Mikä siinä on ettei niistä existä ja yistä
päästä eroon.
Asia on seuraavanlainen.
Jostain syystä on erottu. Mistä??
Pettämistä??
Muuta epärehellisyyttä??
En kyllä jaksa ymmärtää miten ihmisen kanssa
jota ei voi sietää pitäisi muka olla kaveri.
Kaikki muu selittely on paskapuhetta.
Näissä exien kanssa puuhasteluissa on aina takana
vanha suola ja naiminen.
Aina jotain surkeaa sinisilmäistä ressua kusetetaan sata lasissa.
päästä eroon.
Asia on seuraavanlainen.
Jostain syystä on erottu. Mistä??
Pettämistä??
Muuta epärehellisyyttä??
En kyllä jaksa ymmärtää miten ihmisen kanssa
jota ei voi sietää pitäisi muka olla kaveri.
Kaikki muu selittely on paskapuhetta.
Näissä exien kanssa puuhasteluissa on aina takana
vanha suola ja naiminen.
Aina jotain surkeaa sinisilmäistä ressua kusetetaan sata lasissa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos sinä olet katkera, ei se tarkoita, että kaikkien muiden tarvitsee olla.
Ei tietenkään sellaisen ihmisen kanssa pidä olla kaveri, jota ei voi sietää. Mutta tiedoksesi, on olemassa aikuisia eronneita ihmisiä, jotka voivat olla ystäviä, ilman naimista tai kenenkään pettämistä. Ainahan ei suinkaan erota pettämisen tai epärehellisyyden takia.
Onko se sinulle liian vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä?
joo, erottu on. Ei ollut pettämistä, eikä muutakaan epärehellisyyttä. Eli ei syytä vihata tai olla sietämättä.
Katsos, kun osa ihmisistä eroaa ihan fiksusti (aikuiset), ja osaavat vieläpä arvostaa ystävyyttä :)
Aikuisten syitä mulle.
Ei kyllä tule mieleen yhtään syytä millä
elämänkumppani jätetään.
Ei niin yhtään kakarat.
Ehkä sulle on turha mitään selittää, kun et selvästikään elämästä mitään tiedä: kovin näyttää mustavalkoiselta nuo ajatuksesi, mutta niinhan sitä keskustelua saa aikaan...
vaihtoehtoja eroamiseen (ilman vihaa ja katkeruutta):
- kipinä häviää -> sisko ja sen veli
- erilaiset tulevaisuuden haaveet -> toinen haluaa lapsen, toinen ei
- ei sitten yhtään mitään yhteistä enää olemassakaan -> ei ole enään mukavaa yhdessä
- erilleen kavaminen -> toinen ei ole enään yhtään sellainen kuin suhteen alussa
Ketään ei tarvitse JÄTTÄÄ, erota voi myös molempien päätöksestä.
Tuleeko mieleen, että voi erota ihan kivasta ihmisestä, joka ei ole pettänyt tai valehdellut? Ero voi tulle esim. sen takia, ettei vain sovita yhteen parina tai jompikumpi/molemmat on muuttuneet siitä kun tavattiin? Ollaan liian erilaisia tai on eri odotukset suhteelle ja sen tulevaisuudelle?
Silloin voi erota sulassa sovussa ja yhteisestä päätöksestä. Ei se, jos mulla ei yhteiselo tai seksi jonkun kanssa sujunut tarkoita, etteikö sen kanssa voisi edelleen kaverina viihtyä. Yksi exäni oli sitä paitsi kaverini ennen kuin aloimme seukkaamaan, pitäiskö mun nyt sitten lopettaa kaveruus lopullisesti, kun satuimme välillä kokeilemaan seurustelua (mikä ei sitten sujunutkaan)?
Minäkään en ymmärrä miksi niin moni nykyään kokee tarpeelliseksi pitää yhteyttä entisiin kumppaneihin - kaikkien kanssa pitää olla ystävä.
