Eipä taida tämän katkerampaa palstaa olla. Ihmiset huutavat toisilleen moraalista ja sen puutteesta. On ykköstä, kakkosta, petturia, petettyä, huoraamista, naimista, nussimista ja panemista. Sellaista katkeruutta ja vihaa ja aikuisten ihmisten alkueliötasolle taantumista, ettei mitään rajaa.
Voin edelleen ilmoittaa, että olen kakkonen. Noin, nyt voitte aloittaa sen saman mitä täällä on jankutettu iät kaiket.
Olen rakastunut, mikä on maailman ihanin tunne. Olen rakastunut, ja se on samalla maailman hirvein tunne, sillä asemassani olevalla naisella ei ole muuta mahdollisuutta kuin sietää se, että ei ole se ainoa eikä edes se tärkein. Jos olisin saanut valita, rakastunko varattuun vai vapaaseen, niin arvatkaapa kumman olisin valinnut? En ainakaan sitä varattua. Tilanne on helvetin helppoa nähdä ulkopuolisena: miksi roikut varatussa miehessä, kun tiedät ettei teillä ole pidemmän päälle mitään mahdollisuuksia? Miksi et arvosta itseäsi tai ykköstä sen vertaa, että jättäisit varatun rauhaan.
Siksi jumalauta siksi, että olen RAKASTUNUT. Kuinka moni teistä oikeasti tietää, mitä se tarkoittaa?
En ole huono ihminen siksi, että tunnen rakkautta toista ihmistä kohtaan. En ole huono ihminen myöskään siksi, että en vastusta rakkauden osoittamista, vaikka se omassa tilanteessani on kaikkia yleisesti hyväksyttyjä ja hienoja aatteita vastaan. Monella muulla tavalla voin olla huono. Sanokaa mitä sanotte, mutta rakkauden tunteitani ette pysty minulta riistämään, ja mielipiteillänne tai sanoillanne ette minusta huonoa tee, vaikka haluaisittekin.
Voin edelleen ilmoittaa, että olen kakkonen. Noin, nyt voitte aloittaa sen saman mitä täällä on jankutettu iät kaiket.
Olen rakastunut, mikä on maailman ihanin tunne. Olen rakastunut, ja se on samalla maailman hirvein tunne, sillä asemassani olevalla naisella ei ole muuta mahdollisuutta kuin sietää se, että ei ole se ainoa eikä edes se tärkein. Jos olisin saanut valita, rakastunko varattuun vai vapaaseen, niin arvatkaapa kumman olisin valinnut? En ainakaan sitä varattua. Tilanne on helvetin helppoa nähdä ulkopuolisena: miksi roikut varatussa miehessä, kun tiedät ettei teillä ole pidemmän päälle mitään mahdollisuuksia? Miksi et arvosta itseäsi tai ykköstä sen vertaa, että jättäisit varatun rauhaan.
Siksi jumalauta siksi, että olen RAKASTUNUT. Kuinka moni teistä oikeasti tietää, mitä se tarkoittaa?
En ole huono ihminen siksi, että tunnen rakkautta toista ihmistä kohtaan. En ole huono ihminen myöskään siksi, että en vastusta rakkauden osoittamista, vaikka se omassa tilanteessani on kaikkia yleisesti hyväksyttyjä ja hienoja aatteita vastaan. Monella muulla tavalla voin olla huono. Sanokaa mitä sanotte, mutta rakkauden tunteitani ette pysty minulta riistämään, ja mielipiteillänne tai sanoillanne ette minusta huonoa tee, vaikka haluaisittekin.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Sorry katkeria olemme me vaimot.Kyllä tosi, mutta kysyn, että missä on sinun moraalisi?
Ei kait rakastuminen oikeuta viemään toisen omaa vaikka rakkaus kuinka pistäisi.
Vaikka maailmassa ei olisi ketään muuta miestä kun sen toisen naisen mies, johon rakastua, SE EI OIKEUTA KETÄÄN OLEMAAN KAKKONEN, saatikka sille linjalle että pettää.
Jos avioliitto on solmittu se tarkoittaa että olemme aina ja vain yhdessä ei ulkopuolisia.
