Onko täällä omastatahdostaa sinkkuna olevia..? On nimittäin itsellä sellanen tilanne että parisuhteessa elelen, mutta muistelen sinkku aikojani ja sitä vapautta mikä silloin oli, ja mikä voisi olla, niin alkaa harmittaa että elää parisuhteessa. Olen kirjannut ylös mitä kaikkea voisin tehdä jos olisin yksin. Parisuhteeni on vakaalla pohjalla, ja meillä menee hyvin, mutta.. Vapaus vaan kutsuu ja kutsuu. Onko täällä ketään joka olisi lopettanut suhteen kovan vapauden kaipuun takia ?
Sinkkuja, omasta tahdostaan.
queen.
261936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
mitä nämä asiat ovat joita et voi tehdä suhteessa, lista julkiseksi! ;)
onhan niitä, ja lista on pitkä, mutta taidanpa jättää julkistamatta.. :)
tuo on hyvä kysymys! Itse en äkkiseltään keksi mitään muita rajoituksia parisuhteessa kuin sen, että ei ole mahdollisuutta harrastaa seksiä (tai edes flirttailla) muiden kanssa - riippuen siitä, mikä yhdessä on sovittu sallituksi/kielletyksi. Mutta jokainen pari tietysti tekee keskenään omat päätöksensä siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
johan on kiribatilla kova libido. Ei käy katteeks.
Aloittaja kirjoitti, että hän haluaisi olla vapaa voidakseen tehdä kaikenlaista mitä hän ei voi parisuhteessa tehdä. Hän kirjoitti, että "vapaus kutsuu".
Nimimerkki king_ kysyi häneltä mitä ne sellaiset asiat ovat, joita ei parisuhteessa ollessa voi tehdä, mutta aloittaja ei halunnut luetella niitä.
Minulle tuli vain yksi asia mieleen, mitä parisuhteessa ei (yleensä) voi tehdä, eli aidan yli hyppiminen vihreämmille nurmikoille. Siinä kaikki. En sanonut että itse haluaisin sitä tehdä (enhän sitä paitsi edes ole parisuhteessa), ajoin vain takaa sitä että eihän parisuhteen pitäisi muuten elämää rajoittaa (vaan pikemminkin rikastaa).
Sitä paitsi libidoni nukkuu talviunta ja herää seuraavan kerran joskus kevättalvella, jos vanhat merkit paikkansa pitävät :-)
voin sanoa, että se yleensä nukkuu sekä talvi- että valoisanajanunta, mutta näin pimeämmillä ilmoilla on aivan ihanaa sytyttää kynttilälyhyt lasitetulle parvekkeelle ja nauttia pikkupakkasesta. Sitten sitä taas osaa nauttia
kevättalvesta ja todella odotella kevättä ja kesää.
Tämä on parasta aikaa taideharrastuksille, kun ei tule niitä mökkimatkoja eikä paljon muutakaan matkustelua, siis voi lisätä pimeyteen väriä ihan monella sektorilla.
en osaa nauttia pakkasesta enkä pimeydestä mutta taidankin kaivaa kohta maalit esille ja yrittää purkaa maalaamalla tämän hetkiset fiilikset. Kiitos vinkistä!
tässä pimeydessä. Siltikään en paljasta sitä
pokaalijuttua sinulle. Olen varma, että tiesit keneltä viesti tuli. Saat kieriskellä epävarmuudessa lopun ikääsi. Mutta ota ja heittele väriä oikein kunnolla, niin kun sitäkin harjoittelee vuosikymmenen, niin alkaa tuloksia syntyä. Ei ole tärkein alueeni taiteen alalla.
Mutta suosittelen pensseleillä ja väreillä leikittelyä, ainakin modernia taidetta voi syntyä.