Minusta on aivan sama ollaanko erottu ystävinä tai riidoissa. Kun on erottu niin ollaan erottu. Varmasti molemmille osapuolille jäi jotain hienojakin muistoja ja varmasti ystävällisiä tunteitakin toista kohtaan vaikkei parisuhde yhdessä onnistunutkaan.
Silti on jotenkin nurinkurista jatkaa yhteydenpitoa ystävyyden nimissä entiseen rakastettuun. Menneet on menneitä ja niistä jää muistot matkalle mukaan. Jos uuteen suhteeseen sitten aikanaan eron jälkeen lähtee on hyvä että vanhat on loppuun käsitelty.
Itse ainakin olisin kiertänyt nykyisen ukkoni kaukaa jos minulle olisi esitelty ripakopallinen entisiä tyttöystäviä ihan vain nykyisinä ystävinä :). Enkä olettaisi miehenikään hyväksyvän entisiä kumppaneitani "ystävikseni" tuosta vain.
Tottahan toki ihmiset ovat erilaisia ja mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille. Useimpia tällaiset ex-kuviot kuitenkin vaivaavat ja hankaloittavat elämää. Minusta se kertoo ihmisestä aika paljon jos ei "ystävistään" osaa tarpeen niin vaatiessa myös luopua ja toivottaa hyvää loppuelämää ihan aidosti. Kai niitä ystäviä nyt muitakin on ilman niitä exiäkin? Jos elämä ilman exää ei millään ota onnistuakseen niin ehkei uuteen suhteeseen ole ajankohtaista edes koittaa ponnistaa?
Itse olen kiitollinen kaikista aikaisemmista suhteistani - myös niistä kipeistäkin kokemuksista. Olen sinut historiani kanssa ja toivon vilpittömästi onnea elämään kaikille entisilleni. Samoin tunnen myös mieheni entisiä kohtaan.
Olen valinnut helpoimman ja selkeimmän tien tässä ex-asiassa. Suosittelen samaa kaikille.
"Minusta se kertoo ihmisestä aika paljon jos ei "ystävistään" osaa tarpeen niin vaatiessa myös luopua ja toivottaa hyvää loppuelämää ihan aidosti."
- minusta se että mielestäsi mies tai nainen eivät voi olla ystäviä suhteen jälkeen kertoo sinusta paljon... ainakin sen että ystävyys-käsitteesi on hyvin kapea.
jotkut vaan haluaa antaa itsestään täydellisen kuvan.
En ole väittänytkään etteivätkö mies ja nainen voisi olla ystäviä keskenään suhteen jälkeen. En vain näe siihen minkään valtakunnan perustetta. Mielestäni on niin paljon helpompaa kun uskaltaa heittää sille ihmiselle oikeasti hyvästit, josta eroaa. Tämä siis jos lapsia ei ole kuviossa mukana.
Ystävyys-käsitteeni kapeudesta tai laajuudesta tämä mielipiteeni ei pitäisi kertoa sinulle yhtään mitään.
on suhteen ns. surutyö oltava tehty. Halu ja kaipuu toiseen kumppanina pitää olla hiipunut.
Itselleni se exä, johon pidän yhteyttä, oli jo yhdessäasumisemme aikana pitkään mulle enää vain ystävä, sillä seksielämämmekin hiipui pois. Emme kai alunperinkään sopineet yhteen parina, mutta juttu luisti. En ole yhtä loistavaa keskustelukumppania itselleni kuin hän kohdannut kenessäkään toisessa, eikä kukaan tunne minua häntä paremmin, ei edes paras naispuoleinen ystäväni tai oma äitini.
Jos käsittelemättömiä asioita jää, eikä suhdetta ole surtu loppuun, on varmaan vaikeampi olla ystävä exän kanssa. Varsinkin jos ystävyyselementtiä ei ole koko suhteen aikana ollut, vaan se on perustunut lähinnä vain seksille ja intohimolle.