No itselleni kävi niin, että mies meni ja ihastui toiseen, mutta avioliittolupaus säilyi.
Me olemme edelleen yhtä minä ja mieheni ja kukaan muu ei voi/ saa tulla väliimme.
Mies on unohtanut sen avioliittolupauksen. Kakkonen ei sitä ole hänen vaimolleen tehnyt. Avioliittolupaus ei takaa parisuhteessa rakkautta, joskus se kuolee ihan ilman pettämistäkin. Avioliitto ei tarkoita enää nykypäivänä ikuisuutta, siksi avioero on keksitty. Täällä julkikuulutetaan kakkosten moraalia. Varmasti on asiassa mainittavaakin. Mutta missä on se PETTÄJÄN moraali, jota ei täällä perään kuuluteta, vaan hänelle vaimot antavat anteeksi. Miksi vaimoille, näille anteeksi antaville olennoille on siis niin vaikea antaa kakkosille anteeksi. Kakkoset ovat vain sivunneet heidän elämää, mutta aviomies on siinä lupauksineen rakkaudesta ja uskollisuudesta. Pettäjänä oleminen on hyväksyttävää näköjään, mutta kakkosena olo on elämän suurin synti. Joten johtopäätökseni on että pettäminen ja sen avioliittolupauksen rikkominen on siis näköjään sallittua ja anteeksi annettavaa.
"mutta avioliittolupaus säilyi. "
Säilyi???? Vaikka miehesi ihastui toiseen ja toisen naisen otti??
Miten ihmeessä se säilyi??
Siten että sinä annoit kaikki HÄNELLE anteeksi syyttäen tätä toista naista kaikesta? Onko miehesi todella niin vietävissä?
Hyvä että olet niin anteeksi antavainen että pystyt antamaan anteeksi miehellesi. Miksi sitten et pysty antamaan anteeksi tälle naiselle joka ei ole sinulle mitään avioliittolupauksia tehnyt??
Sanon sinulle ihan suoraan; että en ole ollenkaan tasollasi vaan paljon korkeammalla kuin sinä ja siksi juuri sinä et tajua mikä on kenenkin arvo ja arvostus.
Minä olen vaimo ja minulla on etuoikeus kaikkeen ja te tyhmät kakkoset olette säälittäviä pikku lunttuja.
Avioliittolupaus on juuri sitä että otan osan ykkösen en osaa kakkosen.
Te pikku kakkoset voitte aivan rauhassa toimia miten haluatte, mutta MEITÄ TE ETTE IKINÄ VOITA.
kun sinulla on tälläinen ajatusmaailma. Et omi miestäsi, miehesi on ihan vapaa olento, vaikka sanallisesti jotain höpötti sinulle hääpäivänä. Sinulla ei ole omistusoikeutta. Yleensä annetaan se avioliittolupaus ennen kun kuvioihin on tullut kakkonen. Ajattele jos kakkonen olisi tullut kuvioihin ennen avioliittoasi...olitko sitä avioliittolupausta edes kuullutkaan?
T: Erilasen ajatusmaailman omaava vaimo
etkö sinä tiedä, että se joka itsensä ylentää, se alennetaan. Näihän se sanotaan sanassakin...
Ja kirjoituksesi osoittaa että et sinä kovin korkealla tasolla ole...
Allekirjoitan nämä molemmat yllä kirjoitetut.
En minäkään olisi halunnut olla kakkonen. Enkä olisi sitä ollut ellei minullekin olisi valehdeltu.
Minä sentäs tiedän millainen tämä mies on, vaimo sitä tuskimpa tietää. Haluaako tietää?? Tuskimpa, kun näitä tekstejä täällä lukee ...
Just joo... "Minä vain rakastuin, en voinut mitään, ajauduin siihen, tämä on niin ihanaa..." Kaikenlaisia selityksiä ja oikeutuksia (?) sille ettei pysty käyttäytymään aikuismaisesti saati sitten ottamaan vastuuta mistään. Oikeastihan se on niin että kakkosilla on todella huono itsetunto ja sitä pitää sitten pönkittää toisen naisen miehen avulla. Eikä teitä kukaan tosissaan edes huolisi puolisoikseen...
