Nyt on anoppi tyytyväinen kun sai tiputettua minut kelkasta.
En enää ikinä halua nähdä sitä ilkeää,itseään,miestään ja poikaansa täynnä olevaa ihmistä.
Anopin sydämeen ei mahdu yhtäkään "ämmää"sillä hän on sellainen sovinisti ettei naiset kelpaa muuhun kuin miesten piioiksi.
Tasaveroisesta kumppanuudesta ei puhettakaan.
Olen lopen kyllästynyt asumaan(olkoon nyt vaikka Seppo)"Sepon talossa",ajamaan"Sepon" autoa,hoitamaan"Sepon lapsia,puutarhaa"Ym."Sepon sitä ja tätä"
Itseasiassa olen täynnä "Seppoa",anoppia ja appea.
Törkeää tulla meidän kotiimme jakamaan omaisuuttamme ja lapsia.Eikä "seppo"sano mitään.
Siinä vuodatus osuus,ja sitten kysymykseen mikä ei oikestaan liity tuohon alkuosaan mitenkään.
SIIS,
Appi joutui keväällä sairaalaan,enkä saanut mennä häntä sinne katsomaan:(
Nyt hänet on kotiutettu,mutta viesti tuli perille,olen ulkopuolinen,siispä pysyn poissa.
kysynkin,mikä teillä on käytäntö kun esim.appi joutuu sairaalaan?Käykö anoppi lapsineen katsomassa,vai yksin?
Lapset puolisoineen,vai kaikki halukkaat?
Ehkä olen hullu,mutta minusta on jotenkin loukkaavaa kun jätetään ulkopuoliseksi..aivan kuin anoppi omistaisi miehensä,ja määrää kuka saa hänet nähdä...
En enää ikinä halua nähdä sitä ilkeää,itseään,miestään ja poikaansa täynnä olevaa ihmistä.
Anopin sydämeen ei mahdu yhtäkään "ämmää"sillä hän on sellainen sovinisti ettei naiset kelpaa muuhun kuin miesten piioiksi.
Tasaveroisesta kumppanuudesta ei puhettakaan.
Olen lopen kyllästynyt asumaan(olkoon nyt vaikka Seppo)"Sepon talossa",ajamaan"Sepon" autoa,hoitamaan"Sepon lapsia,puutarhaa"Ym."Sepon sitä ja tätä"
Itseasiassa olen täynnä "Seppoa",anoppia ja appea.
Törkeää tulla meidän kotiimme jakamaan omaisuuttamme ja lapsia.Eikä "seppo"sano mitään.
Siinä vuodatus osuus,ja sitten kysymykseen mikä ei oikestaan liity tuohon alkuosaan mitenkään.
SIIS,
Appi joutui keväällä sairaalaan,enkä saanut mennä häntä sinne katsomaan:(
Nyt hänet on kotiutettu,mutta viesti tuli perille,olen ulkopuolinen,siispä pysyn poissa.
kysynkin,mikä teillä on käytäntö kun esim.appi joutuu sairaalaan?Käykö anoppi lapsineen katsomassa,vai yksin?
Lapset puolisoineen,vai kaikki halukkaat?
Ehkä olen hullu,mutta minusta on jotenkin loukkaavaa kun jätetään ulkopuoliseksi..aivan kuin anoppi omistaisi miehensä,ja määrää kuka saa hänet nähdä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
paremmin kuin hyvin. Minulla vain on anoppisi kaltainen miniä! Tein saman kuin sinäkin, en ole enää miniän kanssa missään tekemisissä, oli liian kuluttavaa.
Kun poikani oli sairaalassa, meillä ei ollut oikeutta käydä häntä katsomassa. Jos satuimme olemaan paikalla, miniä "mulkoili" meidät ulos.
Muuten käytäntömme jonkun sairastaessa on se, että jokainen käy, yhdessä, erikseen, ihan miten vain katsomassa niin paljon kuin haluaa. Sairaalassa makaaminen ei ole järin hauskaa puuhaa, joten yritämme ilahduttaa mahdollisimman paljon.
Mutta, näitä inhottavuuksia löytyy, niin anopeista kuin miniöistäkin, eikä heidän lähellään ole todellakaan helppoa olla. Todellakin, myös miniäni on tyytyväinen näin, joten olkoon. Yritän olla ajattelematta koko ihmistä, kipeää kieltämättä tekee moinen käytös.
Ehkä poikani vielä jonain päivänä oivaltaa tuon ihmisen todellisen luonteen, näin ainakin toivon.
Jaksamista sinulle
Kiitos tuesta.
Appi on jo vanha ja olen jo paniikissa kun ajattelen että kohta hänestä varmaan aika jättää.
Evääköhän anoppi pääsyn myös viimeiseen saattoon,vai haluanko edes mennä ulkopuoliseksi ovensuuhun:(
No,turha tuota vielä surra,sillä luulen että se vanha tervaskanto elää kauemmin kuin minä:)
Mietin tuossa sinunkin miniääsi.
Ehkä hän halusi vaan viettää pienen kahdenkeskisen hetken miehensä kanssa?Ehkä henkilökohtaisia asioita?
Tiedä häntä,mutta iloista joulun odotusta sinulle!
