Huomasin, että täällä on monta henkilöä, joka on samassa tilanteessa kuin minä. Eli elelee sinkkuna. Mun tilanne on se, että olen 22-vuotias, enkä ole koskaan seurustellut, saati ollut rakastunut. Opiskelu- ja työkaverini ovat kaikki samaa ikäluokkaa (19-24v), joten tunnen paljon ikäisiäni ihmisiä. Enkä siltikkään ole tavannut yhtään kiinnostavaa tytsyä, kavereina tosin on paljon mukavia tyttöjä, mutta en halua sotkea työtä ja huvia.
Olenkin jo jonkin aikaa viettänyt elämääni turhia murehtimatta ja lohdutellen sillä, että se oikea tulee vastaan sitten ku tulee. Tämä on nyt aika tyhmää, mutta olen miettinyt, että missä voisin mahdollisesti kohdata jonkun ihanan naisen. Onko se kaupan kassajonossa, kirjastossa, lenkkipolulla, baarissa. Mutta ei ole tapahtunut mitään. Tiedän, ettei vika ole ulkonäössä, mutta oliskohan se luonne, joka mättää. Että tässä sitä odotellaan, että vastaan tulisi joku, johon retkahtaisin kunnolla.
Muutaman kerran olen tapaillut paria tyttöä, mutta se on minun osalta tuntunut jotenkin väkinäiseltä. Olen ajatellut, että kyllä minä ajan kanssa ihastun/rakastun. Molemmilla kerroilla kävi niin, että tyttö huomasi tunteeni (tai niiden puuttumisen) ja lopetti leikin kesken.
Olenkin jo jonkin aikaa viettänyt elämääni turhia murehtimatta ja lohdutellen sillä, että se oikea tulee vastaan sitten ku tulee. Tämä on nyt aika tyhmää, mutta olen miettinyt, että missä voisin mahdollisesti kohdata jonkun ihanan naisen. Onko se kaupan kassajonossa, kirjastossa, lenkkipolulla, baarissa. Mutta ei ole tapahtunut mitään. Tiedän, ettei vika ole ulkonäössä, mutta oliskohan se luonne, joka mättää. Että tässä sitä odotellaan, että vastaan tulisi joku, johon retkahtaisin kunnolla.
Muutaman kerran olen tapaillut paria tyttöä, mutta se on minun osalta tuntunut jotenkin väkinäiseltä. Olen ajatellut, että kyllä minä ajan kanssa ihastun/rakastun. Molemmilla kerroilla kävi niin, että tyttö huomasi tunteeni (tai niiden puuttumisen) ja lopetti leikin kesken.
Vastaukset 3
Vanhimmat
noh olen saman ikänen neito enkä ole minäkään ikinä seurustellut, tapaillut kylläkin... en ole ikinä ollut rakastunut... ei oikeestaan ole ollu kiirustakaan parisuhteeseen, mutta kyllä sitä vaan kaipaa älyttömästi vastakkaisen sukupuolen läheisyyttä ja sitä tunnetta että on joku joka välittää ja josta itsekin aidosti välittää... ei tässä vielä mitään ikäloppuja olla meillähän on vielä koko elämä edessäpäin ja koskaan kun ei tiedä mitä mukavia yllätyksiä sitä tielle sattuu;)
Ajattelin kanssa,että joskus se oikea jostain ilmestyy.Nyt on ikää jo 36v eikä vaan ole tullut vieläkään vastaan sitä oikeaa.Tai sitten on tullut,mutta mennyt ohi.Pitäis varmaan tehdä jotain.
Itse olen vasta 20 vuotias, mutta samoja ajatuksia on pyörinyt päässäni. En ole tainnut koskaan edes ihastua suuremmin tuntein saati nyt sitten rakastua. Pari kiinnostavaa tyttöä olen matkan varrella tavannut, toiseen olisi ollut hyvät saumatkin, mutta en silloin uskaltanut/tajunnut käyttää tilannetta hyväksi. Ulkonäköön en ole koskaan osannut ihastua, enkä voi ymmärtää miten se on edes mahdollista :D? Ehkä sitä jonakin päivänä itsekin löytää sen onnen tai ehkä ei, mutta pitää vain yrittää keskittyä muihin tärkeisiin asioihin. Vaikeata se vain on kun katsoo vierestä toisten onnea ja tekisi kovasti mieli itsekin sulkea oman rakkaansa syliin.