Luitkos oikein kokonaan??
En halunnut olla kakkonen, mutta minulle valehdeltiin. Sinkuksi ja eronneeksi mies itseään sanoi. ELI, en halunnut enkä hakenut kakkosen paikkaa.
Tohon muuhun sontaan en viitsi vastata enempää.
..tämä "kakkosilla on huono itsetunto" -luulot sikiää?
1. Minulla on huono itsetunto, otan miehen, joka on kyllästynyt nuhjaantuneeseen vaimoonsa. Vaatimustaso ei ole hänellä korkea ja kaikki kelpaa?
2. Minulla on huono itsetunto, otan miehen, joka on hyväksi havaittu jo muidenkin naisten taholla...?
Vai mitä?
Minusta on säälittävää, kuinka vaimot täällä haukkuu kakkosia ties miksi. Kuitenkin se oma mies on tieten tahtoen suhteeseen alkanut, riskeerannut avioliittonsa, parisuhteensa jne. Repikää jostain se omanarvontunto ja sanokaa; Minua petettiin, sitä en voi hyväksyä ja mies saa lähteä. Kuka haluaa jakaa elämänsä miehen kanssa, joka riskeeraa kaiken pelkän panoluntun kanssa. En minä ainakaan haluaisi. Siispä luulen, ettei pitkissä rinnakkaissuhteissa ole kyse pelkästä panosta.
Ja taustatietona voin kertoa, että minä olen petetty ja laitoin mieheni kilsatehtaalle. Minun mieheni petti minua muutaman kuukauden, saman naisen kanssa. Se riitti.
Rakastuminen on ihastumista. Rakastuminen ei ole samaa kuin rakastaminen. Rakastuminen on tunne. Rakastaminen on tahdon asia.
Just noin. Eli se oli tahdon asia kun mieheni halusi ihastua, mutta tunne jota hän tunsi minua kohtaan oli rakastumista.
Siksi ja kaiketi vain siksi , että tuo "pöllö" rakastaa minua vaimoaan edelleen vaikka saikin hiukan ihastumisen makua tuosta toisesta ei vie meidän liittoamme loppuun vaan ymmärrän täysin häntä, että oli pakko katsoa aidan toiselle puolelle, jotta näkisi, kuinka ihanan vihreää se laidun onkaan tällä puolella, missä on oma vaimo.
En voi muuta sanoa kuin, että sääliksi käy teitä, jotka luulette vievänne elämäntyön mennessään.....????????
...hukkui. (Lue viestini uudestaan ja huomaa ne yhden kirjaimen erot sanoissa.) Tarkoitan, että rakkaus on tahdon asia. Kysymys on siitä, että haluaako toista rakastaa vai ei. (Vihkitoimituksessakin kysytään: "Tahdotko?")
RakastUminen eli ihastuminen ei ole tahdon asia - se on tunne. Rakastumisen tuntemukset sokaisevat ihmisiä siinä kuten vihan ja inhonkin, koska ne ovat tunteita. Siksi myös valitettavan väliaikaisia. Rakastuminen on todella aivan eri asia siis kuin rakkaus. Jos suhteessa ihastuu, taikka niinkin romantisoidusti sanottuna rakastuu, muuhun kuin omaan kumppaniinsa, aletaan ihmiseltä kysyä sitä rakkautta eli halua rakastaa kumppania. Jos sitä löytyy, ihminen ei petä. Jos ei löydy, ihminen alkaa tavoitella uutta ihmistä elämäänsä.
Miten oikeassa oletkaan.
Ihminen aina ja taas hakee ihastumisen kohdetta vaikka oma vaimo olisi siinä ihan lähellä. Ikävää vain, että joskus täytyy lähteä hakemaan ihastumisen tunnetta muualta kuin "kotoa", mutta silloin ollaan jo aivan vierailla vesillä ja paluu ei kotioloihin sen turvallisen vaimon luo enää olekkaan niin itsestään selvää, vaimo saattaa näyttää ovea ja käskeä kävellä sinne mistä tuli.... tuota nuo aviomiehet pelkäävät eniten, että vaimo ei enää ymmärrä ja ota takaisin. Mutta kukin kylvää ja niittää miten satoaan tahtoo. Minä vaimona en voi muuta sanoa, kun, että sääliksi kävi sitä toista pikku lutukkaa ja miestäni, itse seison nyt entistä ylväämpänä tietoisenä omasta tasostani.
