Ryhmäurakka on kuin riitaisa jääkiekko-ottelu, missä rystyset valkoisena ja niska punaisena tapellaan -ei niinkään maaleista , vaan lihasta ja rahasta. Eräänkin sellaisen ottelun jälkimainingeissa yhden pelaajan isä kuoli. Näin vakavaksiko tilanteiden annetaan työpaikoillakin ajautua? Kuka kantaa vastuun, ettei näin ikävästi pääsisi tapahtumaan, vai levitelläänkö silloinkin vain käsiä etsien syyllisiä.
Siksi monissa yrityksissä on luovuttu suurista ryhmäurakoista ja siirrytty hyväksi havaittuun henkilökohtaiseen yksilöurakointiin. Silloin työn tekeminen olisi paljon mielekkäämpää , palkitsevampaa ja kannustavampaa ilman kenenkään peiliin katsomista ja siihen kehoittamista.
Siksi monissa yrityksissä on luovuttu suurista ryhmäurakoista ja siirrytty hyväksi havaittuun henkilökohtaiseen yksilöurakointiin. Silloin työn tekeminen olisi paljon mielekkäämpää , palkitsevampaa ja kannustavampaa ilman kenenkään peiliin katsomista ja siihen kehoittamista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.