ei ole sen paskan väärtiä
Olen sinkku omasta tahdostani. Olen 2:n lapsen osa-aika yh-isä, ja olen huomannut että harvan naisen itsetunto riittää vakavan suhteen luomiseen sellaisen miehen kanssa joka on joka toinen viikko "sidottu" lapsiinsa. Ja jos joudun valitsemaan lasten ja naisen välillä niin valinta on helppo. Myönnän että vielä vuosi sitten yritin hakemalla hakea itselleni naista, enkä ollut omasta tahdostani yksin mutta kun totesin tilanteen vaikeuden niin olen oppinut hyväksymään "kohtaloni". Ehkä sitten 15 vuoden päästä kun lapset on jo maailmalla... Laitoin tänne treffeille profiilin mutta hiljaista on ollut kun profiilissa lukee etten halua lisää omia lapsia, naisella oikeastaan PITÄÄ olla omia jo valmiina. Yhtään viestiä tai flirttiä en ole itse lähettänyt ensimmäisenä, toki olen vastannut jos joku on aloitteen tehnyt. Olen siis tarjolla mutta en tyrkyllä, ja näin tämä saa minun puolesta mennäkin. Se on tietysti eri asia lasketaanko yh:ta edes sinkuiksi, jotkut sanoo ettei, mutta omasta mielestäni olen sinkku.
on ainakin todella terveellä pohjalla! Toivottavasti löydät myös naisen, joka ajattelee samoin.
olen nainen ja lapset ei ole isällä minun tahtoni mukaan, vaan koska muut on niin päättänyt, "suuressa" viisaudessaan. "Mettään" meni viranomaisten päätökset, en voi muuta ku odattaa ja ihmetellä mitä vielä pitää tapahtua, jotta päätös muuttuu. Lasten henkinen kasvu on aivan retuperällä, ainoa asia minkä viranomaiset vihdoin tiedosti, tosin silloin oli jo myöhästä. Olin oikeassa, mutta jostain kumman syystä sitä ei haluta virallisesti myöntää, päin vastoin.
Mutta tämä nyt on vaan on tätä..
Ps. missäs sun profiili onkaan?
ES
epätoivo paista läpi tuosta sinun lirkutteluyrityksestä. Ja pistit sen sitten vielä kaverille, joka haluaa olla sinkku/yh ainakin niin kauan kuin lapset ovat isompia.
Äly hoi??
lepakko.
Ehdotinko seurustelua????????????????
No, ei ois eka eikä vika väärinkäsitys..
ES
ei oikeastaan voi valita kuin sinkkuuden tai avioeron. Siis kumpi on parempi?
Avioeroprosentti on Helsingissä 70 % ja varmasti nousee kohtaa 99:ään.
Avioliitosta hyötyy enää lakimiehet.
Miksi kiusata itseään, kun sinkkuna on hyvä olla.
siis et missään tapauksessa sinkku. Mielipiteesi on täysin väärä. Virallisissa papereissakin lukee eronnut, johon sinun on pantava ruksi.
"mielipiteesi on täysin väärä". Aika jyrkästi sanottu, varsinkin kun on kyse vain mielipiteistä, ei faktoista. Entä jos olin avoliitossa, lapsetkin voisivat olla esim. isovanhemmilla hoidossa joka toinen viikko, eli voisin olla vaikka leski. Entä mikä on mielestäsi sinkku? Jos haluat perustaa mielipiteesi vertaamalla virallista avioliittoa ja epävirallista sinkkuutta niin en voi enkä edes halua yrittää kumota mielipidettäsi, mutta omasta mielestäni on vain 2 vaihtoehtoa, olen joko suhteessa tai yksin eli sinkku. Lopettaako vasta papin aamen sinkkuuden? Hiukan uhmakkaasta ja naivista kirjoituksestasi päättelen että olet aika nuori, etkä ehkä edes vielä avioliitossa. No, jos seurustelet puolisosi kanssa esim. 3 vuotta ennen naimisiin menoa niin elätkö ja käyttäydytkö sen 3 vuotta kuin olisit sinkku, virallisestihan olet silloin naimaton. Luulisin ettet sitä aamenta silloin koskaan tule kuulemaan. Näistä asioista ei ehkä kannata alkaa kinaamaan koska me molemmat olemme väärässä, ja myös oikeassa. Mutta ihan aina ei kannata olla niin hirveän kaikkitietäväinen, kun kukaan meistä ei sitä kuitenkaan ole.
Miten seurustelusuhde vähentää vapauttasi? Jos kuvittelen itseni seurustelusuhteeseen, en keksi mitään mikä olennaisesti rajoittaisi vapauttani, mitä nyt ehkä sen että vietän paljon aikaa tyttöystävän kanssa, ja vähemmän aikaa omien juttujen parissa. Muuta en keksi.