On todella hienoa, että ei ole itse tarvinnut kopskaan lähteä tielle pettäjän, siis osaan arvostaa itseäni....HYVÄ MINÄ
Sorry, mutta sä taidat olla tyhmä...et sä tajua mitään......otan osaa.
Kaikkea hyvää sulle tulevaisuudessa ja kuvitelmissasi:))))
...mutta ainakaan en nimittele toisia. :)
mieheltäsi EI löytynyt sitä rakastamisen tahtoa sinua kohtaan, kun meni/päätyi vieraisiin. Kirjoitustyylistäsi päätellen voi arvuutella luonnettasi melkoisesti ja sanon ettei ole mikään ihmekkään että petti.
musta olisi upeaa rakastua joskus aidosti ja ennen kaikkea ei olla mikään pettävä sika...vaan sellainen mies joka valloittaisi paikkansa rajulla karvaamisella ja ennen kaikkea tyylillä..
Olet rakastunut. Mutta miten merkityksellinen sellainen ohimenevä tunne on noin niinkuin pitemmän päälle? Rakastuminen ei tosiaan ole rakkautta. Se on ehkä sitä fyysistä kemiaa, muttei se perustu millekään todelliselle. Rakastunut ei näe toisessa ihmisessä mitään häiritseviä vikoja, vaan toisen kaikki puolet nähdään hyvinä puolina ja rakastuneelle on syntyy illuusio täydellisestä paketista - kuulostaako tutulta? Jos, niin olet vain ihastunut.
Vai miellätkö sen vaiheen olevan jo ohi ja arjen astuneen kehiin? Tiedät montako palaa hänen kahviinsa tulee sokeria ja mitä mieltä hän on uskottomuudesta? Teillä on usein hauskaa yhdessä ihan tavallisia kotitöitä tehdessä? Olette tutustuneet toistenne vanhempiin ja kavereihin? Olette käyneet yhdessä toisianne tukien läpi monia kriisejä - yhteisiä ja henkilökohtaisia sellaisia? Haluat olla hänelle tukena ja hoitaa häntä, jos hänelle kävisi jotain? Ja vaikka mikä tulisi, tietäisit rakastavasi häntä ja pysyväsi rinnalla? Jos rakastuisit toiseen mieheen, et edes miettisi pettämistä vaihtoehtona, vaan haluaisit rakastaa miestä lopun elämäsi ajan? Jos, niin kyllä sinä sitten taidat rakastaa. Mutta miten on - onko se molemminpuolista?
Uskon, että se oikea rakkaus tulee mukaan, jos on tullakseen, vasta tuon alkuhuuman jälkeen. Ehkä parin tai muutaman vuoden kuluttua, mikäli olette tiiviisti yhdessä. Tai jos ette ole sopivia toisillenne, ei milloinkaan. Ehkä rakastumistunteen kadottua alat itsekin ihmetellä, mitä siinä tyypissä näit. (Varsin klassinen ilmiö.)
Miksi ihmiset antavat niinkin tavalliselle tunteelle, kuin rakastuminen, niin suurta painoarvoa? Mihin se oikeastaan oikeuttaa? Miksi oletetaan, että rakastuminen tarkoittaa sitä, että tyyppi on oikea, kun sen tunteen voi aiheuttaa vain hormonit? Miksi kaikki sekoittavat rakastumisen rakkauteen?
