Mieheni petti minua ja nyt hän on viikko tolkulla itkenyt takaisin. Jokin naisen vaisto sanoi tänään, että hän on taas sen naisen luona. No ajoin sinne, soitin naiselle ja pyysin avaamaan oven. Siinä sit istuttiin kolmisin keittiön pöydän äärellä vaatien miestä tilille. Näytin naiselle kaikki itkuviestit, mitä ex-mieheni on minulle lähettäny ja kuinka hän anelee takaisin. Naiselle mies oli puhunut ihan muuta...kas kummaa! No siihen loppui heidän suhde, mutta niin loppui minunkin toiveet yhteenpaluusta. Olo on ihan rikki, mutta jotenkin olen ylpeä siitä mitä uskalsin tehdä!
Rohkein vetoni!!!
pakko jaksaa eteenpäin
163118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
että pääsit moisesta limanuljaskasta eroon! Teit mielestäni palveluksen tuolle toiselle naisihmisellekin. Well done! Toivon että löydät vielä luotettavan ja hyvän miehen rinnallesi - niitäkin onneksi vielä löytyy! Tsemppiä :).
Kiitos sinulle! Kyllähän sitä kädet täristen menin ovelle, mut jotain oli tehtävä. Paskamaisinta on, että olin rakentanut tulevaisuuteni tämän miehen "käsiin". Tontti on ja rakentamaan pitäis, mutta nyt täytyy tehdä se yksin. Teen sen meidän kaikkien petettyjen naisten puolesta ja rakennan talon ilman miestä=) Tervetuloa talkoisiin =)
raatamaan rangaistukseksi omasta pettämisestäni.
-Pettäjänainen-
Tervetuloa Keski-suomeen ja moottorisaha ymt. löytyy. Talo tarjoaa ruuat ja juomat =)
Mutta joo, pakko kysyä miksi petit? Kannattiko?
koska...no vaikea ehkä eritellä syitä. Minulle kävi niin, että ihastuin ja rakastuin. Niin, että suhteellisuudentaju ja järki katosi täysin. Oma parisuhteeni oli jo pitkään ollut käymistilassa, olin suunnitellut eroa jo pitkään, ja siitä oli myös puhuttu kotona. En rakastanut miestäni enää, mutta minulla ei ollut selkärankaa jättää häntä. Kannattiko pettäminen? Ei todellakaan, jos ajattelen lastani. Jos ajattelen itseäni tai ex-puolisoani, ei varmasti kannattanut. Mutta en haikaile takaisin ex-mieheni luo, se suhde oli jo 'ohi' ennen pettämistä. Minun kohdallani pettäminen oli henkistä, fyysinen puoli tuli mukaan vasta kun olimme jo silloisen miehen kanssa eronneet. Mutta koen itse niin, että pahempaa pettämistä on tuo henkinen, olin fyysisesti läsnä kotona, sieluni oli jo aivan muualla. Pyydän syvästi anteeksi ex-mieheltäni, ettei minulla ollut rohkeutta lopettaa suhdetta aiemmin. Toisaalta, ex-mieheni ei olisi suostunut eroon ilman mitään todellista 'syytä'. Hänelle ei riittänyt, vaikka sanoin, etten enää rakasta.
Pettäminen ei ole koskaan oikea valinta, mutta jollain lailla ymmärrän tilanteesi. Toivottavasti olet nyt onnellinen ja tiedät tehneesi oikein niin itsesi kuin lapsesi tähden. Lapsi menee kuitenkin aina kaiken edelle ja huonossa suhteessa oleminen vain vahingoittaa lasta, mutta samalla myös itseäsi. Voimia ja jaksamista sinulle!
Olen kyllä onnellinen nyt, en ole suhteessa edes tämän 'toisen' miehen kanssa enää. Vaikka häntä kyllä rakastan edelleen. Sinulle haluan sanoa, että tekosi oli rohkein ja urhein, mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä. Teit suuren palveluksen kaikille osapuolille. Toivon, että sinunkaltaisiasi ihmisiä olisi paljon enemmän. Suurin osa meistä kuitenkin taitaa olla tällaisia pelkureita, jotka kuvittelevat olevan oman elämänsä herroja, mutta kuitenkin samalla liian rankasti myös teoillaan vaikuttaa muiden ihmisten elämään. Seurauksista välittämättä. Voimia sinulle.
