Te onnekkaat, jotka olette onnistuneet luomaan hyvän parisuhteen "sen oikean" kanssa, tämä kysymys on teille:
Oliko kommunikointi välillänne heti alusta saakka sujuvaa ja luontevaa, ja pystyittekö olemaan rentoja ja avoimia toisillenne?
Kysyn tätä siksi, että olen jonkin ajan tuntenut erään miehen, jonka kanssa on ollut mukavaa rupatella ja hassutella, mutta tämä on aina tapahtunut muiden ihmisten seurassa. Nyt kun tapasin häntä kahdenkesken ei juttu enää luistanutkaan niin hyvin ja muutenkin fiilis oli vähän vaivautunut. Lienee merkki siitä, että ei ole oikea mies minulle? Luulen, että mies on kiinnostunut minusta.
Oliko kommunikointi välillänne heti alusta saakka sujuvaa ja luontevaa, ja pystyittekö olemaan rentoja ja avoimia toisillenne?
Kysyn tätä siksi, että olen jonkin ajan tuntenut erään miehen, jonka kanssa on ollut mukavaa rupatella ja hassutella, mutta tämä on aina tapahtunut muiden ihmisten seurassa. Nyt kun tapasin häntä kahdenkesken ei juttu enää luistanutkaan niin hyvin ja muutenkin fiilis oli vähän vaivautunut. Lienee merkki siitä, että ei ole oikea mies minulle? Luulen, että mies on kiinnostunut minusta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
koko yhteisen taipaleenne ajan muiden seurassa, niin ette taida toisillenne sopia kun kerran juttu ei kahden kesken luista.
tapaa, mutta ei niin rennosti kuin silloin, kun ympärillä on muita ihmisiä. Kahdenkesken sitä rupeaa miettimään, että onkohan tuo kiinnostunut minusta ja missä mielessä ja että olenkohan itse tuosta kiinnostunut ja kannattaisikohan tuon kanssa ruveta mihinkään. Liikaa paineita siis ja epäilyksiä siitä, että haluaako tuota toista vai ei.
Ensikeskusteluista on aito rentous kaukana. Kyse voi olla myös siitä, että mies välittää sinusta enemmän kuin ehkä tajuat. Hän ei välttämättä tiedä mitä ja miten kanssasi keskustelisi, tekemättä itsestään narria sinun silmissäsi.
Porukassa hassuttelu on paljon helpompaa, mutta eihän kukaan jaksa tehdä sitä yötä päivää. Todellinen minä tulee esille kahden kesken käydyissä keskusteluissa, joten anna "todelliselle minälle" aikaa ja tutustu siihen. Älä nyt vaan tee johtopäätelmiä muutaman kahdenkeskisen juttutuokion perusteella. Näe vaivaa simpukan avaamiseksi, niin saatat ehkä löytää itsellesi helmen :)
Toinen vaihtoehto tietysti on se, ettei hän olisi kypsä oikeaan parisuhteeseen. Tällainen tulee melko nopeasti esille itsekeskeisyytenä ja kyvyttömyytenä ottaa toinen ihminen huomioon. Siinä tapauksessa pakene takavasemmalle ja nopeasti. Satutat vain itsesi jatkamalla suhdetta tällaisen henkilön kanssa. Osa miehistä saavuttaa tämän kypsyyden vasta eläkeiässä ;)
kerran.
En ole kertaakaan vielä tavannut sellaista miestä, jonka kanssa juttu olisi luistanut hyvin alusta lähtien tai edes myöhemminkään. Paitsi tietenkin sellaisia miehiä, joita kohtaan minulla ei ole ollut mitään tietynlaista kiinnostusta.
Olen siis tullut siihen tulokseen, että tunnistan sen oikean miehen juuri siitä, että kommunikaatio pelaa hyvin alusta lähtien, eikä tule sellaisia epämiellyttäviä hiljaisuuksia, vaan toisen seurassa voi luontevasti olla hiljaakin välillä.
Voihan se olla, että kyse onkin minusta eikä miehestä. Ehkä itse muutun omituiseksi kaikkien kiinnostavien miesten seurassa kun ollaan kahdenkesken.
Luulen, että tuo mies on kypsä parisuhteeseen. Ehkä minä en ole tai sitten mies vain on väärä.
tekisi ihan muutamasta ensikerrasta mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä sopimattomuudesta. Onhan se usein kuitenkin aika jännittynyttä aluksi. Itse olen nyt ollut mieheni kanssa 8 vuotta ja todella hyvin on mennyt, mutta ei mielestäni toista ja yhteistä jutustelua pidä koko ajan aivan alusta asti arvostella. Eri asia on jos yhteistä säveltä ei tunnu muutamassa kuukaudessa löytyvän...
jaksaisi enää katsella paria kuukautta turhanpäiten ketään, jonka kanssa juttu ei luista.