P.S. Et ole huono ihminen siksi, että tunnet rakkautta toista ihmistä kohtaan - sillä se ei ole tunne. Rakkaus ei ole väliaikaista eikä äkillistä. Se ei perustu salailuun ja valheeseen. (Voit toki yrittää jatkaa suhdetta ikuisesti, vaikka vain testataksesi, että oliko siinä rakkautta.) Et ole huono ihminen myöskään siksi, että et vastusta rakkauden osoittamista. Tilanteessasi se kuitenkin on väärin. Noille rakkaudenosoituksille on olemassa oikea tilanne, aika ja paikka.
Toivottavasti et luule, ettei niitä kehittelemiäsi "rakkauden tunteita" eli ihastumisia tulisi myöhemmin ketään vapaata miestä kohtaan, jos olisit sanonut ei. Ei rakastuminen ole ainutkertaista. Ja jos olisikin, niin kuitenkaan se ei kestäisi. Se on tunne, ja sitä ei voi pitää yllä tahdonvoimalla.
No, kuitenkin, en minä sinua tuomitse. Ihan sinä olet hyvä ihminen siinä kuin muutkin. En tuomitse tunteitasikaan - minkäs niille tosiaan mahtaa? Tekojasi en silti hyväksy, kun ihminen voi sanoa sen EI:n, vaikka toiseen olisikin rakastunut.
Onko unohtunut sellainen,että rakkauden huumassa minut ja mieheni vihittiin. Kaikki vaimot ovat olleet myöskin joskus rakastuneita sokeasti,niinkuin tämä mieskin.Luuleeko kakkoset ,että se on vain heidän kokemansa juttu.Minä ja mieheni ollaan vieläkin rakastuneita, sitä en tiedä,mitä hän selkäni takana tekee...mutta jos hänellä on joku "panopuu" niin vähään tyytyy tämä naikkonen ajallisesti ja rahallisesti.
Vaikka olenkin ykkönen. Olen täällä kirjoittanut jo että kakkoset ei ole ykkösiä parempia, huonompia tai onnellisimpia. mielestäni molemmat ovat omalla tavalla onnettomia. Ainoa onnellinen kolmiodraamassa on se mies, joka käyttää hyväkseen molempia naisia.
Ymmärrän että olet rakastunut ja tiedän mitä se tarkoittaa. Eivät vaimotkaan aina jättää pettäjiä, mistähän moinen johtuu? Mielestäni vaimolla ei ole sen kummempaa omistusoikeutta kun kakkosellakaan. Ihmista ei voi omistaa, eikä sormus ja avioliittolupaukset tarkoittaa enää mitään siinä vaiheessa, kun toinen pettää. Se on vain sen pettäjä-miehen omaa egoismia, kun ei tiedä mitä hän haluaa, tai sit haluaa kaiken, turvallisen, usein luotettavan vaimon jonka kanssa kasvattaa kavereina rakkaita lapsia ja myös hellän, ymmärtävän, kuuntelevan kakkosen, jotta saisi sitä kipinää elämäänsä.
Säälin molempia, sekä kakkosia että ykkösiä. Kakkosella on oikeus rakastua siihen miehen johon hän rakastuu. Se on sit miehen vika jos lähde pettämään vaimoaan. Täällä palstalla joku sanoi, että kakkosen pitäisi jättää miehen ja olla rikkomatta toisen perhettä, minua ihmetyttää ajatusmaailmanne... Eiköhän se on mies se kuka rikkoo oman avioliitosa pettämällä, eikähän se mies on antanut ne "pyhät" avioliittolupaukset eikä nouda niitä. Mikähän siinä kakkosen vika on kun mies on kakka? Kakkosta voin vain sääliä, kun rakastui miehen, joka ei kunnioittaa avioliittoa ja parisuhdetta. Jos se kakkonen sen miehen saa, mies pettää sitäkin.
henkisesti vajaaälyinen. Et ymmärrä mitä oikea rakkaus on. Et ymmärrä mitä kunnioitus on. Olet sillä tavalla sairas.
Ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin, itsekin rakastuin varattuun mieheen, eipä sillä tunteella kyselty, että onko moraalia vai ei, kun sydän sanoi, että mies on se oikea ja olikin, rakkaus voitti kaiken ja nyt olen onnellinen vaimo samalle miehelle. Kakkosena en ollut kuin kuukauden, kun mies erosi vaimostaan ja aloimme seurustelemaan.