Ei se aina ole pelkuruutta. Se voi olla myös sitä ettei tiedä itsekään mitään. Ihminen ei ole kaikkitietävä ja kaikenhallitseva olento. Tunteet ja järki eivät aina asu samassa osoitteessa. Mistä sinä pettäessäsi tiedät, ettei se toinen osapuoli olekin juuri Hän jonka kanssa tulet jakamaan loppuelämän? On toki moralisesti väärin aloittaa siitä päästä, että hyppää sänkyyn, mutta ihminen on ihminen - ei kone. Jotkut ovat vasta pettäessään ymmärtäneet oman kumppanin merkityksen (tärkeä tai ei-tärkeä). Sekin on inhimillistä, vaikkei kumppanin kannalta mukavaa. Oikeudenmukaista kyllä on jossain vaiheessa ottaa kumppanin kanssa puheeksi että suhde on metsässä, jos se on. Mutta ei kannata hosua ellei omia tunteitaan tiedä ja tunnista.
että toimit rohkeemmin kuin kukaan uskaltaisi. Olet päättäväinen ja topakka. Pärjäät ilman sitä luuseriakin.
Ihailen sinua todella. Teit rohkean ja upean tempun ajamalla tuon naisen luo. Kuka tahansa nainen ei tuollaista olisi tehnyt. Sinä pärjäät jatkossa, aivan varmasti ! Ja varmasti löydät vielä hienon, hyvän, rehellisen ihmisen jakamaan elämääsi.
Voin kuvitella miten rikki olet...aika parantaa ja nouset entistä rohkeampana, ylpeänä.
Itse en ottanut takaisin miestä, joka petti minua. Olen pärjännyt kahden lapsen kanssa, vaikka tiukkaa on välillä ollut. Mies muutti tuon toisen naisen luo. Pitkään olin melko maassa...aikaa on kulunut jo vuosia. Nyt miehellä taas uusi suhde, tuosta minun jälkeisestä naisesta on tullut nyt se petetty osapuoli. En osaa edes olla vahingoniloinen, säälin miestä, säälin hänen avokkia ja heidän yhteistä lastaan. Säälin omia lapsiani, joilla tuollainen isä ! Inhoan kaikkia, jotka pettävät sekä kaikkia joiden kanssa pettävät.
Toivon että jokainen, joka haluaa jotain uutta elämäänsä, kertoisi kumppanilleen. Lopettaisi yhden suhteen ennenkuin aloittaa toisen. Uskoni miehiin on mennyt, kuitenkin olen tutustunut erääseen...pelottaa.
Kylläpä olit rohkea.
Mäkin olin rohkea omalta osaltani; postitin avioerohakemuksen ekan vaiheen tänään...juhlapäivänä. Ukkoni pettämiset ja aina vaan uuden akan löytäminen riitti. Olen ylpeä itsestäni. Mäkin voin tulla talkoisiin. Meillä talo on valmis, enkä aijo tästä lähteä..menkööt ukko, jos ei hakeudu terapiaan ja korjaa päätään...yksin se ei muuttumaan pysty. Itsekin luulen että pärjään tuloineni; lainaa on kyl paljon mut eiköhän pankin kans saa sumplittua. Tästä talosta en lähde lapseni kanssa. Ukkokin pitää ostaa ulos puolen vuoden päästä...toivon et onnistuu. Tsemppiä sulle!!
Voi että tämä maailma on täynnä ihania ihmisiä! Sydämellinen kiitos teille kaikille! Tällainen keskustelupalsta on NIIN suurta terapiaa ja mikä parasta on teidän vastaukset! Pitäisi perustaa oma kerho petetyille ihmisille tai muuten sydämensä särkeneille ja kokoontua joskus jakamaan elämän ilot ja surut yhdessä. Kaikille teille, iso kiitos ja iso halaus! Voimia ja kevättä kohti!
helvetin hieno homma! =) Olisinpa itekin päässy aikanani tohon samaan, no sen tais kyllä tehä joku muu sit mun puolesta, hah...
