee väittämään ettet rakasta kun teet jotain, mutta voit lakata "pelkäämästä" hänen pelkoaan. Sinulla tulee olemaan paha olla hänen vastustellessaan, niin kauan kuin yrität perustella asioita omalla rakkaudellasi. Mitkä perusteet hän sitten kelpuuttaisi, siihen en osaa antaa yksiselitteisiä toimintaohjeita. Ehkä tarvitaan jopa suora lupaus, että alat hakea eroa koska et jaksa perustella pyyntöjäsi enempää, joka kerta kun hän kieltää yhteisyyteen tähtäävät pyyntösi. Vai pitäiskö vain kysyä jankkaamalla kaikkiin vastusteluihin: "Mitä sinä pelkäät?", kunnes tulee vastaus.

Voimia... suo voi näyttää loputtomalta, mutta näkö voi pettää.

Lue lisää

Näemme vain niin kauas kuin silmä kantaa...

Lasten suhteen asiat mallillaan..
..oman itseni kanssa sit ei niinkään , mutta kuten kirjoitit , taidan ajatela sen rakkauden lailla..
..jospa osaisin korjata oman tapani asioita selittää..
Yritys on ainakin kova...

Koitin laittaa romantikkoluonteesta , mutta ei se häntä oikein innostanut...
.. enemmin innosti teevee..


Mutta koitan tuota pelkokysymystä...
... se ei välttämättä ole huono vaihtoehto.. koska pelko on varmasti kaiken takana...

Yritetään..

Ja kiitos jälleen =)

Temppu=/ kirjoitti:

Kiitos..

Kauniisti sanottu..

Nyt vaimo on "herännyt" ja kovasti tahtoo yrittää..
Toki eilen ei suostunut menee mihinkään terapiaan , eikä mitään , mutta tänään kyllä ja huomisesta ei taas kukaan tie..

Mä olen ihan toivottoman saamaton ja lopussa...

Kunpa saisi edes pienen sysäyksen , jotta jaksaisi yrittää jotain..

Olo on kun oisin kulunut lopuun =(

Lue lisää

Duoda duoda liki puolen vuosisadan kokemuksella voin sanoa jotta naista ymmärtävää miestä ole keksittykkään. Mutta itse asiaan, olisin sitä mieltä, että käynti objektiivisen terapeutin luona voisi olla hyödyllistä, ei vain sinulle, vaan myös vaimollesi. Ja se ei kuitenkaan ole ajallisesti kuin pieni hetki elämästä, mutta saattaa vaikuttaa koko perheesi loppuelämään.(eikä sitten kaduta jälkeenpäin, ettei tehnytkään kaikkea voitavaansa...)

kupruileva efelantti kirjoitti:

Duoda duoda liki puolen vuosisadan kokemuksella voin sanoa jotta naista ymmärtävää miestä ole keksittykkään. Mutta itse asiaan, olisin sitä mieltä, että käynti objektiivisen terapeutin luona voisi olla hyödyllistä, ei vain sinulle, vaan myös vaimollesi. Ja se ei kuitenkaan ole ajallisesti kuin pieni hetki elämästä, mutta saattaa vaikuttaa koko perheesi loppuelämään.(eikä sitten kaduta jälkeenpäin, ettei tehnytkään kaikkea voitavaansa...)

Lue lisää

No , kun tuon sinne sais....
kovasti taas lupasi et mennään yhdessä... sit et erikseen... ja nyt ilmeisesti ei ollenkaan , kun ei tuo oikein ilmaise itseään mulle.... =(
Ja sit se menee taas siihen ikuiseen riitaan =(=(

Ja olen siinä pisteessä , että en kestä enää huutoa , riitaa , piikittelyä , sitä kaikkea , jonka hän eleillään ja sanoillaan sa aikaan...
En ymmärrä , kuinka hän osaakin katsoa niin halpamaisesti , päästä varpaisiin , samalla tuhahtaen...
Sata sanaa ei riittäisi kuvaamaan sitä..
Tai sit ne sanat.... se ivallinen sävy... puhuu kuin lapselle.. lässyttää...Sit kun koittaa vaan puhua , hän katselee pilviin ja huokailee ja tuhahtelee....

On niin voimaton olo =(((((((((((((((((

Itse tosiaan olen käynyt useasti niin psykliatrilla , kuin avioliittoneuvojallla...
ja koittanut saada apua..

Puhumunen helpottaa mua , muttei auta ongelmaan...

Eilen puhuin 2 tuntia mielenterveysseuran kaverin kans...
Ihanan kallista...

Temppu=/ kirjoitti:

No , kun tuon sinne sais....
kovasti taas lupasi et mennään yhdessä... sit et erikseen... ja nyt ilmeisesti ei ollenkaan , kun ei tuo oikein ilmaise itseään mulle.... =(
Ja sit se menee taas siihen ikuiseen riitaan =(=(

Ja olen siinä pisteessä , että en kestä enää huutoa , riitaa , piikittelyä , sitä kaikkea , jonka hän eleillään ja sanoillaan sa aikaan...
En ymmärrä , kuinka hän osaakin katsoa niin halpamaisesti , päästä varpaisiin , samalla tuhahtaen...
Sata sanaa ei riittäisi kuvaamaan sitä..
Tai sit ne sanat.... se ivallinen sävy... puhuu kuin lapselle.. lässyttää...Sit kun koittaa vaan puhua , hän katselee pilviin ja huokailee ja tuhahtelee....

On niin voimaton olo =(((((((((((((((((

Itse tosiaan olen käynyt useasti niin psykliatrilla , kuin avioliittoneuvojallla...
ja koittanut saada apua..

Puhumunen helpottaa mua , muttei auta ongelmaan...

Eilen puhuin 2 tuntia mielenterveysseuran kaverin kans...
Ihanan kallista...

Lue lisää

Mitäs Tempulle kuuluu nyt? Oletko enää hengissäkään, kun olet hiljentynyt? Ilmoittelehan itsestäsi =)