Eivät kaikki kakkoset ole läpeensä pahoja miestennielijöitä, tottahan sellaisiakin löytyy, jotka ajattelevat vain rahaa ja hetken viihdykettä vaimon kustannuksella, mutta on myös meitä, jotka rakastuvat, en minäkään etsimällä etsinyt rakkautta, se osui kohdalle, tietysti olisi ollut mukavaa, jos mies olisi ollut vapaa, mutta valitettavasti niin ei ollut.
Tiedän, että tämän jälkeen saan kommentteja siitä, että mies lähtee taas pian seuraavan matkaan, jos niin käy, niin sitten käy. Päivääkään en ole katunut, enkä kadu.
tsemppiä ja hyvää jatkoa sinulle.
vain että rakkaani ei kertonut olevansa avioliitossa vasta kuin kolmen kuukautta seurusteltuamme. Ymmärrän hänen syynsä miksi toimi näin, sillä en olisi ikinä alkanut suhteeseen naimissa olevan miehen kanssa. Nyt tätä junaa ei kuitenkaan enään mikään pysäytä, vaan se kulkee niin pitkään kun rakkautta riittää.
Petetyn ykkösen katkeruus johtuu siitä, että hän tietää todellisuudessa olevansa miehelleen kakkonen.
kaikki vaan kailottaa kakkosesta... Mitäs jos se kakkonen on ykkönen. Kyllähän se kirpasee, jos toinen ei lähde kotoa siitä huolimatta, vaikka sanoo, että kakkonen on ykkönen. Joskus asiat vaan on niin, ettei toinen voi lähteä, on liikaa menetettävää, liian paljon liossa sen ykkösen kanssa. Tottahan se kertoo siitäkin, että vaikka tunteet on vahvat kakkosen kanssa, ei ne ole tarpeeksi vahvat lopettamaan ykkösen kanssa!
Se on itsekästä rakkautta, minä rakastan ja joku rakastaa minua, vaikka hän on jo toisen oma. Kaikki keinot ovat sallittuja että saan tämän rakkauden. Se on rakkauden puutteessa olevan rakkautta.
Mutta jos tuo toinen ei osoitakaan vastarakkautta, se on kärsivää rakkautta. Itsekäs rakkaus ei ole lähimmäiselle hyvää tarkoittavaa ja toisen omaa kunnioittavaa rakkautta. Se on tunne, joka voi myös kadota, koska se ei kestä epäitsekkyyttä. Se ei ole muuta kuin itsekästä MINÄ-keskeistä rakkautta. Vain epäitsekäs rakkaus kestää !
ole kenenkään OMA!
HUORA!
Eikös huora ota yleensä palveluistaan maksun...?
Käsittääkseni ketjun aloittaja ei harrasta liiketoimintaa tällä saralla.
Voi herranjestas näitä kommentteja täällä.
Joskus olisi kiva lukea vähän laajempia näkökantoja asioihin...
Se on ihan sama kuka täällä purkaa tuntojaan, oli ykkönen, kakkonen, pettäjä, tai onnellisessa avioliitossa elävä, niin kyllä joku jo on sormella osoittelemassa... Ajatelkaa asioita vähän laajemmin, siis mikäli kykenette. Tätä ei voi vaatia toki kaikilta.
hyvä ihminen! Tottahan RAKASTUNUT ihminen saa tehdä mitä haluaa. Ei hänen tarvitse ajatella ketään tai mitään muuta. RAKASTUNEELLA on oikeus ihan kaikkeen! Kaikki heti mulle nyt!
Mutta tiedoksi; ihminen rakastuu aika monta kertaa elämänsä aikana (vaikka eläisikin parisuhteessa),Se on se rakastumisen tunne niin ihana...rakastunut voi kuvitella huumassaan, että tässä on se OIKEA, minun SIELUNKUMPPANI. No, hetken päästä kuitenkin se oma kumppani on se kaikista paras. Suhde häneen on muuta kuin rakastumista, se on rakkautta.
