Näin se homma etenee...

Huooh, ei siis mitenkään etene. Yksin ollaan ja varmaankin koko loppu elämä. Niin sitä luulee kun elämä saa uusia tuulia, oma asunto, työt luistaa hyvin ja näin, mutta siihen se loppuu kuin seinään. Miksei, miksei minun kohdalleni kukaan pysähdy? Miksi minut on tuomittu elämään yksin? Harmittavaa katsoa vieressä kun läheisillä on kaikki se mitä itse haluaisi, vaikkakin olen todella iloinen siitä, että heille on tämä kaikki, eli perhe. No tokihan syy löytynee itsestäni: miksen ole sosiaalisempi? Miksen ole kärsivällisempi ja jaksa tutustua ihmisiin? Miksi ei ole halua edes yrittää? No kuka tietää. Piti hiukan vaan purkaa tunteita kun en ole kavereille/sukulaisille purkautuvaa tyyppiä.
3443
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Samat fiilikset aina. Lähinnä voit tarvita sitkeyttä, ja sitä että koitat löytää treffeille sopivaa ihmistä -vaihda vaikka kuvat ensin ja taustatietoa nappaako. Itse en nyt jaksa enää etsiä, tulee jos tulee.

Äänestä

Siellä Apu-lehden mukaan on 22 %:lla miehiä ja 15 %:lla naisia lapsia 40-vuoden iässä.
siellä tuntee sinkku olevansa kotonaan.
Tosin sama tilanne tulee kuulemma leviämään koko
Skandinaaviaan. Siellä on sinkulle mukavat oltavat, tuskin kukaan kysyy, onko sulla lapsia?
etc.

Äänestä
  • Eipä ole lapsia. Kerrottakoon, että olen suhtkoht nuori joka haluaa perheen nuorella iällä. Ikää on siis 22. En ole koskaan seurustellut, ei moista tilaisuutta koskaan edes tullut vastaan. Kerran treffeillä käynyt. Olen ujo ja en todellakaan kauhean sosiaalinen henkilö, joten lähtökohdat ovat heikot edes yrittää kehittää minkäänlaista suhdetta. Olen nirso ja pinnallinen, eipä liene kovin hyviä puolia, mutta miksen minä voisi saada jotakuta joka on hyvän näköinen, siis minun mielestäni, ja joka ymmärtää minua ja jaksaa seuraani. No ehkä joku päivä, oli hiukan huono fiilis tuona päivänä kun kirjoittelin tänne, mutta olo parempi jo. Ei kylläkään mitään ole tapahtunut kylläkään sitten viime kirjoittamisen. Jospa se mies minulle joskus kävelee vastaan ja minä hänelle. Sellaista...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ö-ö-ö kirjoitti:

Huooh, ei siis mitenkään etene. Yksin ollaan ja varmaankin koko loppu elämä. Niin sitä luulee kun elämä saa uusia tuulia, oma asunto, työt luistaa hyvin ja näin, mutta siihen se loppuu kuin seinään. Miksei, miksei minun kohdalleni kukaan pysähdy? Miksi minut on tuomittu elämään yksin? Harmittavaa katsoa vieressä kun läheisillä on kaikki se mitä itse haluaisi, vaikkakin olen todella iloinen siitä, että heille on tämä kaikki, eli perhe. No tokihan syy löytynee itsestäni: miksen ole sosiaalisempi? Miksen ole kärsivällisempi ja jaksa tutustua ihmisiin? Miksi ei ole halua edes yrittää? No kuka tietää. Piti hiukan vaan purkaa tunteita kun en ole kavereille/sukulaisille purkautuvaa tyyppiä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu