eivät käytä etukäteen rationaalista päättelykykyä
ja analysoi toisen persoonallisuutta, ettei sitten kolmen lapsen jälkeen tartte ruveta niitä eropapereita kirjoittelemaan?
Kyllä toisen luonne pitäisi aika hyvin tulla esiin seurusteluaikana ja varsinkin jos asuu avoliitossa ja mielestäni ei lapsia pitäisi buukata heti, vaan tutustua rauhassa,
kaikki miehet eivät välitä suurperheestä, joten naisen on turha sitä vaatia ja niitä hirvittäviä omakotilainoja, kun suhde on kaiken lisäksi niin hataralla pohjalla.
Siis järjen käyttö ei ole kiellettyä.
Siihen on turha puhua järkiavioliitosta yhtään mitään, vaan kyllä ne tunteet sitten tulee,kun on se järjen käyttö ehdottomasti mukana ja toisen analysointi kuvioissa ja kannattaa miettiä, miten juuri meidän kahden yhteinen taival tulisi onnistumaan ja mitkä ovat edellytykset.
Seksitarjoilun voi jättää avioliittoon. Se ei edistä yhteisen taipaleen onnistumista, jos sitten enää nykyaikana mikään. Tuntuu toivottomalta touhulta jatkuvat avioerot ja lasten kahdet osoitteet!!!!!
ja analysoi toisen persoonallisuutta, ettei sitten kolmen lapsen jälkeen tartte ruveta niitä eropapereita kirjoittelemaan?
Kyllä toisen luonne pitäisi aika hyvin tulla esiin seurusteluaikana ja varsinkin jos asuu avoliitossa ja mielestäni ei lapsia pitäisi buukata heti, vaan tutustua rauhassa,
kaikki miehet eivät välitä suurperheestä, joten naisen on turha sitä vaatia ja niitä hirvittäviä omakotilainoja, kun suhde on kaiken lisäksi niin hataralla pohjalla.
Siis järjen käyttö ei ole kiellettyä.
Siihen on turha puhua järkiavioliitosta yhtään mitään, vaan kyllä ne tunteet sitten tulee,kun on se järjen käyttö ehdottomasti mukana ja toisen analysointi kuvioissa ja kannattaa miettiä, miten juuri meidän kahden yhteinen taival tulisi onnistumaan ja mitkä ovat edellytykset.
Seksitarjoilun voi jättää avioliittoon. Se ei edistä yhteisen taipaleen onnistumista, jos sitten enää nykyaikana mikään. Tuntuu toivottomalta touhulta jatkuvat avioerot ja lasten kahdet osoitteet!!!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sitä ei aina tiedä minkälainen otus toisesta lopulta tulee. Elämän tilanteet muuttuu ja ihminen muuttuu myös. Joskus muuttuu parempaan suuntaan ja joskus pahempaan. Asiat ei ole niin yksioikoisia aina kun sinä asian esität. Pariskunta voi huomata vaikka 20 vuoden jälkeen, ettei enää tule toimeen keskenään. Rakastuu ulkopuoliseen tms. Järki ja tunteet ovat harvoin samassa päässä tasapuolisesti. Tunteet vaikuttaa useammin järjen ääneen kuin järjen ääni tunteisiin.
järjen äänen kontrolloida tunteita. Se, että ihminen muuttuu, niin sanoisin, että ihminen ei voi muuttua totaalisesti, vain jonkin verran.
Miksi sitten papin edessä luvataan rakastaa toista niin hyvinä kuin huonoina päivinä?
Minä olen ollut vuosikymmmenet saman miehen kanssa naimisissa ja tietysti ihminen jonkin verran muuttuu ja vanhenee, mutta se on vain luonnollista ja eämään kuuluvaa.
Miksi sitten heti vain eroamaan. Ei mielestäni silloin ole tarpeeksi välitetty ja ei niin pahoja kömmähdyksiä olekaan, etteikö niitä voisi antaa anteeksi, jos toista tosissaan on rakastanut.
Mielestäni olisi hyvä, että ihminen vaatisi enemmän itseltään, siis molemmin puolin , kun tuntuu siltä, että vain toiselta osapuolelta vaaditaan, ja kun satu-unelmat eivät täyty, niin eropaperit esille ja lapset kärsimään.
Perusluonne pysyy samana koko elämän.
Puolisosi on itsesi peili.
Kun katsot häntä, näet itsesi.
Hän rapistuu, rakastaa tai ei rakasta.
Kaikki lähtee itsestäsi.
Suhdetta pitää hoitaa kuin kukkaa.
Kastella ja lannoittaa säännöllisesti.
Kysymys on päätöksestä.
Mitä oikeasti haluat?
