Mitä mieltä se anopit ja apit olisitte tai olette olleet kun poikanne on ilmoittanut seurustelevansa tytön/naisen kanssa, jolla jo ennestään on lapsi. Miten olette tämän käyneet läpi, ja oletteko olleet kovinkin ennakkoluuloisia uudesta miniästänne?
Itse olen pienen ihastuttavan tytön yksinhuoltaja-äiti ja olen seurustellut mukavan ja minulle ja tyttärelleni erittäin tärkeän miehen kanssa. En ole vielä vanhempia tavannut ja ilmeisesti he eivät vielä tiedä minustakaan saati sitten tyttärestänikään. Itse erosin vuoden alussa väkivaltaisesta miehestä, alkoholinkin kanssa oli paras ystävä. Tein sitten tähänastisen elämäni tärkeimmän ja parhaimman päätöksen erota, ja hyvä ratkaisu olikin.
Nyt olen sitten rakastunut korviani myöten mieheen, jolla itsellään ei ole lapsia ja toki pelkään tietyllä tavalla tätä tulevaisuutta, tuleeko sitä ja miten minut ja tyttäreni otetaan hänen perheessään mahdollisesti vastaan jos ollenkaan.
Toivoisin teiltä kokeneet ja viisaat appivanhemmat tietoa ja ajatuksia poikanne yh-tyttöystävästä ,jos olette joutuneet käymään niitä läpi.
Itse olen pienen ihastuttavan tytön yksinhuoltaja-äiti ja olen seurustellut mukavan ja minulle ja tyttärelleni erittäin tärkeän miehen kanssa. En ole vielä vanhempia tavannut ja ilmeisesti he eivät vielä tiedä minustakaan saati sitten tyttärestänikään. Itse erosin vuoden alussa väkivaltaisesta miehestä, alkoholinkin kanssa oli paras ystävä. Tein sitten tähänastisen elämäni tärkeimmän ja parhaimman päätöksen erota, ja hyvä ratkaisu olikin.
Nyt olen sitten rakastunut korviani myöten mieheen, jolla itsellään ei ole lapsia ja toki pelkään tietyllä tavalla tätä tulevaisuutta, tuleeko sitä ja miten minut ja tyttäreni otetaan hänen perheessään mahdollisesti vastaan jos ollenkaan.
Toivoisin teiltä kokeneet ja viisaat appivanhemmat tietoa ja ajatuksia poikanne yh-tyttöystävästä ,jos olette joutuneet käymään niitä läpi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Seurustelet rakastamasi miehen kanssa, et hänen sukunsa kanssa. Jos miesystäväsi hyväksyy sinut koko pakettina, siis lapsineen päivineen niin se asia ei enää ulkopuolisille kuulu. Yksinhuoltajuus ei ole enää 2000-luvulla mikään outo juttu, jos joku ei sitä hyväksy niin teidän ei ole pakko olla heidän kanssaan tekemisissä ja sillä sipuli.
Onnea matkaan uuden rakkauden kanssa.
Tosiaan, seurustelen miehen enkä hänen sukunsa kanssa. Tosin olen aina toivonut itselleni oikein mukavat ja läheiset appivanhemmat, joten olisin todella surullinen jos he eivät pitäisikään minusta ja tyttärestäni.
Mutta näin täytyy ajatella, että pakettiin kuuluu minä ja tyttäreni, eikä minua saa ilman, ettei ottaisi sydämeensä myös tytärtäni.
kokemusta, mutta ystävieni lasten kohdalla näitä on useita. Ei niistä yleensä mitään kriisiä ole syntynyt. Ainoastaan yhdessä tapauksessa anoppi, jota en tunne, on osoittanut niin paljon mieltään, että miniä, ystäväni tytär, on kieltäytynyt olemasta anopin kanssa missään tekemisissä. Tiedä häntä sitten onko kysymys pääasiallisesti ollenkaan yksinhuoltajuudesta, koska anoppi tuntuu niin oudolta muissakin asioissa.
Tästä on jo vuosia, kun toisen ystäväni poika seurusteli häntä jonkun verran vanhemman, pienen tytön yksinhuoltajan kanssa. Ainoa poika ei tuonut miniäehdokasta pitkän ajankaan kuluttua tutustumaan vanhempiinsa. Niinpä eräänä päivänä ystäväni hämmästyi, kun oven takana seisoi vieras, kaunis nainen, joka esitteli itsensä ja kertoi, että hän oli jo kauan seurustellut heidän poikansa kanssa. Hänen mielestään oli aika tulla esittäytymään. Niin hänet kutsuttiin sisälle ja istutettiin kahvipöytään ja tutustuttiin toisiinsa. Eivät miehen vanhemmat millään lailla yksinhuoltajuudesta järkyttyneet. Appivanhemmat hoitivatkin lasta usein pienenä ja kuljettivat kouluun sun muuta.
Koskaan tämä asia ei ole aiheuttanut minkäänlaista kitkaa. Tyttö käy heillä edelleen, kun kiireiltään ehtii.
