Mua oksettaa ja inhottaa työpaikka jossa aloitin noin pari viikkoa sitten.
Perehdytys oli puutteellista, ohjeita jouduin itse raapustamaan, soittamaan perehdyttäjälle vähän väliä, hän tuli paikalle hetkeksi ja lähti kiireellä, asiat jäi usein kesken. Sitenpä tämä perehdyttäjä jäi sairaslomalle ja lomalle sen myötä. Esimieskin on välillä tavoittamattomissa, mitäs se minulle tietysti kuuluu missä toiset ovat, onhan minulla työt ja toisenkin ihmisen työt.
Työpinot kasvaa, en saa paljon aikaiseksi kun on epätietoisuutta, miten mikäkin työ tehdään. Olen puhunut esimiehelle, hän on sanonut ettei pidä murehtia. Tiedän kuitenkin että lopulta moni muu käy kuumana kun työt seisovat. Esimies odottaa että hallitsen pian hommat täysin ja tuuraan omien töiden ohella myös toisen työntekijän työt. Kiireellisiä töitä tulee niin paljon että ns. tavalliset työt jäävät tekemättä. On meillä eräs keikkalainen, mutta ei hänkään mahdottomiin pysty.
Onko kiusaamista se, että työntekijältä odotetaan kauheita suorituksia? Luullaan että kolmen päivän perehdytyksen jälkeen hallitsee monimutkaiset tietokoneohjelmat (ihan erilaiset kuin jossakin edellisessä paikassa) ym. monet monet asiat. Ei se mitään jos olisi kunnolliset ohjeet joista katsoa miten tehdään, mutta kaikki pitää opetella ns. kantapään kautta, ei ole kunnon ohjeita ellei itse tee. Jotakin ohjeita olen raapustellut muistiin sitä mukaa kun on saanut tietoja urkittua. Mutta ei tässä työt pikavauhtia edisty! Tein tässä jo yhden ikävän virheen tietämättömyyksissäni.
Pitäiskö vaan lähteä koeajalla läiskimään? En saanut viikolla kunnolla nukuttua kun harmitti niin nämä työkuviot. Kaiken kukkuraksi olisin päässyt erääseen toiseen paikkaan ellei tästä valitsemastani paikasta olisi ilmoitettu sitä ennen, enkä uskaltanut jäädä odottelemaan kun luulin etten kuitenkaan saa sitä toista paikkaa. Valitsin siis väärin.
Onko kiusaamista se, että ei kunnolla perehdytetä ja jätetään työntekijä selviytymään kohtuuttomasta työtaakasta? En minä osaa ihan huolettomasti suhtautua siihen kun aletaan töitä kyselemään eikä ne ole tehtynä. Niin siinä lopulta käy.
Perehdytys oli puutteellista, ohjeita jouduin itse raapustamaan, soittamaan perehdyttäjälle vähän väliä, hän tuli paikalle hetkeksi ja lähti kiireellä, asiat jäi usein kesken. Sitenpä tämä perehdyttäjä jäi sairaslomalle ja lomalle sen myötä. Esimieskin on välillä tavoittamattomissa, mitäs se minulle tietysti kuuluu missä toiset ovat, onhan minulla työt ja toisenkin ihmisen työt.
Työpinot kasvaa, en saa paljon aikaiseksi kun on epätietoisuutta, miten mikäkin työ tehdään. Olen puhunut esimiehelle, hän on sanonut ettei pidä murehtia. Tiedän kuitenkin että lopulta moni muu käy kuumana kun työt seisovat. Esimies odottaa että hallitsen pian hommat täysin ja tuuraan omien töiden ohella myös toisen työntekijän työt. Kiireellisiä töitä tulee niin paljon että ns. tavalliset työt jäävät tekemättä. On meillä eräs keikkalainen, mutta ei hänkään mahdottomiin pysty.
Onko kiusaamista se, että työntekijältä odotetaan kauheita suorituksia? Luullaan että kolmen päivän perehdytyksen jälkeen hallitsee monimutkaiset tietokoneohjelmat (ihan erilaiset kuin jossakin edellisessä paikassa) ym. monet monet asiat. Ei se mitään jos olisi kunnolliset ohjeet joista katsoa miten tehdään, mutta kaikki pitää opetella ns. kantapään kautta, ei ole kunnon ohjeita ellei itse tee. Jotakin ohjeita olen raapustellut muistiin sitä mukaa kun on saanut tietoja urkittua. Mutta ei tässä työt pikavauhtia edisty! Tein tässä jo yhden ikävän virheen tietämättömyyksissäni.
Pitäiskö vaan lähteä koeajalla läiskimään? En saanut viikolla kunnolla nukuttua kun harmitti niin nämä työkuviot. Kaiken kukkuraksi olisin päässyt erääseen toiseen paikkaan ellei tästä valitsemastani paikasta olisi ilmoitettu sitä ennen, enkä uskaltanut jäädä odottelemaan kun luulin etten kuitenkaan saa sitä toista paikkaa. Valitsin siis väärin.
Onko kiusaamista se, että ei kunnolla perehdytetä ja jätetään työntekijä selviytymään kohtuuttomasta työtaakasta? En minä osaa ihan huolettomasti suhtautua siihen kun aletaan töitä kyselemään eikä ne ole tehtynä. Niin siinä lopulta käy.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaksi viikkoa vasta. Ei talon tapoihin sisälle pääse nopeasti. Ole itsellesi armollinen ja anna aikaa.