Olen itse rakastunut monta kertaa (olen avoliitossa), en ole antanut sen kuitenkaan viedä järkeäni. Vähän ajan kuluttua huomaan, että kaikki oli vain sitä rakastumisen huumassa koettua ihanuutta, hurmaa. Kun antaa ajan kulua, huomaa, että tunne haihtuu. Rakkaus omaan puolisoon on kuitenkin se vahvin tunne.
Pettävän puolison olisi kyllä hyvä pistää jäitä hattuun, kun rakastuu toiseen. Hetken huumassa voi tehdä monien ihmisten elämästä helvettiä. Kun virhe on tapahtunut, herätään todellisuuteen: perhe hajonnut, lapset vihaavat, se toinen alkaa näyttää mitättömältä, tunteet häntä kohtaan laimenevat. Aletaan kysellä itseltään, että miten on voinut antaa itsensä tehdä jotain näin kamalaa..
Kakkoset voisivat esittää itselleen kysymyksen: onko oikein sekaantua toisten parisuhteeseen? Ja tähän väliin sanon jo valmiiksi, että en puolusta sitä pettäjää, hän on se pahin syyllinen. Jos on rakastunut varattuun, voisi miettiä, että pettämisestä kärsii myös se varattu. Ei kai haluta ikävyyksiä sille rakkauden kohteelle...? Aikuisten ihmisten tulisi osata käyttäytyä, tunnekuohuistaan huolimatta.
Vastaukset ovat suora kopio muista teksteistä. Joidenkin ainoa kommentti on, että kakkonen on huora. Niin, mitä se minua kiinnostaa? Kuinka monta kertaa sekin on sanottu ja kuinka monta kertaa olemme pohtineet kakkosen moraalia ja huomanneet ettei asiaan mitään ratkaisua tule. Ja vaikka tulisikin niin mitä sillä tiedolla tekisimme? Emme mitään. Ja kakkonen on rakastunut. Entä ykkönen? Hänhän rakastaa miestään. Vai onko se vähempiarvoista tai sivuutettava asia, koska se rakkaus on ollut pidempään eikä vielä alkutaipaleella? Mies voi rakastaa yhtä paljon, ehkä enemmänkin, vaimoaan. Niin, hän pettää. Mutta ei myöskään eroa. Äh, ainaista tappelua siitä kumpi on parempi. Mutta arvatkaa mikä tällä palstalla olisi minusta kultaakin arvokkaampa tämän kaiken sonnan keskellä? Jos edes yhdessä ketjussa kakkonen ja ykkönen voisivat oikeasti ymmärtää toistensa kannan. (Melkein jo toivo heräsi yhdessä vastauksessa, mutta sehän olikin vain sitä vajaaälyinen-haukkumista). Niin kakkonen kuin ykkönenkin. Ei tarvitse pitää, vapaasti voi vihata. Mutta se toisen tekojen ymmärtäminen voi ehkä auttaa kumpaakin sen harkitsemisessa, mitä pitäisi tehdä, kuka sen surun aiheutti, onko tämä kaikki sen arvoista, onko se ykkönen/kakkonen läpikotaisin pahuuden ruumillistuma. Haaveksihan tämä jää. Toisaalta ymmärretävää, sillä jos kaikki menisi oikeudenmukaisesti ei ensinnäkään olisi pettämistä ja jos olisi, niin pettäjä tekisi ratkaisunsa eikä jättäisi ykköstä ja kakkosta päättämään hänen puolestaan.
(Täytyy myöntää, että jos oikein pirullinen olisin, toivoisin, että oli se pettäjän ratkaisu mikä tahansa, niin jäisi ilman kumpaakin. Jos ahnehtii kahta naista/miestä, niin olisi hyvä huomata, että siinä pelissä voi jäädä ilman yhtäkään.)
se olisikin ihmeellistä jos asioista voisi keskustella asiallisesti :).
Minä kyllä ymmärrän täysin ykkösten katkeruuden, heitä on loukannut ihminen kehen luottivat ja ketä rakastavat ja kenen kanssa on mahdollisesti lapsia.
Tiedän mitä se on. Samoja tunteita itsekkin joskus kävin lävitse. Mieheni tai siis nykyään ex
-mies petti myös.