Olen aina tiennyt haluavani elää vain ja ainoastaan oman pääni mukaan, joten todelliseen seurustelusuhteeseen en ole antanut itseni ajautua. Sehän olisi valheellista sekä itseäni että varsinkin sitä toista osapuolta kohtaan.
Muutaman kerran olen kuitenkin joutunut melko kylmästi ja kovasti sanomaan tämän näkemykseni päin naamaa muutamalle sellaiselle naiselle, jotka ovat alkaneet kuvitella liikoja. Nuo naiset ovat olleet enimmäkseen tuttuja yöelämästä. Pari kolme kertaa olen itsekin alkanut olla vakavammin kiinnostunut vastapuolesta, mutta siinä vaiheessa olen palauttanut mieleeni kaikki ne kaverini ja tuttavani, jotka joutuvat neuvottelemaan kotijoukkojensa kanssa melkein joka ainoasta tekemästään ratkaisusta. Siinä vaiheessa olen sitten viimeistään tajunnut puhaltaa pelin poikki. Jos olisin perhe-elämästä kiinnostunut, lyhentäisin todennäköisesti tällä hetkellä asuntolainaa, eikä minulla olisi velatonta harrikkaa. Senkin hankkimisesta olisi joutunut neuvottelemaan.
Sitten se vapaus. Joku täällä väitti että vakava parisuhde rajoittaisi elämää vain seksuaali- ja/tai seurustelukumppanien lukumäärän muodossa. Ei muuten pidä paikkaansa. Kun kaksi päätä suunnittelee menemisiä, tekemisiä ja niitä kohteita mihin rahat käytetään, niin aina ajaudutaan neuvottelujen ja kompromissien tielle. Esimerkiksi loma-ajat ja -kohteet. Jos eläisin parisuhteessa, niin hyvin todennäköisesti tämän vuotinen talvilomakohdekin olisi jo varattu, tai ainakin siitä kovasti neuvoteltaisiin. Tällä hetkellä tilanteeni on kuitenkin onneksi se, että mietin vielä viime hetken ratkaisua. Voin päätyä joko kahden kuukauden reissuun Thaimaaseen tai sitten vain lyhyelle viikon mittaiselle pilkkireissulle Kuolanniemimaalle. Kummankaan vaihtoehdon tarkoitus ei ole mitenkään kultturelli tai urheilullinen. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan.
Näistä päätöksistä minun ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, eikä pyydellä muilta lupaa tekemisilleni. Se juuri on se tärkein asia, jota arvostan sinkkuelämässä.
Tollasia asioita, ihan pikku juttuja. Ennemminkin tuntuu että oon tossun alla, kun niitä rajotuksia on tullu niin paljon. Kuitenkin eroaminenkin on sitten taas aika 2 piippunen juttu..
Pitikö alunperinkään alkaa seurustelemaan, jos se nyt siten on noin vaikeaa? Kai sitä nyt seurustellessakin voit tehdä joitain samoja juttuja mitä sinkkunakin?
sitä koskaan voi etukäteen tietää millaseksi se suhde alkaa siitä kehkeytyä. Hyvin vähissä ovat sinkkuusajan tekemiset nyt suhteessa.
kaipasin vapauttani niin paljon, että olen nyt sinkkuna.
Olen suurimman osan elämästäni ollut johonkin ihmiseen kiinni, tavalla tai toisella. Nyt olen ollut runsaan kuukauden sinkkuna ja nautin elämästäni, joka päivä entistä enemmän.
Otimme puolisoni kanssa aikalisän tai asumuseron minun toiveestani. Ja sinä aikana katsellaan ja kuulostellaan mitä elämältämme(tai minä) haluamme. Minusta ihan fiksu idea ja sen verran olen kyllä huomannut, että kaipaan kovasti tuota jurmua. Mutta kyllähän puoli vuotta menee nopeesti ja sitten istutaan saman pöydän ääreen tekemään lopulliset päätökset.
koska olen kuitenkin aika nuori niin ehkä olisi parempi vielä katsella maailmaa, kyllä sitä sitten ehtii sitoutumaan myöhemminkin. Päätös tietysti on vaikea, mutta vapaus vaan kutsuu.
Kyllä ajatusta vatvon, takana 10 vuotta sotaleiriä, vain lapset pitelevät, mutta elämätön sielun-elämä ja ennenkaikkea uusien kokemustan kaipuu taitaa viedä voiton.