Luonnollisesti appivanhemmat kuitenkin toivoivat, että parille olisi syntynyt myös yhteinen lapsi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Miniä on aina ollut virkanainen, jolle appivanhempien käsityksen mukaan on riittänyt yksi lapsi. Ehkäpä ysinhuoltajaksi jääminen vaikutti asiaan. Miehelle asia ei ilm. ole ollut tärkeä. Koskaan appivanhemmat eivät ole siitä millään lailla huomauttaneet. Eihän asia ole heidän päätettävissään ja he ovat erittäin hienotunteisia ihmisiä.
Uskon kuitenkin, että mikäli lastenlapsia olisi tullut, miniän ja appivanhempien välit olisivat luonnostaan kehittyneet läheisemmiksi. Tälläkin hetkellä appivanhemmat toivoisivat, ilman lastenlapsiakin, miniän kanssa läheisempää kanssakäymistä. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että miniä vaistoaa salaisen toiveen, mikä on jäänyt toteutumatta ja siitä on muodostunut näkymätön, ainakn jonkun verran vieraannuttava tekijä.
Tosiasiassa, ainakin jo tässä vaiheessa, appivanhemmille riittäisi, että usein käyvän pojan mukana olisi useammin myös miniä.
Sinulla ja tyttärelläsi ei ole mitään hätää, mikäli pystyt ottamaan appivanhemmat vastaan läheisinä ihmisinä. Uskon, että miniän ystävällisyys ja halu olla (normaalin rajoissa tietysti) tekemisissä appivanhempien kanssa, riittää heille. Ei lapsi ole mikään este, ei todellakaan.
jolla on edellisestä suhteesta 6v poika. Poika ei ole este mihinkään. Päinvastoin. Koin, että vävy on jo maailmaa sen verran nähnyt, että osaisi välttää suurimmat karikot parisuhteessa kokemuksiensa avulla.
Olette sitten ihania ihmisiä. Odotin aivan erilaista vastaanottoa tämän asian tiimoilla.
Ehkä täytyy vain ajatella positiivisesti ja toivoa, että hekin tykästyvät meihin ja ottavat ajan kuluessa mukaan perheeseen.
Mies on aivan ihana, todella fiksu ja hellä mies, niin vaikea kuvitella että hänen perheensä ei olisi samanlainen. Kotona on ihan selvästi lapsena osoitettu rakkautta perhettä ja lähimmäisiä kohtaan.
Kiitos teille vastanneille!
Tehän suunnittelette tulevaisuuttanne uutena perheenä, jossa on myös Sinun lapsesi mukana.
Ei siinä ole kenelläkään muulla mitään sanomista.
Poikamme vaihtoi tyttöystävää kuin paitaa teini-iässä ja sen jälkeen. Juuri ennen armeijaan menoaan hän esitteli uuden tytön kihlattunaan.
Parin viikon kuluttua esiteltiin myös tytön yli
kaksivuotias poika. Poika ei ollut tavallisen suomalaisen näköinen. Isä oli afrikkalainen.
Poika puhui hyvää suomea ja valloitti meidät ensinäkemältä. Nyt on pojan perheessä toinen lapsi. Kaksivuotias tyttö. Kaksi lastenlasta,
jotka mielellään ovat yökylässä mummolassa.
Usein ovat yökylässä kaikki viisi lastenlasta yhtäaikaa. Minusta pappana se tuntuu vähän liian vilkkaalta, mutta mitäpä pappa voi sanoa jos mummu haluaa ottaa kaikki hoitoon.
Meillä tämä on näin. Meidän mielestämme ihan hyvin. Riitaakin syntyisi helposti nuorten parien kanssa. Riitelyiden välttämisestä on sovittu erikseen. Jos jollakulla on jotakin sanomista, niin istutaan alas ja keskustellaan ja sovitaan asiat.
Ei muuta kun rohkeasti näytille kun siltä tuntuu. Mielestäni tutustumista on turha viivyttää. Jos joku vetää herneen nenään, niin
ottakaa aikalisä suuttumatta.
Itse asia on kuitenkin Teidän kahden.
Ei poikani valinta kuulu minulle, itselleen hän vaimon ottaa.
Toivoisin että kaikki menee hyvin ja poika pystyy olemaan tasapuolinen myös sitten jos omia lapsia tulee.
askarruttaa noin puolta suoman äideistä! myös itseäni, kuulun siihen sankkaan joukkoon naisia, jotka tämän uuden uljaan miessukupolven edustaja on jättänyt lapsen syntymän jälkeen.
on todella positiivisia reaktioita! ilahduttaa, koska, kun on paljon yksinäisyyttä ja huonommuutta kokenut, tuntuu tosi aralta paikalta, vaikee kuvitella miksi tässä kovassa maailmassa poikaystävän vanhempien taytyisi hyväksyä omaa lasta
MINUSTA TEIDÄN SUHDE ON TEIDÄN KESKINÄINEN ASIA , ENSISIAISESTI MIESYSTÄVÄSI TULEE HYVÄKSYÄ SINUN PIKKUNEN , EIKÄ POHTIA VANHEMPIENSA JA SUVUN MIELIPIDETTÄ. TULEVAISUUSHAN ON TEIDÄN