Meillä oli pitkiä, hyviä keskusteluja ja yhdessä harrastamista, mutta toisaalta jo suhteen aikana seksi lipsahti taka-alalle ja suhde muuttui vain kaveruudeksi (yksi syy eroomme). Miksemme voisi nytkin olla kavereita, kun sitä loppuaikoina suhteessammekin olimme? Häntä kohtaan en tunne enää mitään himoa (vaikka joskus tunsinkin ja hän on ihan ok näköinen). Jos edelleen himoitsisimme tai rakastaisimme toisiamme, emme olisi eronneet.
Jos taas eroaa jonkin dramaattisen käänteen takia, kuten pettämisen, voi ehkä edelleen jollain tasolla exää vihansekaisesti rakastaa. Silloin on varmaan vaikeaa olla ystävä, sen ymmärrän, koska on edelleen jonkinlaisessa tunnekoukussa häneen ja on ehkä hänestä mustasukkainenkin.
"Ystävyys-käsitteeni kapeudesta tai laajuudesta tämä mielipiteeni ei pitäisi kertoa sinulle yhtään mitään. "
- ehkä ei pitäisi, mutta kertoo silti: et ymmärrä kuinka voin olla ystävä exäni kanssa, etkä sitä edes hyväksy.
helpompaa sinulle, muttei suinkaan välttämättä kaikille. Ja väistämättä tulee mieleen, että jos et voi/halua olla missään tekemisissä exäsi kanssa, sinulla on vielä paljon tunteita häntä kohtaan. (Toinen, surullisempi vaihtoehto on, ettei sinulla alunperinkään ollut juurikaan tunteita häntä kohtaan, mutta se tuntuu epätodennäköiseltä.)
Minä olen tekemisissä exäni kanssa, koska tunnemme toisemme erittäin hyvin ja voimme luottaa toistemme tukeen. Rakkautemme loppui, mutta olen iloinen, että ystävyytemme säilyi. Mitään kipunaa en tunne häntä kohtaan ja omien sanojensa mukaan ei hänkään minua kohtaan.
Ymmärrän toki, että uusi kumppani saattaa toivoa, etten pitäisi exääni yhteyttä ja siinä tapauksessa joutuisin miettimään asian uudelleen.
Ole minun puolestani ystävä vaikka ukko mustalaiselle. Ei minulla ole pienintäkään vaikeutta sitä hyväksyä, etkä sinä tee hyväksynnälläni herttaista hevon paskaa.
Kerroin vain etten näe mitään syytä viritellä mitään ystävyys-kuvioita entisten kanssa. Ystävyys ei mielestäni ole aina ikuista. Joskus on rakkautta ja viisautta päästää ystävä pois elämästään. Joskus se on helpointa kaikille. Miksi vaikeuttaisin entisen tai nykyisen rakkaani tai entisen rakkaani uuden puolison elämää roikkumalla ystävyys-suhteessa entiseeni?
Sinä varmasti tiedät paremmin, mutta sanoisin ystävyys-käsitteeni olevan ainakin laadukas jos en laajuus-kriteereihisi nyt sitten ylläkään :).
Helpompaa minulle, kyllä.
Helpompaa exälleni, kyllä.
Helpompaa exäni uudelle kumppanille, kyllä.
Helpompaa uudelle kumppanilleni, kyllä.
Vaikeaa sinulle, miksi?
Koska voit luottaa hänen tukeensa? Hmm... Mitä arvelet hänen uuden naisensa tuollaisesta tuumaavan? Tuskin ilahtuu. Vai etkö välitä siitä miltä hänestä tuntuu? Välitätkö muutenkaan muista kuin itsestäsi?
Uuden kumppanisi toiveesta kuitenkin olisit valmis exäsi tuen jättämään ja hänet hyvästelemään. Hyvä niin. Et ole aivan toivoton tapaus kuitenkaan. Miksi vasta sitten kun uusi kumppani on kuvioissa mukana? Mikset voi irrottaa otettasi jo nyt?
minä olen aina välittänyt enemmän muista kuin itsestäni. Ja täytynee korjata oletuksesi sukupuolestani, sillä olen mies. Mikä ehkä mielestäsi selittää ajattelutapani.
