Te onnekkaat, jotka olette onnistuneet luomaan hyvän parisuhteen "sen oikean" kanssa, tämä kysymys on teille:
Oliko kommunikointi välillänne heti alusta saakka sujuvaa ja luontevaa, ja pystyittekö olemaan rentoja ja avoimia toisillenne?
Kysyn tätä siksi, että olen jonkin ajan tuntenut erään miehen, jonka kanssa on ollut mukavaa rupatella ja hassutella, mutta tämä on aina tapahtunut muiden ihmisten seurassa. Nyt kun tapasin häntä kahdenkesken ei juttu enää luistanutkaan niin hyvin ja muutenkin fiilis oli vähän vaivautunut. Lienee merkki siitä, että ei ole oikea mies minulle? Luulen, että mies on kiinnostunut minusta.
Oliko kommunikointi välillänne heti alusta saakka sujuvaa ja luontevaa, ja pystyittekö olemaan rentoja ja avoimia toisillenne?
Kysyn tätä siksi, että olen jonkin ajan tuntenut erään miehen, jonka kanssa on ollut mukavaa rupatella ja hassutella, mutta tämä on aina tapahtunut muiden ihmisten seurassa. Nyt kun tapasin häntä kahdenkesken ei juttu enää luistanutkaan niin hyvin ja muutenkin fiilis oli vähän vaivautunut. Lienee merkki siitä, että ei ole oikea mies minulle? Luulen, että mies on kiinnostunut minusta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi kuule ihan liian normaalia voisinpa sanoa. Pieni jännitys vaan tarkoittaa että ei tahdo mokata hommia. Ja voin sanoa että jos ette tuollaisista hiljaisista tilanteista pääse yli yhdessä niin ette sitten ole toisillenne tarkoitettu.
Itsellä tutustiun naiseeni netissä. Sittemmin tekstareilla jonka jälkeen puhelimella ja sitten menin käymään hänen luonaan. Hyvin menee enkä voisi kuvitellakkaan elämää toisen kanssa enää. Tottakai se oli aluksi jännittävää ja vaikeaa keksiä sanomista mutta ei siitäkään puhumisesta kannata liikaa ottaa stressiä. Tehkää asioita missä ei tarvi puhua. Käykää leffassa. Kyllä se siitä hyvin menee ja kun olette enemmän viettänyt aikaa yhdessä niin kyllä sitä juttua alkaa tulemaan enemmän ja enemmän. Jos te pääsette alkujännityksen yli niin voitte hyvinkin olla toisillenne tarkoitettuja:) Lykkyä tykö vaan!
lievä tökkiminen on seurausta ristiriitaisista tunteista ja ajatuksista. Pidän miehestä, mutta en tosiaankaan ole alkuunkaan varma siitä, haluaisinko tapailla häntä seurustelusta nyt puhumattakaan. Liikaa, liikaa.... Paineita. En halua ajatella nyt koko miestä. =)
alusta asti keskustelu helppoa ja vaivatonta, joskin aloitimme keskustelut puhelimessa (ekat 3 viikkoa), mutta livekeskustelutkin sujuivat ekaa puoltatuntia lukuunottamatta, jolloin ujosteltiin. Aluksi ei tavattukaan kuin kahden kesken kun kumpikin halusi tutustua toiseen "kunnolla".
Itse olen sitä mieltä että tietty kipinä on kyllä heti havaittavissa, mikäli se oikea on siinä vastassa, tämä on tietysti vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.
No sehän on kiva että suoraan on alkanu sujumaan =) mutta pitää muistaa että toiset ovat toisia ujompia joten asiat ottavat kauemman aikaa sujuakseen. Ei paria ensitapaamisen hiljaisuutta kannata säikähtää, sillä ei se asia aina toisen henkilön kanssa muutu. Joskus muuttuu.. Mutta voit kutsua itseäsi melkoisen sosiaaliseksi tyypiksi jos asiat on tapahtunut nopeaa ja vaivatta. Onnea molemmille =)
No meillä oli alku kankeaa ku ollaan vähäsanaisia erakkoja molemmat..
Mutta noin yleensäki, porukassa mä en osaa sanoa mitään, mutta kahen kesken pystyn jutteleen sitte jo paaljon paremmin.
Oon huomannu tään myös mieheni kans. Sillon jos siinä on joku kolmaski tai useampi (tietysti riippuu ketä ne on, kuin läheisiä), mä en osaa sanoa mitään, mutta heti ku ollaan miehen kans kahestaan, kyllä juttu luistaa.
Joo kyllä me ku alkukankeudesta päästiin 2-5 tapaamisen jälkeen, ollaan kyllä avoimesti juteltu ja kommunikointi pelaa hyvin.
Vaikka ei osattukaan puhua heti mitään (mies kerto työasioita ku ei muuta keksiny =D), viihyttiin silti hyvin yhdessä.
Hiljasia hetkiä meillä on paljon paljon, mutta puhutaan kyllä avoimesti jos on puhuttavaa. Me nautitaan hiljaisuudesta. :)