Tee mitä voit ja osaat. Kysy neuvoa. Kysy uudestaan.
Kirjoituksestasi paistaa läpi, että olet tunnollinen ja haluaisit osata kaikki heti.
Siellä täytyy olla joku, joka tietää mitä pitää tehdä!
Muista se ajatus että jos kysyt, voit saada vastauksen ja tiedät enemmän. Jos et kysy et tiedä sitä huomennnakaan.
Hei!
Hyvin normaali opetusaika vasta töihin tulleelle. Siis tarkoitan että täysin riittämätön. Olen itse vaihtanut työpaikkaa vuoden alussa ja perehdytys kesti muutaman tunnin. Vaikka olen alalla ollut, niin se ei tosiaankaan ollut riittävää. Olet näköjään hyvin tunnollinen ihminen, se on hyvä asia. Sano suoraan henkilöille jotka kyselevät töittesi perään, että et ole saanut siihen oppia. Näin minä tein. Sitä paitsi ei voida olettaa, että tekisit kahden ihmisen työt.Yritä niistä kiireellisimmästä selvitä ja kysele. Esimiehesi täytyy osata sinua opastaa. Hänen tulee sanoa, kuka häntä tuuraa, jollei ole tavoitettavissa. Älä ota liikaa vastuuta. Vastuu kuuluu esimiehellesi. Sano töittesi perään kyselijöille, että ottavat esimieheesi yhteyttä, mikäli et ole voinut opetuksen puuttellisuuden takia tehtävää tehdä. Mikäli tämäkään ei tehoa, niin ei kai siinä muuta mahdollisuutta ole, kuin etsiä uusi paikka. Toivottavasti kaikki kääntyy paremmaksi.
Olen joskus aikoinani törmännyt vastaavaan.
Eli kyllä tuo mielestäni on kiusaamista. Se on niin hauskaa katsoa sivusta, kun toinen on hukassa ja asiat menee pieleen. Sitten voi itse tulla "korjaamaan" tuon osaamattoman henkilön tekemät mokat >> kahvipöydässä sitten päivitellään, että kyllä ne on palkannut taas huonoa työvoimaa.
Eli jos sinulla ei ole taloudellista pakkoa pitää tuota työpaikkaa, lähde!
Noin tunnollisen ja hyvän työntekijän ei kannata uhrata osaamistaan tuollaiseen firmaan!
Hankkikoot uuden työntekijä joka todennäköisesti lähtee ja niin tekee sitä seuraavakin.
Pääsin tuuraamaan tämänhetkiseen työpaikkaani erästä ikäkonkaria. Hän antoi yhden päivän perehdytyksen töistään, suurpiirteisesti kylläkin. En oikein kaikkea hoksannut kysyä, olihan koko työ minulle ihan uutta, en ollut koskaan aiemmin tehnyt sellaista hommaa.
Työtä oli ihan hirveästi, kiireen kanssa sai juosta tukka putkella. Viimein paljastui, että edeltäjäni oli jättänyt tekemättä aikatauluun sidottuja töitään melko paljon, noin kolmen kuukauden viive oli jo aloittaessani. Tämä työntekijä harrastaa vaikka mitä ja työajallaankin usein hoitelee harrastustaan tai on sen vuoksi töistä välillä pois. Onhan selvää että tekemätöntä työtä on kertynyt...
Yritin kiriä aikataulua kiinni, mutta joka päivä väliin tuli muutakin akuuttia hommaa joka piti nopeasti saada tehtyä.
Puhuin tästä kiireestä ja toivottomuudesta työtovereilleni, mutta en saanut mitään tukea sillä edeltäjä oli oikein hyvää pataa muiden kanssa ja ilmeisen arvostettu ihminen.
Ent. työntekijä tuli tervehtimään työkavereitaan ja käveleskeli minunkin luokseni. Tuli siinä puheeksi se, että missä olen töissäni menossa. Kun kerroin, seurasi hirveää päivittelyä ja tämä vakituinen kihisi naama valkoisena että hänellähän on mieletön työtaakka odottamassa kun palaa töihin !!
Katsoin parhaimmaksi soittaa pomolle, että nyt kuule on paha tilanne josta en selviä. Selitin nätisti, että minulle on jätetty -niin ja niin- monta jäljessä olevaa ylimääräistä tehtävää akuuttien ja jokapäiväisten lisäksi. Olen parhaani tehnyt mutta aikataulu ei kuroudu umpeen vaikka kuinka painaisin.
Pomo ei millään tajunnut että tekemättömät työt ei ole minun aiheuttamiani. Selitin samaa asiaa hänelle useampaan kertaan.
Olen nopea, mutta en ihan niin nopea tietenkään kuin samassa hommassa 15 vuotta ollut. Paljon olen joutunut kyselemään ja soittelemaan apua milloin minkäkin vuoksi, sillä kaikkea ei minulle perehdytyksessä kerrottu. Sellainenkin vie tehollista työaikaa.
Onneksi työpestini on loppumassa. Monet unettomat yöt olen asian kanssa pyöriskellyt, ruoka ei maistu, väsyttää ja olo on äärettömän stressaantunut. Vihaan työtäni, työtoverien naamatkin on ruvenneet ärsyttämään, työpaikan haju ja työmatkat.
Olen nyt kuitenkin päättänyt etten enään uhraa pienintä ajatustanikaan enkä yöuniani sille, että miten saan aikataulun kuntoon. Olen vain lyhytaikainen sijainen, ei ole minun tehtävä pelastaa heitä omista mokistaan.