En ole kirjoittanut, että se olisi minulle vaikeaa. Emme olleet exäni kanssa tekemisissä kahteen vuoteen eromme jälkeen. Sitten tapasimme sattumalta ja päädyimme pitämään yhteyttä aina silloin tällöin. Jos hän alkaa seurustella ja hänen uusi miehensä ei pitäisi siitä, että hän on tekemisissä kanssani, en tietenkään asettuisi heidän onnensa tielle, vaan luopuisin ystävyydestämme.
Koska yhteydenpitomme ei loukkaa eikä satuta ketään, en näe mitään syytä lopettaa sitä. Jos hän päätyy toisenlaiseen ratkaisuun, kunnioitan sitä.
Omasta kysymyksenasettelustasi paistaa läpi se, että pidät omia näkemyksiäsi ainoina oikeina etkä voi hyväksyä eriäviä mielipiteitä. Perin inhimillistä. Nettikeskustelun perusteella on kuitenkin mielestäni aivan turha alkaa tehdä niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä toisen persoonasta kuin sinä tunnut tekevän. Sinä tunnet itsesi, minä tunnen itseni. Toisiamme me emme tunne.
Tämän nettikeskustelun perusteella en ole tehnyt sinun persoonastasi kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Luulin kyllä sinun olevan kauniimman sukupuolen edustaja, mutten ymmärrä mitä tarkoitat sillä että sukupuolesi pitäisi selittää jotenkin ajattelutapaasi.
Olen pahoillani jos ahdistin sinua jotenkin. Suoraan sanottuna olen hieman hämmentynyt tuollaisesta kommentista. Itsehän vedit kehiin melkoisen luonneanalyysin minusta ja siitä kuinka pidän näkemyksiäni ainoina oikeina enkä kykene hyväksymään muita mielipiteitä...
Eikö nettikeskustelun tavoitteena ole myös kyseenalaistaa toistemme mielipiteitä? Kertoa omista kokemuksistaan ja toivoa että niistä kenties olisi jollekulle jotain hyötyä? Edes hupia :).
Mielestäni on hienoa että olisit valmis luopumaan ystävyydestäsi entiseesi jos uusi kumppanisi ei pitäisi siitä. Näin mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös tulee tapahtumaan.
hivenen kärjekkäästi syynä kysymyksesi, ajattelenko koskaan ketään muita kuin itseäni. Olen puolestani siitä pahoillani.
Et ole ahdistanut minua mitenkään. Ja olen kanssasi samaa mieltä nettikeskustelun tavoitteista. Usein näistä ainakin saa sitä hupia.
Joudun lopuksi toteamaan, että uusi kumppanini hyväksyy yhteydenpitoni exäni kanssa. Tarkennettakoon tosin, että yhteydenpitomme on enemmän epäsäännöllistä kuin säännöllistä.
Joka tapauksessa kiitoksia sinulle, saimmepa ainakin aikaan jonkinlaisen keskustelun. :)
Ei aihetta pahoitteluihin. Kiva vaan että saatiin keskustelua aikaan. Kiitos itsellesi.
Itse en pitäisi siitä että mieheni pitäisi yhteyttä exäänsä edes epäsäännöllisesti. Mutta hienoa jos asia ei sinun nykyistäsi vaivaa ollenkaan. Itsehän jokainen oman soppansa lusikoi, joten maustakoon kukin sen mieleisekseen :).
Kuulostaapa tutulta =) Meidän suhde päättyi siihen, että olimme muuttuneet toistemme hyviksi kavereiksi. Seksielämä oli aikoja sitten kuopattu ja ainoa asia mikä meitä piti yhdessä oli ystävyys. Kumpikaan ei pettänyt, vaikka vielä eroamisen jälkeen asuttiin kuukausi saman katon alla. Sitten kun saatiin omat asunnot, niin se onkin eri juttu (mutta sehän ei enää toiselle kuulunutkaan).