Mut tsemiä sulle!=)
No olitpa rohkea gimma! En usko, että monikaan lähtisi tuota vetoa tekemään. Sun pitäis perustaa tollanen cheaters.com tyylinen palvelu näiden kaikkien muiden petettyjen naisten kanssa ja iskeä ympäri suomea paljastamassa kaikkia pettämistapauksia ;) Oikeesti voimia sinne! Vaikka toi jo osoittaa, että oot kyllä voimakas nainen, joka ei jää paikoilleen, vaan ottaa asioista selvän =) Ansaitsisit kyllä löytää sen ihanan uskollisen miehen rinnallesi rakentamaan taloa ja täyttämään sen lopulta rakkaudella. Ite en IKIpäivänä pettäisi naistani. Ennemmin hirttäisin itteni munista. Etäsuhteessa olemme (hän toisessa maassa) ja välillä on vaikeeta, mutta kyllä se tästä rakkauden voimalla =) Vielä respectiä sulle tuosta teosta!
Että olet sammy periaatteen mies. Tuollasia lisää, tämä maailma olis siten paljon parempi paikka elää. Myös lapsille, mutta tuntuu et tässä ajassa niiiin vaikeeta sitoutua elämänikäiseen rakkauteen. Rakkaus on lopultakin paljon enmmän kuin tunnetila, voisi sanoa että se on periaate..hmm..mut ei tarkota et siitä olis sitten romantiikka kaukana, vaan siitä se vasta alkaa. Rakkautta suhteeseenne! Ja Kaikkivaltiaan siunausta.
Meillä oli samantapainen tilanne muun muassa, kun olin viimeisilläni raskaana. Heitin yöllä muijan ulos lapseni isän asunnosta. Kaiketi siksi, että hän esitti kaikille silloinkin olevansa kumppanini joten olihan siinä jonkinlainen diilikin olemassa. Ja minä olen ainakin periaatteen ihmisiä joten mitä ihmettä se nais-ihminen oikein hänen kanssaan teki? Oli kauheata huomata ettei toinen jaksa välittää tosissaan koko ajan vaikka olin nainen herkimmillään, ja meillä oli pitkä yhteinen taival jo takanapäin.
On pakko tehdä silloin jotain kun epäluulo ja mustasukkaisuus jäytää ja raastaa sisintä hetipian kun ajaa ukon takaisin koloonsa häpeämään sitä asiaa, miten hän isyyttään hoitaa. Hänellä on oikeus rentoutua lapsen aikana ryyppäämällä, sekoilemalla, ilman vastuuntuntoa arjen pyörityksestä. Kerran lapsi tippui hänen sylistään suihkussa, kun oli vähän päissään vielä. Lapsella oli silmä mustana kaksi viikkoa.
On pakko päästä hänestä henkisesti ja fyysisesti irti ja ajatella, että se vuosisadan eteerisin ja autuain rakkaustarina on ohitse, vaikka tunteita onkin molemmin puolin olemassa ja tiedämme ettei se ole koskaan kohdallamme ohi vaikka emme olisi toistemme luona. Mutta silloinhan ei ole enää väliä, onko hänellä joku toinen nainen vai ei, kun itse olen hänestä "vapaa". Vapaa löytämään uuden kumppanin ja paremman isämallin. Hyvän kumppanin, jolla on vain yksi minuus, eikä kahtiajakoinen. Mutta sitä ennen suon itselleni aikaa surra ja masentua. Koska nimen omaan sitä se ero aina tekee. Hirveän kipeää. Maailmassa täytyy olla paljon surua ja tuskaa, kun ihmiset eroavat nykyisin niin paljon. Murheelliseksi on mennyt ihmisten perhe -ja parisuhde-elämä.