Minun anopillani on samanlainen puhetapa. Kunhän esimerkiksi menee tyttärensä luokse, hän menee "Maijalle", ostaa tavaroita "Maijan" kotiin ja niin edelleen, vaikka oikeasti "Maija" asuu miehensä omistamassa asunnossa ja pitkään mies jopa kustantansi "Maijan" koko elämisen! Tapa otti yhdessä vaiheessa päähän niin, että sanoin siitä miehelleni. Miehen mielestä hänen äidillään nyt vaan on sellainen puhetyyli, ja sitähän se onkin.
Olen pitänyt omaan anoppiin etäisyyttä, ja nyt hän tuntuu rauhoittuneen. Tuollaisilla ihmisillä on vain hirvittävän huono itsetunto, ei muuta.
Yllättävää, kuinka tahtomattaan saattaa aiheutta kaunan tunnetta ilman mitään tarkoitusta.
Tuhannet äidit sanovat menevänsä Maijalle tai Matille, vaikka siellä olisi puoliso ja 5 tenavaa. Se on jäänyt vain sanonnaksi.
Mietiskelin äsken, miten itse teen, ja olen huomannut sanovani tyttäreni perhettä sukunimellä. Menen siis Virtasille.
Mutta pojan perheestä puhuessani sanon kyllä useinmiten molemmat nimet: Menen Matille ja Liisalle.
Mutta huom. ensin oman pojan nimi!
Ei siinä ole mitään taka-ajatusta. Käytäntö vain on tuonut nuo sanonnat käyttöön.
Varsinkin, jos puhun jollekin naapurille, joka kyllä tunte poikani ja varmaan miniänkin nähnyt, mutta ei ehkä muista nimeä.
Yllättäen tytär sanoi eräänä päivänä, että hänestä on hienoa, että minä puhun omista asioistani vävyn kanssa, kun eräänä päivänä pohdiskelimme muistaakseni verotuskysymyksiä yms. "tärkeitä" asioita, joissa kaipasin puhekaveria.
Hän on kuulunut perheeseeni jo parikymmentä vuotta, totta kai hänen kanssaan on helppo miettiä jotain visaista kysymystä. Siihen tuli sitten tytärkin, ja keskustelimme pitkään ja selvittelimme ongelmiani. Itse en voinut nähdä keskustelussamme mitään ihmeellistä asennetta, vävy kuuluu minun lähipiiriini siinä kuin lapseni ja miniänikin.
Tytär sanoi, että hänet jätetään miehen suvun asioissa täysin ulkopuolelle, ikään kuin hän olisi joku onnenonkija, jolle ei missään tapauksessa saa paljastaa mitään perheen asioista. Pohdin sitäkin ihmeissäni ja ajattelin, että ei kaikki ole tarkoituksellista, vaikka miniä tai vävy kokisikin kärsivänsä vääryyttä tai sivullisuutta. Joskus ihmiset vain ovat arkoja vaivaamaan muita ongelmillaan, tai eivät jaksa selittää juurta jaksaen kaikkia asiaan liittyviä mutkia.
Haluaisin tällä vain muistuttaa, että enemmän me varmaan luulemme kuin tiedämme toisten ajatuksen juoksusta. Moni anoppi tai miniä hämmästyisi todella, jos paljastusi, millaisia luuloja ja arveluja hänestä on tehty jonkun satunnaisen huomautuksen tai väärinkäsityksen vuoksi.
Uuden perheenjäsenen kohdalla pitäisi olla hyvin varovainen ja torjua ennakkoasenteet. Tutustuminen voi viedä kauan, eikä sitä saa rajoittaa epäystävällisyydellä tai syrjimisellä.
Ihmetyttää kyllä tuollainen puhetyyli.
Eihän se yksi kerta mitään,mutta kun sama laulu AINA,joka vierailulla.Tietää, että kohta se alkaa.
En tiedä ketään muuta joka tätä harrastaa.Syytä ihmettelen.
Mistään dementiasta tuskin on kysymys.
Taitaa tehdä kiusallaan,vai keksitkö parempaa syytä?
Ensinnäkin sanoisin että en kieltäisi edes entistä miniää käymästä mieheni luona jos hän on sairaalassa.
Kaikki kenet mieheni itse hyväksyy voivat käydä, eikä minulla mielestäni olis edes oiketta kieltää ketään käymästä jos miheni pystyy itse päättämään kenet haluaa nähdä.
Tietenkin häiriköinti on eri asia.
Kyllä sairauden tullessa pitäisi löytyä sovittelu tahtoa.
Tuo taas on mielestäni mitätön asia kuinka ilmaisee esim. sen että menee käymään poikansa luona kunhan asia tulee ymmärretyksi.
Sanon usein että menennään pojan luona käymään ja pojan mökille jne.. koska minulla on vain yksi poika ei voi erehtyä ketä tarkoitan.
Minä tykkään kovasti miniästäni, meillä on hyvät välit.
Hän on minulle kuin oma tytär.
Sanon muuten samoin tyttäreni kohdalla että menen tytön luona käymään.
Ei vävy siitä pahaa tykkää, myös hän on mieleinen ei ole valittamista.