Olisin hyvin onneton, jos emme pitäisi exän kanssa yhteyttä. Mutta hän on myös viimeinen mies, kehen aloittaisin minkäänlaisen seksisuhteen.
Kiva kuulla, että muillakin on ystävyys jatkunut, vaikka rakkaus onkin loppunut.
poltat siltoja perässäsi. Sinulla ei ilmeisestikään ole ollut yhtään vuosia kestänyttä parisuhdetta.
Olemme eksavokkini kanssa eronneet, ja siitä huolimatta ei tulisi mieleenkään katkaista välejä toiseen. Meillä on syitä miksi meidän täytyy olla väleissä, mutta kaikkein tärkeintä on se, että näiden yhdessäolovuosien aikana meistä on tullut parhaita ystäviä.
Kummallekaan ei tulisi mieleenkään katkaista välejä uusien kumppanien takia. Uudet kumppanit esitellään ystävälle ja sillä selvä. Jos meidän läheiset välit häiritsee jommankumman kumppania, niin siinä lähtee kumppani vaihtoon ennen kun ystävään katkaistaan välit.
Tuolla asenteella pysytte kyllä frendeinä keskenänne, mutta kukaan täyspäinen ei tuohon tangoon kolmansiksi & neljänsiksi pyöriksi taitu! Elämä on valintoja.
Tämä on tositarina:
Nainen ja mies erosivat vuosia sitten. Heillä on yhteisiä lapsia, naisella lapsi myös edellisestä avioliitosta. Naisella on pian uusi avomies.
Pitkän välimatkan ja lasten edun takia sopivat järjestelystä, että ex asuu heillä vieraillessaan paikkakunnalla.
He tekevät paljon asioita yhdessä kolmistaan ja jopa exät yhdessä. Kun ovat niin hyviä ystäviä.
Nykyinen mies tajuaa vasta vuosien kuluttua, että näillähän on ollut seksisuhde koko ajan.
Opetus: Älä koskaan luota exien väliseen ystävyyteen! Siinä on aina mukana muutakin!Uudet kumppanit tekevät itsensä naurettaviksi suostumalla sinisilmäisiksi!
jos rakkaasi puuhastelisi enemmän TULEVAN kumppaninsa kuin exänsä kanssa?
Kahden ihmisen välit ovat aina yksilölliset. Parasta olisi, jos välit exään olisi hoidettu kuntoon ennen uuden suhteen alkamista. Tällainen jo ystävyysvaiheeseen kypsynyt kaverisuhde exään on helpompi hyväksyä kuin sellainen, missä osapuolet vielä hakevat paikkaansa - varsinkin jos toinen niistä vielä haikailee siipan perään... Vaikka oma kumppani vannoisikin uskollisuutta, voi exän jatkuvat tunkeiluyritykset olla loppupeleissä aika ahdistavia... Erityisen ikäväksi tilanne tulee silloin jos exä syystä taikka toisesta (esim nuo yhteiset lapset) kuuluu pakostakin kuvioihin...
Itse olen periaatteessa sitä mieltä että ystäviä voi olla, jos välit on hoidettu kuntoon ennen uutta suhdetta. Ja jos niitä välejä vielä hiotaan suhteen aikanakin, pitäisi ainakin uutta kumppania kuunella. Oma ystäväpiirini koostuu muutenkin enemmän vastakkaisen sukupuolen edustajista - niistä tosin yksikään ei ole exäni... Mutta uuden kumppanin tunteet tulisi aina huomioida ja olla se tärkein prioriteetti omassakin elämässä. Jos exä on tärkeämpi kuin uusi kumppani mitä sitä sitten edes uudessa suhteessa tekee?!? Toki parisuhteessa pitää olla luottamusta mutta niin myös kunnioitusta ja huomioimista. Asiat oikeaan arvojärjestykseen ja exät pois pelistä vaan jos ne kerta häiritsee!