Ja nyt tietenkin sanotaan että minä omassa katkeruudessani "kostan" olemalla itse se kakkonen :). No voin sanoa että ei pidä paikkaansa.
Oman eroni jälkeen kesti puoltoista vuotta että kykenin edes ajatteleen että voisin uudestaan haluta parisuhteeseen.
Ja kun tämän toisen miehen tapasin, olin uskossa että hän on sinkku/eronnut. Olimme hänen kanssaan kirjoitelleet jo aiemmin. Se oli "tauolla" noin vuoden verran. Ja kun uudestaan aloimme pitää yhteyttä hän edelleen sanoi olevansa sinkku.
Aikaa ehti kulua ennenkun minulle selvisi että asia ei ole niin.
Empä muuta tänä päivänä toivo kun että joskus olisi elämässä sitä rauhallistakin aikaa :).
Miksei sitten erota?
Miksi pitää nimenomaan pettää?
Miksei voida paljastaa vaimolle mitä tämä ukko on tehnyt?
Olisi toisen osapuolen edes oikeus tietää ja kuulla asiasta suoraan. Kaksinnaiminen ei ole sallittua Suomessa.
Enhän mä sille mitään mahtanu ku se tuli siihen ja vaikka olikin varattu ni MÄÄ RAKASTUIN.
Olihan sillä ne muksut ja vaimo paksuna kotona oottamas, mut yrittäkää ny ymmärtää ku MÄÄ RAKASTAN.
Mut ei, ette te ymmärrä, ku te ette OO RAKASTUNU.
ei siinä voi valita kun alkaa tuntumaan eetä MÄÄ OON RAKASTUNU.
Se on sellanen tunne.
Mut ette te voi ymmärtää.
SE ON IHANINTA KU MÄÄ OON RAKASTUNU.
Mä tapasin kakkoseni ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, se oli jo salamarakastuminen silloin. Mutta olin sen verran järjissäni vai olisikohan se ollut kaverini järjissään, että en antanut hänelle oikeaa puhelin numeroani..., koska tiesin että hän on naimisissa ja kahden lapsen isä. Itse elin avoliitossa.
Meni reilu kaksi vuotta kun tapasimme sattumalta ravintolassa ja se oli menoa taas.. Me ei tarvittu sanoja, me ei pystytty pitämään sormiamme erossa toisista. Päädyttiin samaan petiin ja nyt vehdataan kun pystymme.
Herranjumala, en mä halunnut rakastua, en naimisissa olevaan mieheen. Ja mua oikeastaan ihmetyttää miks hänkään ei ymmärrä lopettaa ajoissa. Mä olen onnellinen kun saan olla hänen kainalossaan, mutta melko onneton kun hän ei siinä ole. Kyllä se vaan taitaa jäädä minun tehtäväkseni olla se järjen ääni - en todellakaan ole ylpeä suhteestani!
Siis jumalauta perkele KAIKKI teistä ihmettelee ja haukkuu MUA ja ihmettelee MUA, että miksi MÄ roikun varatussa miehessä vaikka MÄ tiedän ettei meill oo tulevaisuutta.
Siis jumalauta perkele!
Siksi että MÄ ole RAKASTUNUT.
Jos MÄ olisin saanu valita että RAKASTUNKO MÄ varattuun vai vapaaseen niin arvakkaa jumalauta perkele kumman MÄ olisin valinnu.
Jumalauta perkele!
Rakkauden tunteita TE ette MULTA RIISTÄ, vaikka mitä sanositte mun RAKKAUDESTANI!
JUmalauta perkele!
Mene hoitoon,taitaa sulla olla jo hermot niin kireellä että se on paras ratkaisu sun pulmiisi.Että ei viimeinenkin järjen hiven mene.
Kyseessä oli satiirisen humoristinen kommentti tuon ihan alkuperäisen kirjoitajan vastineeksi.
Eli asiat on aivan samat muuta eri kielellä ilmaistu.
Siis käy vilkasees ja vertaa niitä, ennenkö alat tarjoamaan hoitoonmenoa huumorista. Okay?