No, miksipä postailen moisesta aiheesta? No siksipä, että olen juuri suhteen alussa itseäni n.10 vuotta vanhempaan mieheen. Molemmilla avioero takana, hänellä huomattavasti pidempi suhde takana kuin minulla. Mies hyvin koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä, minä toistaiseksi opiskelija. Välimatkaakin on toistaiseksi aika paljon.
Millaisia ongelmia, ristiriitoja, eroja, mutkia ja mäkiä on tullut eteen? Mitkä koette olevan hyviä juttuja ikäeron puolesta? Mitkä ovat olleet haasteita? Miten sopeuduttu erilaisista elämäntilanteista huolimatta yhteen?
Millaisia ongelmia, ristiriitoja, eroja, mutkia ja mäkiä on tullut eteen? Mitkä koette olevan hyviä juttuja ikäeron puolesta? Mitkä ovat olleet haasteita? Miten sopeuduttu erilaisista elämäntilanteista huolimatta yhteen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
mun näkökulmasta tuo 10 vuotta ei ole ikäero eikä mikään - mieshän on alle 4-kymppinen. meillä ikäeroa on 2,5-kertaisesti. olin alle 30 kun alettiin olla yhdessä, silloinhan iällä ei ollut mitään väliä. oli kyllä aika takkuinen alku, kun miehen murrosikäinen poika asui meidän kanssa; en varmaan enää alkaisi siihen rumbaan.
nyt on sit jo ihan muut murheet, eläkkeet, sairaudet, impontenssit sun muut. ei paljon naurata, kun ihan "tavallisissakin" suhteissa on laantumista ja tässä sitä on sitten potenssiin sata. mä koen, että elän vanhuselämää kukkeimmassa aikuisiässä. yhteisten lasten vuoksi ja tavan&tottumuksen vuoksi eron ajattelu on hankala.
mutta kuten sanottua, 1o vuotta ei oo paljon mitään.
Kymmenen vuotta ei nyt mikään niin mahdoton ikäero tosiaankaan ole. Tuossa vaiheessa niihin kymmeneen vuoteen tosin mahtuu aika paljon... Vaikea on kuvitella mitä yhteistä yli 3-kymppisellä miehellä on parikymppisen tytön kanssa - makuuhuoneen ulkopuolella. Kerrot että miehellä on pitkä avioliitto takanaan. Sinuna olisin hieman varovainen tämän suhteen kanssa. Sen verran perinteiseltä kaavalta tuo nyt kuulostaa...
Voihan tietysti olla niinkin että sinä olet ikäiseksesi paljon elämää nähnyt ja kokenut ja hyvinkin toimii tämän herran kanssa. Itsehän sen parhaiten tiedät eikö niin?
Seurustelin puolisen vuotta hiljattain itseäni tasan 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Ainoa asia, missä ikäeron huomasi, oli vanhempieni suhtautuminen. Hekään eivät varsinaisesti tuominneet, mutta alkuun äiti kyllä kommentoi, että "Niin vanha..."
Tämä mies pyöri usein itseään nuorempien kavereiden kanssa, ja on itsekin nuorekas elämäntyyliltään. Jopa nuoren näköinen. ;) Minä taas olen jo ohittanut hingun vetää opiskelijabileissä pään täyteen tai kikattaa ostarilla. Elimme siis henkisesti hyvin samankaltaista vaihetta.
Suhde kaatui täysin muihin asioihin kuin ikäeroon. Tai lähinnä mies oli se lapsellinen. :D
Älä siis murehdi noin pientä ikäeroa. Välimatka on varmasti suurempi ongelma, mutta toivottavasti voitettavissa. Aiempaa elämää on kaikilla, jos on normaali ja yli kahdenkymmenen. Minäkin olen eronnut, ja asennoitunut olemaan sitä häpeämättä.
Mikäli miehen ero ei ole aivan tuore, niin sillä ei ole merkitystä, jos hänellä on pidempi suhde takana. Suhtautukaa kunnioittavasti toistennen elämään myös ennen toisianne.
Mitä te elämältä tässä vaiheessa haluatte? Onko toiveenne samankaltaisia? Se ratkaisee, ei noin pieni ikäero.
15 vuotta!
Itse olen 26v ja mies 41v. Minulla on edellisestä suhteesta 3lasta ja miehellä 2lasta. Molemilla takana 10v kestänyt suhde. Mies ollut jo pitkään yksin, itsellä erosta ei vielä kovin kauan.
Mies on todella nuorekas ja ei todella uskoisi ikäisekeen edes ulkonäöltä.
Meillä menee todella hienosti ja ikäero ei ole kertaakaan haitannut meitä.
Minusta sinun ei kannata olla huolissaan 10v ikäerosta.
Ulkopuolisten kommenteista ei kannata välittää. Itsellä vanhemmat ja sisarukset kommentoineet iästä. Enpä jaksa välittää. olemme onnellisia.
Kaikkea hyvää teille!!!
Kiva kun on tullut juttua. :)
Juu, ei tämä minua huoleta yhtään. Samalla aaltopituudella olemme ja samanlaiset arvot. Meidän molempien eron voimaan astuminen on nyt tämän syystalven ajoilla ja eroista yli päästy. Hänellä vain ikänsä puolesta pisempi suhde taustalla. Ei lapsia.