moniko uskaltaa tunnustaa että vaikka on pettänyt, kenties jo pitemmän aikaa ja tämä uusi tuntuisi hyvältä ja paremmalta, sielunkumppanilta, niin ei kuitenkaan ole rohkeutta tai uskallusta jättää vanhaa ja aloittaa se elämä josta nauttisit täysillä? moniko tunnustaa pelkuruutensa? moniko ajattelee sitä että mitähän muut minusta ajattelevat jos eroan toisen ihmisen takia?
minä pelkäsin vuoden ajan mutta kuuntelin sydäntäni ja nyt olen kolmen vuoden ajan ollut onnellisempi kuin koskaan!
minä pelkäsin vuoden ajan mutta kuuntelin sydäntäni ja nyt olen kolmen vuoden ajan ollut onnellisempi kuin koskaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
hieno homma sulla ja oikea päätös teille molemmille se kenestä erosit. kaikkihan me sitä onnea etsitään jos sen jostain löytää ja se on aitoa pitää kädä kiinni vaikka menettävääkin ois. enemmän se tulevaisuudessa antaa kun ei onnellinen suhde. aina joku kärsii ei sille vaan voi mitään... se on elämän kierotkulkua. elämä on välillä epäreilua. jatkoja!
että kuinkakohan moni on onnistunut suhteessa, joka on alkanut salasuhteesta. Täällä saa koko ajan lukea särkyneistä sydämistä ja perheistä, mutta tosiaan kiinnostaa tietää, onko ne salasuhteet kenelläkään sitten onnistuneet ja kuinkakohan moni on rohkaistunut lähtemään?
vaimo ole jättäny miehen ja siten suhde kakkoseen on onnistunut jatkossa.
Yli vuoden ajan minulla on ollut suhde varattuun mieheen. Itse olen myös varattu. Salasuhteestamme ei tiedä kukaan ja tämän oli tarkoitus olla vain pientä piristystä silloin tällöin. Nyt kuitenkin tilanne on mennyt siihen, että mietimme yhteistä elämää. Kakkonen on sanonut jo rakastavansa minua, itse en tiedä ketä rakastan, vai rakastanko ketään. Tuo salarakas kuitenkin pyörii mielessä päivin ja öin, enkä tiedä mitä tekisin. Kihlattuni kanssa vietämme normaalia perushyvää yhteiselämää, joka salarakkaan kanssa ei ehkä onnistuisi.
Kun ajattelen järjellä, tiedän, että nykyisen avomiehen kanssa on hyvä olla vaikka hautaan saakka. Salarakkaan kanssa olemme taas niin erilaisia, että en jaksa uskoa, että jaksaisimme olla yhdessä kovin pitkään. Mutta sitten onkin ne "ihanat" tunteet, joiden mukaan olisin vaikka heti valmis muuttamaan salarakkaani luo. En ymmärrä itseäni enää ollenkaan. En tiedä olenko pelkuri vai yritänkö olevinaan ajatella "viisaasti," mutta ikävä tilanne tämä joka tapauksessa on. :/
"uskallusta jättää vanhaa ja aloittaa se elämä josta nauttisit täysillä?"
Ehkäpä on vaan olemassa niin paljon järki-ihmisiä, että he eivät usko mahdottomaan. On nimittäin melkoinen sudenkuoppa kuvitella saavuttavansa onnen aina jossain muualla. Onni on tässä ja nyt. Ei ole tietä onneen vaan onni on tie. Jokainen punnitsee tarkkaan, kannattaako lähteä vai ei. Jos sinä olet ollut kolmen vuoden aikana onnellisempi kuin koskaan, jättäessäsi edellisen suhteen, niin ei se välttämättä ollenkaan toimi toisten kanssa. Oikeastaan onkin helppoa, jos TUNTEE sekä TIETÄÄ uuden olevan ainaskin satakertaa parempi kuin vanha kumppani. Mutta on tooooosi vaikeaa jättää uuden rakkauden takia kumppani, jonka kanssa on vuosikausia onnea riittänyt.