Meillä takana 18 vuotta yhteistä taivalta, naimisiin mentiin 7 vuoden avoliiton jälkeen, lapsista ensimmäinen syntyi kun olimme olleet yhdessä 12 vuotta. Nyt olemme eron partaalla, en tunne tuntevani miestäni enää lainkaan, eikä hän varmaankaan minua. En tunne rakkautta, mietin, olenko koskaan rakastanutkaan (no, takuulla olen!). Miehellä on uusi suhde, hän ei kykene keskustelemaan kanssani, enkä minä ymmärrä hänen maailmaansa tällä hetkellä lainkaan. Suuri murros on tapahtumassa meille molemmille ja toivon, että sen jälkeen kun molemmat olemme tutustuneet itseemme ja tarpeisiimme, tulemme taas tutustumaan toisiimme. Se ei ehkä onnistu, mutta sen näyttää aika.
Minä en ihmettele lainkaan miksi erotaan, vaikka on päätetty yhdessä olla loppuelämä. Ihmiset muuttuvat, me muokkaudumme, meille tulee henkilökohtaisia kriisejä, eikä ne välttämättä johdu nykyisestä parisuhteesta, vaan voivat tulla jo kauempaakin, jostakin, jota emme ole ennen käsitelleet, jotain selaista tulee esille.
jhatkan edelleen, että henkilö, joka ei ole tähän tilanteeseen päätynyt ei yksinkertaisesti VOI tietää, miten asiat voivatkaan mennä. Niin sitä luulin vielä hetki sitten minäkin, että kyllä tämä tästä, me emme KOSKAAN eroa... Mikään ei ole niin mustavalkoista, jos joku ei muutu, jonkun liitossa ei ole ongelmia, niin se ei tarkoita, että niitä ei voisi toisella olla, me olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilaiset taustat. Älkää tulko sanomaan, että kyllä mekin olemme yhdessä, että mikäs teillä, kun niin helposti siitä vaan erotaan. Törkeintä toisten aliarviointia, verrata toista ihmistä itseensä, toisen parisuhdetta omaansa. Jos onni on teillä, ja kaikki hyvin, olkaa kiitollisia ja pitäkää parisuhteestanne huolta.
ja avioliiton eteen kannattaa jo ennen sen solmimista tehdä kaikki mahdollinen eli katsoa, että se mies on todella kunnollinen ja fiksukäytöksinen ja kyllä sen rakkauden tuntee puolin ja toisin. Se, että mies ei vaadi seksiä ennen papin aamenta, on ehdottomasti se asia, joka todistaa rakkaudesta ja kunnioituksesta ja vaikka tulisi ongelmia, niistä kyllä päästä selville vesille, vaikka tulisi toisen pettäminenkin kysymykseen, sillä silloin on niin vahva pohja, että se kestää mitä vain. Puhuh tästä fyysisestä pettämisestä, että se on mahdollista, jos jossain tilaisuudessa on juonut itsensä sellaiseen kuntoon, ettei enää tajua tekojensa merkitystä, mutta katuu syvästi ja haluaa elää perheensä kanssa. Nämä aisat kyllä vievät loppuelämän, mutta suhde saattaa muodostua hyvin läheiseksi, kun asioista todella joudutaan puhumaan ja silloin selviää, onko toinen todella rakas ihminen minulle ja minä hänelle. Tämä pettämisjuttu oli yksi esimerkki, eli senkin yli voi päästä. jos rakkaus on syvä ja
halutaan antaa anteeksi.
Sinä ap olet mitä ilmeisimmin hyvin rationaalinen ja saanut elää elämää ilman suurempia yllätyksiä/kohtalon oikkuja.
Se nyt vain on niin, että me emme aina voi suunnitella ja hallita elämämme kuten haluamme. Emme siis omaamme, saatika toisten! Elämässä on aina mukana hallitsemattomia tekijöitä, jotka vaikuttavat. Yksin niistä on kasvu ja kehitys - tai kehittymättömyys. Yksilöllistä tahtia tallaamme ja josku käy niinkin, että oma kasvumme pysähtyisi, jos jäisimme kiinni siihen kumppaniin, jonka kymmenen-kaksimymmentä vuotta sitten valitsimme. Tai sitten toinen (yleensä nainen) alistuu "miehen mukaan" jää kokonaan syntymättä omaksi itsekseen. Surullista.
Mutta jos jollakin on itsetarkoituksena ja elämäntehtävänään elämänikäinen parisuhde, niin sitten on syytä siinä olla - vaikka hammasta purren.
Jokainen taaplaa tyylillään. Olkaamme kaikki kuitenkin onnellisia ja sallivia toinen toisillemme.
juuri annettu ymmärtää. että avioliitto on elinikäinen.
Niin myötä- kuin vastamäessä. Onko se muuttuminen aikuisiässä niin maailmaamullistavaa, suurimmat muutoksethan tapahtuvat murrosiässä.
Minulla on takana 38 vuotta avista ja voin sanoa, että niin suuria koettelemuksia kuin minulla on vain harvalla, ei siis mieheni taholta, vaan elämä sinänsä on koetellut todella kovalla kädellä.
Silti avioliitto on vaan kestänyt, kuminauha on venynyt elämän koettelemuksissa. Ehkä se on kestänyt sen vuoksi, että mieheni on todella fiksu ja empaattinen ja on aina minua tukenut, kun elämä on kolhinut todella kovasti. Toisistamme olemme löytäneet todelliset sielunveljet ja rakkaus on aina vain voimistunut, kun sen antaa kypsyä eikä sitä ole riekaleiksi repimässä.
Vaikka lapseni ovat aikuisia, en heidänkään takiaan olisi koskaan ottanut avioeroa, vaikka
joku toinen olisi ollut ehkä parempi supliikkimies tai humoristisempi otus, kun sen ukon on aina oltava niiiiiiin huuuuuumorintajuinen.
Monella taitaa se huumori kummsti hyytyä, alun letkautukset eivät pitkälle kanna.
Tiedätkö mitään elämästä. Paljonko ikää? Parisuhde ja ihminen muuttuu ajan yötä. Kukaan ei ole niin selvinnäkijä, että tietää tulevaisuuden vuosia eteenpäin. Fiksu ja kunnon ihminenkin saattaa muuttua ja tehdä asioita,njoita kukaan lähipiirissä ei uskoisi. Aika lapsekasta ja naisia uskotelua tuollainen, että suhteen alussa voisi arvioida miten menee ewsim. 10 v kuluttua tai sillion, kun lapsia tulee perheeseen. Vaikka kuinka olisi halunnut lapsia ja puhunut, että ovat ihania ym. suuri osa parisuhteista päättyy juuri lasten tulon jälkeen. Suurin osa aviöliitoista toisen lapsen syntymän jälkeen. Julmankin totuuden keskellä naurattaa jotkut ns. "kirjaviisaat", jotka eivät tiedä mitään elämästä eivä'tkä ymmärrä asioista, kun itsellä ei ole kokemusta asioista. Hienoa, että itse ei VIELÄ ole tullut pettämistä ja ongelmia suhteeseen, mutta kun 50 % suomalaisista liitoista päätyy eroon ja vielä suurempi määrä ihmisiä pettää toisiaan, voin sanoa, että voi sinua tietämätöntä. Meedioidta emme sentään ole, jos alussa todella kunnollinen, hyvän kasvatuksen saanut, fiksu, rakastettava ja auttavainen ihminen, joka rakastaa minua syvästi, muuttuukin 10 v kuluttua juopoksi valehtelijaksi, joka tuo sukupuolitauteja kotiin. 50 v elämää nähneenä voin sanoa, että ihanne on eri asia kuin tosi elämä, Tiedän tähän ikään mennessä kymmeniä liitoja, jotka päätyneet eroon kaikkien hämmästykseksi, kunihmiset muka niin fiksuja ja onnellisia. Ikävä kyllä suhde muuttuu vuosien myötä ja et voi tietää mihin se johtaa - koskaan.
Olen 59 v. nainen, naimisissa 38 vuotta ja kaksi aikuista poikaa.
Meillä on ollut ihan tarpeeksi taakkaa elämässämme, mutta suhde on entisestäänkin tullut paremmaksi ja kypsemmäksi ja minä ainakin heti näin miehestäni, että on kunnollinen ja oli hidas syttymään ja hitaasti eteni suhteessamme ja seksi säästettiin avioliittoon.
Kaikki elämän harmit on käännetty voitoksi ja rakastamme toisiamme aivan samalla tavalla kuin
alkuvaiheessa, paitsi seksin merkitys ei ole niin oleellinen.
Mieheni oli lapsista tosi onnellinen ja antoi minun jäädä kotiin. Tähän ei tarvitse naljailla, että olin siivelläeläjä ja muuta potaskaa. Olen jo vuosikymmenet pystynyt paljon opiskelemaan ja eräitä hyvin arvokkaita harrastuksia pitämään eikä se ole suhdettamme
muuttanut, muuta kuin parempaan suuntaan.
Toisen lapsen synnyttyä oli elämämme täydellistä
juuri lapsenkin takia.
Vaikka arki pukkasi päälle, niin rakkaus pysyi sydämessä ja teimme kaiken lastemme eteen.
Ja vielä tänä päivänä on ihanaa, kun aikuiset
pojat tulevat kotiin, toinen käy joka päivä.
Mielestäni se, että nainen on heti seksiin valmis, vie pohjan tulevalta avioliitolta. Koska
odotimme avioliittoa, niin uskon sillä olleen erittäin suuri vaikutus.
Ei ihminen totaaliesti muutu.